Lue keskustelun säännöt.
Kun läheiseni kuoli sairauteen, kysyi työkaveri, että oliko vakavakin sairaus
04.10.2026 |
Miten sairaus voisi enää vakavampi olla kuin johtaa kuolemaan? Ihmiset ei ilmeisesti osaa enää ajatella. Minulta kysyttiin myös, oliko jotain merkkejä etukäteen, että voi tapahtua tällaista. Siis mitä ihmettä? Miksi joku tittsca utelee, oliko jotain merkkejä? Lieventääkö se jollain tavalla surua, jos on ollut merkkejä? Suru on surua. Ei se ole rationaalinen asia, että voih, Kyllå hän varmaan kuolee, enpä sure nyt kun tiedän. ”Otan osaa suruusi” riittäisi hyvin.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Jos ei ymmärrä käyttäytyä empaattisesti, hyvä, että pysyvätkin hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Voi sanoa: otan osaa.
Joo, kaikkein typerin klisee, jonka voi hökäistä. Kaikki tietävät, ettei tuon sanoja välitä asiasta paskan vertaa.
Vierailija kirjoitti:
No on sairauksia joita ei pidetä vakavina vaikka niihin kuolee. Ja on läheisille ihan eri asia kuoleeko vuosien sairastelun jälkeen esim syöpään vaiko tuleeko kerralla tappava sydänkohtaus, joka on usein esim sepelvaltimotaudista johtuva. Keuhkosyöpää voi sairastaa useamman vuoden, äitini mies yli 10 vuotta jne
Äitini sairasti diagnosoitua keuhkosyöpää neljä kuukautta ennen kuolemaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Voi sanoa: otan osaa.
Joo, kaikkein typerin klisee, jonka voi hökäistä. Kaikki tietävät, ettei tuon sanoja välitä asiasta paskan vertaa.
Ei todellakaan ole typerin klisee. Toiset surevat aidosti myös vaikkeivät olisi vainajan tuttavia. Ovat voineet kokea samantapaista itsekin.
Olen mestari päästämään sammakoita suustani, ja syy on se, että on tunne, että on pakko sanoa jotain, ja samaan aikaan kyvytön keksimään mitään järkevää.
Eli kuten jo mainittu, se voi olla tyhmyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Voi sanoa: otan osaa.
Voi, mutta yhtälailla olen nähnyt senkin nostattavan raivoa surevassa. Että kun toistetaan vain tyhjiä fraaseja jotka ei tarkoita mitään. Sekin kun jonkun surevan silmissä on ajattelematonta ja anteeksiantamatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Voi sanoa: otan osaa.
Joo, kaikkein typerin klisee, jonka voi hökäistä. Kaikki tietävät, ettei tuon sanoja välitä asiasta paskan vertaa.
Ei todellakaan ole typerin klisee. Toiset surevat aidosti myös vaikkeivät olisi vainajan tuttavia. Ovat voineet kokea samantapaista itsekin.
Sinun mielestäsi. Sitten taas seuraava surija onkin päinvastaista mieltä. Kuten oli tuokin kommentoija, mutta sinä päätit olla täysin välittämättä siitä miten pahalta hänestä tuon sanominen tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Voi sanoa: otan osaa.
Voi, mutta yhtälailla olen nähnyt senkin nostattavan raivoa surevassa. Että kun toistetaan vain tyhjiä fraaseja jotka ei tarkoita mitään. Sekin kun jonkun surevan silmissä on ajattelematonta ja anteeksiantamatonta.
Se, MITEN sen sanoo, on se mikä merkitsee ihan kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
No onhan se voinut mennä vähän lukkoon että mitä nyt sanoa lohdutukseksi.. Itselleni oli tosi vaikea löytää kerran sanoja kun työkaverilta oli kuollut lapsi.
Pääasia että ei ainakaan sano "tiedän miltä sinusta tuntuu" Tämänkin kuulin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Voi sanoa: otan osaa.
Voi, mutta yhtälailla olen nähnyt senkin nostattavan raivoa surevassa. Että kun toistetaan vain tyhjiä fraaseja jotka ei tarkoita mitään. Sekin kun jonkun surevan silmissä on ajattelematonta ja anteeksiantamatonta.
Se, MITEN sen sanoo, on se mikä merkitsee ihan kaikkea.
Eikö yhtälailla sitten ole merkitystä myös ainoastaan sillä, että MITEN ap:n tapauksessa oli sanottu että oliko vakavakin sairaus, eikä suinkaan sillä että mitä sanottiin?
Otan osaa. En tiedä oletko aloittaja, hänelle myös jos on eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Jos ei ymmärrä käyttäytyä empaattisesti, hyvä, että pysyvätkin hiljaa.
Niin kun tosiaan tietäisi mikä on kenenkin mielestä ja missäkin tilanteessa empaattista. Eiköhän tästäkin keskustelusta jo käy selväksi että mistä tahansa sanotusta kun voi pahoittaa mielensä. Ja sitten siitäkin jos ei sano mitään.
Tavallaan tyhmä on kysymys.
Mutta en tiedä olisiko yhtään parempi, jos kysyisi, että "Kuoliko tavalliseen nuhaan? "
Sitä kysymyksellä tavallaan kysytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Voi sanoa: otan osaa.
Joidenkin mielestä sekin on väärin
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan tyhmä on kysymys.
Mutta en tiedä olisiko yhtään parempi, jos kysyisi, että "Kuoliko tavalliseen nuhaan? "
Sitä kysymyksellä tavallaan kysytään.
Sitä mietin myös, että tuossahan on vaan tarkoitus kysyä että mihin sairauteen se läheinen kuoli, mutta tuntuu varmaan liian tungettelevalta jos sen kysyy niin suoraan. Niin on yritetty hienotunteisempaa kiertotietä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Voi sanoa: otan osaa.
Joo, kaikkein typerin klisee, jonka voi hökäistä. Kaikki tietävät, ettei tuon sanoja välitä asiasta paskan vertaa.
Joo vähän sama kuin joku julkimo tai influensseri kertoo jostain surullisesti jutusta tai läheisen kuolemasta, niin 1000 lammasta käy kaikki kommentoimassa postaukseen jonkun rikkinäisen sydämen tai enkelisiiven.
Vaikka kaikki tietää että ketään ei paskaakaan kiinnosta, ei edes yritetä sanoa mitään.
Surussa ihminen loukkaantuu kaikesta.
Voihan se mennä vaikka näinkin:
"Sukulaiseni oli sairas. Hän kuoli viime viikolla"
-"Oliko sairaus vakava?"
"Ei. Kausiflunssa. Hän jäi auton alle"
Tilannetajua ja hienotunteisuutta pitää olla, paitsi tosiaankin jos on niin törppö ja kehittymätön empaattisesti. Minä, minä, minä - kulttuuri, huokaus. Pääasia, kunhan saa oman uteliaisuutensa tyydytettyä.