Kun läheiseni kuoli sairauteen, kysyi työkaveri, että oliko vakavakin sairaus

Vierailija kirjoitti:

Surussa ihminen loukkaantuu kaikesta.

Juu ja sitten tulee palstailemaan asiasta. Naurettavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surussa ihminen loukkaantuu kaikesta.

Juu ja sitten tulee palstailemaan asiasta. Naurettavaa

No narsisti tai psykopaatti voisi tulla palstailemaan. Toisaalta niiltä puuttuu kyky loukkaantua sanomisista.

Surusta ei kannata kertoa. Osanotto ap. 

Mulla on kuollut molemmat vanhemmat. Jos nyt pitäisi sanoa, niin "otan osaa" on hyvin neutraali. Ei oikeastaan ole jäänyt edes mieleen, että sanoiko joku sen vai eikö. Joten se todennäköisesti sanotaan niin monen suusta, että tuskin kukaan verisesti loukkaantuu vuosikausiksi.

Mieleen on jäänyt vain sellaiset kommentit, kun joku kertoi miten hänen oma vanhempansa menehtyi. 

Tässä vahvistuu ajatukseni, että läheisen ihmisen menettäneelle ei kannata sanoa muuta kuin osanottoni.

Joku varmaan loukkaantuu siitäkin ja pitää i dioottina.

Vierailija kirjoitti:

Surusta ei kannata kertoa. Osanotto ap. 

Totta kai voi kertoa, mutta ei pidä olettaa että oma suru voisi jotenkin maagisesti tehdä kaikki ihmiset ympärillä kykeneväisiksi lukemaan surevan ajatuksia ja toimimaan tasan niiden mukaan. 

Monen ihmisen on vaikea lähestyä surevaa ihmistä, ei tiedä mitä sanoa ja asia voi tulla sanottua kömpelösti. Tarkoitus on kuitenkin lähes aina hyvä, halutaan osoittaa sanoin, että asia koskettaa ja sanoa myötätuntoista ja lohduttavaa. Kaikilta asia ei tule ulos niin sujuvasti ja vaikeassa hetkessä ei ehkä osaa sanojaan valita niin taiten. Jos kuulija haluaa vielä tulkita tämän negatiivisesti ja löytää tyhmyyksiä, niin onnistuuhan se helposti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kuollut molemmat vanhemmat. Jos nyt pitäisi sanoa, niin "otan osaa" on hyvin neutraali. Ei oikeastaan ole jäänyt edes mieleen, että sanoiko joku sen vai eikö. Joten se todennäköisesti sanotaan niin monen suusta, että tuskin kukaan verisesti loukkaantuu vuosikausiksi.

 

Mieleen on jäänyt vain sellaiset kommentit, kun joku kertoi miten hänen oma vanhempansa menehtyi. 

Kumma kun sitten taas mua on mitäänsanomatonta osanottoa enemmän surussa lohduttanut se, jos huomaa että ei olekaan yksin ja ainoa ihminen jolle on joskus tapahtunut vastaavaa. Saati että siitä voi jopa selvitä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kuollut molemmat vanhemmat. Jos nyt pitäisi sanoa, niin "otan osaa" on hyvin neutraali. Ei oikeastaan ole jäänyt edes mieleen, että sanoiko joku sen vai eikö. Joten se todennäköisesti sanotaan niin monen suusta, että tuskin kukaan verisesti loukkaantuu vuosikausiksi.

 

Mieleen on jäänyt vain sellaiset kommentit, kun joku kertoi miten hänen oma vanhempansa menehtyi. 

Eikö saa kertoa?

Tuo että oliko jotain merkkejä, eiköhän sillä nyt yritetä hakea että miten puskista se kuolema tuli. Yritetään saada kiinni siitä tunteesta kun halutaan tuntea empatiaa, eikä vaan pamauttaa mitään kliseisiä osanottoja. En ymmärrä miksi ylipäätään kertoa mistään asioistaan jos ei sitten kestä mitään lisäkysymyksiä ja keskustelua asiasta. 

Varmaan yritti kysyä mikä sairaus. Ja toinen ehkä mietti sairauden tai kuoleman merkkejä, että mitä tapahtui. Suomessa joutuu muita tulkitsemaan, osalla vaikeuksia puhua.

Korkea verenpaine on salakavala ja sitä ei tiedä ellei mittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kuollut molemmat vanhemmat. Jos nyt pitäisi sanoa, niin "otan osaa" on hyvin neutraali. Ei oikeastaan ole jäänyt edes mieleen, että sanoiko joku sen vai eikö. Joten se todennäköisesti sanotaan niin monen suusta, että tuskin kukaan verisesti loukkaantuu vuosikausiksi.

 

Mieleen on jäänyt vain sellaiset kommentit, kun joku kertoi miten hänen oma vanhempansa menehtyi. 

Eikö saa kertoa?

Saa kertoa. Ei haitannut mua. 

Mutta siis joku voisi tietenkin loukkaantua. 

Jos halua varmistaa, että ei muista vuoden päästä, niin "otan osaa" on varma valinta. 

Mun läheinen kuoli niin kaveri alkoi puimaan hänen leskeksi jäänyttä vaimoaan jne. Kun myöhemmin ihmettelin ettei edes sanonut otan osaa niin kaveri tokasi että käsitelleen kuoleman ja olevan kuoleman kanssa sinut. Olin edelleen Hoo Moilasena, että anteeksi mitä? 

Kaikkein paras olisi halata, sanoa otan osaa ja että jos haluaa jutella niin on aina aikaa. 

Ihmiset on usein aika moukkia. En minäkään ole osannut varmasti aina sanoa oikeita asioita, mutta oman läheisen kuoleman jälkeen kyllä taatusti osaan. 

En tiedä kannattaako sanoa, että henkilö kuoli sairauteen jos ei halua puhua asiasta enempää. Sairauden mainitseminen herättää heti ihmisten mielissä kysymyksen mihinköhän hän kuoli. 

Jos haluaa sanoa, että henkilö kuoli sairauteen, niin sanoo ihan suoraan mihin sairauteen esim. henkilö kuoli leukemiaan. Kaikki tietävät, että leukemia on vakava sairaus, eikä kenenkään tarvitse kysellä oliko vakava sairaus. Kannattaa itse etukäteen miettiä kuinka paljon on valmis jonkun kohtaamansa ihmisen kanssa puhumaan läheisen kuolemasta ja onko joidenkin kohdalla parempi olla kertomatta ollenkaan.

Surulla on myös eroa tuleeko kuolema yllätyksenä vai oliko se jo ollut ennalta tiedossa. Surun määrään se ei vaikuta, mutta kun kuolema on ollut jo tiedossa, osa surutyöstä on jo tehty.

Vierailija kirjoitti:

Voihan vaikka flunssaan kuolla, ei se silti ole mielestäni vakava sairaus.

Kyllä se taisi olla vakavinta laatua oleva sairaus, jos siihen kuoli.

Kysyjä on kokenut kysymyksen "Mihin sairauteen hän kuoli?" liian tungettelevana ja hän koitti lähestyä asiaa hienotunteisemmin kysymällä sairaudesta.

"Oliko jotain merkkejä etukäteen"? = Tiesittekö hänen sairaudestaan? Tuliko hänen kuolemansa teille yllätyksenä? 

Analyysini on, että sinä olen antanut niukasti informaatiota ja henkilö on yrittänyt hienotunteisesti kiertäen kysyä lisää.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kannattaako sanoa, että henkilö kuoli sairauteen jos ei halua puhua asiasta enempää. Sairauden mainitseminen herättää heti ihmisten mielissä kysymyksen mihinköhän hän kuoli. 

Jos haluaa sanoa, että henkilö kuoli sairauteen, niin sanoo ihan suoraan mihin sairauteen esim. henkilö kuoli leukemiaan. Kaikki tietävät, että leukemia on vakava sairaus, eikä kenenkään tarvitse kysellä oliko vakava sairaus. Kannattaa itse etukäteen miettiä kuinka paljon on valmis jonkun kohtaamansa ihmisen kanssa puhumaan läheisen kuolemasta ja onko joidenkin kohdalla parempi olla kertomatta ollenkaan.

Surulla on myös eroa tuleeko kuolema yllätyksenä vai oliko se jo ollut ennalta tiedossa. Surun määrään se ei vaikuta, mutta kun kuolema on ollut jo tiedossa, osa surutyöstä on jo tehty.

Tuo on kyllä täysin yksilökohtaista, onko se helpompaa, että joku kuolee kun on ollut sairaus tiedossa. Toivo elää kuitenkin hyvin usein. Jos on vaikkapa syöpä ja ihminen on jo kerran parantunut samasta sairaudesta, tietenkin herää toivo, jos niin käy tälläkin kertaa. Tai jos on sepelvaltimotauti, toiset elää sen kanssa 2 vuotta ja toiset 20. Mummoni sisko sairasti sepelvaltimotautia yli 30 vuotta ja kävi useissa leikkauksissa. Arvaapa kuoliko hän siihen? Ei, vaan kuoli influenssaan. 

Vierailija kirjoitti:

No onhan se voinut mennä vähän lukkoon että mitä nyt sanoa lohdutukseksi.. Itselleni oli tosi vaikea löytää kerran sanoja kun työkaverilta oli kuollut lapsi.

Silloin voi sanoa, että ei tähän ole sanoja. Ja pitää suunsa kiinni typeryyksistä. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyjä on kokenut kysymyksen "Mihin sairauteen hän kuoli?" liian tungettelevana ja hän koitti lähestyä asiaa hienotunteisemmin kysymällä sairaudesta.

"Oliko jotain merkkejä etukäteen"? = Tiesittekö hänen sairaudestaan? Tuliko hänen kuolemansa teille yllätyksenä? 

Analyysini on, että sinä olen antanut niukasti informaatiota ja henkilö on yrittänyt hienotunteisesti kiertäen kysyä lisää.

En ole ap, mutta minua kyllä loukkaisi tuollainen utelu. Miksi tämän ulkopuolisen pitää se tietää? Eiköhän se riitä, jos lähiomaiset ja ystävät tietää, mitä on tapahtunut. Toivon että sitten kun minusta aika jättää, lähiomaiset ymmärtää olla kertomatta kaikkia minun asioita ympäri kyliä.