Sinä neuroepätyypillinen, paljasta kodin ratkaisut jotka on hyödyllisiä!
Onko teillä kotona jotain esineitä tai pieniä käytännön ratkaisuja, jotka ovat osoittautuneet yllättävän hyödyllisiksi arjessa?
Sellaisia, jotka esimerkiksi auttavat muistamaan asioita, löytämään tavarat, keskittymään tai muuten vain tekevät arjesta sujuvampaa. Saa jakaa myös ihan arkisia ja itse keksittyjä ratkaisuja!
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Ennen silmälasit oli aina hukassa. Nykyään jätän ne samaan paikkaan vessan kaappiin ennen nukkumaanmenoa. Ennen ne saattoi löytyä esim. paperiroskiksesta..
- Olen alkanut vähentää tavaroita radikaalisti.
-Lopetin nettikauppojen pakonomaisen selailun ja tarjousten etsimisen. Ostan vain kivijalkaliikkeistä ja marketeista jos jotain tarvitsen.
- Jos talouteen tulee uusi tavara, kaksi pitää lähteä ovesta ulos samalla. Nepsyillä kun on taipumuksena hamstrata mielenkiinnon kohteitaan.. Jos kuitenkin ehdottomasti haluan jonkin asian, otan siitä kuvan ja mietin yön yli. Yleensä ostointo laantuu.
-Keitän veden aamulla isoon termospulloon. Kun unohdun töihini tai mielenkiinnonkohteiden pariin kuuma vesi on aina valmiina sitä hetkeä varten kun muistan haluavani teetä.
- Puhelimessa on herätykset tärkeisiin rutiineihin kuten lounas, kahvitauot ym. Muutoin teen töitä helposti tauotta.
- En juo kofeiinia sisältäviä juomia klo 15 jälkeen. Tämä tekee illasta vähemmän levottoman. Jos koen kuitenkin levottomuutta, teen hengitysharjoituksia ja venyttelen.
- Pyrin pitämään vuorokausirytmin järkevänä. Vähemmän ahdistusta ja aivosumua.
- Olen hyväksynyt että kotini ei tule koskaan olemaan samanlainen kuin neurotyypillisillä. Se vaatisi että siivoan itseni uuvuksiin. En ole siisti luonnostani vaan se vaatii valtavasti keskittymistä.
- Kellotan joka päivä 10 min kodin siivoamiseen. Tällä tavoin ainakin keittiö pysyy siistinä.
- Kirjoitan dymolla hyllyihin ja laatikoihin mitä niissä kuuluu säilyttää. Esim. Mukit, Lasit, Isot lusikat, alushousut, sukat jne. Muutoin järjestys vaihtuu joka viikko kun en enää muista oikeita paikkoja..
Koska olet viimeksi käynyt muistitestissä?
Koulukiusaajakin heräsi. Mikä on sun päivän agenda?
Oletko kahdeksasta asti ollut siellä koulussa?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pohjois-karjalalaiset yhdessä ketjussa.
Tämä.
Pikkutavarat omissa laatikoissaan, ompelutarvikkeet, cd-levyt ym. Samanväriset t-paidat yhdessä pinossa. Kirjaan aina olennaiset asiat " lifeblogiin."
Teen kauppalapun, jota myös noudatan.
Autossa on aina kestokassi.
Säilytän tavarat aina tietyissä paikoissa. (Keittiöremontin jälkeen kaikki oli puoli vuotta "hukassa")
Ostan vessa- ja talouspaperit isoissa pakkauksissa ja ostan uuden ajoissa.
Miten nämä ns nepsyjen kuvaukset arjestaan eroavat ocd:stä?
Pakkotoiminnot (kompulsiot) ovat tietyn kaavan tai säännön mukaan tehtäviä aikaa vieviä toimintoja, joilla pyritään tavalla tai toisella vähentämään pakkoajatuksiin liittyvää ahdistusta tai estämään vahingolliseksi pelättyä tekoa tai tapahtumaa.
Tyypillistä on mm pakonomainen tarve pitää esineet tietyssä järjestyksessä tai symmetrisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kotiavaimet ja autonavaimet (sellainen ketjusystermi) kiinnitettynä käsilaukkuun. Otan laukun aina kun menen ulos.
Mulla on tämä sama systeemi. Aina sama arkilaukku, jossa kotiavain on kiinni sisätaskun vetoketjussa, niin ettei sitä koskaan tarvitse etsiä.
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ns nepsyjen kuvaukset arjestaan eroavat ocd:stä?
Pakkotoiminnot (kompulsiot) ovat tietyn kaavan tai säännön mukaan tehtäviä aikaa vieviä toimintoja, joilla pyritään tavalla tai toisella vähentämään pakkoajatuksiin liittyvää ahdistusta tai estämään vahingolliseksi pelättyä tekoa tai tapahtumaa.
Tyypillistä on mm pakonomainen tarve pitää esineet tietyssä järjestyksessä tai symmetrisesti.
Ei ole pakonomaista tarvetta järjestykseen, mutta arjenhallinnan kannalta on vain järkevää jos esim. avaimet löytyvät aina samasta paikasta ettei niitä tarvitse etsiskellä jos lähtee kiireessä ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ns nepsyjen kuvaukset arjestaan eroavat ocd:stä?
Pakkotoiminnot (kompulsiot) ovat tietyn kaavan tai säännön mukaan tehtäviä aikaa vieviä toimintoja, joilla pyritään tavalla tai toisella vähentämään pakkoajatuksiin liittyvää ahdistusta tai estämään vahingolliseksi pelättyä tekoa tai tapahtumaa.
Tyypillistä on mm pakonomainen tarve pitää esineet tietyssä järjestyksessä tai symmetrisesti.
Ei ole pakonomaista tarvetta järjestykseen, mutta arjenhallinnan kannalta on vain järkevää jos esim. avaimet löytyvät aina samasta paikasta ettei niitä tarvitse etsiskellä jos lähtee kiireessä ulos.
Kyllä tuolla aikaisemmissa kommenteissa on ihan selviä merkkejä OCDstä kun pitää säilykkeet olla tietyn tavalla rivissä kaapissa ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytän keittiössä erillistä isoa polkimella aukeavaa roskista, en sitä tiskipöydän alla olevaa. Siihen kun täytyy avata kaapin ovi ja vetää roskavaunu ulos, eli on useampi työvaihe siihen, että roska päätyis roskikseen.
Poistat siis arjen lihasvoimaa tarvitsevia toimintoja?
Lihasvoimaa? Edustaako roskiksen avaaminen sulle lihasvoiman käyttöä?
Ei, ei liity lihasten käyttöön mitenkään, vaan työvaiheisiin. Minimoin ylimääräisiä työvaiheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ns nepsyjen kuvaukset arjestaan eroavat ocd:stä?
Pakkotoiminnot (kompulsiot) ovat tietyn kaavan tai säännön mukaan tehtäviä aikaa vieviä toimintoja, joilla pyritään tavalla tai toisella vähentämään pakkoajatuksiin liittyvää ahdistusta tai estämään vahingolliseksi pelättyä tekoa tai tapahtumaa.
Tyypillistä on mm pakonomainen tarve pitää esineet tietyssä järjestyksessä tai symmetrisesti.
Ei ole pakonomaista tarvetta järjestykseen, mutta arjenhallinnan kannalta on vain järkevää jos esim. avaimet löytyvät aina samasta paikasta ettei niitä tarvitse etsiskellä jos lähtee kiireessä ulos.
Kyllä tuolla aikaisemmissa kommenteissa on ihan selviä merkkejä OCDstä kun pitää säilykkeet olla tietyn tavalla rivissä kaapissa ym.
Etkö tiedä, että juuri tuollainen järjestely on erittäin tyypillinen autisminkirjon piirre?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ns nepsyjen kuvaukset arjestaan eroavat ocd:stä?
Pakkotoiminnot (kompulsiot) ovat tietyn kaavan tai säännön mukaan tehtäviä aikaa vieviä toimintoja, joilla pyritään tavalla tai toisella vähentämään pakkoajatuksiin liittyvää ahdistusta tai estämään vahingolliseksi pelättyä tekoa tai tapahtumaa.
Tyypillistä on mm pakonomainen tarve pitää esineet tietyssä järjestyksessä tai symmetrisesti.
Ei ole pakonomaista tarvetta järjestykseen, mutta arjenhallinnan kannalta on vain järkevää jos esim. avaimet löytyvät aina samasta paikasta ettei niitä tarvitse etsiskellä jos lähtee kiireessä ulos.
Kyllä tuolla aikaisemmissa kommenteissa on ihan selviä merkkejä OCDstä kun pitää säilykkeet olla tietyn tavalla rivissä kaapissa ym.
Sitten taas olin aikoinaan töissä ravintolassa, jossa säilykkeet piti olla tietyllä tavalla rivissä. Otettiin sitten niitä käyttöön first in first out -periaatteella. Ihan toimiva systeemi ja otin käyttöön kotonakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lakannut taistelemasta tiettyjä asioita vastaan. Esim. kasvovoide on talon toisessa päässä keittiössä, eikä kylpyhuoneessa muiden kosmetiikkatuotteiden kanssa, arki vaatteet ovat makuuhuoneessa isolla tuolilla vaatekaapin sijasta, koirien hihnat ala-ateisen sohvalla naulakon sijasta jne. Vastaavasti sitten pidän joka huoneessa tyhjää tilaa tälle näkyvillä olevalle irtosälälle. Eli vaatehuoneessa on iso, tyhjä kaappi minne voin vaatteet tuolilta rutata, keittiössä tyhjä hylly kaikelle pinnoilla olevalle irtosälälle, minkä looginen paikka keittiö ei ole jne.
Näin saan nopeasti siivottua sälän ja tavarakasat, jos tarve vaatii ja sitten taas leviteltyä takaisin, kun tarve on ohi. Joo, itsellä on kivempi fiilis, kun tavarat ovat kaapeissa paikoillaan, mutta olen nyt 40 vuotta yrittänyt tätä, joten en jaksa tuhlata aikaani enää siihen. Tavarat ovat siellä mistä löydän ne, riippumatta ovatko ne sijoitettu loogisesti ja näyttääkö pinnoilla rauhattomalta.
Toisin sanoen olet keski-ikäinen ja saat yhä meltdownin jos ”pinnat on rauhattomia”. Ei Herranjumala.
Etkö osaa lukea? Hänhän nimenomaan tarkoituksella pitää tavarat pinnoilla, vaikka se jonkun mielestä näyttäisi rauhattomalta, eikä se haittaa häntä.
Sun ote alkaa lipsua, kun et enää ymmärrä lukemaasi ja kommentoit sitten täysin nurinkurisesti.
Pieni asunto jossa on vain tarpeellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On teillä vammaisilla sitten vaikeaa kun ihan tavallinen arki vaatii tällaisia poppaskonsteja että pystytte ollenkaan olemaan.
Autismi on kehitysvamma ja tämän ketjun kuvaukset todistavat että suurin osa heikäläisistä tarvitsee eritystä apua ihan arjen perustoiminnoissa. Tämän takia Kela maksaakin nepsydiagnoosin lapsilleen (kyllä, useille lapsilleen) hankkineille äideille kivan summan joka kuukausi.
Autismi EI OLE kehitysvamma. Tämä on täysin yksiselitteinen lääketieteellinen fakta.
Ja kyllä, monet autistit tarvitsisivat apua arjessa. Sellaista ei toki ole saatavilla.
Nepsydiagnoosilla, joita äidit ei voi hankkia lapsilleen, vaan joita lääkärit tutkimusten perusteella asettaa, ei saa mitään rahaa Kelalta. Sen autismin aiheuttamien oireiden perusteella voi saada joissain tapauksissa perusmuotoista vammaistukea, 110 e/kk. Mikään automaatio tämä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ns nepsyjen kuvaukset arjestaan eroavat ocd:stä?
Pakkotoiminnot (kompulsiot) ovat tietyn kaavan tai säännön mukaan tehtäviä aikaa vieviä toimintoja, joilla pyritään tavalla tai toisella vähentämään pakkoajatuksiin liittyvää ahdistusta tai estämään vahingolliseksi pelättyä tekoa tai tapahtumaa.
Tyypillistä on mm pakonomainen tarve pitää esineet tietyssä järjestyksessä tai symmetrisesti.
No juuri siten, että niillä toimilla ei pyritä lievittämään pakkoajatuksiin liittyvää ahdistusta tai estämään pelättyä tekoa tai tapahtumaa?
Kaikilla tavaroilla on omat paikkansa ja niitä ei muutella. Turhaa krääsää tai tavaroita ei osteta, ja jos ostetaan, niin vanhoista hankkiudutaan eroon samalla. Asutaan ahtaasti kaupungissa, jolloin täytyy olla tarkkana tavaran määrästä. Koskee myös vaatteita. Iso seinäkalenteri jääkaapin ovessa, johon kirjataan kaikki asiat ::D Ei varsinaisesti ole käyttöesine-asia, mutta kaikki kotityöt tehdään samaan aikaan ja samalla tavalla, esim. iltaruuan jälkeen tiskikone heti päälle ja aamulla tyhjennys, siivotaan koti hyvin aina x päivänä vaikka kuinka vituttaisi. Pimennysverhot on ehdottomat, ja vastamelukuulokkeet + unimaski.
Mä olen 34-vuotias auDHD ja tää teksti kuulostaa siltä, kun olisin armeijassa ja kovan kurin alla, mutta nää on tapoja, joilla se sisäinen kaaos ja kodin kaaos pysyy edes jotenkin hallinnassa. Jos poikkean rutiineista, kaikki rupeaa vähitellen menemään päin v*ttua. Vähitellen vuosien mittaan opittu.
Vierailija kirjoitti:
Saanko kysyä, ilmaantuiko tuo sairaus (vai lasketteko sen yleensä sairaudeksi vai omianaisuudeksi ) jo lapsena vai joskus myöhemmin.
Autismin kirjoa ja ADHD:ta ei lasketa sairauksiksi. Ne ovat synnynnäisiä, eivät siis voi ilmaantua joskus myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
"Vinkkeihin liittyen niin mulle toimii, että laittaa ajastuksen, että siivoan 20 min. eli usein pikku hetki."
Tuo vinkki ei ihan toimi mulle. Jos aloitan siivoamisen niin homma lähtee lapasesta. Viimeksi kun piti siivota nopeasti keittiön yksi kaappi, niin siitä tuli 5 tunnin mittainen siivousmaraton. Sama juttu jos pitäisi lähteä puolen tunnin kävelylenkille illalla. Mä vedän 2 tunnin lenkin ja tulen kotiin täynnä energiaa. Kevyt iltalenkki teki hyvää.
Kaikki tai ei mitään. Juuri tämä mentaliteetti johti siihen, että sain pahan burnoutin kahdesti. Ensin peruskoulussa, myöhemmin lukiossa.
Oletko ajatellut, että tuotakin voi hallita? Se on tyypillistä, että aivoissa ei välillä liiku mitään ha välillä ne käyvät yli. Silloin alkaa kiirehtiminen ja tulee mittavia urakoita, joita ei saa päätökseen. Kaikkea on mahdollista opetella hallitsemaan. Se vaatii tahtoa ja keinoja. Jos tekee aina kaiken kuten ennenkin, päätyy siihen samaan pisteeseen, missä on ollut ennenkin.
Kierrokset yleensäkin kannattaa opetella hallitsemaan ennen päätymistä kaaokseen,. Olen työskennellyt apuna näissä tilanteissa. Kesytä kaaos, siitä se homma lähtee, ja menetelmiä on pilvin pimein. Yhdelle toimii ajanhallintaa suunnittelu. Tuossa esimerkiksi henkilö kertoi rajanneensa siivouksen 20 minuuttiin. Tutkimustiedon mukaan aivot pysyvät kerralla keskittyneessä tilassa noin 25 minuuttia. Se on se tehokkain työskentelyaika, jolloin ei lähde vielä sivuraiteille. Tuo jonkun äidin mainitsema ensin, sitten, sen jälkeen-menetelmä on myös tutkittuun tietoon perustuva. Ihminen tarvitsee aloituksen, että toiminnanohjaus käynnistyy, hän tarvitsee tiedon, mitä sitten tapahtuu (eli kun lopetan tämän, mitä sitten teen) ja lopuksi tulee sen jälkeen, eli kolmas stepoi. Ei se sen kummempaa ole. Ihminen monesti luonnostaan suunnittelee noin, että ensin vien roskat, sitten ajan ruokakauppaan ja sen jälkeen teen ruuan. Monen arki perustuu tämäntyyppiseen toiminnan ohjaukseen, mutta nepsyille saattaa olla hyödyksi nimetä ne, että kaikki tulee tehtyä ja oikeassa järjestyksessä. Ei siitä mitään tuke, jos perheenäiti ensin katsoo Netflixiä, sitten ajaa ruokakauppaan klo 18, sitten laittaa ruuan joka on valmis klo 20 ja vielä lopuksi huomaa, että piti käydä apteekissa, lähiapteekki on kiinni, ajaa kauempana olevaan ja ehtii sinne vähän ennen kuin sekin menee kiinni. On paljon helpompaa suunnitella loogisesti. Myös opiskelutehtävät kannattaa sijoittaa kolmijaolle. Nimeää tehtävän ekaan ruutuun, seuraavaan siirtää jo aloitetun tehtävän (kesken) ja viimeiseen ruutuun, kun se on valmis. Kun se on visuaalisena, toimii muistutuksena, että teepä loppuun ne kesken olevat.
Eräs henkilö kertoi, että hän tilasi 8 syyskengät. Tietenkin minun reaktioni siihen on, että miksi ihmeessä. Näki parempia malleja, värejä tai muutoin sopivampia ja kokokin meni aluksi väärin. Ongelma tulee siinä kohtaa, kun jättää ne jo tilatut perumatta. Sitten kotona tosiaan on 8 paria syyskenkiä, joista käyttöön tulee ehkä kahdet. Loput pitäisi saada palautettua, koska muutoin talous menee kuralle. Monesti ne voi jäädä palauttamatta, ei saa ryhdyttyä toimeen.
Myös hengähdystauosta on hyötyä. Silloin kun menee todella lujaa, viisainta olisikin hengähtää, ottaa tauko ennen seuraavaa tekemistä. Erityisesti opiskelijoita olen töissä tähän opastanut. Tahtoo tulla sutta ja sekundaa, jos paahtaa 200 sivua tekstiä eri tehtäviin lähes putkeen. Laatu kärsii, lähtee laukalle ja lopulta se punainen lanka katoaa koko tekstistä. Silloin tauko, tai ennen sitä. Käy kävelyllä, kuuntelee musiikkia, istuu metsässä kannon päällä tai vaikka saunoo. Itsensä kanssa voi tehdä sopimuksen, milloin palaa tehtävään. Ongelma on se, että joillain tehtävä jää kesken. Tekstiä voi olla vaikka kuinka paljon, mutta sen muokkaaminen tuntuu liian vaikealta. Silloin voi pilkkoa sen osiin. Katsoi tehtävänannon ja mitkä osiot siinä on, mikä on kysymyksen tarkoitus. Valitsee tuottamastaan tekstistä ne osat, jotka siihen sopivat ja jättää muut sivuun. Näin etenee koko tehtävän läpi, niin lopussa on valmis vastaus. Se saattaa olla täydellinen tai sitten ei, mutta ainakin se tuli valmiiiksi.
Kun asuin yksin, söin sohvalla ja pöytänä oli jakkara, eli en tarvinnut pieneen asuntoon pöytää lainkaan, paitsi kirjoituspöydän joka oli parven alla.
Sitten kun pidin esillä astioista vain 1 jokaista lajia, niin ne oli pakko tiskata heti, muutoin ei ollut puhdasta astiaa seuraavalla kerralla ja tuntui siltä "ettei tarvitse tiskata koskaan", kun tiskikonekaan ei ole järkeä yksin asuvalle miehelle joka ei usein kokkaa.
Sitten tuo parvi, se kun oli pultattu kattoon ja seinään ja eteisen yläpuolelle ja siitä mahtui kävelemään suorana ali, eikä siis ollut jalkoja lainkaan, niin moni ei edes huomannut, että "hei, tässä asunnossahan ei ole sänkyä", paitsi olihan se, eteisessä.
Näillä ratkaisuilla olohuone oli kuin valtava tanssisali, jossa oli tilaa vaikka kuinka vaikka koko asunton oli 24 nelilötä.
Koulukiusaajakin heräsi. Mikä on sun päivän agenda?