Vasta ihastuminen sai tajuamaan, että älyllinen yhteys puolisoon puuttuu. Kokemuksia?
Kokemuksia siitä, kun älyllinen yhteys jää puuttumaan pitkästä suhteesta?
Olen ollut vuosia suhteessa nykyisen naisen kanssa ja alkanut vasta hiljattain miettiä asiaa, jota en ole aiemmin osannut edes kaivata.
Olen tavannut toisen ihmisen, jonka kanssa keskusteleminen on jotain aivan muuta kuin mihin olen tottunut. Hän kyseenalaistaa ajatukseni, toisaalta muuttaa myös omia näkemyksiään, ja ylipäätään pystyy viemään keskustelun aivan uusille tasoille. Tämä syvällisyys on yhtä aikaa kiehtovaa ja hämmentävää.
Kotona keskustelut naiseni kanssa ovat erilaisia. Meillä on yhteinen historia ja paljon hyvää, mutta arkiset keskustelut ovat lähinnä pinnallisia ja muiden kuulumisten jaarittelua. Huomaan kaipaavani keskusteluja, joissa ajatuksia haastetaan syvällisesti ja älyllisesti.
Olen joutunut kysymään itseltäni epämukavan kysymyksen: onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Voisiko tämä olla se yhteys, joka selittää miksi nykyisestä suhteesta puuttuu syvyyttä?
Kommentit (115)
Täällä yksi syvällinen ja älyllinen, siitä miehet sanoneet kiinnostuneensa eikä kyllä tulisi mieleenkään olla ap:n kuvaamassa suhteessa. Näin ollen meillä joskus käydään mitä epäkäytännöllisempiin aikoihin mitä raskaimpia keskusteluja, jotta hyvä henkinen yhteys säilyy. Olen puolisoa kiitellyt usein siitä että jaksaa kanssani, kun ärsyttää itseänikin välillä vaikeus antaa asioiden vain olla.
Meissä on ihan kaikissa puolensa ja puolensa, ei ole mitenkään sanottua että ap jaksaisit varjopuolta. Joku vähän kepeämpi voi olla paljon leppoisampaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Naisille keskustelut = ollaan just samaa miltä asioista, jos joku haastaa, siitä tulee samantien vihollinen jota vastaan hyökätään kaikin keinoin,.ulkonäkö yms.
Tuon näkee palstalla helposti.
Oikeasti älykäs nainen osaa keskustella,perustella, muuttaa mielipidettä,oppia...
Monessa asiassa on vain yksi totuus ja mielipide: Palestiina, translaki, pride, trump jne. Jos olet erimieltä sinut lynkataan
Ap, jokaisesta parisuhteesta "puuttuu" jotain. Mikään ihmissuhde ei ole täydellinen, etkä itsekään pysty antamaan puolisolle kaikkea, mitä hän tarvitsee ja kaipaa -eikä tarvitsekaan. Jos elämässäsi on kaikki (perusasiat) hyvin puolisosi kanssa (vaikka älylliset keskustelut puuttuvatkin), niin älä missään nimessä heitä suhdettanne menemään! Historialla, yhteisellä elämällä ja uskollisuudella on todellakin arvoa.
Ja yksiselitteisesti: pettää ei saa. Kukaan. Uuteen siirrytään sitten kun entinen suhde on taputeltu.
Minulla on puoliso, jonka kanssa voi käydä älyllisiä keskusteluja, haastamme toistemme ajatuksia jne. Mutta todellakaan näitä keskusteluja ei arjessa hirveästi käydä! Kyllä arki on arkea kaikkien kanssa. Ja lähes kaikki muu on tärkeämpää kuin nuo keskustelut: luottamus, se, että olemme toistemme puolella, tsemppaamme toisiamme, yhteinen huumori jne. Yli 20 vuotta olemme olleet naimisissa.
Nauti keskusteluista muiden kanssa! Mutta älä kuvittele, että se olisi syy jättää vaimosi.
Insta, meikit, lentäjät, tiktok trendit, Kardashianit on alle 30 vuotiaiden jutun aiheet
Pitääkö apn elää sitten tuossa liitossa loppuelämänsä(sehän on kuin vankina eläisi)koska nyt vaan ei pidä erota siitä nuoruuden puolisosta, vaikka ap vihdoin huomasi mitä todella tarvitsee suhteessaan? Tämä huomaaminen on sitä että ihmiset muuttuvat, kasvavat ja onko se vaikea palstamammoille myöntää, että lopulta tässä vapaassa maailmassa on jopa useita parempiakin vaihtoehtoja sille omalle puolisolle.Joskus silmät aukeavat vuosienkin päästä kun ne puolison kaikki puolet paljastuvat esim. vaikka tuo syvällisyyden puute.Se on lähinnä sattumaa kehen me törmäämme elämämme aikana.On oikeasti olemassa useita n.s oikeita kumppaneita meille kaikille.Vai katkeruusko paistaa kun itse palstanammat vaan joutuu tyytymään valitsemaansa kohtaloon loppuelämän.Aina voi valita toisin.Ainakin jos on taloudellisesti riippumaton puolisosta (mikä on kuitenkin iso tekijä nykyisten liittojen yhdessä säilymiseen/pysymiseen)tai sitten uusi kumppani/puoliso täyttää myös tuon taloudellisen tarpeen, jolloin on helppo erota.
Mielestäni tuo älyllinen yhteys on nimenomaan tekijä, mikä saa parisuhteen kestämään ilman tunnetta että tyytyy tähän koska yksin voisi olla vielä tylsempää.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö apn elää sitten tuossa liitossa loppuelämänsä(sehän on kuin vankina eläisi)koska nyt vaan ei pidä erota siitä nuoruuden puolisosta, vaikka ap vihdoin huomasi mitä todella tarvitsee suhteessaan? Tämä huomaaminen on sitä että ihmiset muuttuvat, kasvavat ja onko se vaikea palstamammoille myöntää, että lopulta tässä vapaassa maailmassa on jopa useita parempiakin vaihtoehtoja sille omalle puolisolle.Joskus silmät aukeavat vuosienkin päästä kun ne puolison kaikki puolet paljastuvat esim. vaikka tuo syvällisyyden puute.Se on lähinnä sattumaa kehen me törmäämme elämämme aikana.On oikeasti olemassa useita n.s oikeita kumppaneita meille kaikille.Vai katkeruusko paistaa kun itse palstanammat vaan joutuu tyytymään valitsemaansa kohtaloon loppuelämän.Aina voi valita toisin.Ainakin jos on taloudellisesti riippumaton puolisosta (mikä on kuitenkin iso tekijä nykyisten liittojen yhdessä säilymiseen/pysymiseen)tai sitten uusi kumppani/puoliso täyttää myös tuon taloudellisen tarpeen, jolloin on helppo erota.
Näppärästi kaikki sarjaeroajan vakiokliseet ja degefenssit samassa töräytyksessä.
Nuohan ovat kuin sarjaeroaja ja sarjapettäjä bloggari Sami Minkkisen näppikseltä.
😉
Sen kun eroat, vaimosikin varmaan kaipaa vaihtelua ja uusia kokemuksia.
On varmaan kysytty jo mutta mikset ole ihan vain ystävänä ja keskustele intellektuellisti? Miksi himoitset seksiä häneltä?
Ap:lla on se ongema, että puoliso on hyvin älykäs, mutta hän itse surkea dementikko.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö apn elää sitten tuossa liitossa loppuelämänsä(sehän on kuin vankina eläisi)koska nyt vaan ei pidä erota siitä nuoruuden puolisosta, vaikka ap vihdoin huomasi mitä todella tarvitsee suhteessaan? Tämä huomaaminen on sitä että ihmiset muuttuvat, kasvavat ja onko se vaikea palstamammoille myöntää, että lopulta tässä vapaassa maailmassa on jopa useita parempiakin vaihtoehtoja sille omalle puolisolle.Joskus silmät aukeavat vuosienkin päästä kun ne puolison kaikki puolet paljastuvat esim. vaikka tuo syvällisyyden puute.Se on lähinnä sattumaa kehen me törmäämme elämämme aikana.On oikeasti olemassa useita n.s oikeita kumppaneita meille kaikille.Vai katkeruusko paistaa kun itse palstanammat vaan joutuu tyytymään valitsemaansa kohtaloon loppuelämän.Aina voi valita toisin.Ainakin jos on taloudellisesti riippumaton puolisosta (mikä on kuitenkin iso tekijä nykyisten liittojen yhdessä säilymiseen/pysymiseen)tai sitten uusi kumppani/puoliso täyttää myös tuon taloudellisen tarpeen, jolloin on helppo erota.
Jos asia oikeasti häiritsee niin joo, voi olla hyvä erota. Mutta jos heti tekee mieli hypätä jonkun uuden matkaan jonka on vieläpä tavannut liitossa ollessaan, niin syvällinen ei ole se mielikuva mikä ihmisestä herää, enemmänkin pinnallinen ja itsereflektioon kykenemätön. Niitä hyviä syvällisiä kumppaneita varmaan tulee vastaan myöhemminkin, kun on ensin eron selvitellyt loppuun kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Voi että, olet kuin minä 15v sitten. Jätin puolisoni ja lähdin uuden matkaan. Vuoden kesti ihanaa älyllistä stimulaatiota ja sitten olikin jo melko arkista eikä kauheasti uutta sanottavaa. Alkoi kyllästyttää, koska kävi ilmi että paremmasta älyllisestä yhteensopivuudesta huolimatta tämä uusi olikin kokonaisuutena epäsopivampi ja aloin haikailla "yksinkertaista" mutta aitoa ja ihanaa exää. Onneksi otti takaisin ja olemme onnellisia. Keskusteluja voi käydä myös kavereiden kanssa jos puolisoa ei satu samat asiat kiinnostaman.
En sano että näin käy sinulle, mutta mieti asiaa siltäkin kantilta, että uutuudenviehätystä vastaan on sen vanhan puolison ihan mahdotonta pärjätä. Ja se arki tulee aikanaan myös sen uuden kanssa.
Millaisen prosessin vaati, että ex otti sut takaisin? Vinkkejä?
Olisi äärimmäisen rasittavaa ja hyökkäävää, jos joku kyseenalaistaisi ajatukseni. Sehän tarkoittaisi että ajattelen kaikesta väärin.
Tai sitten voit hoitaa älylliset virikkeet työpaikalla ja keskittyä kotona rentoon ja kevyeen jutusteluun vaimon kanssa. Kaikkea ei tarvitse eikä voi saada samasta paketista.
Jossain vaiheessa se älyllinen keskustelu lakkaa. Sanat on käytetty loppuun ja arki koittaa. Uusissa ihmisissä, joita tapaa elämän varrella on sitä uutuuden viehätystä. Erilainen tapa kommunikoida ja tehdä asioita. Silloin se tuttu ja turvallinen voi alkaa tuntua tylsältä. Pään sisällä alkaa miettiä kuten ap, että onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.
Hyvin harvoin on.
Ennenkuin ryntää eroamaan, kannattaa miettiä hieman pitempään. Voisiko tuo toinen olla ystävä, jonka kanssa käydään keskusteluja, mutta ei mennä pitemmälle?
Kuulostaa jokseenkin tutulta. Vasta uudessa parisuhteessa ymmärsin tämän yhteyden jääneen puuttumaan ensimmäisessä avioliitossani.
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa se älyllinen keskustelu lakkaa. Sanat on käytetty loppuun ja arki koittaa. Uusissa ihmisissä, joita tapaa elämän varrella on sitä uutuuden viehätystä. Erilainen tapa kommunikoida ja tehdä asioita. Silloin se tuttu ja turvallinen voi alkaa tuntua tylsältä. Pään sisällä alkaa miettiä kuten ap, että onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.
Hyvin harvoin on.
Ennenkuin ryntää eroamaan, kannattaa miettiä hieman pitempään. Voisiko tuo toinen olla ystävä, jonka kanssa käydään keskusteluja, mutta ei mennä pitemmälle?
Ei lakkaa. Toki arki astuu kuvioihin. Ei se nyt kovin syvällistä ole sopia kumpi käy kaupassa ja kumpi laittaa ruuan tai minä päivänä on siivouspäivä. Mutta kyllä meillä keskustellaan edelleenkin melko syvällisiä. Ei se kaipuu merkityksellisyyteen poistu ihmisestä.
Ollaan puolison kanssa molemmat akateemisissa ammateissa ja toki se voi vaikuttaa. Keskustellaan uusista tutkimuksista ja omien tieteenalojen kehityssuunnista, tieteenfilosofiasta, etiikasta ja vaikka ja mistä. Viime aikoina on puhuttanut paljon Euroopan turvallisuustilanne ja omavaraisuusasiat. En itse kyllä jaksaisi sellaista suhdetta, jossa puheenaiheita olisivat lähinnä lasten asiat, se mitä kukakin söi lounaaksi, mitä huomenna syödään ja olipa se Pirjo taas ärsyttävä kahvitauolla.
On se. Kunnes se ihastus oppii sinut tuntemaan, ja huomaat olevasi ihan vain oma itsesi, joka ei muuksi muutu.
Sellaisia me kaikki ollaan, toiset vaan uskottelevat muuta, ja aloittavat alusta tasaisin väliajoin. Eikä sekään muilta ole pois, pois lukien asianomaisten perheet.
Mutta siitä kyse ja näin se suhdekuvio pyörii, aina vain.
Vierailija kirjoitti:
On se. Kunnes se ihastus oppii sinut tuntemaan, ja huomaat olevasi ihan vain oma itsesi, joka ei muuksi muutu.
Sellaisia me kaikki ollaan, toiset vaan uskottelevat muuta, ja aloittavat alusta tasaisin väliajoin. Eikä sekään muilta ole pois, pois lukien asianomaisten perheet.
Mutta siitä kyse ja näin se suhdekuvio pyörii, aina vain.
Aikamoista itsepetosta ajatella, että syvällisiä pohdiskeleva ihminen muuttuisi suhteen arkipäiväistyessä sellaiseksi, jota kiinnostaa vain arjen asiat. Toisinaan toivoisin, että asia olisi niin, mutta ei tätä päätä voi vaihtaa toiseen.
Tietysti se keskustelu typistyy, jos toinen ei enää anna siihen oikein mitään, mutta ei se pohdiskelun tarve mihinkään katoa. Toiset syntyy sellaisiksi, että kiinnostaa kaikki mahdolliset olemassaolon koukerot, toisia ei. Mitenkään huippuälykäs ei tarvitse olla, mutta se niin sanottu älyllinen uteliaisuus, se merkitsee. Ja ne, joille ei merkitse, ovat oikein onnellisia keskenään, ja hyvä niin.
Tietysti niinkin, että sen keskustelun voi hoitaa myös esim ystävien kanssa. Mutta kokemuksesta voin sanoa kuten jo useampi täällä; kyllä sitä ilolla ihmettelee, miten kivaa voi olla arki ihmisen kanssa, jonka ajatuksia on loputtoman mielenkiintoista kuunnella.
Miksi yleistät ensin, että kaikki naiset toimivat näin. ( ensimmäinen kappale)
Ja sitten opetat. (kolmas kappale)
Miksi koet olevasi naisten yläpuolella henkisesti?