Sinä neuroepätyypillinen, paljasta kodin ratkaisut jotka on hyödyllisiä!

Vierailija kirjoitti:

Siirrän pyykkikorin keskelle lattiaa, kun laitan pyykit koneeseen. Kun meinaan kompastua pyykkikoriin, muistan että minulla on pyykit koneessa, eivätkä ne unohdu ainakaan yön yli. Tämä pyykkikori tulee siis niin, etten pääse makuuhuoneeseen illalla ilman että kiinnitän siihen huomiota. 

Käytän lääkemuistuttajaa (mytherapy) puhelimessa. Eli vielä eri asia kun tavalliset kalenterin muistutukset.

Silmälasit ja avaimet jätän aina samaan paikkaan enkä "anna itselleni lupaa" jättää niitä minnekään muualle. 

Ostoslista on puhelimessa eikä lapulla. Myös avopuolisoni pääsee siihen käsiksi omalta puhelimeltaan. 

Ite en uskaltais kun kompastuisin siihen koriin aina :D mutta mulla oli aiemmin tapa hävittää avaimet aina, hankin rasian niille ja hetki meni kunnes opin laittaan ne siihen aina enkä tunkeen ties minne, kuten jääkaappiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siirrän pyykkikorin keskelle lattiaa, kun laitan pyykit koneeseen. Kun meinaan kompastua pyykkikoriin, muistan että minulla on pyykit koneessa, eivätkä ne unohdu ainakaan yön yli. Tämä pyykkikori tulee siis niin, etten pääse makuuhuoneeseen illalla ilman että kiinnitän siihen huomiota. 

Käytän lääkemuistuttajaa (mytherapy) puhelimessa. Eli vielä eri asia kun tavalliset kalenterin muistutukset.

Silmälasit ja avaimet jätän aina samaan paikkaan enkä "anna itselleni lupaa" jättää niitä minnekään muualle. 

Ostoslista on puhelimessa eikä lapulla. Myös avopuolisoni pääsee siihen käsiksi omalta puhelimeltaan. 

Ite en uskaltais kun kompastuisin siihen koriin aina :D mutta mulla oli aiemmin tapa hävittää avaimet aina, hankin rasian niille ja hetki meni kunnes opin laittaan ne siihen aina enkä tunkeen ties minne, kuten jääkaappiin

Mulla on avaimet ja lompakko aina käsilaukussa, joten ne on aina tallessa. Avain menee laukkuun ennen kuin astun edes ulko-ovesta sisälle ja jos tarvitsen lompakkoa vaikka sohvalla istuessa, niin haen koko laukun sinne, en pelkkää lompakkoa. En ole koskaan ymmärtänyt tuota, että tavaroita kylvetään pitkin kämppää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vinkkeihin liittyen niin  mulle toimii, että laittaa ajastuksen, että siivoan 20 min. eli usein pikku hetki."

Tuo vinkki ei ihan toimi mulle. Jos aloitan siivoamisen niin homma lähtee lapasesta. Viimeksi kun piti siivota nopeasti keittiön yksi kaappi, niin siitä tuli 5 tunnin mittainen siivousmaraton. Sama juttu jos pitäisi lähteä puolen tunnin kävelylenkille illalla. Mä vedän 2 tunnin lenkin ja tulen kotiin täynnä energiaa. Kevyt iltalenkki teki hyvää.

Kaikki tai ei mitään. Juuri tämä mentaliteetti johti siihen, että sain pahan burnoutin kahdesti. Ensin peruskoulussa, myöhemmin lukiossa. 

Oletko ajatellut, että tuotakin voi hallita? Se on tyypillistä, että aivoissa ei välillä liiku mitään ha välillä ne käyvät yli. Silloin alkaa kiirehtiminen ja tulee mittavia urakoita, joita ei saa päätökseen. Kaikkea on mahdollista opetella hallitsemaan. Se vaatii tahtoa ja keinoja. Jos tekee aina kaiken kuten ennenkin, päätyy siihen samaan pisteeseen, missä on ollut ennenkin. 

Kierrokset yleensäkin kannattaa opetella hallitsemaan ennen päätymistä kaaokseen,. Olen työskennellyt apuna näissä tilanteissa. Kesytä kaaos, siitä se homma lähtee, ja menetelmiä on pilvin pimein. Yhdelle toimii ajanhallintaa suunnittelu. Tuossa esimerkiksi henkilö kertoi rajanneensa siivouksen 20 minuuttiin. Tutkimustiedon mukaan aivot pysyvät kerralla keskittyneessä tilassa noin 25 minuuttia. Se on se tehokkain työskentelyaika, jolloin ei lähde vielä sivuraiteille. Tuo jonkun äidin mainitsema ensin, sitten, sen jälkeen-menetelmä on myös tutkittuun tietoon perustuva. Ihminen tarvitsee aloituksen, että toiminnanohjaus käynnistyy, hän tarvitsee tiedon, mitä sitten tapahtuu (eli kun lopetan tämän, mitä sitten teen) ja lopuksi tulee sen jälkeen, eli kolmas stepoi. Ei se sen kummempaa ole. Ihminen monesti luonnostaan suunnittelee noin, että ensin vien roskat, sitten ajan ruokakauppaan ja sen jälkeen teen ruuan. Monen arki perustuu tämäntyyppiseen toiminnan ohjaukseen, mutta nepsyille saattaa olla hyödyksi nimetä ne, että kaikki tulee tehtyä ja oikeassa järjestyksessä. Ei siitä mitään tuke, jos perheenäiti ensin katsoo Netflixiä, sitten ajaa ruokakauppaan klo 18, sitten laittaa ruuan joka on valmis klo 20 ja vielä lopuksi huomaa, että piti käydä apteekissa, lähiapteekki on kiinni, ajaa kauempana olevaan ja ehtii sinne  vähän ennen kuin sekin menee kiinni. On paljon helpompaa suunnitella loogisesti. Myös opiskelutehtävät kannattaa sijoittaa kolmijaolle. Nimeää tehtävän ekaan ruutuun, seuraavaan siirtää jo aloitetun tehtävän (kesken) ja viimeiseen ruutuun, kun se on valmis. Kun se on visuaalisena, toimii muistutuksena, että teepä loppuun ne kesken olevat.

Eräs henkilö kertoi, että hän tilasi 8 syyskengät. Tietenkin minun reaktioni siihen on, että miksi ihmeessä. Näki parempia malleja, värejä tai muutoin sopivampia ja kokokin meni aluksi väärin. Ongelma tulee siinä kohtaa, kun jättää ne jo tilatut perumatta. Sitten kotona tosiaan on 8 paria syyskenkiä, joista käyttöön tulee ehkä kahdet. Loput pitäisi saada palautettua, koska muutoin talous menee kuralle. Monesti ne voi jäädä palauttamatta, ei saa ryhdyttyä toimeen.

Myös hengähdystauosta on hyötyä. Silloin kun menee todella lujaa, viisainta olisikin hengähtää, ottaa tauko ennen seuraavaa tekemistä. Erityisesti opiskelijoita olen töissä tähän opastanut. Tahtoo tulla sutta ja sekundaa, jos paahtaa 200 sivua tekstiä eri tehtäviin lähes putkeen. Laatu kärsii, lähtee laukalle ja lopulta se punainen lanka katoaa koko tekstistä. Silloin tauko, tai ennen sitä. Käy kävelyllä, kuuntelee musiikkia, istuu metsässä kannon päällä tai vaikka saunoo. Itsensä kanssa voi tehdä sopimuksen, milloin palaa tehtävään. Ongelma on se, että joillain tehtävä jää kesken. Tekstiä voi olla vaikka kuinka paljon, mutta sen muokkaaminen tuntuu liian vaikealta. Silloin voi pilkkoa sen osiin. Katsoi tehtävänannon ja mitkä osiot siinä on, mikä on kysymyksen tarkoitus. Valitsee tuottamastaan tekstistä ne osat, jotka siihen sopivat ja jättää muut sivuun. Näin etenee koko tehtävän läpi, niin lopussa on valmis vastaus. Se saattaa olla täydellinen tai sitten ei, mutta ainakin se tuli valmiiiksi. 

Olipas hyviä vinkkejä. Yleensä minulla on vaikeus lukea pitkiä tekstejä, etenkin verkossa. Jotkut videotkin on vähän niin ja näin, kun jää kesken ja siirryn seuraavaan. Tunnistin itsessäni juuri tuon, että tekstiä tulee, lähtee sivuun aiheesta ja lopulta luovutan. Amk:ssa kesti opinnäytetyön teko 2 vuotta, kun kaikki muut rutisti sen puolessa vuodessa tai vuodessa. Opettaja karsi aina välillä sivukaupalla tekstiä pois ja lähdin itku kurkussa kotiin. Jos ei olisi ollut ihmisiä, jotka uskoo ja tukee, olisin luovuttanut. Töissä on ollut samoja vaikeuksia. Valtava innostus, tekstiä syntyy, ideoita tulee ja sitten romahdus, kun lähti sivuun. Voisin olla kirjailija , jos joku muu editoisi tekstin järkeväksi.  Siinä vaiheessa jos minun pitää se muokata, päässä ei yleensä liiku yhtään mitään. Väsyttää, uuvuttaa, suututtaakin joskus. Jos vaan joku olisi neuvonut, miten se muokataan silloin kun olin nuori. Tai vinkkejä, miten saa isommat tehtävät valmiiiksi, ettei ne jää kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siirrän pyykkikorin keskelle lattiaa, kun laitan pyykit koneeseen. Kun meinaan kompastua pyykkikoriin, muistan että minulla on pyykit koneessa, eivätkä ne unohdu ainakaan yön yli. Tämä pyykkikori tulee siis niin, etten pääse makuuhuoneeseen illalla ilman että kiinnitän siihen huomiota. 

Käytän lääkemuistuttajaa (mytherapy) puhelimessa. Eli vielä eri asia kun tavalliset kalenterin muistutukset.

Silmälasit ja avaimet jätän aina samaan paikkaan enkä "anna itselleni lupaa" jättää niitä minnekään muualle. 

Ostoslista on puhelimessa eikä lapulla. Myös avopuolisoni pääsee siihen käsiksi omalta puhelimeltaan. 

Ite en uskaltais kun kompastuisin siihen koriin aina :D mutta mulla oli aiemmin tapa hävittää avaimet aina, hankin rasian niille ja hetki meni kunnes opin laittaan ne siihen aina enkä tunkeen ties minne, kuten jääkaappiin

Mulla on avaimet ja lompakko aina käsilaukussa, joten ne on aina tallessa. Avain menee laukkuun ennen kuin astun edes ulko-ovesta sisälle ja jos tarvitsen lompakkoa vaikka sohvalla istuessa, niin haen koko laukun sinne, en pelkkää lompakkoa. En ole koskaan ymmärtänyt tuota, että tavaroita kylvetään pitkin kämppää.

Minä en kylvä tavaroita ympäri kämppää, mutta minulla on muita vaikeuksia. Jokin kaappi saattaa olla niin täynnä, ettei sinne mahdu mitään, mutta sieltä ei löydy myöskään mitään. Vieraat tuskin tätä uskoisi, koska meillä on melko siistiä.

Tämän ketjun kertomukset käy komediasta.

Minun lapset matkii minua hyvin, kun äiti siivoaa. Se on siis hauskaa viihdettä ja minulla on hyvä huumorintaju. Ensin hyminä ja yksinään puhumista, että huh huh, onpas tullut sotkua, kukahan tämänkin lusikan on jättänyt tyhjään jäätelöpurkkiin, eihän nämä tänne kuulu, roskat menee roskikseen ja lusikat tiskikoneeseen. Sitten seuraa pyörimistä ympäriinsä, äiti hakee katseellaan kohteita. Konvehtirasia menee yhteen kaappiin, silmälasin pyyhkimisvälineet johonkin vetolaatikkoon, joka on ennestään täynnä ja pelit hyllyjen päälle tai kirjahyllyyn. Sitten seuraa armoton huiskiminen pölyjä pyyhkiessä. Kun se on valmis, minulla pääsee suusta aina sama reaktio: tulkaas lapset katsomaan, miten siistiä on nyt, tulkaapa katsomaan, ihan kuin eri koti.

Tämä on ihan tositarina. Etenkin meidän 12 v. tyttö on erityisen hyvä matkimaan, miten minun siivoushommat etenee.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun kertomukset käy komediasta.

Kyllä tietysti ne huvittaa, mutta ei aina. Ei se adhd tarkoita, ettenkö näkisi huumoria omissa touhuissani. Päin vastoin arjen sattumukset osuvat minun huumoriini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vinkkeihin liittyen niin  mulle toimii, että laittaa ajastuksen, että siivoan 20 min. eli usein pikku hetki."

Tuo vinkki ei ihan toimi mulle. Jos aloitan siivoamisen niin homma lähtee lapasesta. Viimeksi kun piti siivota nopeasti keittiön yksi kaappi, niin siitä tuli 5 tunnin mittainen siivousmaraton. Sama juttu jos pitäisi lähteä puolen tunnin kävelylenkille illalla. Mä vedän 2 tunnin lenkin ja tulen kotiin täynnä energiaa. Kevyt iltalenkki teki hyvää.

Kaikki tai ei mitään. Juuri tämä mentaliteetti johti siihen, että sain pahan burnoutin kahdesti. Ensin peruskoulussa, myöhemmin lukiossa. 

Oletko ajatellut, että tuotakin voi hallita? Se on tyypillistä, että aivoissa ei välillä liiku mitään ha välillä ne käyvät yli. Silloin alkaa kiirehtiminen ja tulee mittavia urakoita, joita ei saa päätökseen. Kaikkea on mahdollista opetella hallitsemaan. Se vaatii tahtoa ja keinoja. Jos tekee aina kaiken kuten ennenkin, päätyy siihen samaan pisteeseen, missä on ollut ennenkin. 

Kierrokset yleensäkin kannattaa opetella hallitsemaan ennen päätymistä kaaokseen,. Olen työskennellyt apuna näissä tilanteissa. Kesytä kaaos, siitä se homma lähtee, ja menetelmiä on pilvin pimein. Yhdelle toimii ajanhallintaa suunnittelu. Tuossa esimerkiksi henkilö kertoi rajanneensa siivouksen 20 minuuttiin. Tutkimustiedon mukaan aivot pysyvät kerralla keskittyneessä tilassa noin 25 minuuttia. Se on se tehokkain työskentelyaika, jolloin ei lähde vielä sivuraiteille. Tuo jonkun äidin mainitsema ensin, sitten, sen jälkeen-menetelmä on myös tutkittuun tietoon perustuva. Ihminen tarvitsee aloituksen, että toiminnanohjaus käynnistyy, hän tarvitsee tiedon, mitä sitten tapahtuu (eli kun lopetan tämän, mitä sitten teen) ja lopuksi tulee sen jälkeen, eli kolmas stepoi. Ei se sen kummempaa ole. Ihminen monesti luonnostaan suunnittelee noin, että ensin vien roskat, sitten ajan ruokakauppaan ja sen jälkeen teen ruuan. Monen arki perustuu tämäntyyppiseen toiminnan ohjaukseen, mutta nepsyille saattaa olla hyödyksi nimetä ne, että kaikki tulee tehtyä ja oikeassa järjestyksessä. Ei siitä mitään tuke, jos perheenäiti ensin katsoo Netflixiä, sitten ajaa ruokakauppaan klo 18, sitten laittaa ruuan joka on valmis klo 20 ja vielä lopuksi huomaa, että piti käydä apteekissa, lähiapteekki on kiinni, ajaa kauempana olevaan ja ehtii sinne  vähän ennen kuin sekin menee kiinni. On paljon helpompaa suunnitella loogisesti. Myös opiskelutehtävät kannattaa sijoittaa kolmijaolle. Nimeää tehtävän ekaan ruutuun, seuraavaan siirtää jo aloitetun tehtävän (kesken) ja viimeiseen ruutuun, kun se on valmis. Kun se on visuaalisena, toimii muistutuksena, että teepä loppuun ne kesken olevat.

Eräs henkilö kertoi, että hän tilasi 8 syyskengät. Tietenkin minun reaktioni siihen on, että miksi ihmeessä. Näki parempia malleja, värejä tai muutoin sopivampia ja kokokin meni aluksi väärin. Ongelma tulee siinä kohtaa, kun jättää ne jo tilatut perumatta. Sitten kotona tosiaan on 8 paria syyskenkiä, joista käyttöön tulee ehkä kahdet. Loput pitäisi saada palautettua, koska muutoin talous menee kuralle. Monesti ne voi jäädä palauttamatta, ei saa ryhdyttyä toimeen.

Myös hengähdystauosta on hyötyä. Silloin kun menee todella lujaa, viisainta olisikin hengähtää, ottaa tauko ennen seuraavaa tekemistä. Erityisesti opiskelijoita olen töissä tähän opastanut. Tahtoo tulla sutta ja sekundaa, jos paahtaa 200 sivua tekstiä eri tehtäviin lähes putkeen. Laatu kärsii, lähtee laukalle ja lopulta se punainen lanka katoaa koko tekstistä. Silloin tauko, tai ennen sitä. Käy kävelyllä, kuuntelee musiikkia, istuu metsässä kannon päällä tai vaikka saunoo. Itsensä kanssa voi tehdä sopimuksen, milloin palaa tehtävään. Ongelma on se, että joillain tehtävä jää kesken. Tekstiä voi olla vaikka kuinka paljon, mutta sen muokkaaminen tuntuu liian vaikealta. Silloin voi pilkkoa sen osiin. Katsoi tehtävänannon ja mitkä osiot siinä on, mikä on kysymyksen tarkoitus. Valitsee tuottamastaan tekstistä ne osat, jotka siihen sopivat ja jättää muut sivuun. Näin etenee koko tehtävän läpi, niin lopussa on valmis vastaus. Se saattaa olla täydellinen tai sitten ei, mutta ainakin se tuli valmiiiksi. 

Olipas hyviä vinkkejä. Yleensä minulla on vaikeus lukea pitkiä tekstejä, etenkin verkossa. Jotkut videotkin on vähän niin ja näin, kun jää kesken ja siirryn seuraavaan. Tunnistin itsessäni juuri tuon, että tekstiä tulee, lähtee sivuun aiheesta ja lopulta luovutan. Amk:ssa kesti opinnäytetyön teko 2 vuotta, kun kaikki muut rutisti sen puolessa vuodessa tai vuodessa. Opettaja karsi aina välillä sivukaupalla tekstiä pois ja lähdin itku kurkussa kotiin. Jos ei olisi ollut ihmisiä, jotka uskoo ja tukee, olisin luovuttanut. Töissä on ollut samoja vaikeuksia. Valtava innostus, tekstiä syntyy, ideoita tulee ja sitten romahdus, kun lähti sivuun. Voisin olla kirjailija , jos joku muu editoisi tekstin järkeväksi.  Siinä vaiheessa jos minun pitää se muokata, päässä ei yleensä liiku yhtään mitään. Väsyttää, uuvuttaa, suututtaakin joskus. Jos vaan joku olisi neuvonut, miten se muokataan silloin kun olin nuori. Tai vinkkejä, miten saa isommat tehtävät valmiiiksi, ettei ne jää kesken.

Arvaappa kuka osaisi editoida sen sun tekstin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siirrän pyykkikorin keskelle lattiaa, kun laitan pyykit koneeseen. Kun meinaan kompastua pyykkikoriin, muistan että minulla on pyykit koneessa, eivätkä ne unohdu ainakaan yön yli. Tämä pyykkikori tulee siis niin, etten pääse makuuhuoneeseen illalla ilman että kiinnitän siihen huomiota. 

Käytän lääkemuistuttajaa (mytherapy) puhelimessa. Eli vielä eri asia kun tavalliset kalenterin muistutukset.

Silmälasit ja avaimet jätän aina samaan paikkaan enkä "anna itselleni lupaa" jättää niitä minnekään muualle. 

Ostoslista on puhelimessa eikä lapulla. Myös avopuolisoni pääsee siihen käsiksi omalta puhelimeltaan. 

Ite en uskaltais kun kompastuisin siihen koriin aina :D mutta mulla oli aiemmin tapa hävittää avaimet aina, hankin rasian niille ja hetki meni kunnes opin laittaan ne siihen aina enkä tunkeen ties minne, kuten jääkaappiin

Mulla on avaimet ja lompakko aina käsilaukussa, joten ne on aina tallessa. Avain menee laukkuun ennen kuin astun edes ulko-ovesta sisälle ja jos tarvitsen lompakkoa vaikka sohvalla istuessa, niin haen koko laukun sinne, en pelkkää lompakkoa. En ole koskaan ymmärtänyt tuota, että tavaroita kylvetään pitkin kämppää.

Minä en kylvä tavaroita ympäri kämppää, mutta minulla on muita vaikeuksia. Jokin kaappi saattaa olla niin täynnä, ettei sinne mahdu mitään, mutta sieltä ei löydy myöskään mitään. Vieraat tuskin tätä uskoisi, koska meillä on melko siistiä.

Lähinnä tarkoitin nyt avaimien ja vastaavien kylvämistä.

Minä kirjoitan kaiken aina muistilapuille, tekemättömät ja tehdyt työt (ettei tee 2 kertaa), ruoat, laskut mutta myös ajatukset mitkä ovat tulleet mieleen yhtäkkiä koska myöhemmin voi tarkistaa mitä mieltä on ollut jostakin jollain tietyllä hetkellä. En tiedä muuta syytä kuin että  tuo kirjaaminen helpottaa ajatustyötä enkä joudu paniikkiin niin helposti koska voin aina lukea muistiinpanoista tärkeät asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siirrän pyykkikorin keskelle lattiaa, kun laitan pyykit koneeseen. Kun meinaan kompastua pyykkikoriin, muistan että minulla on pyykit koneessa, eivätkä ne unohdu ainakaan yön yli. Tämä pyykkikori tulee siis niin, etten pääse makuuhuoneeseen illalla ilman että kiinnitän siihen huomiota. 

Käytän lääkemuistuttajaa (mytherapy) puhelimessa. Eli vielä eri asia kun tavalliset kalenterin muistutukset.

Silmälasit ja avaimet jätän aina samaan paikkaan enkä "anna itselleni lupaa" jättää niitä minnekään muualle. 

Ostoslista on puhelimessa eikä lapulla. Myös avopuolisoni pääsee siihen käsiksi omalta puhelimeltaan. 

Ite en uskaltais kun kompastuisin siihen koriin aina :D mutta mulla oli aiemmin tapa hävittää avaimet aina, hankin rasian niille ja hetki meni kunnes opin laittaan ne siihen aina enkä tunkeen ties minne, kuten jääkaappiin

Mulla on avaimet ja lompakko aina käsilaukussa, joten ne on aina tallessa. Avain menee laukkuun ennen kuin astun edes ulko-ovesta sisälle ja jos tarvitsen lompakkoa vaikka sohvalla istuessa, niin haen koko laukun sinne, en pelkkää lompakkoa. En ole koskaan ymmärtänyt tuota, että tavaroita kylvetään pitkin kämppää.

Minä en kylvä tavaroita ympäri kämppää, mutta minulla on muita vaikeuksia. Jokin kaappi saattaa olla niin täynnä, ettei sinne mahdu mitään, mutta sieltä ei löydy myöskään mitään. Vieraat tuskin tätä uskoisi, koska meillä on melko siistiä.

Lähinnä tarkoitin nyt avaimien ja vastaavien kylvämistä.

Niin? Jotkut voivat kylvöä myös avaimia ympäriinsä. Mitä ymmärtämistä siinä on? Niin voi tapahtua, mutta ei kaikille. Se on melko tavallista myös neurotyypillisille, jos on huoleton persoona. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kirjoitan kaiken aina muistilapuille, tekemättömät ja tehdyt työt (ettei tee 2 kertaa), ruoat, laskut mutta myös ajatukset mitkä ovat tulleet mieleen yhtäkkiä koska myöhemmin voi tarkistaa mitä mieltä on ollut jostakin jollain tietyllä hetkellä. En tiedä muuta syytä kuin että  tuo kirjaaminen helpottaa ajatustyötä enkä joudu paniikkiin niin helposti koska voin aina lukea muistiinpanoista tärkeät asiat. 

Minulla ei ole ikinä toiminut muistilaput, koska hukkaan ne. Voi löytyä laukun pohjalta, keittiöstä, jääkaapin ovesta, jopa työkassista. 

Kalenteri kulkee mukana. Siihen kirjoitan tärkeimmät, mitä pitää muistaa. Kun työnantaja lakkasi ostamasta paperikakenteria, yritin opetella Outlookin ja siihen muistiinpanot. Se ei jotenkin toimi. Tulee miettineeksi, mitähän minä tuollakin tarkoitin. Kannan paperikakenteria mukana. Tänään kun menin kokoukseen, löysin nopeasti, mikä paikka, monesko kerros, mikä ovikoodi ja vielä puhelinnumero, johon soittaa kokouksen järjestäjälle, jos eksyy. Tuollaiset asiat ei kerta kaikkiaan säily minulla mielessä, jos ne ei ole kalenterin muistiinpanoissa. Työtähän se vaatii, suttaan mustalla tussilla yli esimerkiksi sen ovikoodin, kun kokous suoritettu. 

Sähköinen matkalasku ei myöskään toimi minulla lainkaan. Siksi kalenteriin on merkitty mistä lähden ja mikä määränpää ja kilometrit, jos on työajo. Sitten vien ne tiedot noin 5 kertaa vuodessa sähköiseen matkalaskuun. Jotkut osaavat paljon helpomman tavan, mutta kun tämä toimii minulla, käytän mielelläni vapaa-aikaani siihen että vien ne tiedot laskulle parin kuukauden välein. Ne on valmiina kalenterissa, eikä tarvitse googlata, paljonko on matka jostain jonnekin eikä käyttää sen matkalaskujärjestelmän maailman huonointa karttahakua. Siitä on ihan mahdoton homma minun sekavilla aivoillanne alkaa miettiä, mikä sen parkkihallin osoite on, jonne parkkeerasin. Enkä kyllä jälkikäteen edes muistaisi, oliko se Puistokadulla vai Kirkkokadulla, jos sitä ei lue missään.

Olen selviytynyt hyvin työelämässä juuri sen takia, etten havaitse kaikkea. Se pätee esimerkiksi arkielämässä siihen, etten näe sotkuja tai väärässä paikassa olevia esineitä. Joskus saatan ihan hämmästyä, että tässäkö tämä esine olikin koko ajan, kun se osuu joskus näköpiiriin. Löydän myös aarteita kotoa tai vaikka matkalaukusta. Kun olin Espanjassa kesällä, purin tietenkin matkalaukun loman jälkeen. Jostain syystä se oli jäänyt kesken. Kun avasin sen viikonloppuna, löysin aivan ihanan kesämekon, jonka olin ostanut ja unohtanut laukkuun. Nyt täytyy vain pitää mielessä, että minulla on se, siis ensi kesänä käyttöön.

Töissä pystyn hyvin keskittymään pitkiäkin aikoja, jos on mielenkiintoinen asia. Sisäinen levottomuus aiheuttaa sen, että kyllästyn. Se tarkoittaa muutosta. Muutos ei ole huono asia. Jos kyllästyn johonkin, mikä ei toimi, pannaan tuulemaan. Minua ei häiritse muutokset ja yleensä otan hyvin nopeasti haltuun kaikki uudet tietotekniset ohjelmistot tai laitteet. Työpaikalla siitä on paljon hyötyä, koska jos joku ei osaa käyttää jotain, olen nopeasti saatavilla oleva apukäsi. 

Joskus töissä on kehuttu neroksi. En todellakaan ole nero, vaan opin hetkessä sellaisia asioita, joista on hyötyä. Esimerkiksi tekoälylle annettavat komennot tulee minulta luonnostaan. Se on jollain tavalla minun logiikkaani, mitä pitää hakea ja mitä rajata pois. Tekoäly on muutenkin hauska lelu kotonakin. Jos haluan tehdä gluteenittomat mokkapalat, en käyttäisi hakukoneita reseptin etsintään vaan nimenomaan tekoälyä. Viimeksi hain täytekakkuun koristeluvinkit ja pyysin kuvat asetteluun. Tuli komea kakku. Sinne voi antaa myös pyynnön, että etsi vähemmän makea täytteen ohje tai jotain vastaavaa. Säästää aikaa.

Olen yleensä myöhässä kaikkialta. Minuutin tai pari. Olen aikaoptimisti nepsy. Onneksi on joustava työaika. Olen kiitellyt itseäni siitä, että tuli kouluttauduttua. Olen myös vaihtanut alaa ha siirtynyt johtamistyöstä asiantuntijatyöhön, joka sopii minulle paremmin. 7 vuotta tuli oltua johtotehtävissä. Niissä työt seurasivat myös kotiin ja työstä tuli lähes harraste. Vapaa-aika jäi vähäiseksi. Keksin sattumalta asiantuntijatyön. Osaamista on, joten miksei sitä jakaisi. Olen sosiaalinen ja ekstrovertti persoona, joten on hienoa päästä kohtaamaan ihmisiä. Minulle soveltumattomin työtehtävä olisi jokin rutiini, jota toistetaan ja toistetaan. Omia lapsiani olen kannustanut, että hankkikaa korkea koulutus ja mieluiten monialainen tai sellainen, josta voi jatkaa eri suuntiin.