Sinä neuroepätyypillinen, paljasta kodin ratkaisut jotka on hyödyllisiä!

Saanko kysyä, ilmaantuiko tuo sairaus (vai lasketteko sen yleensä sairaudeksi vai omianaisuudeksi ) jo lapsena vai joskus myöhemmin.  

Vierailija kirjoitti:

Olen neuroepätyypillinen (asperger) ja aina ollut luonnostani siisti. En siis tarvitse mitään erityisiä kikkoja kodin pitämiseen siistinä. Olen siivousnatsi. Nautin järjestyksestä ja päivittäisestä puuhastelusta. Jos joku tavara on poissa paikoiltaan (perheenjäsen siirtänyt) niin hän saa kuulla kunniansa.   :D

Eikö tuo ole ihan normaalia käytöstä henkilöltä joka haluaa että omat tavarat pysyvät siinä mihin ne itse on laittanutkin? Tykkäisikö perheenjäsenesi vastaavanlaisesta käytöksestä sinulta heitä kohtaan? 

Vierailija kirjoitti:

Neuroepätyypillisenä en osaa loukkaantua asiattomista kommenteista. Niiden  naputtelijalla on varmasti paha mieli itsellään. Olen hankkinut itsetuntemuksen. Pidän itsestäni kaikkine piirteineni, vaikka on kommentoijia.

Sama. Nuo ovat niin yli hilseen menevää huutamista, ettei siinä ole mitään sellaista henkilökohtaista ulottuvuutta, joka loukkausi. Anonyymien ihmisten haukkuminen rumaksi tai kehitysvammaiseksi jne. netin keskustelupalstalla on vain täysin epäloogista. Autistiseen mieleen kun ei oikein osu epälogiikka sen suhteen, että arvostelee rumaksi ihmistä, jonka ulkonäöstä ei tiedä mitään. Se on vain outoa.

Lisäksi tosiaan vielä tuo aspekti, että kyseessähän on ihan selvästi mielenterveysongelmainen ihminen. Ymmärrän, että joitain huvittaa, mutta itseäni lähinnä säälittää. Hän päivystää täällä sarjapeukuttamassa viestejä. Kuulostaa vain yksinäiseltä ja surulliselta.

Mikä sairaus? Missä? Minullako? Kuule, olen siitä onnellisessa asemassa, että sen olemassaolo ei ole minulle  ongelma eikä mikään.

Vierailija kirjoitti:

Neuroepätyypillisenä en osaa loukkaantua asiattomista kommenteista. Niiden  naputtelijalla on varmasti paha mieli itsellään. Olen hankkinut itsetuntemuksen. Pidän itsestäni kaikkine piirteineni, vaikka on kommentoijia.

Olen neuroepätyypillinen ja sen vuoksi ajattelen kylmän loogisesti. En usko, että kiusaajilla on "paha mieli". Heillä on vain tylsää. Yrittävät viihdyttää itseään ja nostaa omaa statustaan (muiden kiusaajien silmissä). 

En anna säälipisteitä kiusaajille. Jos kiusaaja sattuu sairastumaan syöpään (kuten yksi minua kiusannut tyyppi sairastui) niin se on sitten "too bad". Minä vain hymyilen ja sanon, että "shit happens, deal with it". 

Eikö meitä kaikkia vähän ylidiagnosoida?

Meillä on vain nuorimmalla lapsella. Itse asiassa kaksi muuta on jo täysi-ikäisiä neurotyypillisiä. Nuorimmaisella on ensin - sitten - sen jälkeen -taulu. Siihen kirjoitetaan tussilla tai laitetaan post-it-lappuja. Kun hän oli noin 2.-3. luokalla, oli taulu ajastettu kotiin valmiiksi näin: riisi ulkovaatteet, ota välipalaa ja käy vessassa, tee läksyt. Tämä oli pitkään se kolmijako, ja sitten minä jo tulinkin töistä. Nyt me saatetaan yhdessä tehdä ensin - sitten - sen jälkeen -taululle pilkotut ohjeet. 

Viikonloppuna oli siivouspäivät. Siinä taisi olla ensin vaihda lakanat, sitten raivaa tavarat pois lattioilta ja sen jälkeen vie likaiset pyykit pyykkikoneeseen. Illalla yhdessä laitettiin puhtaat lakanat. Seuraavalle päivälle ensin imuroi huone, sitten pyyhi pölyt ja sen jälkeen pyyhi lattia kostealla levymopilla. Muistaakseni jotenkin näin me laitettiin järjestys. Hän itse kirjoittaa tietenkin, muuten se ei toimi. Kolmea peräkkäistä asiaa ei kannata olla missään, koska se vaan sotkee ja kaikki jää kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen neuroepätyypillinen (asperger) ja aina ollut luonnostani siisti. En siis tarvitse mitään erityisiä kikkoja kodin pitämiseen siistinä. Olen siivousnatsi. Nautin järjestyksestä ja päivittäisestä puuhastelusta. Jos joku tavara on poissa paikoiltaan (perheenjäsen siirtänyt) niin hän saa kuulla kunniansa.   :D

Eikö tuo ole ihan normaalia käytöstä henkilöltä joka haluaa että omat tavarat pysyvät siinä mihin ne itse on laittanutkin? Tykkäisikö perheenjäsenesi vastaavanlaisesta käytöksestä sinulta heitä kohtaan? 

Olipas kömpelö ragebait. Keksi parempi. 

Tämä on selkeästi toistuva teema, että vaatteet ja myös muita asioita säilytetään koreissa. Teen itse ihan samaa. En tiedä, minkä takia sieltä korista, hujan hajan olevien tavaroiden keskeltä on jotenkin helpompi löytää tarvitsemansa. Tuntuu, että siistissä järjestyksessä olevat asiat vain katoavat.

Voi johtua siitä, että omaan silmääni luonnon symmetria on se loogisin ja mieluisin ja tällainen ihmisten tekemä muodostelma jotenkin vääränlainen. Joku ikiaikainen keräilijägeeni siellä potkii, että asiat pitää löytää ympäristöä "skannaamalla", ei tietämällä missä ne ovat.

Tavaroiden pysymisestä siellä minne ne on itse laittanut

Neuroepätyypillisenä en löydä tavaraani, jos sitä on siirretty 10 cm tai laskettu esim paperi sen päälle. Se kun ei ole enää siinä tai siten miten sen laitoin. On työlästä miettiä, että missä se voisi olla. Ensiksi on luotava päähän kuvitelma, että minkä näköistä olen etsimässä, vaikka se on minulle tuttu tavara. Minä löydän tavarani tarkasti täsmäävällä alkuperäisellä näköhavainnolla (sama sijainti kuin jätin) tai pimeässä tarkalla kädenliikkeellä ilman haparointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lakannut taistelemasta tiettyjä asioita vastaan. Esim. kasvovoide on talon toisessa päässä keittiössä, eikä kylpyhuoneessa muiden kosmetiikkatuotteiden kanssa, arki vaatteet ovat makuuhuoneessa isolla tuolilla vaatekaapin sijasta, koirien hihnat ala-ateisen sohvalla naulakon sijasta jne. Vastaavasti sitten pidän joka huoneessa tyhjää tilaa tälle näkyvillä olevalle irtosälälle. Eli vaatehuoneessa on iso, tyhjä kaappi minne voin vaatteet tuolilta rutata, keittiössä tyhjä hylly kaikelle pinnoilla olevalle irtosälälle, minkä looginen paikka keittiö ei ole jne.

Näin saan nopeasti siivottua sälän ja tavarakasat, jos tarve vaatii ja sitten taas leviteltyä takaisin, kun tarve on ohi. Joo, itsellä on kivempi fiilis, kun tavarat ovat kaapeissa paikoillaan, mutta olen nyt 40 vuotta yrittänyt tätä, joten en jaksa tuhlata aikaani enää siihen. Tavarat ovat siellä mistä löydän ne, riippumatta ovatko ne sijoitettu loogisesti ja näyttääkö pinnoilla rauhattomalta.

Mihin sinä kasvovoidetta tarvitset? Autistina olet susiruma eikä sinusta ainakaan miehet kiinnostu. 

Ei hän ole lainkaan niin ruma kuin sinä olet sisäisesti. Tuket kuolemaan yksin sillä ennen pitkään kaikki tajuaa millainen oikeasti olet ellei ole jo tajunneet.

Anna olla, tuo on omia kommenttejaan sarjapeukuttava vakituinen palstahullu. Ei tuollaisille kannata omaa aikaansa uhrata :D

Minun teoriani on että on itse kehitysvamnainen ja kadehtii nepsyjä jotka eivät ole. 

Näh, veikkaan, että tämä nepsyhullu on sama henkilö kuin vegaanihullu ja nistihullu. Yhtäkkiä palsta on täynnä neuroepätyypillisyydestä, veganismista ja huumeidenkäyttäjistä tehtyjä aloituksia, joihin saapuu mouhoamaan ja sarjapeukuttamaan. Kun näitä aiheita ei nouse yhtenään, on ilmeisesti hetken aikaa jossain "huilimassa", kun on kierrokset menneet taas niin yli.

Ei, vaan tämä on sama kuin traumahullu. Vegaanihullu on taas sama kuin transhullu. Jälkimmäinen ei sarjapeukuta, mutta tämä nepsy- ja traumahullu taas sarjapeukuttaa. Eli jos joku avaa ketjun omista traumaattisista kokemuksistaan, ilmestyy sinne heti sekoilemaan ja sarjapeukuttamaan kommentteja. Ja tosiaan aivan heti, viikonpäivästä ja kellonajasta riippumatta, eli ei ole työelämässä, eikä perheellinen. Rauhoittui heti tässä ketjussa, kun joku avasi ketjun lapsuudentraumoista. Siellä sekoilee tälläkin hetkellä sarjapeukuttamassa ja huutamassa.

Ja joo, olen autisti, joten analysoin todella nopeasti nämä asiat.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on selkeästi toistuva teema, että vaatteet ja myös muita asioita säilytetään koreissa. Teen itse ihan samaa. En tiedä, minkä takia sieltä korista, hujan hajan olevien tavaroiden keskeltä on jotenkin helpompi löytää tarvitsemansa. Tuntuu, että siistissä järjestyksessä olevat asiat vain katoavat.

Voi johtua siitä, että omaan silmääni luonnon symmetria on se loogisin ja mieluisin ja tällainen ihmisten tekemä muodostelma jotenkin vääränlainen. Joku ikiaikainen keräilijägeeni siellä potkii, että asiat pitää löytää ympäristöä "skannaamalla", ei tietämällä missä ne ovat.

Tuo liittyy sinun muistaisi ja muistista palauttamiseen. Kun jotain on korissa, sitö jotain on korissa. Sinö pystyt palauttamaan sen mieleen. Jos jotain taas ei ole korissa, se on jossain paikassa x, eli vaikkapa kaapissa, hyllyssä, laatikossa. Sinä et pysty palauttamaan sitä muistiisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen neuroepätyypillinen (asperger) ja aina ollut luonnostani siisti. En siis tarvitse mitään erityisiä kikkoja kodin pitämiseen siistinä. Olen siivousnatsi. Nautin järjestyksestä ja päivittäisestä puuhastelusta. Jos joku tavara on poissa paikoiltaan (perheenjäsen siirtänyt) niin hän saa kuulla kunniansa.   :D

Tämä on just se mistä adhd kadehtii teitä enemmän sinne autismin päätyyn kallellaan olevia. Usein teillä on sama utelias mieli, mutta myös ns. pakka hallussa. 

Mulla on Tourette.

Vierailija kirjoitti:

Joo on. Tavarat jätetään ympäri taloa. Porakone makuuhuoneeseen, laskostetut verhot kirjahyllyyn esim.

 

Kenkiä ja takkeja on autotallissa, puuliiterissä, pannuhuoneessa, eteisessä, kylmiössä ja olkkarissa sekä vaatehuoneessa.

Kuulostaa, että sijaitsemme samassa kohden neurokirjon jatkumoa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen neuroepätyypillinen (asperger) ja aina ollut luonnostani siisti. En siis tarvitse mitään erityisiä kikkoja kodin pitämiseen siistinä. Olen siivousnatsi. Nautin järjestyksestä ja päivittäisestä puuhastelusta. Jos joku tavara on poissa paikoiltaan (perheenjäsen siirtänyt) niin hän saa kuulla kunniansa.   :D

Tämä on just se mistä adhd kadehtii teitä enemmän sinne autismin päätyyn kallellaan olevia. Usein teillä on sama utelias mieli, mutta myös ns. pakka hallussa. 

Hyvin sanottu. Pakka hallussa. Itse olen aspergeri ja luonteeltani "tiedemiestyyppi". Isäni oli opettaja, joten minulla oli "kotiopetus" sitä tasoa, että suoritin peruskoulun koko oppimäärän ennen kuin täytin 12v. Lukiosta tuli pari stipendiä ja neljä laudaturia. Heti ensimmäisellä hakukerralla pääsin sisälle yliopistoon. Siellä oli talo täynnä aspergereita sun muita "tiedemiestyyppejä". Ainoa ongelma minulla se, että työelämässä ei pärjää samalla kykypaletilla mitä vaaditaan koulussa/lukiossa/yliopistossa. En löytänyt tarpeeksi itsenäistä duunia. Olen viittä vaille ihmisvihaaja, joten opiskelin biologiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä, ilmaantuiko tuo sairaus (vai lasketteko sen yleensä sairaudeksi vai omianaisuudeksi ) jo lapsena vai joskus myöhemmin.  

Olen tuollainen luuseriksi itseni miflyävä va jakki.

Sori siitä.

Kiitos ystävällisestä vastauksesta mielestäni asialliseen kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Ssanko kysyä, ilmaantuiko tuo sairaus (vai lasketteko sen yleensä sairaudeksi vai omianaisuudeksi ) jo lapsena vai joskus myöhemmin.  

Ominaisuus ja jotta diagnosoidaan, niin piirteet pitää olla jo lapsena havaittavissa. Vinkkeihin liittyen niin  mulle toimii, että laittaa ajastuksen, että siivoan 20 min. eli usein pikku hetki. Viikonloppuna osallistuin yhteen järjestelyhaasteeseen, josta vinkattiin laittamaan poistoille omat pysyvät paikat eli merkkasin yhden laatikon UFF-kamoille, yhden H&M:ään meneville lumpuille, yhden kirppismyyntiin meneville. Heti kun esim. pesusta tulee liian pieni paita, niin merkattuun poistopaikkaan, niin ei jää pyörimään mihinkään. Kaveri sanoi, että hänellä ei olisi riittävästi tilaa. Itsellä nyt sattui just olemaan tyhjä kaappi, kun kuopus muutti opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden pysymisestä siellä minne ne on itse laittanut

 

Neuroepätyypillisenä en löydä tavaraani, jos sitä on siirretty 10 cm tai laskettu esim paperi sen päälle. Se kun ei ole enää siinä tai siten miten sen laitoin. On työlästä miettiä, että missä se voisi olla. Ensiksi on luotava päähän kuvitelma, että minkä näköistä olen etsimässä, vaikka se on minulle tuttu tavara. Minä löydän tavarani tarkasti täsmäävällä alkuperäisellä näköhavainnolla (sama sijainti kuin jätin) tai pimeässä tarkalla kädenliikkeellä ilman haparointia.

Puolisoni on ihan samanlainen. 

Meillä on eteisessä korkea patteri ja sen vieressä pieni verkkohyllykkö, jossa säilytetään pipoja, hanskoja yms. Puoliso laittaa aina omat hanskansa patterin päälle ja jos menen siirtämään ne tähän hyllykköön, ne lakkaavat samantien olemasta hänelle. Hän ei siis oikeasti havaitse 20 cm päähän siirrettyä tavaraa. En siis toki enää siirtele niitä, kun selitti miksi ei halua minun tekevän niin. 

Vastaavasti sitten jos esim. puhelimen laturin johto menee rikki, niin muistaa kyllä kuinka vintillä on muovipussi, jossa on erilaisia johtoja ja piuhoja ja siellä on yksi oikeanlainen laturin johto.

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden pysymisestä siellä minne ne on itse laittanut

 

Neuroepätyypillisenä en löydä tavaraani, jos sitä on siirretty 10 cm tai laskettu esim paperi sen päälle. Se kun ei ole enää siinä tai siten miten sen laitoin. On työlästä miettiä, että missä se voisi olla. Ensiksi on luotava päähän kuvitelma, että minkä näköistä olen etsimässä, vaikka se on minulle tuttu tavara. Minä löydän tavarani tarkasti täsmäävällä alkuperäisellä näköhavainnolla (sama sijainti kuin jätin) tai pimeässä tarkalla kädenliikkeellä ilman haparointia.

Tuokin on muistiin liittyvä haaste. Tavaroilla on muoto ja visuaalinen ulkonäkö. Sinulla voi olla vaikeutta palauttaa automaattisesti muistista, mikä sen tavaran muoto oli, jolloin joudut työstämään asiaa myös tietoisesti. Normaalisti ihminen hukatessaan avaimet tietää, minkä näköiset ne on, siis vaikka heräisi kesken unien. Sinulla saattaa olla muistista palauttamisen haasteita, minkä vuoksi näet sen tavaran, mutta aivot eivät rekisteröi, että näit sen jo. Tämä on ns. maitotölkki jääkaapissa-ilmiö. Avaa jääkaapin oven, tölkki on ovessa, aivot eivät rekisteröi havaintoa, sulkee oven ja sanoo, ettei siellä ollut maitoa. Jos tässä tilanteessa perheenjäsen sanoo, että kyllä siinä jääkaapin ovessa on tölkki, alkaa mieleen palauttaminen. Aivot ajattelevat ensin, minkä näköinen on maitotölkki ja sitten kun avaa oven, näkee sen tölkin. Tämä on hyvin tavallista neuroepätyypillisillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ssanko kysyä, ilmaantuiko tuo sairaus (vai lasketteko sen yleensä sairaudeksi vai omianaisuudeksi ) jo lapsena vai joskus myöhemmin.  

Ominaisuus ja jotta diagnosoidaan, niin piirteet pitää olla jo lapsena havaittavissa. Vinkkeihin liittyen niin  mulle toimii, että laittaa ajastuksen, että siivoan 20 min. eli usein pikku hetki. Viikonloppuna osallistuin yhteen järjestelyhaasteeseen, josta vinkattiin laittamaan poistoille omat pysyvät paikat eli merkkasin yhden laatikon UFF-kamoille, yhden H&M:ään meneville lumpuille, yhden kirppismyyntiin meneville. Heti kun esim. pesusta tulee liian pieni paita, niin merkattuun poistopaikkaan, niin ei jää pyörimään mihinkään. Kaveri sanoi, että hänellä ei olisi riittävästi tilaa. Itsellä nyt sattui just olemaan tyhjä kaappi, kun kuopus muutti opiskelemaan.

Lisään edelliseen, että tarkoitin ADHD:tä.