Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS löysi synnyttävän miehen!
06.10.2026 |
https://www.hs.fi/elama/art-2000012244825.html
Mielenvikaisten sekopäiden mielenvikainen lehti. Nyt kysykää itseltänne, voitteko uskoa YHTÄÄN MITÄÄN KOSKAAN, mitä synnyttäviin miehiin uskova media teille uutisoi? ETTE.
Transuiluun uskominen on eräänlainen "litmustesti", eli ihmisen, joka uskoo tällaiseen, voi heti ohittaa vakavasti otettavana henkilönä. Jos et kykene tunnistamaan ja hyväksymään maailman perustavanlaatuisimpia faktoja, kuten mies- ja naissukupuolet, sinuun ei voi luottaa missään. Sama kuin ei suostuisi hyväksymään, että neste on märkää ja taivas on sininen.
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos tämä "mies"synnyttäjä olisi tasapuolisuuden ja reiluuden nimissä pyytänyt siittiöitä transmieheltä?
Nainenkin voi siittää.
Ei voi mutta transnainen voi. Kuten ei mieskään voi synnyttää mutta transmies voi. Miten ihmiset jaksaa tästä asiasta aina jankuttaa?
En myös ymmärrä tätä jankutusta ja sitä, ettei kyetä käsittämään, että transsukupuolisuutta ei ehkä sen oman navan kautta pysty ymmärtämään. Pitäis kyetä ymmärtämään, että on olemassa asioita sinun oman kokemusmaailman ulkopuolelta, jotka on ihan tosia, vaikka itse ei niitä koskaan tulekaan kokemaan. Oon luullut, että tää kuuluu ihmisen kehitykseen, että tällainen taso siihen omaan käsityskykyyn löytyy jossain vaiheessa aivojen kypsyessä, mutta yllättävän paljon on näköjään ihmisiä, jotka jämähtää käsittämään maailman vain itsensä kautta. Ja sitten täällä sata kertaa toistellaan , kun ”mää en ymmärrä”.
En mäkään koskaan tule tietämään miltä transsukupuolisuus tuntuu, mutta kyllä mä silti ymmärrän, että sellainen ominaisuus on olemassa ja vaikuttaa joihinkin ihmisiin. He ei transsukupuolisuuttaan valitse. Tämä vauhkoaminen heistä olisi naurettavaa, ellei olisi niin haitallista.Ymmärrän transsukupuolisuuden, sen että se on oikea ilmiö ja että jotkut ovat ihan oikeasti syntyneet väärään kehoon. Mutta ymmärrys loppuu siihen, kun kesken kaiken pakitetaan siksi että haluaakin tulla raskaaksi. Kaikki nämä "mies synnyttää" -jutut antavat transsukupuolisuudesta ihan friikin kuvan, mikä on epäreilua heille joilla prosessiin on todellinen ja kestävä motivaatio.
eri
Eli sun käsityskyvyn rajat menee siinä kohtaa, että jollain halu saada oma lapsi menee dysforian tunteen edelle ja dysforiaa on siksi harkitusti valmis sietämään rajatun ajan elämässään. Kuten sanoin osalla käsityskyky jää jotenkin vajaaksi. Ei pystytä ymmärtämään muita, koska ajatellaan jotenkin aina itsen kautta. Minä en ymmärrä, minä en käsitä, minä en hyväksy.
Onko se dysforia sitten oikeasti niin paha, jos sitä on valmis sietämään? Ja onko muutos ollut ollenkaan harkittu jos myöhemmin on tarve tällaiselle harkitulle ratkaisulle?
On yksiselitteisesti väärin tehdä peruuttamattomia hoitoja ihmisille, jotka eivät ole itsekään täysin varmoja niiden tarpeesta ja seurauksista.
On ollut harkittuja kaikki nuo päätökset jos edes luit jutun. Ihmiset käy läpi vuosien rankkoja hoitoja saadakseen lapsia. Halu saada oma lapsi on varmasti yksi voimakkaimmista tarpeista, mikä ihmisen kohdalle voi tulla. Mun mielestä on erittäin ymmärrettävää, että sen vuoksi on valmis sietämään myös dysforiaa. Mitään mielenmuutostahan ei ole tapahtunut. Miksi on niin vaikea pyrkiä ymmärtämään? Miksi niin suuri tarve kontrolloida mihin tahtiin ja miten muiden pitäisi transituoitua. Ymmärrätkö, että ei ole kyse sinusta?
Vuosien rankat lapsettomuushoidot eivät ole verrattavissa transhoitoihin. Ja kyllä, päätös transhoidoista vaikuttaa harkitsemattomalta, kun kesken hoidon se keskeytetään että saataisiin biologisia lapsia. Eikö niitä lapsia olisi voinut hankkia jo ennen hoitoja, kun olisi voinut vaikka vielä imettääkin? Tosin näiden juttujen perusteella, mihin tietysti valitaan toimittajan oma agenda, hoitoihin lähtemisen vaikuttimet tuntuvat olevan enemmän sitä ettei mahdu perinteisiin sukupuolistereotypioihin kuin sitä että olisi oikeasti trans. Tai ehkä mielikuvani johtuu siitä, kuinka selvästi enemmän transhoidoissa saa kuin muissa terveysongelmissa. Endometrioosi? Koeta pärjäillä. Liian isot rinnat? Koeta pärjäillä, miehet tykkää, laita talkkia hiertymiin. Kuukautiskivut? Ota Buranaa. Oletko transmies? Selvä, poistetaanpa rinnat.
Eihän tuossa verratukaan transhoitoja lapsettomuushoitoihin, vaan sitä että tarve saada oma lapsi saattaa saada ihmisen olemaan valmis isoonkin kärsimykseen (transihmisen tapauksessa hoitojen lykkäämiseen), jos oma lapsi on sen myötä mahdollinen. Onko teillä kaikilla luetun ymmärtämisen haasteita?
Aidolle transmiehelle menkat ja raskaus ovat niin vastenmielisiä asioita, että hän ei todellakaan säilytä lisääntymiskykyään ja hankkiudu raskaaksi. Fransun ongelmat ovat naiseuden mielikuvan, naisen roolin ja naisen yhteiskunnallisen aseman kanssa, eikä aito halu elää täytenä miehenä ja miehen roolissa. Jos on aito transihminen, niin kuvioon ei kuulu vastakkaisen sukupuolen toiminnot, kuten raskaaksi tuleminen tai penispullotuksen esittely naisten pukkarissa.
Sullahan tässä niitä haasteita on.
Minä olisin kuollut siihen häpeään jos olisin raskaana ja joutuisin synnyttämään. En vain yksinkertaisesti pystyisi siihen. Ei transmies todellakaan halua tuoda itseään esille raskaana olevana ja synnyttävänä. Miten nämä ovat ihan oikeasti sen diagnoosin saaneet? Varmasti ei 20 vuotta sitten tämmöiset tapaukset olisi saaneet diagnoosia. Mitä tapahtui sille kriteerille että on halu olla ja elää miehenä? Mies ei halua tulla raskaaksi ja synnyttää.
20 vuotta sitten oli vielä selvää mikä sukupuoli on ja mitä transitiolla tavoitellaan. Jos uskoo sukupuolen tarkoittavan mitä tahansa muuta kuin lisääntymisbiologiaa, eikä pidä dysforiaa transsukupuolisuuden kriteerinä, hoitojen aiheuttama lisääntymiskyvyttömyys on tottakai pakkosterilisaatio ja mieskin voi synnyttää...
Silloin jää arvoitukseksi, että mitä transitiolla oikeastaan tavoitellaan ja mitä mies ja nainen käsitteinä oikein tarkoittavat, jos kuka vai voi olla mitä vain. Tällä uudella logiikalla kyse on vain itseilmaisusta ja yksilöllisistä kehonmuokkauksista, jolloin ne tulisi kustantaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Tehän kuitenkin ajatte affirmatiivista hoitomallia, eli transkokemuksen kritiikitöntä myötäilyä, oli potilas kuinka nuori tai tasapainoton tahansa. Vai mitä se ulina Kaltialasta, portinvartijoista ja temppuradoista on? Nuoriahan opetetaan valehtelemaan transpolilla ja tilaamaan hormonit nettipuoskareilta, jos tulee jäähy tai hylsy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos tämä "mies"synnyttäjä olisi tasapuolisuuden ja reiluuden nimissä pyytänyt siittiöitä transmieheltä?
Nainenkin voi siittää.
Ei voi mutta transnainen voi. Kuten ei mieskään voi synnyttää mutta transmies voi. Miten ihmiset jaksaa tästä asiasta aina jankuttaa?
En myös ymmärrä tätä jankutusta ja sitä, ettei kyetä käsittämään, että transsukupuolisuutta ei ehkä sen oman navan kautta pysty ymmärtämään. Pitäis kyetä ymmärtämään, että on olemassa asioita sinun oman kokemusmaailman ulkopuolelta, jotka on ihan tosia, vaikka itse ei niitä koskaan tulekaan kokemaan. Oon luullut, että tää kuuluu ihmisen kehitykseen, että tällainen taso siihen omaan käsityskykyyn löytyy jossain vaiheessa aivojen kypsyessä, mutta yllättävän paljon on näköjään ihmisiä, jotka jämähtää käsittämään maailman vain itsensä kautta. Ja sitten täällä sata kertaa toistellaan , kun ”mää en ymmärrä”.
En mäkään koskaan tule tietämään miltä transsukupuolisuus tuntuu, mutta kyllä mä silti ymmärrän, että sellainen ominaisuus on olemassa ja vaikuttaa joihinkin ihmisiin. He ei transsukupuolisuuttaan valitse. Tämä vauhkoaminen heistä olisi naurettavaa, ellei olisi niin haitallista.Ymmärrän transsukupuolisuuden, sen että se on oikea ilmiö ja että jotkut ovat ihan oikeasti syntyneet väärään kehoon. Mutta ymmärrys loppuu siihen, kun kesken kaiken pakitetaan siksi että haluaakin tulla raskaaksi. Kaikki nämä "mies synnyttää" -jutut antavat transsukupuolisuudesta ihan friikin kuvan, mikä on epäreilua heille joilla prosessiin on todellinen ja kestävä motivaatio.
eri
Eli sun käsityskyvyn rajat menee siinä kohtaa, että jollain halu saada oma lapsi menee dysforian tunteen edelle ja dysforiaa on siksi harkitusti valmis sietämään rajatun ajan elämässään. Kuten sanoin osalla käsityskyky jää jotenkin vajaaksi. Ei pystytä ymmärtämään muita, koska ajatellaan jotenkin aina itsen kautta. Minä en ymmärrä, minä en käsitä, minä en hyväksy.
Onko se dysforia sitten oikeasti niin paha, jos sitä on valmis sietämään? Ja onko muutos ollut ollenkaan harkittu jos myöhemmin on tarve tällaiselle harkitulle ratkaisulle?
On yksiselitteisesti väärin tehdä peruuttamattomia hoitoja ihmisille, jotka eivät ole itsekään täysin varmoja niiden tarpeesta ja seurauksista.
On ollut harkittuja kaikki nuo päätökset jos edes luit jutun. Ihmiset käy läpi vuosien rankkoja hoitoja saadakseen lapsia. Halu saada oma lapsi on varmasti yksi voimakkaimmista tarpeista, mikä ihmisen kohdalle voi tulla. Mun mielestä on erittäin ymmärrettävää, että sen vuoksi on valmis sietämään myös dysforiaa. Mitään mielenmuutostahan ei ole tapahtunut. Miksi on niin vaikea pyrkiä ymmärtämään? Miksi niin suuri tarve kontrolloida mihin tahtiin ja miten muiden pitäisi transituoitua. Ymmärrätkö, että ei ole kyse sinusta?
Vuosien rankat lapsettomuushoidot eivät ole verrattavissa transhoitoihin. Ja kyllä, päätös transhoidoista vaikuttaa harkitsemattomalta, kun kesken hoidon se keskeytetään että saataisiin biologisia lapsia. Eikö niitä lapsia olisi voinut hankkia jo ennen hoitoja, kun olisi voinut vaikka vielä imettääkin? Tosin näiden juttujen perusteella, mihin tietysti valitaan toimittajan oma agenda, hoitoihin lähtemisen vaikuttimet tuntuvat olevan enemmän sitä ettei mahdu perinteisiin sukupuolistereotypioihin kuin sitä että olisi oikeasti trans. Tai ehkä mielikuvani johtuu siitä, kuinka selvästi enemmän transhoidoissa saa kuin muissa terveysongelmissa. Endometrioosi? Koeta pärjäillä. Liian isot rinnat? Koeta pärjäillä, miehet tykkää, laita talkkia hiertymiin. Kuukautiskivut? Ota Buranaa. Oletko transmies? Selvä, poistetaanpa rinnat.
Eihän tuossa verratukaan transhoitoja lapsettomuushoitoihin, vaan sitä että tarve saada oma lapsi saattaa saada ihmisen olemaan valmis isoonkin kärsimykseen (transihmisen tapauksessa hoitojen lykkäämiseen), jos oma lapsi on sen myötä mahdollinen. Onko teillä kaikilla luetun ymmärtämisen haasteita?
Frans ei lykännyt hoitoja, vaan aloitti ne ja vasta sitten teki päätöksen hankkiutua raskaaksi. Vähän eri asia kuin vaikkapa se, että yrittää elää dysforian kanssa ja lapsen saatuaan ymmärtää ettei pysty olla naisen kehossa. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos haluaa raskautua uudelleen. Miksi nainen kokee olevansa mies, jos naiskeho ei aiheuta kohtuutonta kärsimystä? Ei terveydenhuollon kuulu järjestää transhoitoja esteettisin perustein.
Hoidot ovat tauolla. Hän lykkää niitä raskauksien ajan. Luetun ymmärtämisen haasteenne ovat ilmeiset.
Onko sitä selvitetty, mitä äidin testokuuri tekee sikiölle ja miten kauan liika testo säilyy naisen elimistössä?
Voi aiheuttaa sikiövaurioita.
Teston hajoamisaika riippuu valmisteesta ja annostuksesta. Geeliä käytetään päivittäin, lyhytvaikutteisia pistoksia parin viikon välein ja lihakseen pistettäviä 3kk välein. Periaatteessa sitä siis voi olla elimistössä vielä kuukautisten palatessakin ja vaikuttaa sikiöön alkuraskaudessa. Kovinkaan tarkkoja tutkimuksia asiasta ei voi sattuneista syistä tehdä.
Mitäköhän niille transmaskuliinien vauvoille on käynyt, joissa äippä on huomannut raskauden vasta synnytyksen käynnistyessä ja käyttänyt testoa koko ajan. Apua.
Tiedän että näiden asioiden välillä ei varsinaisesti ole yhteyttä, mutta kyllä se silti ottaa päähän näin tuntemattomasta syystä lapsettomaksi jääneenä että toiset sitten taas yrittää vuosikausia muuttua mieheksi ja silti pamahtaa tuosta vaan paksuksi. Ei tunnu kovin reilulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos tämä "mies"synnyttäjä olisi tasapuolisuuden ja reiluuden nimissä pyytänyt siittiöitä transmieheltä?
Nainenkin voi siittää.
Ei voi mutta transnainen voi. Kuten ei mieskään voi synnyttää mutta transmies voi. Miten ihmiset jaksaa tästä asiasta aina jankuttaa?
En myös ymmärrä tätä jankutusta ja sitä, ettei kyetä käsittämään, että transsukupuolisuutta ei ehkä sen oman navan kautta pysty ymmärtämään. Pitäis kyetä ymmärtämään, että on olemassa asioita sinun oman kokemusmaailman ulkopuolelta, jotka on ihan tosia, vaikka itse ei niitä koskaan tulekaan kokemaan. Oon luullut, että tää kuuluu ihmisen kehitykseen, että tällainen taso siihen omaan käsityskykyyn löytyy jossain vaiheessa aivojen kypsyessä, mutta yllättävän paljon on näköjään ihmisiä, jotka jämähtää käsittämään maailman vain itsensä kautta. Ja sitten täällä sata kertaa toistellaan , kun ”mää en ymmärrä”.
En mäkään koskaan tule tietämään miltä transsukupuolisuus tuntuu, mutta kyllä mä silti ymmärrän, että sellainen ominaisuus on olemassa ja vaikuttaa joihinkin ihmisiin. He ei transsukupuolisuuttaan valitse. Tämä vauhkoaminen heistä olisi naurettavaa, ellei olisi niin haitallista.Ymmärrän transsukupuolisuuden, sen että se on oikea ilmiö ja että jotkut ovat ihan oikeasti syntyneet väärään kehoon. Mutta ymmärrys loppuu siihen, kun kesken kaiken pakitetaan siksi että haluaakin tulla raskaaksi. Kaikki nämä "mies synnyttää" -jutut antavat transsukupuolisuudesta ihan friikin kuvan, mikä on epäreilua heille joilla prosessiin on todellinen ja kestävä motivaatio.
eri
Eli sun käsityskyvyn rajat menee siinä kohtaa, että jollain halu saada oma lapsi menee dysforian tunteen edelle ja dysforiaa on siksi harkitusti valmis sietämään rajatun ajan elämässään. Kuten sanoin osalla käsityskyky jää jotenkin vajaaksi. Ei pystytä ymmärtämään muita, koska ajatellaan jotenkin aina itsen kautta. Minä en ymmärrä, minä en käsitä, minä en hyväksy.
Onko se dysforia sitten oikeasti niin paha, jos sitä on valmis sietämään? Ja onko muutos ollut ollenkaan harkittu jos myöhemmin on tarve tällaiselle harkitulle ratkaisulle?
On yksiselitteisesti väärin tehdä peruuttamattomia hoitoja ihmisille, jotka eivät ole itsekään täysin varmoja niiden tarpeesta ja seurauksista.
On ollut harkittuja kaikki nuo päätökset jos edes luit jutun. Ihmiset käy läpi vuosien rankkoja hoitoja saadakseen lapsia. Halu saada oma lapsi on varmasti yksi voimakkaimmista tarpeista, mikä ihmisen kohdalle voi tulla. Mun mielestä on erittäin ymmärrettävää, että sen vuoksi on valmis sietämään myös dysforiaa. Mitään mielenmuutostahan ei ole tapahtunut. Miksi on niin vaikea pyrkiä ymmärtämään? Miksi niin suuri tarve kontrolloida mihin tahtiin ja miten muiden pitäisi transituoitua. Ymmärrätkö, että ei ole kyse sinusta?
Vuosien rankat lapsettomuushoidot eivät ole verrattavissa transhoitoihin. Ja kyllä, päätös transhoidoista vaikuttaa harkitsemattomalta, kun kesken hoidon se keskeytetään että saataisiin biologisia lapsia. Eikö niitä lapsia olisi voinut hankkia jo ennen hoitoja, kun olisi voinut vaikka vielä imettääkin? Tosin näiden juttujen perusteella, mihin tietysti valitaan toimittajan oma agenda, hoitoihin lähtemisen vaikuttimet tuntuvat olevan enemmän sitä ettei mahdu perinteisiin sukupuolistereotypioihin kuin sitä että olisi oikeasti trans. Tai ehkä mielikuvani johtuu siitä, kuinka selvästi enemmän transhoidoissa saa kuin muissa terveysongelmissa. Endometrioosi? Koeta pärjäillä. Liian isot rinnat? Koeta pärjäillä, miehet tykkää, laita talkkia hiertymiin. Kuukautiskivut? Ota Buranaa. Oletko transmies? Selvä, poistetaanpa rinnat.
Eihän tuossa verratukaan transhoitoja lapsettomuushoitoihin, vaan sitä että tarve saada oma lapsi saattaa saada ihmisen olemaan valmis isoonkin kärsimykseen (transihmisen tapauksessa hoitojen lykkäämiseen), jos oma lapsi on sen myötä mahdollinen. Onko teillä kaikilla luetun ymmärtämisen haasteita?
Frans ei lykännyt hoitoja, vaan aloitti ne ja vasta sitten teki päätöksen hankkiutua raskaaksi. Vähän eri asia kuin vaikkapa se, että yrittää elää dysforian kanssa ja lapsen saatuaan ymmärtää ettei pysty olla naisen kehossa. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos haluaa raskautua uudelleen. Miksi nainen kokee olevansa mies, jos naiskeho ei aiheuta kohtuutonta kärsimystä? Ei terveydenhuollon kuulu järjestää transhoitoja esteettisin perustein.
Hoidot ovat tauolla. Hän lykkää niitä raskauksien ajan. Luetun ymmärtämisen haasteenne ovat ilmeiset.
Onko sitä selvitetty, mitä äidin testokuuri tekee sikiölle ja miten kauan liika testo säilyy naisen elimistössä?
Voi aiheuttaa sikiövaurioita.
Teston hajoamisaika riippuu valmisteesta ja annostuksesta. Geeliä käytetään päivittäin, lyhytvaikutteisia pistoksia parin viikon välein ja lihakseen pistettäviä 3kk välein. Periaatteessa sitä siis voi olla elimistössä vielä kuukautisten palatessakin ja vaikuttaa sikiöön alkuraskaudessa. Kovinkaan tarkkoja tutkimuksia asiasta ei voi sattuneista syistä tehdä.
Mitäköhän niille transmaskuliinien vauvoille on käynyt, joissa äippä on huomannut raskauden vasta synnytyksen käynnistyessä ja käyttänyt testoa koko ajan. Apua.
Tiedän että näiden asioiden välillä ei varsinaisesti ole yhteyttä, mutta kyllä se silti ottaa päähän näin tuntemattomasta syystä lapsettomaksi jääneenä että toiset sitten taas yrittää vuosikausia muuttua mieheksi ja silti pamahtaa tuosta vaan paksuksi. Ei tunnu kovin reilulta.
Se asettaa myös transsujen pakkosterilaatiorääkynän erikoiseen valoon, kun näitä synnyttäneitä juridisia miehiä oli jo entisen translain aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Jos tässä sterihaluisena ja isotissisenä löisikin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja lähtisi transpolille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.
Moni paljon vanhempi on kuvitellut olevansa transsu ja käynyt täyden transiutuksen läpi kastraatioineen ja tissideleteineen ja huomannut, ettei ollutkaan. Ihmisen aivot ja identiteetti kypsyvät pitkälle aikuisuuteen ja siellä voi olla harhaa, dissosiaatiota ja kultin indoktrinaatiolle altistumista. Ihminen voi kokea sukupuoliristiriitaa lukemattomista syistä, eivätkä kaikki sukupuoliristiriitaa kokevat ole transsuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.
Moni paljon vanhempi on kuvitellut olevansa transsu ja käynyt täyden transiutuksen läpi kastraatioineen ja tissideleteineen ja huomannut, ettei ollutkaan. Ihmisen aivot ja identiteetti kypsyvät pitkälle aikuisuuteen ja siellä voi olla harhaa, dissosiaatiota ja kultin indoktrinaatiolle altistumista. Ihminen voi kokea sukupuoliristiriitaa lukemattomista syistä, eivätkä kaikki sukupuoliristiriitaa kokevat ole transsuja.
Kyllä ja transhoitoja katuu tutkimusten mukaan n. 2-4% transhoitoja saaneista. Eli n. 96-98% hyötyy. Miksi sillä hyötysuhteella ei ollutkaan nyt tässä kohtaa väliä. Ainiin, koska sinä et usko lukuja, jos ne eivät ole sinulle mieleiset.
Miksi Hesari ei kerro totuutta? Mies ei synnytä, se on transmies, joka synnyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi Hesari ei kerro totuutta? Mies ei synnytä, se on transmies, joka synnyttää.
Ja näin jutussa kerrottiin. Edes otsikossa ei kerrottu miehen synnyttäneen. Vauvalla väännettiin tämmöinen aloitus ja sinä tartuit siihen. Miksi et itse kerro totuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.
Moni paljon vanhempi on kuvitellut olevansa transsu ja käynyt täyden transiutuksen läpi kastraatioineen ja tissideleteineen ja huomannut, ettei ollutkaan. Ihmisen aivot ja identiteetti kypsyvät pitkälle aikuisuuteen ja siellä voi olla harhaa, dissosiaatiota ja kultin indoktrinaatiolle altistumista. Ihminen voi kokea sukupuoliristiriitaa lukemattomista syistä, eivätkä kaikki sukupuoliristiriitaa kokevat ole transsuja.
Kyllä ja transhoitoja katuu tutkimusten mukaan n. 2-4% transhoitoja saaneista. Eli n. 96-98% hyötyy. Miksi sillä hyötysuhteella ei ollutkaan nyt tässä kohtaa väliä. Ainiin, koska sinä et usko lukuja, jos ne eivät ole sinulle mieleiset.
Kun uuden lain mukaan transhoitoa saaneiden määrä lisääntyy ja muutoksesta kulunut aika pidentyy, katumusprosenttikin luultavasti tulee nousemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.
Moni paljon vanhempi on kuvitellut olevansa transsu ja käynyt täyden transiutuksen läpi kastraatioineen ja tissideleteineen ja huomannut, ettei ollutkaan. Ihmisen aivot ja identiteetti kypsyvät pitkälle aikuisuuteen ja siellä voi olla harhaa, dissosiaatiota ja kultin indoktrinaatiolle altistumista. Ihminen voi kokea sukupuoliristiriitaa lukemattomista syistä, eivätkä kaikki sukupuoliristiriitaa kokevat ole transsuja.
Kyllä ja transhoitoja katuu tutkimusten mukaan n. 2-4% transhoitoja saaneista. Eli n. 96-98% hyötyy. Miksi sillä hyötysuhteella ei ollutkaan nyt tässä kohtaa väliä. Ainiin, koska sinä et usko lukuja, jos ne eivät ole sinulle mieleiset.
Kun uuden lain mukaan transhoitoa saaneiden määrä lisääntyy ja muutoksesta kulunut aika pidentyy, katumusprosenttikin luultavasti tulee nousemaan.
Pelkkää mutua ja arvailua siis. Uusi laki ei vaikuta hoitoihin yhtään mitenkään. Jos hoitokäytänteet Suomessa joskus muuttuvat, ne eivät perustu translakiin, joka ei linjaa yhtään mitään lääketieteellisistä hoidoista.
Mikä saa ihmisen jakamaan disinformaatiota ja mutuilemaan päivästä toiseen. En ymmärrä mitä hyvää se edes sinulle, saati kenellekään muulle tuo.
Minä haluaisin nähdä sen miehen joka on raskaana ja synnyttää:D ikinä en elämäni aikana nähnyt raskaana olevaa miestä, jos ei oteta huomioon ihraisia pallomahoja jotka näyttää siltä kuin kantaisi kuutosia mahoissaan, mut eipä hekään synnytä muutakuin sitä itteeän vessanpönttöön:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätit tuhlata aikaasi tuon kommentin kirjoittamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurta hupia on seurata aloittajan kaltaisten seinille hyppimistä, keuhkoamista, paniikkia ja säälittävää itsensä niin todesta ottamista. Ihan riippumatta siitä, mitä oikeasti ajattelen, lisään vettä myllyyn seuraavilla väitteillä:
1. Ihminen on eläin
2. Vapaata tahtoa ei ole
3. Kukin on ihan sitä sukupuolta, kuin itse haluaa
4. Tiede ei ole kehittynyt tieteentekijöiden ihonvarista johtuen
5. Jeesuksen ihon- ja karvoituksenväri poikkeaa voimakkaasti pohjoiseurooppalaisista vastaavasta
Olet mielenvikainen. Oletko myös sattumoisin vaginallinen mies?
Eikö sinulla ole tämän parempaa sanottavaa? Ei mitään muuta kuin perätöntä nimittelyä? Taidat itse olla mielenvikainen.
Miksi tämä sairas, kipeä ketju on edelleen pystyssä?
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa kolmiyhteiseen Jumalaan ja tehkää parannus synneistänne niin pelastutte kadotukselta!
Jeesus olisi myös teknisesti ottaen transmies. Koska Maria oli neitsyt, Jeesuksella ei olisi isältä tulleita XY- kromosomeja joka tarkoittaa että hän syntyi biologisesti naisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.
18-vuotiaan identiteettikehitys on kesken, joten tuossa kohtaa pelataan vielä todennäköisyyksillä eikä varmuudella. Vakaa ja muista riippumaton identiteetti saavutetaan keskimäärin 10 vuotta murrosiän alkamisesta, eikä ole todisteita synnynnäisen sukupuoli-identiteetin olemassaolosta tai keinoja ennustaa aikuisiän identiteettiä luotettavalta tavalla. Jo varhaislapsuudesta asti risti-identifioituneet ovat nykyään vähemmistö tranpoleilla.
Alue: Aihe vapaa
Yle: Stop the press! Heteropari saa lapsen!!!