Miltä kuulostaa? Riita miehen kanssa siivouksesta, TAAS.

Minä vihaan siivousta mutta pidän siisteydestä, varsinkin siksi, että kotona on 2,5-vuotias ja kymmenkuinen, ryömivä lapsi. Olen aina vihannut siivousta, ja mieheni tietää sen. Aiemmin hän haukkui rumasti minua laiskaksi, kun en siivonnut niin innolla kuin hän. Hän opetti minulle, että aina pitää pestä lattiat imuroinnin jälkeen yms. Hän jopa kanteli minusta äidilleen " nykynaiset ovat niin laiskoja." Lasten tultua kuvioihin valveuduin. Meillä siivotaan - siis lähes aina minä siivoan, viimeisilläni raskaana tai ranne kipsissä - kunnollinen siivous (imurointi, pölyt yms.) nyt n. kerran viikossa tai 1,5 viikon välein - ei siis kovin usein,



Mieheni joutuu viemään lapset ulos tai toiseen kerrokseen siksi aikaa, kun siivoan. Hän syyllistää minua lähes joka kerta, että hiillostan ja painostan siivoamistarpeella, kun vaadin että n. viikon välein pitää siivota (ja viikossa kämppä on jo kamalassa sotkussa). Ilmeisesti hän ajattelee, että siivous on minulle jotain nautinnollista itseni hemmottelua, omaa aikaa, eikä siksi haluaisi suoda sitä minulle. Minä olen siivouspäivinä kiukkuinen ja äksy, ja mieheni haukkuu minua, kun olen niin sika, että kiukustun siivoamisesta "kun vähän pitää lattioita pyyhkäistä". Meillä on n. 170 neliötä.



No asiaan. Tänään ilmoitin aamulla siivoavani. Mies vaati tietää, monelta. Annoin hänen päättää, monelta lähtisi lasten kanssa ulos ja minä siivoaisin. No, hän itse sitten myöhästyi laatimastaan aikataulusta, mistä minä kiukkuisena huomautin hänelle. Hän pisti syyn niskaani ja sanoi, että ei ollut puhetta siitä, että hän yksin pukisi lapset - kyllähän hän itsensä olisi saanut aikarajaan mennessä ulos. Tällaisesta ei ollut puhetta aiemmin. Sitten hän vielä haukkui minua, kun joka kerta kiukkuilen, kun pikkuisen joudun siivoamaan, ja jokaisen siivoamisen yhteydessä ahdistan häntä ja heti siivouksen jälkeen aloitan pelottelun uudella siivouksella. Sanoin vihaavani siivousta, ja että hänkin sen kyllä tietää, muttei silti siivoa. Hän vastasi, että ei voi siivota koska, minä en uskalla lähteä yksin lasten kanssa pihalle siksi aikaa!!! Haloo, minä olen ollut äitiyslomalla, kun mies käy 150 kiometrin päässä työssä. Välillä hän on tosin siivonnut, mutta se tarkoittaa toisen kerroksen imurointia, ei pölyjen pyyhkimistä, vessojen pesua saati lattioiden pyyhkimistä - ja siksi on usein selvää, että minun on siivottava, sillä en voi antaa levän kasvaa vessanpöntössä - omaa perfektionismiani siis.



No ehdotin, että seuraavalla kerralla minä menen lasten kanssa ja hän saa siivota. Hän saa jopa päättää itse, milloin haluaa tämän tapahtuvan. Siihen hän vastasi, että sopii, jos minä sitten hoidan ulkohommat = pihatyöt. Minä siihen, että alkujaan on sovittu, että hän hoitaa ne, koska halusi muuttaa taloon, jossa on piha. Minä en kaipaa pihaa enkä pihatöitä, joten olisin mieluusti muuttanut kerrostaloon. Olen kuitenkin useasti tehnyt lumitöitä, kastellut kukkia ja ruohoa, lakaissut tms. - miehelle on kyllä jäänyt nurmikon istutus, lannoitus ja ruohonleikkuu. Sanoin, että näinhän on sovittu. Siihen hän, että minun pitää sitten hoitaa myös autoasiat. Minä siihen, että kyllä minä tankkaan, laitan pissapoikanestettä tms. Siihen hän, että minun pitää sitten viedä auto pesuunkin. Sanoin, että voin vaikka tänä iltana ajaa auton pikapesuun. Mies: Mutta näin kesällä ei ole tarkoitus viedä pikapesuun, vaan mennä tädin luo pesemään auto käsin. Minä: Kyllä minä voin mieluusti maksaa sen muutaman euron ja ajaa auton pikapesuun, vai onko tarkoitus tehdä kaikkia vaikeasti???



Ja riita jatkui ja mies käski minun miettiä käyttäytymistäni sekä väitti, että minulla on ongelmia sosiaalisissa suhteissa esim. kavereiden ja tuttujen kanssa. On totta, että parisuhteemme ei ole paras mahdollinen, mutta kavereiden kanssa kyllä tulen erinomaisesti juttuun.



Lapsellista kinastelua, kyllä. Ärsyttää suunnattomasti se, että mies vaikeuttaa muutenkin ikävää hommaa eli siivousta syyllistämällä minua siitä, että on pakko siivota. Hän ei myöskään koskaan kiitä, vaan paremminkin vähättelee tekemiäni töitä. On totta, että minäkin provosoin ja narisen, kun homma napsahtaa aina minulle, mutta miksi hän ei sitten tartu itse ongelmaan ja ala siivota enemmän? Onko ukon käytös mielestänne ok?