Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS löysi synnyttävän miehen!
06.10.2026 |
https://www.hs.fi/elama/art-2000012244825.html
Mielenvikaisten sekopäiden mielenvikainen lehti. Nyt kysykää itseltänne, voitteko uskoa YHTÄÄN MITÄÄN KOSKAAN, mitä synnyttäviin miehiin uskova media teille uutisoi? ETTE.
Transuiluun uskominen on eräänlainen "litmustesti", eli ihmisen, joka uskoo tällaiseen, voi heti ohittaa vakavasti otettavana henkilönä. Jos et kykene tunnistamaan ja hyväksymään maailman perustavanlaatuisimpia faktoja, kuten mies- ja naissukupuolet, sinuun ei voi luottaa missään. Sama kuin ei suostuisi hyväksymään, että neste on märkää ja taivas on sininen.
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos tämä "mies"synnyttäjä olisi tasapuolisuuden ja reiluuden nimissä pyytänyt siittiöitä transmieheltä?
Nainenkin voi siittää.
Ei voi mutta transnainen voi. Kuten ei mieskään voi synnyttää mutta transmies voi. Miten ihmiset jaksaa tästä asiasta aina jankuttaa?
En myös ymmärrä tätä jankutusta ja sitä, ettei kyetä käsittämään, että transsukupuolisuutta ei ehkä sen oman navan kautta pysty ymmärtämään. Pitäis kyetä ymmärtämään, että on olemassa asioita sinun oman kokemusmaailman ulkopuolelta, jotka on ihan tosia, vaikka itse ei niitä koskaan tulekaan kokemaan. Oon luullut, että tää kuuluu ihmisen kehitykseen, että tällainen taso siihen omaan käsityskykyyn löytyy jossain vaiheessa aivojen kypsyessä, mutta yllättävän paljon on näköjään ihmisiä, jotka jämähtää käsittämään maailman vain itsensä kautta. Ja sitten täällä sata kertaa toistellaan , kun ”mää en ymmärrä”.
En mäkään koskaan tule tietämään miltä transsukupuolisuus tuntuu, mutta kyllä mä silti ymmärrän, että sellainen ominaisuus on olemassa ja vaikuttaa joihinkin ihmisiin. He ei transsukupuolisuuttaan valitse. Tämä vauhkoaminen heistä olisi naurettavaa, ellei olisi niin haitallista.Ymmärrän transsukupuolisuuden, sen että se on oikea ilmiö ja että jotkut ovat ihan oikeasti syntyneet väärään kehoon. Mutta ymmärrys loppuu siihen, kun kesken kaiken pakitetaan siksi että haluaakin tulla raskaaksi. Kaikki nämä "mies synnyttää" -jutut antavat transsukupuolisuudesta ihan friikin kuvan, mikä on epäreilua heille joilla prosessiin on todellinen ja kestävä motivaatio.
eri
Eli sun käsityskyvyn rajat menee siinä kohtaa, että jollain halu saada oma lapsi menee dysforian tunteen edelle ja dysforiaa on siksi harkitusti valmis sietämään rajatun ajan elämässään. Kuten sanoin osalla käsityskyky jää jotenkin vajaaksi. Ei pystytä ymmärtämään muita, koska ajatellaan jotenkin aina itsen kautta. Minä en ymmärrä, minä en käsitä, minä en hyväksy.
Onko se dysforia sitten oikeasti niin paha, jos sitä on valmis sietämään? Ja onko muutos ollut ollenkaan harkittu jos myöhemmin on tarve tällaiselle harkitulle ratkaisulle?
On yksiselitteisesti väärin tehdä peruuttamattomia hoitoja ihmisille, jotka eivät ole itsekään täysin varmoja niiden tarpeesta ja seurauksista.
On ollut harkittuja kaikki nuo päätökset jos edes luit jutun. Ihmiset käy läpi vuosien rankkoja hoitoja saadakseen lapsia. Halu saada oma lapsi on varmasti yksi voimakkaimmista tarpeista, mikä ihmisen kohdalle voi tulla. Mun mielestä on erittäin ymmärrettävää, että sen vuoksi on valmis sietämään myös dysforiaa. Mitään mielenmuutostahan ei ole tapahtunut. Miksi on niin vaikea pyrkiä ymmärtämään? Miksi niin suuri tarve kontrolloida mihin tahtiin ja miten muiden pitäisi transituoitua. Ymmärrätkö, että ei ole kyse sinusta?
Jos on valmis menkkaamaan, ottamaan penistä pimputtimeen, olemaan raskaana, synnyttää ja imettää, niin silloin ei ole kovin voimakas dysforia.
Vulvan realiteetit, menkat, raskaus ja synnyttäminen ovat ylitsepääsemättömiä painajaisia oikealle transmiehelle.
Ei näitä pitäisi edes transmiehiksi kutsua vaan muunsukupuolisiksi. Ärsyttää tämä median luoma kuva transmiehistä jotka ovat näitä synnyttäviä "miehiä" ja näitä viherhiuksisia tyttöpoikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihanaa, tasa-arvo rules ja lapsestakaan ei yksinkertaisesti voi noista lähtökohdista muuta tulla, kuin äärimmäisen onnellinen ja tasapainoinen henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun mies ei ole mies, hän on nainen joka on muuttanut juridisen sukupuolensa mutta jättänyt hoidot kesken. No, näitä tullaan näkemään jatkossakin. Mutta hei, hirveän kiva että toisilta poistetaan tissit siksi ettei hän halua niitä, ja toisia ei päästetä edes pienennykseen.
Ja sitten on naisia joilla poistettu rinta tai molemmat rintasyövän takia sitten on tällaisia leikkijöitä jotka huvikseen poistattaa terveen kehon osat, ne lääkäritkin pitäisi laittaa vastuuseen jotka terveitä kehonosia leikkelee.
Jos minä haluaisin leikata vaikka käteni irti koska se aiheuttaa henkistä tuskaa niin hullunahan minua pidettäisiin, mutta jos haluankin leikata heppini pois niin se onkin täysin eri juttu ja muiden pitää ymmärtää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos tämä "mies"synnyttäjä olisi tasapuolisuuden ja reiluuden nimissä pyytänyt siittiöitä transmieheltä?
Nainenkin voi siittää.
Ei voi mutta transnainen voi. Kuten ei mieskään voi synnyttää mutta transmies voi. Miten ihmiset jaksaa tästä asiasta aina jankuttaa?
Nytkö onkin ok tehdä ero transsun ja aidon asian välillä?
No eroa tietenkin on. Tiedän kuule ihan itse tosiasiat transihmisenä enkä kuvittele muuta.
Mutta sitä eroa ei saa kuitenkaan nähdä ja tehdä pukkarissa, makkarissa ja urheilukentällä, tai olet transfoobikko, genitaalifetisisti, seksuaalinen rasisti ja bioessentialisti.
Ylen dokumenttisarja raskaana olevasta homoparista:
Isä, joka synnytti
Nooa Sammalkäpy luuli, ettei voi transmiehenä saada biologisia lapsia. Lopulta haave isyydestä kasvoi niin isoksi, että hän päätti jättää testosteronihoidot tauolle ja yrittää tulla raskaaksi.
Ja sarja Areenassa.
https://areena.yle.fi/1-66150950
Sammakäpy. Ei helvetti, ei saatana. Sammalkäpy. :DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos tämä "mies"synnyttäjä olisi tasapuolisuuden ja reiluuden nimissä pyytänyt siittiöitä transmieheltä?
Nainenkin voi siittää.
Ei voi mutta transnainen voi. Kuten ei mieskään voi synnyttää mutta transmies voi. Miten ihmiset jaksaa tästä asiasta aina jankuttaa?
En myös ymmärrä tätä jankutusta ja sitä, ettei kyetä käsittämään, että transsukupuolisuutta ei ehkä sen oman navan kautta pysty ymmärtämään. Pitäis kyetä ymmärtämään, että on olemassa asioita sinun oman kokemusmaailman ulkopuolelta, jotka on ihan tosia, vaikka itse ei niitä koskaan tulekaan kokemaan. Oon luullut, että tää kuuluu ihmisen kehitykseen, että tällainen taso siihen omaan käsityskykyyn löytyy jossain vaiheessa aivojen kypsyessä, mutta yllättävän paljon on näköjään ihmisiä, jotka jämähtää käsittämään maailman vain itsensä kautta. Ja sitten täällä sata kertaa toistellaan , kun ”mää en ymmärrä”.
En mäkään koskaan tule tietämään miltä transsukupuolisuus tuntuu, mutta kyllä mä silti ymmärrän, että sellainen ominaisuus on olemassa ja vaikuttaa joihinkin ihmisiin. He ei transsukupuolisuuttaan valitse. Tämä vauhkoaminen heistä olisi naurettavaa, ellei olisi niin haitallista.Ymmärrän transsukupuolisuuden, sen että se on oikea ilmiö ja että jotkut ovat ihan oikeasti syntyneet väärään kehoon. Mutta ymmärrys loppuu siihen, kun kesken kaiken pakitetaan siksi että haluaakin tulla raskaaksi. Kaikki nämä "mies synnyttää" -jutut antavat transsukupuolisuudesta ihan friikin kuvan, mikä on epäreilua heille joilla prosessiin on todellinen ja kestävä motivaatio.
eri
Eli sun käsityskyvyn rajat menee siinä kohtaa, että jollain halu saada oma lapsi menee dysforian tunteen edelle ja dysforiaa on siksi harkitusti valmis sietämään rajatun ajan elämässään. Kuten sanoin osalla käsityskyky jää jotenkin vajaaksi. Ei pystytä ymmärtämään muita, koska ajatellaan jotenkin aina itsen kautta. Minä en ymmärrä, minä en käsitä, minä en hyväksy.
Onko se dysforia sitten oikeasti niin paha, jos sitä on valmis sietämään? Ja onko muutos ollut ollenkaan harkittu jos myöhemmin on tarve tällaiselle harkitulle ratkaisulle?
On yksiselitteisesti väärin tehdä peruuttamattomia hoitoja ihmisille, jotka eivät ole itsekään täysin varmoja niiden tarpeesta ja seurauksista.
On ollut harkittuja kaikki nuo päätökset jos edes luit jutun. Ihmiset käy läpi vuosien rankkoja hoitoja saadakseen lapsia. Halu saada oma lapsi on varmasti yksi voimakkaimmista tarpeista, mikä ihmisen kohdalle voi tulla. Mun mielestä on erittäin ymmärrettävää, että sen vuoksi on valmis sietämään myös dysforiaa. Mitään mielenmuutostahan ei ole tapahtunut. Miksi on niin vaikea pyrkiä ymmärtämään? Miksi niin suuri tarve kontrolloida mihin tahtiin ja miten muiden pitäisi transituoitua. Ymmärrätkö, että ei ole kyse sinusta?
Vuosien rankat lapsettomuushoidot eivät ole verrattavissa transhoitoihin. Ja kyllä, päätös transhoidoista vaikuttaa harkitsemattomalta, kun kesken hoidon se keskeytetään että saataisiin biologisia lapsia. Eikö niitä lapsia olisi voinut hankkia jo ennen hoitoja, kun olisi voinut vaikka vielä imettääkin? Tosin näiden juttujen perusteella, mihin tietysti valitaan toimittajan oma agenda, hoitoihin lähtemisen vaikuttimet tuntuvat olevan enemmän sitä ettei mahdu perinteisiin sukupuolistereotypioihin kuin sitä että olisi oikeasti trans. Tai ehkä mielikuvani johtuu siitä, kuinka selvästi enemmän transhoidoissa saa kuin muissa terveysongelmissa. Endometrioosi? Koeta pärjäillä. Liian isot rinnat? Koeta pärjäillä, miehet tykkää, laita talkkia hiertymiin. Kuukautiskivut? Ota Buranaa. Oletko transmies? Selvä, poistetaanpa rinnat.
Eihän tuossa verratukaan transhoitoja lapsettomuushoitoihin, vaan sitä että tarve saada oma lapsi saattaa saada ihmisen olemaan valmis isoonkin kärsimykseen (transihmisen tapauksessa hoitojen lykkäämiseen), jos oma lapsi on sen myötä mahdollinen. Onko teillä kaikilla luetun ymmärtämisen haasteita?
Aidolle transmiehelle menkat ja raskaus ovat niin vastenmielisiä asioita, että hän ei todellakaan säilytä lisääntymiskykyään ja hankkiudu raskaaksi. Fransun ongelmat ovat naiseuden mielikuvan, naisen roolin ja naisen yhteiskunnallisen aseman kanssa, eikä aito halu elää täytenä miehenä ja miehen roolissa. Jos on aito transihminen, niin kuvioon ei kuulu vastakkaisen sukupuolen toiminnot, kuten raskaaksi tuleminen tai penispullotuksen esittely naisten pukkarissa.
Sullahan tässä niitä haasteita on.
Minä olisin kuollut siihen häpeään jos olisin raskaana ja joutuisin synnyttämään. En vain yksinkertaisesti pystyisi siihen. Ei transmies todellakaan halua tuoda itseään esille raskaana olevana ja synnyttävänä. Miten nämä ovat ihan oikeasti sen diagnoosin saaneet? Varmasti ei 20 vuotta sitten tämmöiset tapaukset olisi saaneet diagnoosia. Mitä tapahtui sille kriteerille että on halu olla ja elää miehenä? Mies ei halua tulla raskaaksi ja synnyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos tämä "mies"synnyttäjä olisi tasapuolisuuden ja reiluuden nimissä pyytänyt siittiöitä transmieheltä?
Nainenkin voi siittää.
Ei voi mutta transnainen voi. Kuten ei mieskään voi synnyttää mutta transmies voi. Miten ihmiset jaksaa tästä asiasta aina jankuttaa?
Nytkö onkin ok tehdä ero transsun ja aidon asian välillä?
No eroa tietenkin on. Tiedän kuule ihan itse tosiasiat transihmisenä enkä kuvittele muuta.
Mutta sitä eroa ei saa kuitenkaan nähdä ja tehdä pukkarissa, makkarissa ja urheilukentällä, tai olet transfoobikko, genitaalifetisisti, seksuaalinen rasisti ja bioessentialisti.
Älä vedä minua tähän kun olen itse ihan realisti näissä asioissa enkä ole vaatimassa transnaisia naisten urheiluun enkä niitä peniksiä pukkareihin heilumaan enkä itsemäärittelyoikeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on nainen jolla on mielenterveys ongelma, mies ei voi synnyttää.
Uskokaa kolmiyhteiseen Jumalaan ja tehkää parannus synneistänne niin pelastutte kadotukselta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole transmies, mutta en ymmärrä, miten ihmeessä toisen sukupuoli kuuluu sinulle ap tai kenellekään. Teidän superpersujen pitäisi lopettaa p a s k a n jauhanta teille kuulumattomista asioista ja keskittyä vaikka siihen bensan hinnan alentamiseen
Voi luoja mikä sekopää säkin oot kun vedät persut tähänkin keskusteluun joka ei liity poliittisiin asioihin.
Niin miksi hän sitten tuli julkisuuteen jos kerta ei halua mitään arvostelua?
Persut/persujen äänestäjät/kautta muutkin persumieliset jotka eivät osaa pitää huolta omista asioistaan.
Kyseessä on poliittinen aihe. Kaikki on poliittista. Siksi varmaan esiintyykin julkisuudessa, että ihmisillä olisi edes jonkinlaista tietoisuutta sukupuolivähemmistöistä, toisin kuin tällä palstalla.
Onko se oikeaa tietoa transmiehistä, että he haluavat menkata, synnyttää, imettää, ottaa penistä pimppiin ja esitellä raskausvatsaa mediassa?
Kyllä tämä haiskahtaa enemmän tasapainottomuudelta ja ekshibitionismilta.
Siinä on poikien saunaillassa mukava retostella olevansa eka mies Suomessa joka synnyttänyt:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos tämä "mies"synnyttäjä olisi tasapuolisuuden ja reiluuden nimissä pyytänyt siittiöitä transmieheltä?
Nainenkin voi siittää.
Ei voi mutta transnainen voi. Kuten ei mieskään voi synnyttää mutta transmies voi. Miten ihmiset jaksaa tästä asiasta aina jankuttaa?
En myös ymmärrä tätä jankutusta ja sitä, ettei kyetä käsittämään, että transsukupuolisuutta ei ehkä sen oman navan kautta pysty ymmärtämään. Pitäis kyetä ymmärtämään, että on olemassa asioita sinun oman kokemusmaailman ulkopuolelta, jotka on ihan tosia, vaikka itse ei niitä koskaan tulekaan kokemaan. Oon luullut, että tää kuuluu ihmisen kehitykseen, että tällainen taso siihen omaan käsityskykyyn löytyy jossain vaiheessa aivojen kypsyessä, mutta yllättävän paljon on näköjään ihmisiä, jotka jämähtää käsittämään maailman vain itsensä kautta. Ja sitten täällä sata kertaa toistellaan , kun ”mää en ymmärrä”.
En mäkään koskaan tule tietämään miltä transsukupuolisuus tuntuu, mutta kyllä mä silti ymmärrän, että sellainen ominaisuus on olemassa ja vaikuttaa joihinkin ihmisiin. He ei transsukupuolisuuttaan valitse. Tämä vauhkoaminen heistä olisi naurettavaa, ellei olisi niin haitallista.Ymmärrän transsukupuolisuuden, sen että se on oikea ilmiö ja että jotkut ovat ihan oikeasti syntyneet väärään kehoon. Mutta ymmärrys loppuu siihen, kun kesken kaiken pakitetaan siksi että haluaakin tulla raskaaksi. Kaikki nämä "mies synnyttää" -jutut antavat transsukupuolisuudesta ihan friikin kuvan, mikä on epäreilua heille joilla prosessiin on todellinen ja kestävä motivaatio.
eri
Eli sun käsityskyvyn rajat menee siinä kohtaa, että jollain halu saada oma lapsi menee dysforian tunteen edelle ja dysforiaa on siksi harkitusti valmis sietämään rajatun ajan elämässään. Kuten sanoin osalla käsityskyky jää jotenkin vajaaksi. Ei pystytä ymmärtämään muita, koska ajatellaan jotenkin aina itsen kautta. Minä en ymmärrä, minä en käsitä, minä en hyväksy.
Onko se dysforia sitten oikeasti niin paha, jos sitä on valmis sietämään? Ja onko muutos ollut ollenkaan harkittu jos myöhemmin on tarve tällaiselle harkitulle ratkaisulle?
On yksiselitteisesti väärin tehdä peruuttamattomia hoitoja ihmisille, jotka eivät ole itsekään täysin varmoja niiden tarpeesta ja seurauksista.
On ollut harkittuja kaikki nuo päätökset jos edes luit jutun. Ihmiset käy läpi vuosien rankkoja hoitoja saadakseen lapsia. Halu saada oma lapsi on varmasti yksi voimakkaimmista tarpeista, mikä ihmisen kohdalle voi tulla. Mun mielestä on erittäin ymmärrettävää, että sen vuoksi on valmis sietämään myös dysforiaa. Mitään mielenmuutostahan ei ole tapahtunut. Miksi on niin vaikea pyrkiä ymmärtämään? Miksi niin suuri tarve kontrolloida mihin tahtiin ja miten muiden pitäisi transituoitua. Ymmärrätkö, että ei ole kyse sinusta?
Vuosien rankat lapsettomuushoidot eivät ole verrattavissa transhoitoihin. Ja kyllä, päätös transhoidoista vaikuttaa harkitsemattomalta, kun kesken hoidon se keskeytetään että saataisiin biologisia lapsia. Eikö niitä lapsia olisi voinut hankkia jo ennen hoitoja, kun olisi voinut vaikka vielä imettääkin? Tosin näiden juttujen perusteella, mihin tietysti valitaan toimittajan oma agenda, hoitoihin lähtemisen vaikuttimet tuntuvat olevan enemmän sitä ettei mahdu perinteisiin sukupuolistereotypioihin kuin sitä että olisi oikeasti trans. Tai ehkä mielikuvani johtuu siitä, kuinka selvästi enemmän transhoidoissa saa kuin muissa terveysongelmissa. Endometrioosi? Koeta pärjäillä. Liian isot rinnat? Koeta pärjäillä, miehet tykkää, laita talkkia hiertymiin. Kuukautiskivut? Ota Buranaa. Oletko transmies? Selvä, poistetaanpa rinnat.
Eihän tuossa verratukaan transhoitoja lapsettomuushoitoihin, vaan sitä että tarve saada oma lapsi saattaa saada ihmisen olemaan valmis isoonkin kärsimykseen (transihmisen tapauksessa hoitojen lykkäämiseen), jos oma lapsi on sen myötä mahdollinen. Onko teillä kaikilla luetun ymmärtämisen haasteita?
Aidolle transmiehelle menkat ja raskaus ovat niin vastenmielisiä asioita, että hän ei todellakaan säilytä lisääntymiskykyään ja hankkiudu raskaaksi. Fransun ongelmat ovat naiseuden mielikuvan, naisen roolin ja naisen yhteiskunnallisen aseman kanssa, eikä aito halu elää täytenä miehenä ja miehen roolissa. Jos on aito transihminen, niin kuvioon ei kuulu vastakkaisen sukupuolen toiminnot, kuten raskaaksi tuleminen tai penispullotuksen esittely naisten pukkarissa.
Sullahan tässä niitä haasteita on.
Minä olisin kuollut siihen häpeään jos olisin raskaana ja joutuisin synnyttämään. En vain yksinkertaisesti pystyisi siihen. Ei transmies todellakaan halua tuoda itseään esille raskaana olevana ja synnyttävänä. Miten nämä ovat ihan oikeasti sen diagnoosin saaneet? Varmasti ei 20 vuotta sitten tämmöiset tapaukset olisi saaneet diagnoosia. Mitä tapahtui sille kriteerille että on halu olla ja elää miehenä? Mies ei halua tulla raskaaksi ja synnyttää.
20 vuotta sitten oli vielä selvää mikä sukupuoli on ja mitä transitiolla tavoitellaan. Jos uskoo sukupuolen tarkoittavan mitä tahansa muuta kuin lisääntymisbiologiaa, eikä pidä dysforiaa transsukupuolisuuden kriteerinä, hoitojen aiheuttama lisääntymiskyvyttömyys on tottakai pakkosterilisaatio ja mieskin voi synnyttää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Ja mistä olet saanut päähäsi, että
niitä saa omasta pyynnöstä ja oletko yhtään tietoinen siitä realiteetista, että hyvin harvalle tehdään niin nuorena isoja toinenpiteitä. Miksi täytyy levitellä väärää tietoa. Mitä siitä saat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos tämä "mies"synnyttäjä olisi tasapuolisuuden ja reiluuden nimissä pyytänyt siittiöitä transmieheltä?
Nainenkin voi siittää.
Ei voi mutta transnainen voi. Kuten ei mieskään voi synnyttää mutta transmies voi. Miten ihmiset jaksaa tästä asiasta aina jankuttaa?
En myös ymmärrä tätä jankutusta ja sitä, ettei kyetä käsittämään, että transsukupuolisuutta ei ehkä sen oman navan kautta pysty ymmärtämään. Pitäis kyetä ymmärtämään, että on olemassa asioita sinun oman kokemusmaailman ulkopuolelta, jotka on ihan tosia, vaikka itse ei niitä koskaan tulekaan kokemaan. Oon luullut, että tää kuuluu ihmisen kehitykseen, että tällainen taso siihen omaan käsityskykyyn löytyy jossain vaiheessa aivojen kypsyessä, mutta yllättävän paljon on näköjään ihmisiä, jotka jämähtää käsittämään maailman vain itsensä kautta. Ja sitten täällä sata kertaa toistellaan , kun ”mää en ymmärrä”.
En mäkään koskaan tule tietämään miltä transsukupuolisuus tuntuu, mutta kyllä mä silti ymmärrän, että sellainen ominaisuus on olemassa ja vaikuttaa joihinkin ihmisiin. He ei transsukupuolisuuttaan valitse. Tämä vauhkoaminen heistä olisi naurettavaa, ellei olisi niin haitallista.Ymmärrän transsukupuolisuuden, sen että se on oikea ilmiö ja että jotkut ovat ihan oikeasti syntyneet väärään kehoon. Mutta ymmärrys loppuu siihen, kun kesken kaiken pakitetaan siksi että haluaakin tulla raskaaksi. Kaikki nämä "mies synnyttää" -jutut antavat transsukupuolisuudesta ihan friikin kuvan, mikä on epäreilua heille joilla prosessiin on todellinen ja kestävä motivaatio.
eri
Eli sun käsityskyvyn rajat menee siinä kohtaa, että jollain halu saada oma lapsi menee dysforian tunteen edelle ja dysforiaa on siksi harkitusti valmis sietämään rajatun ajan elämässään. Kuten sanoin osalla käsityskyky jää jotenkin vajaaksi. Ei pystytä ymmärtämään muita, koska ajatellaan jotenkin aina itsen kautta. Minä en ymmärrä, minä en käsitä, minä en hyväksy.
Onko se dysforia sitten oikeasti niin paha, jos sitä on valmis sietämään? Ja onko muutos ollut ollenkaan harkittu jos myöhemmin on tarve tällaiselle harkitulle ratkaisulle?
On yksiselitteisesti väärin tehdä peruuttamattomia hoitoja ihmisille, jotka eivät ole itsekään täysin varmoja niiden tarpeesta ja seurauksista.
On ollut harkittuja kaikki nuo päätökset jos edes luit jutun. Ihmiset käy läpi vuosien rankkoja hoitoja saadakseen lapsia. Halu saada oma lapsi on varmasti yksi voimakkaimmista tarpeista, mikä ihmisen kohdalle voi tulla. Mun mielestä on erittäin ymmärrettävää, että sen vuoksi on valmis sietämään myös dysforiaa. Mitään mielenmuutostahan ei ole tapahtunut. Miksi on niin vaikea pyrkiä ymmärtämään? Miksi niin suuri tarve kontrolloida mihin tahtiin ja miten muiden pitäisi transituoitua. Ymmärrätkö, että ei ole kyse sinusta?
Vuosien rankat lapsettomuushoidot eivät ole verrattavissa transhoitoihin. Ja kyllä, päätös transhoidoista vaikuttaa harkitsemattomalta, kun kesken hoidon se keskeytetään että saataisiin biologisia lapsia. Eikö niitä lapsia olisi voinut hankkia jo ennen hoitoja, kun olisi voinut vaikka vielä imettääkin? Tosin näiden juttujen perusteella, mihin tietysti valitaan toimittajan oma agenda, hoitoihin lähtemisen vaikuttimet tuntuvat olevan enemmän sitä ettei mahdu perinteisiin sukupuolistereotypioihin kuin sitä että olisi oikeasti trans. Tai ehkä mielikuvani johtuu siitä, kuinka selvästi enemmän transhoidoissa saa kuin muissa terveysongelmissa. Endometrioosi? Koeta pärjäillä. Liian isot rinnat? Koeta pärjäillä, miehet tykkää, laita talkkia hiertymiin. Kuukautiskivut? Ota Buranaa. Oletko transmies? Selvä, poistetaanpa rinnat.
Eihän tuossa verratukaan transhoitoja lapsettomuushoitoihin, vaan sitä että tarve saada oma lapsi saattaa saada ihmisen olemaan valmis isoonkin kärsimykseen (transihmisen tapauksessa hoitojen lykkäämiseen), jos oma lapsi on sen myötä mahdollinen. Onko teillä kaikilla luetun ymmärtämisen haasteita?
Frans ei lykännyt hoitoja, vaan aloitti ne ja vasta sitten teki päätöksen hankkiutua raskaaksi. Vähän eri asia kuin vaikkapa se, että yrittää elää dysforian kanssa ja lapsen saatuaan ymmärtää ettei pysty olla naisen kehossa. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos haluaa raskautua uudelleen. Miksi nainen kokee olevansa mies, jos naiskeho ei aiheuta kohtuutonta kärsimystä? Ei terveydenhuollon kuulu järjestää transhoitoja esteettisin perustein.
Hoidot ovat tauolla. Hän lykkää niitä raskauksien ajan. Luetun ymmärtämisen haasteenne ovat ilmeiset.
Onko sitä selvitetty, mitä äidin testokuuri tekee sikiölle ja miten kauan liika testo säilyy naisen elimistössä?
Voi aiheuttaa sikiövaurioita.
Teston hajoamisaika riippuu valmisteesta ja annostuksesta. Geeliä käytetään päivittäin, lyhytvaikutteisia pistoksia parin viikon välein ja lihakseen pistettäviä 3kk välein. Periaatteessa sitä siis voi olla elimistössä vielä kuukautisten palatessakin ja vaikuttaa sikiöön alkuraskaudessa. Kovinkaan tarkkoja tutkimuksia asiasta ei voi sattuneista syistä tehdä.
Mitäköhän niille transmaskuliinien vauvoille on käynyt, joissa äippä on huomannut raskauden vasta synnytyksen käynnistyessä ja käyttänyt testoa koko ajan. Apua.
Alue: Aihe vapaa
Voi aiheuttaa sikiövaurioita.
Teston hajoamisaika riippuu valmisteesta ja annostuksesta. Geeliä käytetään päivittäin, lyhytvaikutteisia pistoksia parin viikon välein ja lihakseen pistettäviä 3kk välein. Periaatteessa sitä siis voi olla elimistössä vielä kuukautisten palatessakin ja vaikuttaa sikiöön alkuraskaudessa. Kovinkaan tarkkoja tutkimuksia asiasta ei voi sattuneista syistä tehdä.