Sinä neuroepätyypillinen, paljasta kodin ratkaisut jotka on hyödyllisiä!
Onko teillä kotona jotain esineitä tai pieniä käytännön ratkaisuja, jotka ovat osoittautuneet yllättävän hyödyllisiksi arjessa?
Sellaisia, jotka esimerkiksi auttavat muistamaan asioita, löytämään tavarat, keskittymään tai muuten vain tekevät arjesta sujuvampaa. Saa jakaa myös ihan arkisia ja itse keksittyjä ratkaisuja!
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Ssanko kysyä, ilmaantuiko tuo sairaus (vai lasketteko sen yleensä sairaudeksi vai omianaisuudeksi ) jo lapsena vai joskus myöhemmin.
Ominaisuus ja jotta diagnosoidaan, niin piirteet pitää olla jo lapsena havaittavissa. Vinkkeihin liittyen niin mulle toimii, että laittaa ajastuksen, että siivoan 20 min. eli usein pikku hetki. Viikonloppuna osallistuin yhteen järjestelyhaasteeseen, josta vinkattiin laittamaan poistoille omat pysyvät paikat eli merkkasin yhden laatikon UFF-kamoille, yhden H&M:ään meneville lumpuille, yhden kirppismyyntiin meneville. Heti kun esim. pesusta tulee liian pieni paita, niin merkattuun poistopaikkaan, niin ei jää pyörimään mihinkään. Kaveri sanoi, että hänellä ei olisi riittävästi tilaa. Itsellä nyt sattui just olemaan tyhjä kaappi, kun kuopus muutti opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tavaroiden pysymisestä siellä minne ne on itse laittanut
Neuroepätyypillisenä en löydä tavaraani, jos sitä on siirretty 10 cm tai laskettu esim paperi sen päälle. Se kun ei ole enää siinä tai siten miten sen laitoin. On työlästä miettiä, että missä se voisi olla. Ensiksi on luotava päähän kuvitelma, että minkä näköistä olen etsimässä, vaikka se on minulle tuttu tavara. Minä löydän tavarani tarkasti täsmäävällä alkuperäisellä näköhavainnolla (sama sijainti kuin jätin) tai pimeässä tarkalla kädenliikkeellä ilman haparointia.
Puolisoni on ihan samanlainen.
Meillä on eteisessä korkea patteri ja sen vieressä pieni verkkohyllykkö, jossa säilytetään pipoja, hanskoja yms. Puoliso laittaa aina omat hanskansa patterin päälle ja jos menen siirtämään ne tähän hyllykköön, ne lakkaavat samantien olemasta hänelle. Hän ei siis oikeasti havaitse 20 cm päähän siirrettyä tavaraa. En siis toki enää siirtele niitä, kun selitti miksi ei halua minun tekevän niin.
Vastaavasti sitten jos esim. puhelimen laturin johto menee rikki, niin muistaa kyllä kuinka vintillä on muovipussi, jossa on erilaisia johtoja ja piuhoja ja siellä on yksi oikeanlainen laturin johto.
Vierailija kirjoitti:
Tavaroiden pysymisestä siellä minne ne on itse laittanut
Neuroepätyypillisenä en löydä tavaraani, jos sitä on siirretty 10 cm tai laskettu esim paperi sen päälle. Se kun ei ole enää siinä tai siten miten sen laitoin. On työlästä miettiä, että missä se voisi olla. Ensiksi on luotava päähän kuvitelma, että minkä näköistä olen etsimässä, vaikka se on minulle tuttu tavara. Minä löydän tavarani tarkasti täsmäävällä alkuperäisellä näköhavainnolla (sama sijainti kuin jätin) tai pimeässä tarkalla kädenliikkeellä ilman haparointia.
Tuokin on muistiin liittyvä haaste. Tavaroilla on muoto ja visuaalinen ulkonäkö. Sinulla voi olla vaikeutta palauttaa automaattisesti muistista, mikä sen tavaran muoto oli, jolloin joudut työstämään asiaa myös tietoisesti. Normaalisti ihminen hukatessaan avaimet tietää, minkä näköiset ne on, siis vaikka heräisi kesken unien. Sinulla saattaa olla muistista palauttamisen haasteita, minkä vuoksi näet sen tavaran, mutta aivot eivät rekisteröi, että näit sen jo. Tämä on ns. maitotölkki jääkaapissa-ilmiö. Avaa jääkaapin oven, tölkki on ovessa, aivot eivät rekisteröi havaintoa, sulkee oven ja sanoo, ettei siellä ollut maitoa. Jos tässä tilanteessa perheenjäsen sanoo, että kyllä siinä jääkaapin ovessa on tölkki, alkaa mieleen palauttaminen. Aivot ajattelevat ensin, minkä näköinen on maitotölkki ja sitten kun avaa oven, näkee sen tölkin. Tämä on hyvin tavallista neuroepätyypillisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ssanko kysyä, ilmaantuiko tuo sairaus (vai lasketteko sen yleensä sairaudeksi vai omianaisuudeksi ) jo lapsena vai joskus myöhemmin.
Ominaisuus ja jotta diagnosoidaan, niin piirteet pitää olla jo lapsena havaittavissa. Vinkkeihin liittyen niin mulle toimii, että laittaa ajastuksen, että siivoan 20 min. eli usein pikku hetki. Viikonloppuna osallistuin yhteen järjestelyhaasteeseen, josta vinkattiin laittamaan poistoille omat pysyvät paikat eli merkkasin yhden laatikon UFF-kamoille, yhden H&M:ään meneville lumpuille, yhden kirppismyyntiin meneville. Heti kun esim. pesusta tulee liian pieni paita, niin merkattuun poistopaikkaan, niin ei jää pyörimään mihinkään. Kaveri sanoi, että hänellä ei olisi riittävästi tilaa. Itsellä nyt sattui just olemaan tyhjä kaappi, kun kuopus muutti opiskelemaan.
Lisään edelliseen, että tarkoitin ADHD:tä.
"Vinkkeihin liittyen niin mulle toimii, että laittaa ajastuksen, että siivoan 20 min. eli usein pikku hetki."
Tuo vinkki ei ihan toimi mulle. Jos aloitan siivoamisen niin homma lähtee lapasesta. Viimeksi kun piti siivota nopeasti keittiön yksi kaappi, niin siitä tuli 5 tunnin mittainen siivousmaraton. Sama juttu jos pitäisi lähteä puolen tunnin kävelylenkille illalla. Mä vedän 2 tunnin lenkin ja tulen kotiin täynnä energiaa. Kevyt iltalenkki teki hyvää.
Kaikki tai ei mitään. Juuri tämä mentaliteetti johti siihen, että sain pahan burnoutin kahdesti. Ensin peruskoulussa, myöhemmin lukiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen neuroepätyypillinen (asperger) ja aina ollut luonnostani siisti. En siis tarvitse mitään erityisiä kikkoja kodin pitämiseen siistinä. Olen siivousnatsi. Nautin järjestyksestä ja päivittäisestä puuhastelusta. Jos joku tavara on poissa paikoiltaan (perheenjäsen siirtänyt) niin hän saa kuulla kunniansa. :D
Tämä on just se mistä adhd kadehtii teitä enemmän sinne autismin päätyyn kallellaan olevia. Usein teillä on sama utelias mieli, mutta myös ns. pakka hallussa.
Hyvin sanottu. Pakka hallussa. Itse olen aspergeri ja luonteeltani "tiedemiestyyppi". Isäni oli opettaja, joten minulla oli "kotiopetus" sitä tasoa, että suoritin peruskoulun koko oppimäärän ennen kuin täytin 12v. Lukiosta tuli pari stipendiä ja neljä laudaturia. Heti ensimmäisellä hakukerralla pääsin sisälle yliopistoon. Siellä oli talo täynnä aspergereita sun muita "tiedemiestyyppejä". Ainoa ongelma minulla se, että työelämässä ei pärjää samalla kykypaletilla mitä vaaditaan koulussa/lukiossa/yliopistossa. En löytänyt tarpeeksi itsenäistä duunia. Olen viittä vaille ihmisvihaaja, joten opiskelin biologiksi.
Itselleni taas adhd:na koulu oli haastavaa ja mistään yliopistosta oli ihan turha edes haaveilla, vaikka älyssäni ei ole mitään ongelmaa. Vastaavasti taas työelämässä olen pärjännyt hyvin, koska haalin aina uusia hommia ja haluan oppia uutta (pää hajoaa rutiineihin) ja sosiaalisesti olen taitava.
Tässä varmaan tulee näkyvämmin se nepsy-kirjo esiin. Autismipäädyssä olevilla on elämä tiukasti hallussa, mutta usein työelämässä haasteita. Adhd-päädyssä olevilla taas elämä yhtä kaaosta, mutta toisaalta tukku nykytyöelämässä haluttuja taitoja, eli pää edellä ensimmäisenä uuteen ja sen lisäksi vielä se kuuluisa "hyvä tyyppi". Ainoa ongelma meillä on vaan se, että työpaikkaa (ja mielellään alaakin) pitäisi pystyä vaihtamaan riittävän usein, koska sitten rytisee kunnolla, kun työstä tulee tuttua rutiinia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ssanko kysyä, ilmaantuiko tuo sairaus (vai lasketteko sen yleensä sairaudeksi vai omianaisuudeksi ) jo lapsena vai joskus myöhemmin.
Ominaisuus ja jotta diagnosoidaan, niin piirteet pitää olla jo lapsena havaittavissa. Vinkkeihin liittyen niin mulle toimii, että laittaa ajastuksen, että siivoan 20 min. eli usein pikku hetki. Viikonloppuna osallistuin yhteen järjestelyhaasteeseen, josta vinkattiin laittamaan poistoille omat pysyvät paikat eli merkkasin yhden laatikon UFF-kamoille, yhden H&M:ään meneville lumpuille, yhden kirppismyyntiin meneville. Heti kun esim. pesusta tulee liian pieni paita, niin merkattuun poistopaikkaan, niin ei jää pyörimään mihinkään. Kaveri sanoi, että hänellä ei olisi riittävästi tilaa. Itsellä nyt sattui just olemaan tyhjä kaappi, kun kuopus muutti opiskelemaan.
Jep. Tuo toimii vain jos muistaa ja saa organisoitua noiden tyhjennyksen. Monelle kertyy tavaraa, koska sitä ei ikinä viedä pois. Esimerkiksi lehdet pinoon kotona on melko helppo. Se vaikea osuus on tarttua toimeen ja viedä ne lehdet pois. Olen kerran työssäni tyhjentänyt yli 5@ lasipurkkeja ja lähemmäs 200 tyhjää muovipussia. Kyse ei ollut hamtraamisesta vaan neuroepätyypillisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
"Vinkkeihin liittyen niin mulle toimii, että laittaa ajastuksen, että siivoan 20 min. eli usein pikku hetki."
Tuo vinkki ei ihan toimi mulle. Jos aloitan siivoamisen niin homma lähtee lapasesta. Viimeksi kun piti siivota nopeasti keittiön yksi kaappi, niin siitä tuli 5 tunnin mittainen siivousmaraton. Sama juttu jos pitäisi lähteä puolen tunnin kävelylenkille illalla. Mä vedän 2 tunnin lenkin ja tulen kotiin täynnä energiaa. Kevyt iltalenkki teki hyvää.
Kaikki tai ei mitään. Juuri tämä mentaliteetti johti siihen, että sain pahan burnoutin kahdesti. Ensin peruskoulussa, myöhemmin lukiossa.
Oot kyllä oikeassa. Mä saan siis itseni liikkeelle tolla, mutta helposti oon liian pikkutarkka, saan kaiken ulos kaapista ja en sitten laittakaa niitä takaisin. Monesti oon sanonut, että harva arvaus mun just siivonneen...
Rakastan arkisia rutiineja. Ne helpottavat elämääni. Niitä tehdessä kaikki sujuu niin hyvin, että voi toimia autopilotilla ja laskea samaan aikaan vaikka matemaattista kaavaa päässään. Aikaa ei kulu hukkaan, kun voi käyttää aivojaan muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Siirrän pyykkikorin keskelle lattiaa, kun laitan pyykit koneeseen. Kun meinaan kompastua pyykkikoriin, muistan että minulla on pyykit koneessa, eivätkä ne unohdu ainakaan yön yli. Tämä pyykkikori tulee siis niin, etten pääse makuuhuoneeseen illalla ilman että kiinnitän siihen huomiota.
Käytän lääkemuistuttajaa (mytherapy) puhelimessa. Eli vielä eri asia kun tavalliset kalenterin muistutukset.
Silmälasit ja avaimet jätän aina samaan paikkaan enkä "anna itselleni lupaa" jättää niitä minnekään muualle.
Ostoslista on puhelimessa eikä lapulla. Myös avopuolisoni pääsee siihen käsiksi omalta puhelimeltaan.
Me normaaliälyllä ja -muistilla varustetut ihmiset pärjäämme ilman ostoslistoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lakannut taistelemasta tiettyjä asioita vastaan. Esim. kasvovoide on talon toisessa päässä keittiössä, eikä kylpyhuoneessa muiden kosmetiikkatuotteiden kanssa, arki vaatteet ovat makuuhuoneessa isolla tuolilla vaatekaapin sijasta, koirien hihnat ala-ateisen sohvalla naulakon sijasta jne. Vastaavasti sitten pidän joka huoneessa tyhjää tilaa tälle näkyvillä olevalle irtosälälle. Eli vaatehuoneessa on iso, tyhjä kaappi minne voin vaatteet tuolilta rutata, keittiössä tyhjä hylly kaikelle pinnoilla olevalle irtosälälle, minkä looginen paikka keittiö ei ole jne.
Näin saan nopeasti siivottua sälän ja tavarakasat, jos tarve vaatii ja sitten taas leviteltyä takaisin, kun tarve on ohi. Joo, itsellä on kivempi fiilis, kun tavarat ovat kaapeissa paikoillaan, mutta olen nyt 40 vuotta yrittänyt tätä, joten en jaksa tuhlata aikaani enää siihen. Tavarat ovat siellä mistä löydän ne, riippumatta ovatko ne sijoitettu loogisesti ja näyttääkö pinnoilla rauhattomalta.
Mihin sinä kasvovoidetta tarvitset? Autistina olet susiruma eikä sinusta ainakaan miehet kiinnostu.
Ei hän ole lainkaan niin ruma kuin sinä olet sisäisesti. Tuket kuolemaan yksin sillä ennen pitkään kaikki tajuaa millainen oikeasti olet ellei ole jo tajunneet.
Anna olla, tuo on omia kommenttejaan sarjapeukuttava vakituinen palstahullu. Ei tuollaisille kannata omaa aikaansa uhrata :D
Minun teoriani on että on itse kehitysvamnainen ja kadehtii nepsyjä jotka eivät ole.
Näh, veikkaan, että tämä nepsyhullu on sama henkilö kuin vegaanihullu ja nistihullu. Yhtäkkiä palsta on täynnä neuroepätyypillisyydestä, veganismista ja huumeidenkäyttäjistä tehtyjä aloituksia, joihin saapuu mouhoamaan ja sarjapeukuttamaan. Kun näitä aiheita ei nouse yhtenään, on ilmeisesti hetken aikaa jossain "huilimassa", kun on kierrokset menneet taas niin yli.
Ei, vaan tämä on sama kuin traumahullu. Vegaanihullu on taas sama kuin transhullu. Jälkimmäinen ei sarjapeukuta, mutta tämä nepsy- ja traumahullu taas sarjapeukuttaa. Eli jos joku avaa ketjun omista traumaattisista kokemuksistaan, ilmestyy sinne heti sekoilemaan ja sarjapeukuttamaan kommentteja. Ja tosiaan aivan heti, viikonpäivästä ja kellonajasta riippumatta, eli ei ole työelämässä, eikä perheellinen. Rauhoittui heti tässä ketjussa, kun joku avasi ketjun lapsuudentraumoista. Siellä sekoilee tälläkin hetkellä sarjapeukuttamassa ja huutamassa.
Ja joo, olen autisti, joten analysoin todella nopeasti nämä asiat.
Ihan totta, nyt kun sanoit. Ei täällä nykyään enää ole niin paljon keskustelijoita, että noita samantyylisiä olisi useita ja tosiaan katoavat kun toinen heitä triggeröivä ketju aukee. No, hulluilla on halvat huvit. Senhän takia me kaikki täällä palstallakin ollaan.
Vierailija kirjoitti:
"Vinkkeihin liittyen niin mulle toimii, että laittaa ajastuksen, että siivoan 20 min. eli usein pikku hetki."
Tuo vinkki ei ihan toimi mulle. Jos aloitan siivoamisen niin homma lähtee lapasesta. Viimeksi kun piti siivota nopeasti keittiön yksi kaappi, niin siitä tuli 5 tunnin mittainen siivousmaraton. Sama juttu jos pitäisi lähteä puolen tunnin kävelylenkille illalla. Mä vedän 2 tunnin lenkin ja tulen kotiin täynnä energiaa. Kevyt iltalenkki teki hyvää.
Kaikki tai ei mitään. Juuri tämä mentaliteetti johti siihen, että sain pahan burnoutin kahdesti. Ensin peruskoulussa, myöhemmin lukiossa.
Ymmärrän oikein hyvin nepsyn äitinä. Kaikki tai ei mitään. Se homma pitää olla rajattu. Kerroin että meillä käytetään ensin - sitten - sen jälkeen menetelmää. Voin hyvin kuvitella, että jos ei olisi selkeästi rajattu ke tehtävät, kaikki jää kesken ja kaikki on levällään. Joskus kun hän järjesteli petzejään pienempänä, seurauksena niitä oli lattioilla, sängyllä, rasiassa, ikkunalaudalla. Niissä oli logiikka, että noilla mä leikin yleensä silloin ja silloin ja nuo on kaverit keskenään. Ei ne kuitenkaan voi niin jäädä ja siksi se järjestely ilman rajaa kestää 5 tuntia tai monta päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lakannut taistelemasta tiettyjä asioita vastaan. Esim. kasvovoide on talon toisessa päässä keittiössä, eikä kylpyhuoneessa muiden kosmetiikkatuotteiden kanssa, arki vaatteet ovat makuuhuoneessa isolla tuolilla vaatekaapin sijasta, koirien hihnat ala-ateisen sohvalla naulakon sijasta jne. Vastaavasti sitten pidän joka huoneessa tyhjää tilaa tälle näkyvillä olevalle irtosälälle. Eli vaatehuoneessa on iso, tyhjä kaappi minne voin vaatteet tuolilta rutata, keittiössä tyhjä hylly kaikelle pinnoilla olevalle irtosälälle, minkä looginen paikka keittiö ei ole jne.
Näin saan nopeasti siivottua sälän ja tavarakasat, jos tarve vaatii ja sitten taas leviteltyä takaisin, kun tarve on ohi. Joo, itsellä on kivempi fiilis, kun tavarat ovat kaapeissa paikoillaan, mutta olen nyt 40 vuotta yrittänyt tätä, joten en jaksa tuhlata aikaani enää siihen. Tavarat ovat siellä mistä löydän ne, riippumatta ovatko ne sijoitettu loogisesti ja näyttääkö pinnoilla rauhattomalta.
Mihin sinä kasvovoidetta tarvitset? Autistina olet susiruma eikä sinusta ainakaan miehet kiinnostu.
Ei hän ole lainkaan niin ruma kuin sinä olet sisäisesti. Tuket kuolemaan yksin sillä ennen pitkään kaikki tajuaa millainen oikeasti olet ellei ole jo tajunneet.
Anna olla, tuo on omia kommenttejaan sarjapeukuttava vakituinen palstahullu. Ei tuollaisille kannata omaa aikaansa uhrata :D
Minun teoriani on että on itse kehitysvamnainen ja kadehtii nepsyjä jotka eivät ole.
Näh, veikkaan, että tämä nepsyhullu on sama henkilö kuin vegaanihullu ja nistihullu. Yhtäkkiä palsta on täynnä neuroepätyypillisyydestä, veganismista ja huumeidenkäyttäjistä tehtyjä aloituksia, joihin saapuu mouhoamaan ja sarjapeukuttamaan. Kun näitä aiheita ei nouse yhtenään, on ilmeisesti hetken aikaa jossain "huilimassa", kun on kierrokset menneet taas niin yli.
Pitäisköhän sinun tehdä joskus muutakin kuin istua siinä koneella, kun näet hulluja kaikkialla?
Vierailija kirjoitti:
- Ennen silmälasit oli aina hukassa. Nykyään jätän ne samaan paikkaan vessan kaappiin ennen nukkumaanmenoa. Ennen ne saattoi löytyä esim. paperiroskiksesta..
- Olen alkanut vähentää tavaroita radikaalisti.
-Lopetin nettikauppojen pakonomaisen selailun ja tarjousten etsimisen. Ostan vain kivijalkaliikkeistä ja marketeista jos jotain tarvitsen.
- Jos talouteen tulee uusi tavara, kaksi pitää lähteä ovesta ulos samalla. Nepsyillä kun on taipumuksena hamstrata mielenkiinnon kohteitaan.. Jos kuitenkin ehdottomasti haluan jonkin asian, otan siitä kuvan ja mietin yön yli. Yleensä ostointo laantuu.
-Keitän veden aamulla isoon termospulloon. Kun unohdun töihini tai mielenkiinnonkohteiden pariin kuuma vesi on aina valmiina sitä hetkeä varten kun muistan haluavani teetä.
- Puhelimessa on herätykset tärkeisiin rutiineihin kuten lounas, kahvitauot ym. Muutoin teen töitä helposti tauotta.
- En juo kofeiinia sisältäviä juomia klo 15 jälkeen. Tämä tekee illasta vähemmän levottoman. Jos koen kuitenkin levottomuutta, teen hengitysharjoituksia ja venyttelen.
- Pyrin pitämään vuorokausirytmin järkevänä. Vähemmän ahdistusta ja aivosumua.
- Olen hyväksynyt että kotini ei tule koskaan olemaan samanlainen kuin neurotyypillisillä. Se vaatisi että siivoan itseni uuvuksiin. En ole siisti luonnostani vaan se vaatii valtavasti keskittymistä.
- Kellotan joka päivä 10 min kodin siivoamiseen. Tällä tavoin ainakin keittiö pysyy siistinä.
- Kirjoitan dymolla hyllyihin ja laatikoihin mitä niissä kuuluu säilyttää. Esim. Mukit, Lasit, Isot lusikat, alushousut, sukat jne. Muutoin järjestys vaihtuu joka viikko kun en enää muista oikeita paikkoja..
Koska olet viimeksi käynyt muistitestissä?
Vierailija kirjoitti:
Käytän keittiössä erillistä isoa polkimella aukeavaa roskista, en sitä tiskipöydän alla olevaa. Siihen kun täytyy avata kaapin ovi ja vetää roskavaunu ulos, eli on useampi työvaihe siihen, että roska päätyis roskikseen.
Poistat siis arjen lihasvoimaa tarvitsevia toimintoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Ennen silmälasit oli aina hukassa. Nykyään jätän ne samaan paikkaan vessan kaappiin ennen nukkumaanmenoa. Ennen ne saattoi löytyä esim. paperiroskiksesta..
- Olen alkanut vähentää tavaroita radikaalisti.
-Lopetin nettikauppojen pakonomaisen selailun ja tarjousten etsimisen. Ostan vain kivijalkaliikkeistä ja marketeista jos jotain tarvitsen.
- Jos talouteen tulee uusi tavara, kaksi pitää lähteä ovesta ulos samalla. Nepsyillä kun on taipumuksena hamstrata mielenkiinnon kohteitaan.. Jos kuitenkin ehdottomasti haluan jonkin asian, otan siitä kuvan ja mietin yön yli. Yleensä ostointo laantuu.
-Keitän veden aamulla isoon termospulloon. Kun unohdun töihini tai mielenkiinnonkohteiden pariin kuuma vesi on aina valmiina sitä hetkeä varten kun muistan haluavani teetä.
- Puhelimessa on herätykset tärkeisiin rutiineihin kuten lounas, kahvitauot ym. Muutoin teen töitä helposti tauotta.
- En juo kofeiinia sisältäviä juomia klo 15 jälkeen. Tämä tekee illasta vähemmän levottoman. Jos koen kuitenkin levottomuutta, teen hengitysharjoituksia ja venyttelen.
- Pyrin pitämään vuorokausirytmin järkevänä. Vähemmän ahdistusta ja aivosumua.
- Olen hyväksynyt että kotini ei tule koskaan olemaan samanlainen kuin neurotyypillisillä. Se vaatisi että siivoan itseni uuvuksiin. En ole siisti luonnostani vaan se vaatii valtavasti keskittymistä.
- Kellotan joka päivä 10 min kodin siivoamiseen. Tällä tavoin ainakin keittiö pysyy siistinä.
- Kirjoitan dymolla hyllyihin ja laatikoihin mitä niissä kuuluu säilyttää. Esim. Mukit, Lasit, Isot lusikat, alushousut, sukat jne. Muutoin järjestys vaihtuu joka viikko kun en enää muista oikeita paikkoja..
Koska olet viimeksi käynyt muistitestissä?
Miksi muistitestissä? Olen eri, mutta olen ollut tuollainen parikymppisestä, nyt 50+. Minulla on pieniä voidetuubeja kotona joka huoneessa jotta löydän sellaisen kun tarvitsen, sillä en muistaisi mihin olen tuubin laittanut jos niitä olisi vain yksi. Samoin minulla on markettilaseja eri puolilla taloa.
Mulla on kotiavaimet ja autonavaimet (sellainen ketjusystermi) kiinnitettynä käsilaukkuun. Otan laukun aina kun menen ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Ennen silmälasit oli aina hukassa. Nykyään jätän ne samaan paikkaan vessan kaappiin ennen nukkumaanmenoa. Ennen ne saattoi löytyä esim. paperiroskiksesta..
- Olen alkanut vähentää tavaroita radikaalisti.
-Lopetin nettikauppojen pakonomaisen selailun ja tarjousten etsimisen. Ostan vain kivijalkaliikkeistä ja marketeista jos jotain tarvitsen.
- Jos talouteen tulee uusi tavara, kaksi pitää lähteä ovesta ulos samalla. Nepsyillä kun on taipumuksena hamstrata mielenkiinnon kohteitaan.. Jos kuitenkin ehdottomasti haluan jonkin asian, otan siitä kuvan ja mietin yön yli. Yleensä ostointo laantuu.
-Keitän veden aamulla isoon termospulloon. Kun unohdun töihini tai mielenkiinnonkohteiden pariin kuuma vesi on aina valmiina sitä hetkeä varten kun muistan haluavani teetä.
- Puhelimessa on herätykset tärkeisiin rutiineihin kuten lounas, kahvitauot ym. Muutoin teen töitä helposti tauotta.
- En juo kofeiinia sisältäviä juomia klo 15 jälkeen. Tämä tekee illasta vähemmän levottoman. Jos koen kuitenkin levottomuutta, teen hengitysharjoituksia ja venyttelen.
- Pyrin pitämään vuorokausirytmin järkevänä. Vähemmän ahdistusta ja aivosumua.
- Olen hyväksynyt että kotini ei tule koskaan olemaan samanlainen kuin neurotyypillisillä. Se vaatisi että siivoan itseni uuvuksiin. En ole siisti luonnostani vaan se vaatii valtavasti keskittymistä.
- Kellotan joka päivä 10 min kodin siivoamiseen. Tällä tavoin ainakin keittiö pysyy siistinä.
- Kirjoitan dymolla hyllyihin ja laatikoihin mitä niissä kuuluu säilyttää. Esim. Mukit, Lasit, Isot lusikat, alushousut, sukat jne. Muutoin järjestys vaihtuu joka viikko kun en enää muista oikeita paikkoja..
Koska olet viimeksi käynyt muistitestissä?
Vuosi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Olen lakannut taistelemasta tiettyjä asioita vastaan. Esim. kasvovoide on talon toisessa päässä keittiössä, eikä kylpyhuoneessa muiden kosmetiikkatuotteiden kanssa, arki vaatteet ovat makuuhuoneessa isolla tuolilla vaatekaapin sijasta, koirien hihnat ala-ateisen sohvalla naulakon sijasta jne. Vastaavasti sitten pidän joka huoneessa tyhjää tilaa tälle näkyvillä olevalle irtosälälle. Eli vaatehuoneessa on iso, tyhjä kaappi minne voin vaatteet tuolilta rutata, keittiössä tyhjä hylly kaikelle pinnoilla olevalle irtosälälle, minkä looginen paikka keittiö ei ole jne.
Näin saan nopeasti siivottua sälän ja tavarakasat, jos tarve vaatii ja sitten taas leviteltyä takaisin, kun tarve on ohi. Joo, itsellä on kivempi fiilis, kun tavarat ovat kaapeissa paikoillaan, mutta olen nyt 40 vuotta yrittänyt tätä, joten en jaksa tuhlata aikaani enää siihen. Tavarat ovat siellä mistä löydän ne, riippumatta ovatko ne sijoitettu loogisesti ja näyttääkö pinnoilla rauhattomalta.
Toisin sanoen olet keski-ikäinen ja saat yhä meltdownin jos ”pinnat on rauhattomia”. Ei Herranjumala.
Kiitos ystävällisestä vastauksesta mielestäni asialliseen kysymykseen.