Onko teille ok, jos kumppaninne nukkuu vapaapäivinä aina puoliin päiviin?
Itse nousen sängystä vapaapäivinä noin klo 8 ja tuo toinen nukkuu ja nukkuu. Heräilee vasta kymmenen maissa ja sitten somettaa puhelimella sängyssä tunnin pari.
Kun mä jo syön lounasta, hän syö aamupalaa..
Hän ei kuulemma keksi syytä miksi pitäisi herätä aikaisin, kun ei tarvitse lähteä töihin.
Meillä tuore suhde. Voiko tää toimia?
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mua se nukkuminen sinänsä haittaa (viihdyn ihan hyvin itseksenikin), mutta aika tylsää on istua hiljaa pimeässä, kun sinä aikana en voi tehdä oikein mitään, edes laittaa valoja, kun sitten se herää ja on naama norsunveellä loppupäivän. En tiedä, millaisissa lukaaleissa täällä kommentoineet asuvat, jos voivat pitkin aamua puuhailla omiaan ilman, että äänet kuuluvat makuuhuoneeseen.
Asutte ilmeisesti yksiössä jos ei voi edes valoja laittaa päälle. Ihan normaali rivitalokolmio. Makkarin oven saa kiinni niin ei valot häiritse. En nyt toki imuroimaan ala mutta muuten puuhailen ihan normijuttuja, keitän kahvia, katson telkkaria, siivoan keittiötä, laitan pyykit pyörimään tms.
Teidän isoin ongelma lienee liian pieni kämppä.
Rivitalokolmio meilläkin on, mutta makuuhuoneeseen kuuluu kaikki ihan selvästi, vaikka miten olisi ovi kiinni. Tietty jotkut ovat niin sikeäunisia, etteivät herää, vaikka pommi putoaisi taloon, mutta meillä näin ei ole, niin yritän olla hiljaa sitten.
Keskustelkaa asiasta. Sano, että sulle ihan ok että hän nukkuu myöhempään mutta et halua, että aamulla pitää varoa joka narahdusta ettei toinen ole vttuuntunut koko päivää. Pyydä käyttämään korvatulppia. Itse olen herkkäuninen ja käytän korvatulppia juurikin siitä syystä että herään jokaiseen narahdukseen.
Ketjua kun lukee niin kyllä suurimmaksi ongelmaksi nousee se, että pariskunnan eivät keskustele keskenään eikä yritetä saada aikaiseksi sovintoa joka on molemmille ok. Yritetään vaan määräillä toista tekemään just niinkuin itse haluaisi unohtaen että toinen osapuoli on myös aikuinen ihminen joka saa päättää omista asioistaan.
Missä minä olen sanonut, ettei ole keskusteltu? On keskusteltu ja tehty kompromisseja jo 20 vuotta, kiitos vain. Yksi niistä on, että olen aamulla hiljaa ja annan toisen nukkua.
Huonosti on keskustelu onnistunut, jos edes valoja ei sovi sytyttää.
Olen itsekin aamuntorkku, mutta en vaadi mitään luostarihiljaisuutta muilta.
Kyllä täällä on niin paljon parempia ihmisiä keskustelu täynnä, kun oma puoliso ei satu olemaan sekä aamu-uninen että herkkäuninen. Onneksi olkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mua se nukkuminen sinänsä haittaa (viihdyn ihan hyvin itseksenikin), mutta aika tylsää on istua hiljaa pimeässä, kun sinä aikana en voi tehdä oikein mitään, edes laittaa valoja, kun sitten se herää ja on naama norsunveellä loppupäivän. En tiedä, millaisissa lukaaleissa täällä kommentoineet asuvat, jos voivat pitkin aamua puuhailla omiaan ilman, että äänet kuuluvat makuuhuoneeseen.
Asutte ilmeisesti yksiössä jos ei voi edes valoja laittaa päälle. Ihan normaali rivitalokolmio. Makkarin oven saa kiinni niin ei valot häiritse. En nyt toki imuroimaan ala mutta muuten puuhailen ihan normijuttuja, keitän kahvia, katson telkkaria, siivoan keittiötä, laitan pyykit pyörimään tms.
Teidän isoin ongelma lienee liian pieni kämppä.
Rivitalokolmio meilläkin on, mutta makuuhuoneeseen kuuluu kaikki ihan selvästi, vaikka miten olisi ovi kiinni. Tietty jotkut ovat niin sikeäunisia, etteivät herää, vaikka pommi putoaisi taloon, mutta meillä näin ei ole, niin yritän olla hiljaa sitten.
Keskustelkaa asiasta. Sano, että sulle ihan ok että hän nukkuu myöhempään mutta et halua, että aamulla pitää varoa joka narahdusta ettei toinen ole vttuuntunut koko päivää. Pyydä käyttämään korvatulppia. Itse olen herkkäuninen ja käytän korvatulppia juurikin siitä syystä että herään jokaiseen narahdukseen.
Ketjua kun lukee niin kyllä suurimmaksi ongelmaksi nousee se, että pariskunnan eivät keskustele keskenään eikä yritetä saada aikaiseksi sovintoa joka on molemmille ok. Yritetään vaan määräillä toista tekemään just niinkuin itse haluaisi unohtaen että toinen osapuoli on myös aikuinen ihminen joka saa päättää omista asioistaan.
Missä minä olen sanonut, ettei ole keskusteltu? On keskusteltu ja tehty kompromisseja jo 20 vuotta, kiitos vain. Yksi niistä on, että olen aamulla hiljaa ja annan toisen nukkua.
Hän on ilmeisesti myös illalla hiljaa ja silloin antaa sulle mahdollisuuden nukkua. Oletko sitä miettinyt?
Minä menen myöhemmin nukkumaan :D
Olisi aika hankalaa, jos ei saisi nukkua. Tässä iässä unet voivat olla kaksiosaiset. Ensin vaikka 23-03 ja sitten 6-10.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mua se nukkuminen sinänsä haittaa (viihdyn ihan hyvin itseksenikin), mutta aika tylsää on istua hiljaa pimeässä, kun sinä aikana en voi tehdä oikein mitään, edes laittaa valoja, kun sitten se herää ja on naama norsunveellä loppupäivän. En tiedä, millaisissa lukaaleissa täällä kommentoineet asuvat, jos voivat pitkin aamua puuhailla omiaan ilman, että äänet kuuluvat makuuhuoneeseen.
Asutte ilmeisesti yksiössä jos ei voi edes valoja laittaa päälle. Ihan normaali rivitalokolmio. Makkarin oven saa kiinni niin ei valot häiritse. En nyt toki imuroimaan ala mutta muuten puuhailen ihan normijuttuja, keitän kahvia, katson telkkaria, siivoan keittiötä, laitan pyykit pyörimään tms.
Teidän isoin ongelma lienee liian pieni kämppä.
Rivitalokolmio meilläkin on, mutta makuuhuoneeseen kuuluu kaikki ihan selvästi, vaikka miten olisi ovi kiinni. Tietty jotkut ovat niin sikeäunisia, etteivät herää, vaikka pommi putoaisi taloon, mutta meillä näin ei ole, niin yritän olla hiljaa sitten.
Keskustelkaa asiasta. Sano, että sulle ihan ok että hän nukkuu myöhempään mutta et halua, että aamulla pitää varoa joka narahdusta ettei toinen ole vttuuntunut koko päivää. Pyydä käyttämään korvatulppia. Itse olen herkkäuninen ja käytän korvatulppia juurikin siitä syystä että herään jokaiseen narahdukseen.
Ketjua kun lukee niin kyllä suurimmaksi ongelmaksi nousee se, että pariskunnan eivät keskustele keskenään eikä yritetä saada aikaiseksi sovintoa joka on molemmille ok. Yritetään vaan määräillä toista tekemään just niinkuin itse haluaisi unohtaen että toinen osapuoli on myös aikuinen ihminen joka saa päättää omista asioistaan.
Missä minä olen sanonut, ettei ole keskusteltu? On keskusteltu ja tehty kompromisseja jo 20 vuotta, kiitos vain. Yksi niistä on, että olen aamulla hiljaa ja annan toisen nukkua.
Huonosti on keskustelu onnistunut, jos edes valoja ei sovi sytyttää.
Olen itsekin aamuntorkku, mutta en vaadi mitään luostarihiljaisuutta muilta.Kyllä täällä on niin paljon parempia ihmisiä keskustelu täynnä, kun oma puoliso ei satu olemaan sekä aamu-uninen että herkkäuninen. Onneksi olkoon.
Ja tämä herkkäuninen siis käyttää kunnon korvatulppia?
Vierailija kirjoitti:
Loppuu lasten syntymään tai viimesiteään keski-ikään mennessä.
Jäin eläkkeelle ja huomaan että olen päässyt omaan aanuuniseen rytmiini takaisin ja pikku hiljaa olen virkeämpi.
Näin jossain otsikon, että aamuuniset kuolevat nuorempina tms, en lukenut juttua, mutta mietin johtuuko siitä, että koko ikä pitää väkisin herätä väärään aikaan.
Omat makuuhuoneet ja omat rytmit. Aikuinen elelköön miten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei nuku eikä olisi ok.
Puolille päiville nukkujat on juoppoja ääliöitä ja sellainen ei mun kumppanikseni pääse. Miksi sinä siedät mokomaa?
Sinulla taitaa olla kummia äkkijyrkkiä sääntöjä enemmänkin, mihin kumppanin täytyy vain taipua. :)
Joo meillä nukku mies aina tuossa muutama vuosi sitten. Nyt vissiin ikää niin ei yleensä yli ysin nuku vaikja vapaata
Oli se ihan ok kun teki vuorotyötä et nukku iltavuoroja ennen puoleenpäivään ja vapaapäivinä Ei se nyt niin haitannut, vaikka joskus meni överiksi tyyliin 11 asti
Omat nukkumiset menneet töiden ja lasten iän mukaan. . Kun olin töissä, niin myöhään nukkumiset vain viikonloppuisin ja ei silloin tietenkään kun lapset pieniä
Kun olin työtön meni lasten mukaan tietenkin heräämiset. Vaikka eivät varsinaisesti vaadi sitä, niin luontaisesti yleensä herää, kun hekin herää arkisin. Viikonloppuisin sitten pidempään lspset ja aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Joo meillä nukku mies aina tuossa muutama vuosi sitten. Nyt vissiin ikää niin ei yleensä yli ysin nuku vaikja vapaata
Oli se ihan ok kun teki vuorotyötä et nukku iltavuoroja ennen puoleenpäivään ja vapaapäivinä Ei se nyt niin haitannut, vaikka joskus meni överiksi tyyliin 11 asti
Omat nukkumiset menneet töiden ja lasten iän mukaan. . Kun olin töissä, niin myöhään nukkumiset vain viikonloppuisin ja ei silloin tietenkään kun lapset pieniä
Kun olin työtön meni lasten mukaan tietenkin heräämiset. Vaikka eivät varsinaisesti vaadi sitä, niin luontaisesti yleensä herää, kun hekin herää arkisin. Viikonloppuisin sitten pidempään lspset ja aikuiset.
Mies ei kuitenkaan oikein tykkää että nukun myöhempään kun hän vapaapäivinä. Mut ei se haittaa. Vähän tylsältähön se voi vaikuttaa. No mutta en mä itsekään tykkää nukkua yli ysin edes viikonloppuisin välttämättä. Vähän överiä sellaset puolelle päiville nukkumiset.
Arkisin herään yleensä n. klo 7.30 ja myöhempään kun hän.
Mites teillä?
Nukun itsekin noin 10-11 asti
Tajuaako aamuvirkut että vastaavasti heidän unisuutensa aikaisin illalla häritsee yhteisen ajan viettoa aamu-unisen mielestä?
Joustavuus on aika tärkeä parisuhdetaito.
Tottakai mieheni saa nukkua jos väsyttää . Juuri nousi aamupalalle . Hän on menestyvä taiteilija . Itse heräsin klo 9 ja kävin salilla sekä kaupoilla . Varmaan rakastellaan kunhan hän saa aamukahvit juotua 🥰
Ton voi kääntää myös myönteiseksi, kummallakin on sekä omaa aikaa että yhteistä aikaa, toisella aamulla, toisella illalla. Ja yhteisiä juttuja päivällä.
Aivoterveyden kannalta ei ole tärkeämpää asiaa kuin riittävästi nukkuminen.
On ok kun itsekin nukun. Aikaisin heräävä kumppani olisi painajainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppuu lasten syntymään tai viimesiteään keski-ikään mennessä.
Jäin eläkkeelle ja huomaan että olen päässyt omaan aanuuniseen rytmiini takaisin ja pikku hiljaa olen virkeämpi.
Näin jossain otsikon, että aamuuniset kuolevat nuorempina tms, en lukenut juttua, mutta mietin johtuuko siitä, että koko ikä pitää väkisin herätä väärään aikaan.
No sitä ei saa sanoa ääneen, vaan syytetään illanvirkkuja itseään, vaikka en näe syytä miksi pitää aamulla nousta kun ei ole navettaa ja kauppoja on auki 24/7. Kun olin töissä niin että ennen puoltapäivää piti mennä, oksetti aina ja olin täysin väsynyt, sitten kun löysin töitä missä mentiin myöhemmin niin helpotti elämä ja väsymystä ei ollut
Vierailija kirjoitti:
Ei mua se nukkuminen sinänsä haittaa (viihdyn ihan hyvin itseksenikin), mutta aika tylsää on istua hiljaa pimeässä, kun sinä aikana en voi tehdä oikein mitään, edes laittaa valoja, kun sitten se herää ja on naama norsunveellä loppupäivän. En tiedä, millaisissa lukaaleissa täällä kommentoineet asuvat, jos voivat pitkin aamua puuhailla omiaan ilman, että äänet kuuluvat makuuhuoneeseen.
Exä meni arkisin nukkumaan yleensä kahdeksan aikaan koska hänellä oli niin aikainen herätys, kun ajeli 80 km:n päähän kuudeksi töihin. Mä saatoin joskus tulla töistä vasta yhdeksän jälkeen. Ihan saatoin laittaa valot päälle koska asuimme omakotitalossa jossa mä edelleen asun. Katsoin telkkaria ja neuloin. Osaan kyllä olla hiljaa.
Kyllä söisi mieltä ja parisuhdetta, jos mua aikuista vuorotyötä tekevää ihmistä alettaisiin määräilemään koska saan nukkua. Onneksi ei ole miestä riesana niin voi vaikka soittaa musiikkia keskellä yötä, jos siltä tuntuu.
Meillä oli tämä tasan sama keskustelu kumppanin kanssa pari kuukautta sitten. Ollaan asuttu aika vähän aikaa vasta yhdessä ja hän on vaihtanut työpaikkaa, joten hänellä on mennyt monet asiat uusiksi elämässä. Sen takia oli stressaantunut ja uni oli se tapa purkaa sitä. Itse tunsin yksinäisyyttä, kun toinen ei viettänyt vapaa-aikaansa minun kanssa.
Puhuttiin siitä, riideltiinkin, ja saatiin lopulta sovittua, että huolehditaan siitä, että vietetään riittävästi aikaa yhdessä vapaa-ajalla ja tehdään kotityöt yhdessä. Sillä ei sinänsä ole merkitystä, mihin aikaan se tapahtuu.
Omalla kohdallani ongelma oli se oma tunne yksinäisyydestä. Se on se asia, mikä pitää kommunikoida. Sinänsä se ei sinulle kuulu mihin aikaan hän nukkuu tai on hereillä, kunhan se ei vaikuta yhteiseen tekemiseen. Jos taas on niin, että teidän elämät on ihan erilaiset ja ette saa mitenkään aikatauluja menemään yhteen ikinä, niin se on ongelma.
Sitten on sekin, että jotkut meistä on sisäistänyt ajatuksen, että aikaisin herääminen on hyve jo itsessään. Ihmiset on erilaisia ja saavat enemmän aikaiseksi eri aikoihin päivästä. Se pitää yhteiskunnan käynnissä, että ollaan erilaisia. Parisuhteessa nämä erot on otettava huomioon ja molempien on kunnioitettava toisiaan eroista huolimatta. Jos hän ei koskaan lähde tekemään jotain sinulle tärkeää, koska sen on tapahduttava aamulla, niin se on toki ongelmallista, tai jos sinun päivärytmisi menee sekaisin kumppanin takia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kyselet muilta asiaa, joka selkeästi sinulle itsellesi ei ole oikein. Koet itse tekeväsi "oikein" ja kumppani "väärin".
Tämä. Ihan yhtä hyvin toinen voisi kysyä, onko ok että kumppani menee niin aikaisin nukkumaan.
Sama. Nukun just niin myöhään tai varhaiseen kuin haluan. Toki työaamuina pakko nousta mutta vapaapäivinä teen kuten itse haluan eikä kellään ole siihen mitään sanomista.