Sinä neuroepätyypillinen, paljasta kodin ratkaisut jotka on hyödyllisiä!

Vierailija kirjoitti:

Siirrän pyykkikorin keskelle lattiaa, kun laitan pyykit koneeseen. Kun meinaan kompastua pyykkikoriin, muistan että minulla on pyykit koneessa, eivätkä ne unohdu ainakaan yön yli. Tämä pyykkikori tulee siis niin, etten pääse makuuhuoneeseen illalla ilman että kiinnitän siihen huomiota. 

Käytän lääkemuistuttajaa (mytherapy) puhelimessa. Eli vielä eri asia kun tavalliset kalenterin muistutukset.

Silmälasit ja avaimet jätän aina samaan paikkaan enkä "anna itselleni lupaa" jättää niitä minnekään muualle. 

Ostoslista on puhelimessa eikä lapulla. Myös avopuolisoni pääsee siihen käsiksi omalta puhelimeltaan. 

Me normaaliälyllä ja -muistilla varustetut ihmiset pärjäämme ilman ostoslistoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lakannut taistelemasta tiettyjä asioita vastaan. Esim. kasvovoide on talon toisessa päässä keittiössä, eikä kylpyhuoneessa muiden kosmetiikkatuotteiden kanssa, arki vaatteet ovat makuuhuoneessa isolla tuolilla vaatekaapin sijasta, koirien hihnat ala-ateisen sohvalla naulakon sijasta jne. Vastaavasti sitten pidän joka huoneessa tyhjää tilaa tälle näkyvillä olevalle irtosälälle. Eli vaatehuoneessa on iso, tyhjä kaappi minne voin vaatteet tuolilta rutata, keittiössä tyhjä hylly kaikelle pinnoilla olevalle irtosälälle, minkä looginen paikka keittiö ei ole jne.

Näin saan nopeasti siivottua sälän ja tavarakasat, jos tarve vaatii ja sitten taas leviteltyä takaisin, kun tarve on ohi. Joo, itsellä on kivempi fiilis, kun tavarat ovat kaapeissa paikoillaan, mutta olen nyt 40 vuotta yrittänyt tätä, joten en jaksa tuhlata aikaani enää siihen. Tavarat ovat siellä mistä löydän ne, riippumatta ovatko ne sijoitettu loogisesti ja näyttääkö pinnoilla rauhattomalta.

Mihin sinä kasvovoidetta tarvitset? Autistina olet susiruma eikä sinusta ainakaan miehet kiinnostu. 

Ei hän ole lainkaan niin ruma kuin sinä olet sisäisesti. Tuket kuolemaan yksin sillä ennen pitkään kaikki tajuaa millainen oikeasti olet ellei ole jo tajunneet.

Anna olla, tuo on omia kommenttejaan sarjapeukuttava vakituinen palstahullu. Ei tuollaisille kannata omaa aikaansa uhrata :D

Minun teoriani on että on itse kehitysvamnainen ja kadehtii nepsyjä jotka eivät ole. 

Näh, veikkaan, että tämä nepsyhullu on sama henkilö kuin vegaanihullu ja nistihullu. Yhtäkkiä palsta on täynnä neuroepätyypillisyydestä, veganismista ja huumeidenkäyttäjistä tehtyjä aloituksia, joihin saapuu mouhoamaan ja sarjapeukuttamaan. Kun näitä aiheita ei nouse yhtenään, on ilmeisesti hetken aikaa jossain "huilimassa", kun on kierrokset menneet taas niin yli.

Ei, vaan tämä on sama kuin traumahullu. Vegaanihullu on taas sama kuin transhullu. Jälkimmäinen ei sarjapeukuta, mutta tämä nepsy- ja traumahullu taas sarjapeukuttaa. Eli jos joku avaa ketjun omista traumaattisista kokemuksistaan, ilmestyy sinne heti sekoilemaan ja sarjapeukuttamaan kommentteja. Ja tosiaan aivan heti, viikonpäivästä ja kellonajasta riippumatta, eli ei ole työelämässä, eikä perheellinen. Rauhoittui heti tässä ketjussa, kun joku avasi ketjun lapsuudentraumoista. Siellä sekoilee tälläkin hetkellä sarjapeukuttamassa ja huutamassa.

Ja joo, olen autisti, joten analysoin todella nopeasti nämä asiat.

Ihan totta, nyt kun sanoit. Ei täällä nykyään enää ole niin paljon keskustelijoita, että noita samantyylisiä olisi useita ja tosiaan katoavat kun toinen heitä triggeröivä ketju aukee. No, hulluilla on halvat huvit. Senhän takia me kaikki täällä palstallakin ollaan.

Vierailija kirjoitti:

"Vinkkeihin liittyen niin  mulle toimii, että laittaa ajastuksen, että siivoan 20 min. eli usein pikku hetki."

Tuo vinkki ei ihan toimi mulle. Jos aloitan siivoamisen niin homma lähtee lapasesta. Viimeksi kun piti siivota nopeasti keittiön yksi kaappi, niin siitä tuli 5 tunnin mittainen siivousmaraton. Sama juttu jos pitäisi lähteä puolen tunnin kävelylenkille illalla. Mä vedän 2 tunnin lenkin ja tulen kotiin täynnä energiaa. Kevyt iltalenkki teki hyvää.

Kaikki tai ei mitään. Juuri tämä mentaliteetti johti siihen, että sain pahan burnoutin kahdesti. Ensin peruskoulussa, myöhemmin lukiossa. 

Ymmärrän oikein hyvin nepsyn äitinä. Kaikki tai ei mitään. Se homma pitää olla rajattu. Kerroin että meillä käytetään ensin - sitten - sen jälkeen menetelmää. Voin hyvin kuvitella, että jos ei olisi selkeästi rajattu ke tehtävät, kaikki jää kesken ja kaikki on levällään. Joskus kun hän järjesteli petzejään pienempänä, seurauksena niitä oli lattioilla, sängyllä, rasiassa, ikkunalaudalla. Niissä oli logiikka, että noilla mä leikin yleensä silloin ja silloin ja nuo on kaverit keskenään. Ei ne kuitenkaan voi niin jäädä ja siksi se järjestely ilman rajaa kestää 5 tuntia tai monta päivää.