HS löysi synnyttävän miehen!

Keskustelua käydään edelleen täysin aktivistien ehdoilla ja mahdollisimman vähällä järjellä aktivistien ns. argumentteja toistellen ja vastaväitteitä sensuroiden.

Tiedettä tai lakeja ei pitäisi säätää noilla lähtökohdilla, mutta media ja poliitikot on liian tyhmiä tajuamaan miksei sitä voisi tehdä jos aktivistitoimittajat saa päähänsä että tää on tehtävä. 

Vierailija kirjoitti:

Keskustelua käydään edelleen täysin aktivistien ehdoilla ja mahdollisimman vähällä järjellä aktivistien ns. argumentteja toistellen ja vastaväitteitä sensuroiden.

Tiedettä tai lakeja ei pitäisi säätää noilla lähtökohdilla, mutta media ja poliitikot on liian tyhmiä tajuamaan miksei sitä voisi tehdä jos aktivistitoimittajat saa päähänsä että tää on tehtävä. 

Tiede ja laki ovat ns. ”aktivistien” kannalla siksi, että se on sitä ajantasaista tietoa, mihin tiede ja lait pitääkin pohjata. Kutsut ”aktivisteiksi” ihan ketä tahansa transihmistä, tutkijaa, lääkäriä, vanhempaa, potilas- tai ihmisoikeusjärjestössä toimijaa jne., jonka kanssa olet eri mieltä. Jos olet itse täysin eri linjoilla niin transihmisten, tieteen kuin lain kanssa, niin eikö ikinä käy mielessä, että vika onkin ehkä sinussa ja oudossa pakkomielteessäsi tätä ihmisryhmää kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän mielipiteet muista on ihan yhdentekeviä. Haistelette täällä toisten samanmielisten pieruja ja saatte siitä jotain nautintoa ja helpotusta, kun harmittaa ettei maailma mene oman mielen mukaan.

Ei maailma mene kenenkään oman mielen mukaan. Ei myöskään noiden tyyppien, jotka kuvittelee, että mies voi synnyttää. Mies ei voi synnyttää, koska hän ei voi tulla edes raskaaksi. Älä koeta muuttaa biologiaa, koska noin se vain menee. Biologialle kukaan ei voi mitään (tässä yhteydessä) ja sen vuoksi biologinen = syntymässään ollut miespuolinen henkilö ei muutu biologiseksi naiseksi vaikka mitä tekisi. Otapa biologian oppikirjasi esille tai lue netistä, miten tämä maailma todellisuudessa pyörii. 

Jep, mutta ”noi tyypit” ei ole pakkomielteisesti kohkaamassa, miten toisten pitää ajatella ja elää. Sinä olet.

Siis noi identiteetti-transihmisethän nimenomaan ei muuta tee kuin pakkomielteisesti kohkaa siitä, mitä sanaa saa missäkin yhteydessä käyttää ja miten virheelliset sanat, ajatukset ja ajatuksista vihjailevat pikkusormet asennot ovat "kirjaimellista väkivaltaa" heitä kohtaan.

Mä kävin äsken synnyttämässä, mutta mutta vaikka Börje on valkoinen niin miten se jööti oli melko tumma..  Nico 27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.

Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.

Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?

Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.

Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.

 Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.

18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.

Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.

Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.

Moni paljon vanhempi on kuvitellut olevansa transsu ja käynyt täyden transiutuksen läpi kastraatioineen ja tissideleteineen ja huomannut, ettei ollutkaan. Ihmisen aivot ja identiteetti kypsyvät pitkälle aikuisuuteen ja siellä voi olla harhaa, dissosiaatiota ja kultin indoktrinaatiolle altistumista. Ihminen voi kokea sukupuoliristiriitaa lukemattomista syistä, eivätkä kaikki sukupuoliristiriitaa kokevat ole transsuja.

Kyllä ja transhoitoja katuu tutkimusten mukaan n. 2-4% transhoitoja saaneista. Eli n. 96-98% hyötyy. Miksi sillä hyötysuhteella ei ollutkaan nyt tässä kohtaa väliä. Ainiin, koska sinä et usko lukuja, jos ne eivät ole sinulle mieleiset.

Suomessa hormonihoidon keskeyttää 8% potilaista 10 vuoden sisällä. Informed consent-maissa ollaan saatu jopa 30% lukuja. Vaikka hoidon keskeytys ei välttämättä tarkoita katumista, myöskään kaikki katujat eivät palaa klinikoille tai edes ilmoita katumisestaan (mihin nuo muutaman prosentin luvut perustuu).

 Pienilläkin katumisluvuilla on väliä hoidoissa, joilla on merkittäviä haittoja ja hyödyt varsin subjektiivisia. Siksi transhoitoja ei voi verrata johonkin polvileikkaukseen tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.

Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.

Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?

Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.

Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.

 Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.

18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.

Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.

Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.

18-vuotiaan identiteettikehitys on kesken, joten tuossa kohtaa pelataan vielä todennäköisyyksillä eikä varmuudella. Vakaa ja muista riippumaton identiteetti saavutetaan keskimäärin 10 vuotta murrosiän alkamisesta, eikä ole todisteita synnynnäisen sukupuoli-identiteetin olemassaolosta tai keinoja ennustaa aikuisiän identiteettiä luotettavalta tavalla. Jo varhaislapsuudesta asti risti-identifioituneet ovat nykyään vähemmistö tranpoleilla.

Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans. Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa. Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne. Myös Frans kertoi tällaisista kokemuksista hyvin varhaisesta lapsuudesta. Jos 18-vuotiaiden identiteettikehitys on sukupuolen suhteen mielestäsi noin heiveröistä, niin eihän meillä kukaan tietäisi varmuudella mitä sukupuolta on, jos näin olisi. Miten ihmeessä kuvittelet, että tuo olisi vahva argumentti?

Transsukupuolisuuden kokemus ja tieto itsestä ajoittuu usein varhaislapsuuteen, vaikkei kaikilla useinkaan ole ollut sanoja sitä kuvaamaan, eivätkä ole tehneet minkäänlaista transitiota lapsena, mihin ilmeisesti viittaat tuolla ”vähemmistöllä transpoleilla”. Kokemukset jo varhaisessa lapsuudessa viittaavat nekin osaltaan siihen, että taustalla on biologiset, esim. geneettiset ja hormonaaliset tekijät, joiden myötä kokemus on sisäsyntyinen. Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin.
Tottakai transnuorten joukossa voi olla pieni joukko heitä, joiden kokemus johtuu jostakin muusta kuin transsukupuolisuudesta. On kaikkien etu, jos heitä osataan auttaa oikealla tavalla. Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään. Luulis, että vähempiälyinenkin tajuaisi miten haitallista sellainen on mielenterveydelle ja toimintakyvylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.

Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.

Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?

Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.

Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.

 Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.

18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.

Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.

Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.

Moni paljon vanhempi on kuvitellut olevansa transsu ja käynyt täyden transiutuksen läpi kastraatioineen ja tissideleteineen ja huomannut, ettei ollutkaan. Ihmisen aivot ja identiteetti kypsyvät pitkälle aikuisuuteen ja siellä voi olla harhaa, dissosiaatiota ja kultin indoktrinaatiolle altistumista. Ihminen voi kokea sukupuoliristiriitaa lukemattomista syistä, eivätkä kaikki sukupuoliristiriitaa kokevat ole transsuja.

Kyllä ja transhoitoja katuu tutkimusten mukaan n. 2-4% transhoitoja saaneista. Eli n. 96-98% hyötyy. Miksi sillä hyötysuhteella ei ollutkaan nyt tässä kohtaa väliä. Ainiin, koska sinä et usko lukuja, jos ne eivät ole sinulle mieleiset.

Suomessa hormonihoidon keskeyttää 8% potilaista 10 vuoden sisällä. Informed consent-maissa ollaan saatu jopa 30% lukuja. Vaikka hoidon keskeytys ei välttämättä tarkoita katumista, myöskään kaikki katujat eivät palaa klinikoille tai edes ilmoita katumisestaan (mihin nuo muutaman prosentin luvut perustuu).

 Pienilläkin katumisluvuilla on väliä hoidoissa, joilla on merkittäviä haittoja ja hyödyt varsin subjektiivisia. Siksi transhoitoja ei voi verrata johonkin polvileikkaukseen tms.

Kyllä olet oikeassa. Transihmiset ovat tyytyväisimpiä juuri niihin kaikkein peruuttamattomimpiin hoitoihin eli leikkaushoitoihin, joiden tyytyväisyys on 98-99%. Hormonihoitoja keskeytetään useammin eli juurikin tuolla 10% paikkeilla ja niiden keskeyttäminen ei välttämättä useinkaan liity katumiseen, vaan hoidoilla on mahdollisesti saavutettu se, mitä transihminen kokee riittäväksi, eikä silloin tietenkään ole tarpeen jatkaa hoitoja.
On kyllä jännä, kun mielestäsi transhoitojen kohdalla erittäin isolla tyytyväisyydellä ja suhteessa valtaosan hyötymisellä ei ole mitään merkitystä ja päätöksiä pitäisi tehdä muutaman prosentin vuoksi. Mikset aja parannusta tämän muutaman prosentin auttamiseksi ja sen sijaan ajat heikennystä n. 95%:lle, joka hyötyisi. Mikä ihmeen logiikka siinä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän mielipiteet muista on ihan yhdentekeviä. Haistelette täällä toisten samanmielisten pieruja ja saatte siitä jotain nautintoa ja helpotusta, kun harmittaa ettei maailma mene oman mielen mukaan.

Ei maailma mene kenenkään oman mielen mukaan. Ei myöskään noiden tyyppien, jotka kuvittelee, että mies voi synnyttää. Mies ei voi synnyttää, koska hän ei voi tulla edes raskaaksi. Älä koeta muuttaa biologiaa, koska noin se vain menee. Biologialle kukaan ei voi mitään (tässä yhteydessä) ja sen vuoksi biologinen = syntymässään ollut miespuolinen henkilö ei muutu biologiseksi naiseksi vaikka mitä tekisi. Otapa biologian oppikirjasi esille tai lue netistä, miten tämä maailma todellisuudessa pyörii. 

Jep, mutta ”noi tyypit” ei ole pakkomielteisesti kohkaamassa, miten toisten pitää ajatella ja elää. Sinä olet.

Siis noi identiteetti-transihmisethän nimenomaan ei muuta tee kuin pakkomielteisesti kohkaa siitä, mitä sanaa saa missäkin yhteydessä käyttää ja miten virheelliset sanat, ajatukset ja ajatuksista vihjailevat pikkusormet asennot ovat "kirjaimellista väkivaltaa" heitä kohtaan.

jaa tähän pari linkkiä, missä he kohkaa. Onnistuvatkohan kohkaamaan yhtä paljon kuin te täällä transihmisistä…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.

Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.

Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?

Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.

Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.

 Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.

18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.

Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.

Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.

18-vuotiaan identiteettikehitys on kesken, joten tuossa kohtaa pelataan vielä todennäköisyyksillä eikä varmuudella. Vakaa ja muista riippumaton identiteetti saavutetaan keskimäärin 10 vuotta murrosiän alkamisesta, eikä ole todisteita synnynnäisen sukupuoli-identiteetin olemassaolosta tai keinoja ennustaa aikuisiän identiteettiä luotettavalta tavalla. Jo varhaislapsuudesta asti risti-identifioituneet ovat nykyään vähemmistö tranpoleilla.

Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans. Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa. Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne. Myös Frans kertoi tällaisista kokemuksista hyvin varhaisesta lapsuudesta. Jos 18-vuotiaiden identiteettikehitys on sukupuolen suhteen mielestäsi noin heiveröistä, niin eihän meillä kukaan tietäisi varmuudella mitä sukupuolta on, jos näin olisi. Miten ihmeessä kuvittelet, että tuo olisi vahva argumentti?

Transsukupuolisuuden kokemus ja tieto itsestä ajoittuu usein varhaislapsuuteen, vaikkei kaikilla useinkaan ole ollut sanoja sitä kuvaamaan, eivätkä ole tehneet minkäänlaista transitiota lapsena, mihin ilmeisesti viittaat tuolla ”vähemmistöllä transpoleilla”. Kokemukset jo varhaisessa lapsuudessa viittaavat nekin osaltaan siihen, että taustalla on biologiset, esim. geneettiset ja hormonaaliset tekijät, joiden myötä kokemus on sisäsyntyinen. Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin.
Tottakai transnuorten joukossa voi olla pieni joukko heitä, joiden kokemus johtuu jostakin muusta kuin transsukupuolisuudesta. On kaikkien etu, jos heitä osataan auttaa oikealla tavalla. Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään. Luulis, että vähempiälyinenkin tajuaisi miten haitallista sellainen on mielenterveydelle ja toimintakyvylle.

"Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans."

 En sanoisi noinkaan. Nuoruusiän kehitys on etenevä prosessi, jossa 18-vuotias on tietenkin pidemmällä kuin esim. 14-vuotias. Suurimmalla osalla 18-vuotiaista on kuitenkin vielä identiteetissä epävarmuutta tai tilannekohtaisuutta, jonka takia sukupuoli-identiteetin arviointi on haastavampaa kuin yli kaksikymppisen kohdalla.

 "Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa."

 Alkaa kehittyä, ei ole kehittynyt. Vain hullu antaisi transdiagnoosin 3-vuotiaalle.

"Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne."

 Samoja kokemuksia on myös useilla ihmisillä, joista ei tullut trans. Tuo on asia jota ei voi todeta kuin jälkikäteen.

"Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin."

 Ketkä tutkijat, mitkä biologiset tekijät? Mikäli joku aivolöydös, geeniperimä tai hormonaalinen poikkeama olisi yhdenmukainen transiuden kanssa, tilaa pidettäisiin neurologisena tai intersukupuolisuutena eikä identiteettikysymyksenä. Identiteettiin taas vaikuttaa aina psykososiaaliset tekijät.

"Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään."

 Kukaan tässä ketjussa ei ole ehdottanut 30v. Ikärajaa transhoidoille, vaikka sinulla on ilmeisen kova halu maalailla sellaista kuvaa niistä jotka ovat kanssasi eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.

Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.

Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?

Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.

Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.

 Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.

18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.

Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.

Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.

Moni paljon vanhempi on kuvitellut olevansa transsu ja käynyt täyden transiutuksen läpi kastraatioineen ja tissideleteineen ja huomannut, ettei ollutkaan. Ihmisen aivot ja identiteetti kypsyvät pitkälle aikuisuuteen ja siellä voi olla harhaa, dissosiaatiota ja kultin indoktrinaatiolle altistumista. Ihminen voi kokea sukupuoliristiriitaa lukemattomista syistä, eivätkä kaikki sukupuoliristiriitaa kokevat ole transsuja.

Kyllä ja transhoitoja katuu tutkimusten mukaan n. 2-4% transhoitoja saaneista. Eli n. 96-98% hyötyy. Miksi sillä hyötysuhteella ei ollutkaan nyt tässä kohtaa väliä. Ainiin, koska sinä et usko lukuja, jos ne eivät ole sinulle mieleiset.

Suomessa hormonihoidon keskeyttää 8% potilaista 10 vuoden sisällä. Informed consent-maissa ollaan saatu jopa 30% lukuja. Vaikka hoidon keskeytys ei välttämättä tarkoita katumista, myöskään kaikki katujat eivät palaa klinikoille tai edes ilmoita katumisestaan (mihin nuo muutaman prosentin luvut perustuu).

 Pienilläkin katumisluvuilla on väliä hoidoissa, joilla on merkittäviä haittoja ja hyödyt varsin subjektiivisia. Siksi transhoitoja ei voi verrata johonkin polvileikkaukseen tms.

Kyllä olet oikeassa. Transihmiset ovat tyytyväisimpiä juuri niihin kaikkein peruuttamattomimpiin hoitoihin eli leikkaushoitoihin, joiden tyytyväisyys on 98-99%. Hormonihoitoja keskeytetään useammin eli juurikin tuolla 10% paikkeilla ja niiden keskeyttäminen ei välttämättä useinkaan liity katumiseen, vaan hoidoilla on mahdollisesti saavutettu se, mitä transihminen kokee riittäväksi, eikä silloin tietenkään ole tarpeen jatkaa hoitoja.
On kyllä jännä, kun mielestäsi transhoitojen kohdalla erittäin isolla tyytyväisyydellä ja suhteessa valtaosan hyötymisellä ei ole mitään merkitystä ja päätöksiä pitäisi tehdä muutaman prosentin vuoksi. Mikset aja parannusta tämän muutaman prosentin auttamiseksi ja sen sijaan ajat heikennystä n. 95%:lle, joka hyötyisi. Mikä ihmeen logiikka siinä on?

Niitä muutamaa prosenttia ei voi auttaa muuten kuin sanomalla heille Ei, sinä tarvitset muuta apua. Koska lääkäreillä ei ole kristallipalloa erottamaan näitä tapauksia, psykiatrinen tutkimus on ainoa tapa arvioida onko hoidosta todennäköistä hyötyä. Juuri se tutkimus, jota portinvartijuudeksi kutsutaan ja jonka olemassaoloa kritisoidaan koska MÄ tiedän olevani trans ja haluan hoidot NYT.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelua käydään edelleen täysin aktivistien ehdoilla ja mahdollisimman vähällä järjellä aktivistien ns. argumentteja toistellen ja vastaväitteitä sensuroiden.

Tiedettä tai lakeja ei pitäisi säätää noilla lähtökohdilla, mutta media ja poliitikot on liian tyhmiä tajuamaan miksei sitä voisi tehdä jos aktivistitoimittajat saa päähänsä että tää on tehtävä. 

Tiede ja laki ovat ns. ”aktivistien” kannalla siksi, että se on sitä ajantasaista tietoa, mihin tiede ja lait pitääkin pohjata. Kutsut ”aktivisteiksi” ihan ketä tahansa transihmistä, tutkijaa, lääkäriä, vanhempaa, potilas- tai ihmisoikeusjärjestössä toimijaa jne., jonka kanssa olet eri mieltä. Jos olet itse täysin eri linjoilla niin transihmisten, tieteen kuin lain kanssa, niin eikö ikinä käy mielessä, että vika onkin ehkä sinussa ja oudossa pakkomielteessäsi tätä ihmisryhmää kohtaan?

Et semmoinen olkiukkoon sotkettu termisalaatti sitten argumentiksi. Hieno suoritus tai jotain. Ei nyt enempää tuostakaan jaksa yrittää kaivaa jotain logiikkaa kun siinä ei sitä tunnu olevan vastaanväittämisen lisäksi. Ehkä kannattaa pyytää rahat takaisin siltä joka sinulle ja aktivistiklubillesi antoi viestintäkoulutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelua käydään edelleen täysin aktivistien ehdoilla ja mahdollisimman vähällä järjellä aktivistien ns. argumentteja toistellen ja vastaväitteitä sensuroiden.

Tiedettä tai lakeja ei pitäisi säätää noilla lähtökohdilla, mutta media ja poliitikot on liian tyhmiä tajuamaan miksei sitä voisi tehdä jos aktivistitoimittajat saa päähänsä että tää on tehtävä. 

Tiede ja laki ovat ns. ”aktivistien” kannalla siksi, että se on sitä ajantasaista tietoa, mihin tiede ja lait pitääkin pohjata. Kutsut ”aktivisteiksi” ihan ketä tahansa transihmistä, tutkijaa, lääkäriä, vanhempaa, potilas- tai ihmisoikeusjärjestössä toimijaa jne., jonka kanssa olet eri mieltä. Jos olet itse täysin eri linjoilla niin transihmisten, tieteen kuin lain kanssa, niin eikö ikinä käy mielessä, että vika onkin ehkä sinussa ja oudossa pakkomielteessäsi tätä ihmisryhmää kohtaan?

Et semmoinen olkiukkoon sotkettu termisalaatti sitten argumentiksi. Hieno suoritus tai jotain. Ei nyt enempää tuostakaan jaksa yrittää kaivaa jotain logiikkaa kun siinä ei sitä tunnu olevan vastaanväittämisen lisäksi. Ehkä kannattaa pyytää rahat takaisin siltä joka sinulle ja aktivistiklubillesi antoi viestintäkoulutusta. 

Epäilen itse tuota trolliksi sen verran sekavaa settiä tuolla. Kysyy keneltä tahansa niin näin tiivistettynä: Miehet eivät voi synnyttää,se on yksinkertaisesti mahdotonta mutta nainen sen sijaan voi joten Frans on nainen huolimatta siitä että leikkasi rintansa ja yrittää kasvattaa partaa,jos kerta kokee olevansa mies pitäisi olla kauhistus synnyttää tai omistaa kohtu ja se että haluaa vielä lisää lapsia niin kertoo sen ettei haluaa vain julkisuutta ja huomiota leikkimällä olevansa mies vaikkei todellisuudessa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.

Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.

Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?

Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.

Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.

 Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.

18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.

Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.

Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.

Moni paljon vanhempi on kuvitellut olevansa transsu ja käynyt täyden transiutuksen läpi kastraatioineen ja tissideleteineen ja huomannut, ettei ollutkaan. Ihmisen aivot ja identiteetti kypsyvät pitkälle aikuisuuteen ja siellä voi olla harhaa, dissosiaatiota ja kultin indoktrinaatiolle altistumista. Ihminen voi kokea sukupuoliristiriitaa lukemattomista syistä, eivätkä kaikki sukupuoliristiriitaa kokevat ole transsuja.

Kyllä ja transhoitoja katuu tutkimusten mukaan n. 2-4% transhoitoja saaneista. Eli n. 96-98% hyötyy. Miksi sillä hyötysuhteella ei ollutkaan nyt tässä kohtaa väliä. Ainiin, koska sinä et usko lukuja, jos ne eivät ole sinulle mieleiset.

Sulla on vanhentunutta ja vääristynyttä tietoa. Nuo parin prosentin luvut perustuvat vanhaan hoitoprotokollaan, joten siinä ei ole huomioitu potilassegmentin nuorentumista ja naisvinoutumaa. Nykyisen transbuumin seurauksia näemme tilastoissa seuraavan vuosikymmenen aikana. Lisäksi katumiselle ei ole yleispätevää määritelmää ja yleensä potilaan täytyy olla yhteydessä transiutustahoon, jotta katuminen tilastoituu. 

Katumiselle ei myöskään ole yleispätevää määritemää ja monen transin kohtalo on sunken cost fallacy kaiken transsutouhun takia uhratun vuoksi. Kun on uhrannut terveytensä, rahansa ja ihmissuhteensa ei ole helppo myöntää tehneensä virheen. Jos on täysi transiutus takana, niin siitä harvemmin on paluuta, sillä mitään amputoitua ei saa takaisin ja testosteronin vaikutukset ovat pysyviä jo lyhyenkin käytön jälkeen. Jenkeissä vakuutus maksaa transiutuksen, mutta katuja joutuukin maksamaan korjaukset omasta pussistaan.

 Suomessakin katumisen osuudeksi arvioidaan 5-10 prosenttia. Maailmalta on viitteitä 30 prosentin katumisluvuista, mikä lienee lähellä totuutta tässä nuoremmassa ja tasapainottomammassa transkokevien nuorten naisten ryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.

Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.

Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?

Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.

Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.

 Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.

18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.

Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.

Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.

18-vuotiaan identiteettikehitys on kesken, joten tuossa kohtaa pelataan vielä todennäköisyyksillä eikä varmuudella. Vakaa ja muista riippumaton identiteetti saavutetaan keskimäärin 10 vuotta murrosiän alkamisesta, eikä ole todisteita synnynnäisen sukupuoli-identiteetin olemassaolosta tai keinoja ennustaa aikuisiän identiteettiä luotettavalta tavalla. Jo varhaislapsuudesta asti risti-identifioituneet ovat nykyään vähemmistö tranpoleilla.

Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans. Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa. Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne. Myös Frans kertoi tällaisista kokemuksista hyvin varhaisesta lapsuudesta. Jos 18-vuotiaiden identiteettikehitys on sukupuolen suhteen mielestäsi noin heiveröistä, niin eihän meillä kukaan tietäisi varmuudella mitä sukupuolta on, jos näin olisi. Miten ihmeessä kuvittelet, että tuo olisi vahva argumentti?

Transsukupuolisuuden kokemus ja tieto itsestä ajoittuu usein varhaislapsuuteen, vaikkei kaikilla useinkaan ole ollut sanoja sitä kuvaamaan, eivätkä ole tehneet minkäänlaista transitiota lapsena, mihin ilmeisesti viittaat tuolla ”vähemmistöllä transpoleilla”. Kokemukset jo varhaisessa lapsuudessa viittaavat nekin osaltaan siihen, että taustalla on biologiset, esim. geneettiset ja hormonaaliset tekijät, joiden myötä kokemus on sisäsyntyinen. Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin.
Tottakai transnuorten joukossa voi olla pieni joukko heitä, joiden kokemus johtuu jostakin muusta kuin transsukupuolisuudesta. On kaikkien etu, jos heitä osataan auttaa oikealla tavalla. Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään. Luulis, että vähempiälyinenkin tajuaisi miten haitallista sellainen on mielenterveydelle ja toimintakyvylle.

"Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans."

 En sanoisi noinkaan. Nuoruusiän kehitys on etenevä prosessi, jossa 18-vuotias on tietenkin pidemmällä kuin esim. 14-vuotias. Suurimmalla osalla 18-vuotiaista on kuitenkin vielä identiteetissä epävarmuutta tai tilannekohtaisuutta, jonka takia sukupuoli-identiteetin arviointi on haastavampaa kuin yli kaksikymppisen kohdalla.

 "Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa."

 Alkaa kehittyä, ei ole kehittynyt. Vain hullu antaisi transdiagnoosin 3-vuotiaalle.

"Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne."

 Samoja kokemuksia on myös useilla ihmisillä, joista ei tullut trans. Tuo on asia jota ei voi todeta kuin jälkikäteen.

"Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin."

 Ketkä tutkijat, mitkä biologiset tekijät? Mikäli joku aivolöydös, geeniperimä tai hormonaalinen poikkeama olisi yhdenmukainen transiuden kanssa, tilaa pidettäisiin neurologisena tai intersukupuolisuutena eikä identiteettikysymyksenä. Identiteettiin taas vaikuttaa aina psykososiaaliset tekijät.

"Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään."

 Kukaan tässä ketjussa ei ole ehdottanut 30v. Ikärajaa transhoidoille, vaikka sinulla on ilmeisen kova halu maalailla sellaista kuvaa niistä jotka ovat kanssasi eri mieltä.

Ei 3-vuotiaalle ole mitään järkeä antaa transdiagnoosia missään tilanteessa ja aivan totta, hyvä tarkennus, sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä varhaislapsuudessa ja koska siihen sisältyy paljon muutakin kuin kysymys ”mitä sukupuolta olen”, se jatkuu tietysti läpi elämän. Noin 5-6 -vuotiaalla alkaa olla pysyvämpi käsitys sukupuolestaan… et varmaankaan aio väittää, ettei 18-vuotiailla olisi melko pysyvä käsitys sukupuolestaan.

Kyllä, jotkut ovat väläytelleet transhoitojen ikärajaksi 30 eli se sama, mitä sterilisointiin vaaditaan nykyään. Tässäkin keskustelussa on tuota huokailtu. Ei se 22-24 v. eli n. 10 vuotta puberteetin alkamisesta ole sen parempi perustelu. Nämä lapset ja nuoret ovat olemassa tämän ominaisuutensa kanssa koko ikänsä. Translapsen ja nuoren tukeminen ei myös tarkoita automaattisesti lääketieteellisiä hoitoja tai diagnoosin antamista, vaikka sinulla onkin ilmeinen halu maalailla tällaista kuvaa transnuoria tukevista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.

Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.

Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?

Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.

Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.

 Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.

18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.

Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.

Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.

Moni paljon vanhempi on kuvitellut olevansa transsu ja käynyt täyden transiutuksen läpi kastraatioineen ja tissideleteineen ja huomannut, ettei ollutkaan. Ihmisen aivot ja identiteetti kypsyvät pitkälle aikuisuuteen ja siellä voi olla harhaa, dissosiaatiota ja kultin indoktrinaatiolle altistumista. Ihminen voi kokea sukupuoliristiriitaa lukemattomista syistä, eivätkä kaikki sukupuoliristiriitaa kokevat ole transsuja.

Kyllä ja transhoitoja katuu tutkimusten mukaan n. 2-4% transhoitoja saaneista. Eli n. 96-98% hyötyy. Miksi sillä hyötysuhteella ei ollutkaan nyt tässä kohtaa väliä. Ainiin, koska sinä et usko lukuja, jos ne eivät ole sinulle mieleiset.

Sulla on vanhentunutta ja vääristynyttä tietoa. Nuo parin prosentin luvut perustuvat vanhaan hoitoprotokollaan, joten siinä ei ole huomioitu potilassegmentin nuorentumista ja naisvinoutumaa. Nykyisen transbuumin seurauksia näemme tilastoissa seuraavan vuosikymmenen aikana. Lisäksi katumiselle ei ole yleispätevää määritelmää ja yleensä potilaan täytyy olla yhteydessä transiutustahoon, jotta katuminen tilastoituu. 

Katumiselle ei myöskään ole yleispätevää määritemää ja monen transin kohtalo on sunken cost fallacy kaiken transsutouhun takia uhratun vuoksi. Kun on uhrannut terveytensä, rahansa ja ihmissuhteensa ei ole helppo myöntää tehneensä virheen. Jos on täysi transiutus takana, niin siitä harvemmin on paluuta, sillä mitään amputoitua ei saa takaisin ja testosteronin vaikutukset ovat pysyviä jo lyhyenkin käytön jälkeen. Jenkeissä vakuutus maksaa transiutuksen, mutta katuja joutuukin maksamaan korjaukset omasta pussistaan.

 Suomessakin katumisen osuudeksi arvioidaan 5-10 prosenttia. Maailmalta on viitteitä 30 prosentin katumisluvuista, mikä lienee lähellä totuutta tässä nuoremmassa ja tasapainottomammassa transkokevien nuorten naisten ryhmässä.

Nuo maailmalta kuuluu 30% on täyttä propagandaa, joka on uponnut suhun kuin kuuma veitsi voihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelua käydään edelleen täysin aktivistien ehdoilla ja mahdollisimman vähällä järjellä aktivistien ns. argumentteja toistellen ja vastaväitteitä sensuroiden.

Tiedettä tai lakeja ei pitäisi säätää noilla lähtökohdilla, mutta media ja poliitikot on liian tyhmiä tajuamaan miksei sitä voisi tehdä jos aktivistitoimittajat saa päähänsä että tää on tehtävä. 

Tiede ja laki ovat ns. ”aktivistien” kannalla siksi, että se on sitä ajantasaista tietoa, mihin tiede ja lait pitääkin pohjata. Kutsut ”aktivisteiksi” ihan ketä tahansa transihmistä, tutkijaa, lääkäriä, vanhempaa, potilas- tai ihmisoikeusjärjestössä toimijaa jne., jonka kanssa olet eri mieltä. Jos olet itse täysin eri linjoilla niin transihmisten, tieteen kuin lain kanssa, niin eikö ikinä käy mielessä, että vika onkin ehkä sinussa ja oudossa pakkomielteessäsi tätä ihmisryhmää kohtaan?

Et semmoinen olkiukkoon sotkettu termisalaatti sitten argumentiksi. Hieno suoritus tai jotain. Ei nyt enempää tuostakaan jaksa yrittää kaivaa jotain logiikkaa kun siinä ei sitä tunnu olevan vastaanväittämisen lisäksi. Ehkä kannattaa pyytää rahat takaisin siltä joka sinulle ja aktivistiklubillesi antoi viestintäkoulutusta. 

Mikä ihmeen termisalaatti. Joukossa ei ole yhtäkään sanaa, joka ei olisi täysin yleiskielinen ilmaisu. Ja voisitko selittää, mikä siinä mielestäsi on olkiukko.

Miksi persuja, lestoja, hellareita ynnä muita niin kovasti kiinnostaa muiden ihmisten pippeli- ja pimppiasiat? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi persuja, lestoja, hellareita ynnä muita niin kovasti kiinnostaa muiden ihmisten pippeli- ja pimppiasiat? 

Ei tarvitse olla persu, lesta tai hellari ärsyyntyäkseen siitä että biologisesti vääristyneitä pippeli- ja pimppiasioita hierotaan naamalle.

Se, että aloitusviesti on saanut enemmän alapeukkuja kuin yläpeukkuja, kertoo hyvin vakavasta ja laajasta mielenterveysongelmasta Suomessa. 

Olen ollut tekemisissä joidenkin transmiesten (lue: transvestiittien) kanssa, ja olen pannut merkille yhden tyypillisen piirteen. Usein aloitettuaan transvaiheensa, muuttuvat todella perversseiksi ja tunkevat seksuaalisia juttuja ja "vitsejä" joka väliin. En tiedä, onko taustalla hormonit, joita oletettavasti vetävät yms., vai kokevatko tuossa tilanteessa jotenkin saaneensa oikeutuksen ja immuniteetin avoimesti pervoilla ilman filtteriä. Ehkä kokevat, että kun on jo annettu niin paljon siimaa, eli ylipäätään siedetty transmieheksi ryhtymistä, voivat entisestään lisätä perverssiyttään. Ottavat koko käden, kun pikkurilli on annettu. 

Transmiehethän usein rohkaistuvat esimerkiksi menemään naisten vessoihin ahdistelemaan naisia, kun kokevat nyt saaneensa jonkinlaisen immuniteetin. Toki taustalla on ylipäätään mielenterveysongelma ja vakava parafilia, joten ilmankos, mutta silti olen huomannut, että tuo tila jotenkin voimaannuttaa näitä transvestiittejä ryhtymään hyvin avoimen perversseiksi. Todella raskasta seuraa, jota minun on osin pakko sietää toistaiseksi opintojeni/työni takia. Olen toki myös tavannut miespuolisia transvestiittejä, jotka eivät tuputa kaikkialla parafiliaansa, mutta silti heidänkään henkinen tilansa on kaikkea muuta kuin hyvä.