Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun läheiseni kuoli sairauteen, kysyi työkaveri, että oliko vakavakin sairaus
04.10.2026 |
Miten sairaus voisi enää vakavampi olla kuin johtaa kuolemaan? Ihmiset ei ilmeisesti osaa enää ajatella. Minulta kysyttiin myös, oliko jotain merkkejä etukäteen, että voi tapahtua tällaista. Siis mitä ihmettä? Miksi joku tittsca utelee, oliko jotain merkkejä? Lieventääkö se jollain tavalla surua, jos on ollut merkkejä? Suru on surua. Ei se ole rationaalinen asia, että voih, Kyllå hän varmaan kuolee, enpä sure nyt kun tiedän. ”Otan osaa suruusi” riittäisi hyvin.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Miksi päätät muiden puolesta miten pitää toimia? Ihminen saa olla törppö.
Törppöys on äärimmäisen loukkaavaa silloin, kun lähimmäinen on kokenut suuren menetyksen.
Mulle appi sanoi kuultuaan isäni kuolleen, että se oli varmaankin hoitovirhe.
Lohdutti aivan valtavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Tää on just tätä pahoitetaan mieli ihan joka asiasta, vaikka väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Niinpä. Jos työkaveri kertoisi läheisen kuolemasta, välttelisin työkaveria varmaan seuraavat kolme kuukautta.
Aika tylyä ja loukkaavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain toisaalla:
X: Mokasin tänään töissä, työkaveri kertoi että hänen läheisensä kuoli sairauteen ja kysyin vahingossa että oliko vakavakin sairaus...
Y: Kaikille ihmisille sattuu virheitä, virheet kuuluu elämään! Työkaveri tuskin enää edes muistaa koko asiaa! Oot liian kriittinen itseäsi kohtaan!
Vierailija kirjoitti:
No onhan se voinut mennä vähän lukkoon että mitä nyt sanoa lohdutukseksi.. Itselleni oli tosi vaikea löytää kerran sanoja kun työkaverilta oli kuollut lapsi.
Mieti tarvitseeko sureva lohtua, sääliä vai myötätuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Niinpä. Jos työkaveri kertoisi läheisen kuolemasta, välttelisin työkaveria varmaan seuraavat kolme kuukautta.
Minä välttelisin sinua loppuelämäni.
Vierailija kirjoitti:
Miksi päätät muiden puolesta miten pitää toimia? Ihminen saa olla törppö.
Jokainen kantakoon sitten vastuun omasta törppöydestään.
Kun sairastuin parantumattomaan syöpään ja kerroin siitä toimeksiantajalleni, hän toivotti pikaista paranemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan se voinut mennä vähän lukkoon että mitä nyt sanoa lohdutukseksi.. Itselleni oli tosi vaikea löytää kerran sanoja kun työkaverilta oli kuollut lapsi.
Ehkä olisit voinut sanoa että olet pahoillasi hänen menetyksestään? (Kun minun lapseni kuoli, eräs tuttava sanoi ettei voisi kuvitellakaan että HÄNEN lapsensa kuolisi. Toinen sanoi ettei hän kestäisi jos HÄNEN lapsensa kuolisi.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on sairauksia joita ei pidetä vakavina vaikka niihin kuolee. Ja on läheisille ihan eri asia kuoleeko vuosien sairastelun jälkeen esim syöpään vaiko tuleeko kerralla tappava sydänkohtaus, joka on usein esim sepelvaltimotaudista johtuva. Keuhkosyöpää voi sairastaa useamman vuoden, äitini mies yli 10 vuotta jne
Mikä näistä ei siis mielestäsi ole vakava, en oikein ymmrätänyt. Syöpä, sydänkohtaus, sepelvaltimotauti vai keuhkosyöpä?
Olen eri, mutta vastaan kuitenkin. Esim kaikki syövät eivät ole vakavia sen perinteisessä merkityksessä, toisista syövistä parenemisprosentti on tosi korkea ja niistä pääsääntoisesti parantuu Sepelvaltimotautiakin sairastaa tosi moni tietämättään, eikä oireita ole juurikaan. Ihminen voi myös kokea äkkikuoleman ilman, että on sairastanut varsinaisesti minuuttiakaan. Nämä ovat vähän monimutkaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen Herra Harri kun tekee niitä sketsejä missä ihminen kysyy tyhmiä
"Ei hitsi, missä mun auton avaimet on?" Harri: "ootsä hävittäny ne?"
Sinällään ihan ok kyssäri vaikkei ehkä juuri tuossa tilanteessa. Suurin osa ihmisistä kuolee flunssaan tai johonkin muuhun tulehdukseen. Ei siihen kummostakaan tarvita kun esim. iän haurastuttama 90-vuotias puhaltaa viimeisen kerran. Tikku sormeen ja sepsis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli ehkä aika tökerö kysymys. Tilanteet voivat olla hankalia ja tulevat yllättäen. Joku voi hyvin vähän järkyttyä, kun kerrot noin. Hän saattoi myötäelää kuitenkin kokemaasi ja vähän kartoittaa tapahtunutta.
Korrektimpaa olisi ehkä ilmaista osanotto ja mahdollisesti varovasti kysyä, miten pitkään joutui sairastmaan ja mikä sairaus hänellä oli. Riippuen kyllä täysin siitä, miltä itse vaikutat tilanteessa ja oletko halukkaan oloinen puhumaan asiasta.
Suruun on monilla tosi vaikea suhtautua. Sanoja ei ole välttämättä helppoa löytää. En täysin tuomitsisi. Surun keskellä voi olla myös hyvin herkkä loukkaantumaan. Hän oli kuitenkin kiinnostunut tilanteestasi ja yritti ehkä antaa tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Voi sanoa: otan osaa.
Ja jättää kokonaan asiasta keskustelemisen? Koska saa seuraavan kerran puhua? Vai onko ok vaihtaa täysin aihetta, jos toinen alkaa puhua surustaan, ettei vaan sano tai kysy mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Tää on just tätä pahoitetaan mieli ihan joka asiasta, vaikka väkisin.
No tuo on oikea ongelma aika monelle surevalle. Että ihmiset ei uskalla lähestyä ja kohdata, koska pelkäävät sanovansa jotain tyhmää ja loukkaavaa. Sitten tulee AP ja alkaa sössöttää tuollaisesta pikkuasiasta, ja nimenomaan vahvistaa tätä ilmiötä. Kun ei tuossa sanomisessa ollut mitään tarkoituksellisesti loukkaavaa, niin miksi se piti nostaa tikun nokkaan?
No miksi edes kerroit töissä jos toisten reaktiot vaivaa. Hän varmasti hämmentyi ja yritti sanoa jotain. Älkää vaatiko ihmisiltä täydellisyyttä. Ette ole sitä itsekään. Pipoa voi löysentää.
Mun mielestä töissä puhutaan vain työasioista, eikä henkilökohtaisista asioista. Ite en ole ikinä töissä puhunu, jos joku on kuollu
Alue: Aihe vapaa
Niinpä. Jos työkaveri kertoisi läheisen kuolemasta, välttelisin työkaveria varmaan seuraavat kolme kuukautta.