Onko teille ok, jos kumppaninne nukkuu vapaapäivinä aina puoliin päiviin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua se nukkuminen sinänsä haittaa (viihdyn ihan hyvin itseksenikin), mutta aika tylsää on istua hiljaa pimeässä, kun sinä aikana en voi tehdä oikein mitään, edes laittaa valoja, kun sitten se herää ja on naama norsunveellä loppupäivän. En tiedä, millaisissa lukaaleissa täällä kommentoineet asuvat, jos voivat pitkin aamua puuhailla omiaan ilman, että äänet kuuluvat makuuhuoneeseen.

Asutte ilmeisesti yksiössä jos ei voi edes valoja laittaa päälle. Ihan normaali rivitalokolmio. Makkarin oven saa kiinni niin ei valot häiritse. En nyt toki imuroimaan ala mutta muuten puuhailen ihan normijuttuja, keitän kahvia, katson telkkaria, siivoan keittiötä, laitan pyykit pyörimään tms. 

 

Teidän isoin ongelma lienee liian pieni kämppä.

Rivitalokolmio meilläkin on, mutta makuuhuoneeseen kuuluu kaikki ihan selvästi, vaikka miten olisi ovi kiinni. Tietty jotkut ovat niin sikeäunisia, etteivät herää, vaikka pommi putoaisi taloon, mutta meillä näin ei ole, niin yritän olla hiljaa sitten.

Keskustelkaa asiasta. Sano, että sulle ihan ok että hän nukkuu myöhempään mutta et halua, että aamulla pitää varoa joka narahdusta ettei toinen ole vttuuntunut koko päivää. Pyydä käyttämään korvatulppia. Itse olen herkkäuninen ja käytän korvatulppia juurikin siitä syystä että herään jokaiseen narahdukseen. 

 

Ketjua kun lukee niin kyllä suurimmaksi ongelmaksi nousee se, että pariskunnan eivät keskustele keskenään eikä yritetä saada aikaiseksi sovintoa joka on molemmille ok. Yritetään vaan määräillä toista tekemään just niinkuin itse haluaisi unohtaen että toinen osapuoli on myös aikuinen ihminen joka saa päättää omista asioistaan.

Missä minä olen sanonut, ettei ole keskusteltu? On keskusteltu ja tehty kompromisseja jo 20 vuotta, kiitos vain. Yksi niistä on, että olen aamulla hiljaa ja annan toisen nukkua.

Mitä sä sitten vingut täällä palstalla jos kerran olette asiat sopineet ja saaneet molemmin puolin tyydyttävän lopputuloksen?

Vierailija kirjoitti:

Saa nukkua. Nautin kun on itsellä kiireetön aamu ja saan rauhassa tehdä mitä haluan. 

Samoin. Tottakai mies vapaapäivänään saa levätä rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua se nukkuminen sinänsä haittaa (viihdyn ihan hyvin itseksenikin), mutta aika tylsää on istua hiljaa pimeässä, kun sinä aikana en voi tehdä oikein mitään, edes laittaa valoja, kun sitten se herää ja on naama norsunveellä loppupäivän. En tiedä, millaisissa lukaaleissa täällä kommentoineet asuvat, jos voivat pitkin aamua puuhailla omiaan ilman, että äänet kuuluvat makuuhuoneeseen.

Asutte ilmeisesti yksiössä jos ei voi edes valoja laittaa päälle. Ihan normaali rivitalokolmio. Makkarin oven saa kiinni niin ei valot häiritse. En nyt toki imuroimaan ala mutta muuten puuhailen ihan normijuttuja, keitän kahvia, katson telkkaria, siivoan keittiötä, laitan pyykit pyörimään tms. 

 

Teidän isoin ongelma lienee liian pieni kämppä.

Rivitalokolmio meilläkin on, mutta makuuhuoneeseen kuuluu kaikki ihan selvästi, vaikka miten olisi ovi kiinni. Tietty jotkut ovat niin sikeäunisia, etteivät herää, vaikka pommi putoaisi taloon, mutta meillä näin ei ole, niin yritän olla hiljaa sitten.

Keskustelkaa asiasta. Sano, että sulle ihan ok että hän nukkuu myöhempään mutta et halua, että aamulla pitää varoa joka narahdusta ettei toinen ole vttuuntunut koko päivää. Pyydä käyttämään korvatulppia. Itse olen herkkäuninen ja käytän korvatulppia juurikin siitä syystä että herään jokaiseen narahdukseen. 

 

Ketjua kun lukee niin kyllä suurimmaksi ongelmaksi nousee se, että pariskunnan eivät keskustele keskenään eikä yritetä saada aikaiseksi sovintoa joka on molemmille ok. Yritetään vaan määräillä toista tekemään just niinkuin itse haluaisi unohtaen että toinen osapuoli on myös aikuinen ihminen joka saa päättää omista asioistaan.

Missä minä olen sanonut, ettei ole keskusteltu? On keskusteltu ja tehty kompromisseja jo 20 vuotta, kiitos vain. Yksi niistä on, että olen aamulla hiljaa ja annan toisen nukkua.

Hän on ilmeisesti myös illalla hiljaa ja silloin antaa sulle mahdollisuuden nukkua. Oletko sitä miettinyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua se nukkuminen sinänsä haittaa (viihdyn ihan hyvin itseksenikin), mutta aika tylsää on istua hiljaa pimeässä, kun sinä aikana en voi tehdä oikein mitään, edes laittaa valoja, kun sitten se herää ja on naama norsunveellä loppupäivän. En tiedä, millaisissa lukaaleissa täällä kommentoineet asuvat, jos voivat pitkin aamua puuhailla omiaan ilman, että äänet kuuluvat makuuhuoneeseen.

Meillä saa makuuhuoneen oven kiinni.

Niin meilläkin, mutta ei se äänieristetty ole.

Korvatulpat on jo keksitty.

Tämä. Olen käyttänyt korvatulppia nukkuessani viimeiset 20 vuotta. Ei haittaa kolistelut ja puheet. Kännykän herätykseen herään kuitenkin aina.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yhdessä melkein 20 vuotta ja olen oppinut luovuttaamaan vastuun miehen elämästä hänelle itselleen kokonaan. "En ole veljeni vartija" ja "valitse taistelusi" on tässä hyviä periaatteita. Enää minua ei haittaa miehen elämäntavat millään tavalla. Syö mitä haluaa, saa juoda jos haluaa, ajaa ylinopeutta (kunhan ei lapsia kyydissä) valvoa ja nukkua pitkään jos haluaa. 

Nyt on ihan mahtavaa oikeasti olla yhdessä, kun ei tarvitse ärsyyntyä mistään, eikä tarvitse tapella, valitsen siis tietoisesti olla taistelematta näistä. Turha sitä toista on yrittää muuttaa ja millä oikeudella sitä edes tekisi? Kaikki elämän valinnat on aina kullekkin omasta mielestään juuri sopivia, eikä minulla ole oikeutta sanoa, että minun tavat olisi parempia kuin hänen. Aikaisemmin tapeltiin, kun ei hän millään suostunut tajuamaan, että hyvästä unirytmistä on apua moneen elämän osa-alueeseen. Mutta kun me ihmiset ollaan niin erilaisia ja ihmisen kronologinen vuorokausirytmi on synnynnäinen ominaisuus ja se voi poiketa toisesta tosi paljon. Miksi siis yrittäisin muuttaa iltavirkkua aamuvirkuksi, kun se yksinkertaisesti ei onnistu?

Näinpä, toivoisi että tämä olisi yli 30 vuotiaille jo itsestäänselvä asia. 

Kyllä nyt pyhänä saa nukkua vaikka 9-11 asti, mutta jos unet venyy klo 13 ja siitä yli, se voisi olla jo vähän liian suuri ero. Ja mitä s ksiin tulee niin sitähän voi olla vapailla missä kohtaa vain, ei kai se silleen kelloon määräydy? Sitten kun molemmilla on tarpeeksi ok olo ja sopiva tunne. Yrittäkäähän relata, tämä elämä on jo muutenkin vaikeaa kaikkine pakollisine työhommineen niin jos ei ois sitten vapailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä tympeetä. Sama juttu illalla. Olis kiva edes joskus mennä suht yhtä aikaa nukkumaan mutta vaikka kuinka yritän itse pysytellä hereillä niin toinen ei voi yhtään tulla vastaan ja tulla sänkyyn samaan aikaan. Ja nytkin mä makasin hereillä puoli kahdeksasta asti ja mietin että voisiko tuo toinenkin edes joskus tehdä kompromissia ja nousta puoli kymmeneltä, hereillä on siinä kuitenkin aina välillä selvästi oli, mutta kun ei niin ei. Nyt mä sitten päätin nousta. Meillä vielä lisäjuttuna se että meillä ei ole seksiä ollut pitkään aikaan kun ikinä ei ole tuolle toiselle hyvä aika. Kuinka vaikeeta se olis herätä kerran kuukaudessa puoli kymmeneltä yhdentoista sijaan ja harrastaa seksiä vaimonsa kanssa. Aivan liian vaikeeta selvästi. 

Jos toinen ei ihan oikeasti saa unta illalla siihen aikaan kuin sinä haluat, ei siinä ole mitään vastaantulemista, vaan sänkyyn pakottaminen on lähes väkivaltaa, koska siinä valveilla pyöriessä karkaavat yleensä ne vähätkin unet harakoille.

Tässä tulee muutenkin mieleen, että ei ole kellonajasta kiinni. Ongelma on muualla. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorena tuollaista kesti, nykyään en ihan suoraan sanottuna jaksaisi. 

Olen itsekin ollut iltavirkku, mutta kun ikää on tullut ja työelämä on toki erilaista kuin opiskeluajat niin kyllä mä olen kiitollinen, että olen ajoissa kymmenen aikaan nukkumassa ja herään jo vapaapäivinäkin siinä kahdeksaan mennessä.

Mulla myös vähän subjektiivinen kuva tuosta, kun silloin nuorempana kumppaneina oli tyyppejä, jotka esimerkiksi pelasi pitkälle yöhön ja sen vuoksi sitten nukkuivat koko päivän. 

Et ole iltavirkku koskaan ollutkaan. 

Olen ollut suhteessa yli kaksikymmentä vuotta ja voin luvata, että toiseen kyllä tottuu. Kyllä siinä jo kuviot hioutuu. Mikä ärsytti joskus, sekin on hämärtynyt sinne sekaan eikä jakso enää edes asiaa huomata. Elämän tyyneys astuu kuvioon. Sulla on vieressä ihminen niinku sinä itsekin olet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua se nukkuminen sinänsä haittaa (viihdyn ihan hyvin itseksenikin), mutta aika tylsää on istua hiljaa pimeässä, kun sinä aikana en voi tehdä oikein mitään, edes laittaa valoja, kun sitten se herää ja on naama norsunveellä loppupäivän. En tiedä, millaisissa lukaaleissa täällä kommentoineet asuvat, jos voivat pitkin aamua puuhailla omiaan ilman, että äänet kuuluvat makuuhuoneeseen.

Meillä saa makuuhuoneen oven kiinni.

Niin meilläkin, mutta ei se äänieristetty ole.

Mitä ihmettä sinä oikein mölyät? Kyllä meillä pystyy toinen nukkumaan oikein hyvin, vaikka toinen olisi hereillä.

Näin.  Usein kin mies heräilee vapaapäivänä 11. 00 jälkeen aamupalalle niin pari sanaa vaihdetaan ja alkaa mun päikkärit kun herään aikaisin. Tämä meille sopii mainiosti....kyllä vapaalla pitää molempien rentoutua täysin.  Noin kello 15,00 ruokailu ja sitten kivaa yhdessä oloa lenkkeillen tms.  😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua se nukkuminen sinänsä haittaa (viihdyn ihan hyvin itseksenikin), mutta aika tylsää on istua hiljaa pimeässä, kun sinä aikana en voi tehdä oikein mitään, edes laittaa valoja, kun sitten se herää ja on naama norsunveellä loppupäivän. En tiedä, millaisissa lukaaleissa täällä kommentoineet asuvat, jos voivat pitkin aamua puuhailla omiaan ilman, että äänet kuuluvat makuuhuoneeseen.

Meillä saa makuuhuoneen oven kiinni.

Niin meilläkin, mutta ei se äänieristetty ole.

Korvatulpat on jo keksitty.

Tämä. Olen käyttänyt korvatulppia nukkuessani viimeiset 20 vuotta. Ei haittaa kolistelut ja puheet. Kännykän herätykseen herään kuitenkin aina.

Jep, meillä kaksi yöihmistä ja toinen nukkuu silti korvatulpat korvissa ja toinen vastamelukuulokkeet korvilla. Toimii. 

Jos herään miestäni aiemmi, saatan väsähtää aamulla vielä uudelleen ja sitten kömmin viereen ja nukahdan uudelleen kun kuuntelen siinä hänen hurinaansa. Sitte herätään taas kun herätään. Nää hommat muokkautuu. Silti tykätään toisistamme vaikka tosi erilaisia ollaan.

Miksi et anna olla toisella rauhassa ja levätä? 

Varmasti ei tulee toimimaan, kun sa itse olet kun hiillostettu jkja paikassa, hermoilet ja sinuaa häiritsee toisen rentous. Mitä pahaa on siinä, kun välillä on lepoasennossa? Säästyy myös suonikohjulta vanhemmassa iässä. Kun kiirettä ei ole mihinkääm, pakko ei ole mennä mihinkään, no miksi ei vois levätä?Näköjään olet itsekin someen ehtinyt, kun tänne kirjoitat. Onko sinulla ihan pakko tehdä itsestä tajumaton, thhmää ja naurunalainen tousten silmien edessä? Rauhoittuu nyt sinäkin. Saavat sun hermotkin vähäsen levätä. Tämmöinen durasell - kanin tavoin hyppiminen antaa sulle elämässä- mitä? ...

Vierailija kirjoitti:

Nuorena tuollaista kesti, nykyään en ihan suoraan sanottuna jaksaisi. 

Olen itsekin ollut iltavirkku, mutta kun ikää on tullut ja työelämä on toki erilaista kuin opiskeluajat niin kyllä mä olen kiitollinen, että olen ajoissa kymmenen aikaan nukkumassa ja herään jo vapaapäivinäkin siinä kahdeksaan mennessä.

Mulla myös vähän subjektiivinen kuva tuosta, kun silloin nuorempana kumppaneina oli tyyppejä, jotka esimerkiksi pelasi pitkälle yöhön ja sen vuoksi sitten nukkuivat koko päivän. 

Iltavirkkuudesta ei "parannu" kuten tuossa kirjoitit. Se on ominaisuus joka ei muutu iän myötä. Iltavirkut huokaisee helpotuksesta kun lopulta pääsevät eläkkeelle ja saavat vihdoinkin kymmenien vuosien työelämän ja pakotettujen aamuheräämisten jälkeen taas elää luontaisessa rytmissään eli valvojat myöhään ja heräävät myöhään. 

Haluan omaa aikaa, olisi todella raskasta jos toinen olisi samaan aikaan ylhäällä. Itse menen ajoissa nukkumaan, eikä sekään onneksi ole toista häirinnyt, Hän saa sitten omaa aikaa sinne päähän päivää.

Nautin aamulla yksin heräämisestä, joten ei olisi ongelma, jos kumppani tykkäisi nukkua pidempään. Nukkumaan on kuitenkin tultava samaan aikaan. Siitä ei neuvotella.

Nyt pn AP:lla taas ongelmat 😂 anna toisen nukkua jos nukuttaa. Jos et voi asian kanssa elää niin ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin etsiä sellainen kumppani joka herää aikaisemmin myös vapaapäivinä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 ei haittaisi. Miksei saa levätä jos on väsynyt tai kaipaa rentoutumista?

On ihmisiä, jotka suorittavat ja aikatauluttavat vapaa-aikansa, myös muiden vapaa-ajan.

-ohis

Valitettavasti näitä tulee silloin tällöin vastaan ja ovat kyllä niin raskasta seuraa ihan tuttavinakin niin kumppanilta en kestäisi tuollaista ominaisuutta😬

Vierailija kirjoitti:

 ei haittaisi. Miksei saa levätä jos on väsynyt tai kaipaa rentoutumista?

Meillä lapsuudenkodissa piti herätä vapaapäivinä aikaisin, ja aamuvarhain alkaa tekemään "jotain hyödyllistä". Kuten pihatöitä tai kodin suursiivousta. Lepo oli todella pahasta.

Nyt aikuisena jos kukaan nipottaisi vapaapäiväni nukkumisesta, niin lopettaisin suhteen siihen.

Jos ei ole mitään yhteistä menoa sovittu niin ei väliä. Onpahan itselläkin aamutunnit omaa aikaa.. se on kivaa.

Ja en oo aamuvirkku. Noin 8-9 väliin. Herään vapaalla. 700 työaamuina. Vähän liikaa vaihtelua vanhalle tossakin, mutta iltavirkkuna tykkään vähän pidempään valvoa jos aamulla ei ole herätystä.