Lue keskustelun säännöt.
Oletko jäänyt töistä pois lopullisesti koska et kestä ihmisiä ja sitä ihmissuhdeteatteria?
03.10.2026 |
Minä olen 14 vuotta sitten.
En ole katunut päivääkään.
Misantrooppina ja äärimmäisenä introverttina vaatisin työn jossa saa yksin tehdä rauhassa hommaansa mutta sellaista on vaikea löytää.
Kommentit (118)
Jäin vuosia sitten (vaihdoin toiseen), harmitti kun työkaverit mukavia eikä työssäkään vikaa. Epäpätevät ja tärkeilevät esimiehet ottivat voimille, heitä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EN ole koskaan ollut työpaikalla jossa olisi ihmissuhdeteatteria. Miesvaltainen ala.
Vierailija kirjoitti:
Perintörahoillako elelet?
Sain pienen perinnön, jonka sijoitin viisaasti ja se on mahdollistanut jäädä pois töistä. Ei rahaa ylettömästi ole, mutta elämä on ok, asun mukavasti ja pystyn matkustelemaankin, jos pidän tarkkaa taloutta. Talon saan maksettua kymmenen vuoden sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Teen työni enkä sotkeennu mihinkään ihmissuhdeteatteriin.
Sitä joutuu väkisin mukaan siihen touhuun, jos joutuu muiden kanssa olemaan tekemisissä töissä.
Miten joutuu? On hiljaa eikä ota kantaa muuhun kuin työasioihin.
Sinut suljetaan ulos yhteisöstä ja nakitetaan kaikki ikävät tehtävät.
Mulle on ihan sama mitä teen, kunhan palkka juoksee. Työ on vaan työtä. Keskityn sitten vapaa-aikaan.
Pitkän päälle käy raskaaksi olla se työyhteisön ulkopuolinen, jolla teetetään työt joita muut eivät halua tehdä.
Ihmettelen pomosi, joka tuon hyväksyy. Ainakin kannattaa valittaa syrjinnästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mutta välillä olen breikkejä ottanut. Nyt olen onnekseni työssä jossa voi pääosin työskennellä yksin ja ei ole pakollisia yhteisiä tauko-aikoja.
Missä on pakollisia yhteisiä taukoaikoja?
No meillä ainakin tauot ovat samaan aikaan kaikilla, ei voi itse valita tauon ajankohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EN ole koskaan ollut työpaikalla jossa olisi ihmissuhdeteatteria. Miesvaltainen ala.
No sittenhän sellaista ihmissuhdeteatteria ei ole millään työpaikalla olemassa jos sinä et ole sellaisa havainnut
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset rassaa ja niiden jonninjoutava lässytys tauoilla. Ei kiinnosta jotkut lomamatkat tai muu kaakatus.
Sama. Kiinnostaisi itseä vaan jos kyseessä olisi perhe, ystävät tai läheiset. En ole pätkääkään kiinnostunu jonkun yrityksen työntekijän elämästä ellei sitten ole ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EN ole koskaan ollut työpaikalla jossa olisi ihmissuhdeteatteria. Miesvaltainen ala.
Se ihmissuhdeteatteri on se kanssakäyminen niiden muiden kanssa.
Ei mutta yksi asiakas sai sen melkein aikaan. Olisin lopettanut työt, mutta onneksi se asiakas sitten häipyi. Hän sanoi muuttavansa. Hän siis on jossain muualla ongelmana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika väsyttävää alkaa olemaan. Sanoin yhdestä asiasta josta suurin osa muista oli eri mieltä ja viime yönä tajusin yhtäkkiä, että aivan, tämä on nyt jotain sosiaalisten suhteiden draamaa, joka ei liity työhön oikeasti mitenkään: Asioita ei saisi sanoa ääneen ja jos sanoo, niin voi joutua ikävään asemaan muiden silmissä.
Minä en tahdo töissä tuota muistaa, kun keskityn niin siihen työn tekoon ja sen tehostamisen parantamiseen. Töissä onkin tärkeämpää se sosiaalinen status, kuin itse työ ja sen tekeminen. Ja työasiat saatetaan ottaa henkilökohtaisesti.Kuulostaa tutulta. Lisäksi työpaikassani täytyy hokea, että se on maailman paras työpaikka ja työyhteisö. Kyllä jättäytyisin pois, jos vaan saisin itseni muutoin elätettyä.
Miksi tällaista pitäisi hokea? Tekee vaan työnsä hyvin, on ystävällinen muille ja ei valita joka asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Juttelen työkavereiden kanssa vaan töistä. En käy kahvilla enkä lounaalla heidän kanssaan. Hyvin toimii näin.
Tätä mäkin yritin eräässä työpaikassa, jossa viihdyin, mutta eräs työntekijä otti sen ilmeisesti henkilökohtaisena loukkauksena ja teki työntekoni niin hankalaksi kun vaan pystyi. Olen aina tullut hyvin toimeen työkavereitteni kanssa, mutta tämän kokemuksen jälkeen tiedän, että se ei välttämättä aina riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mutta välillä olen breikkejä ottanut. Nyt olen onnekseni työssä jossa voi pääosin työskennellä yksin ja ei ole pakollisia yhteisiä tauko-aikoja.
Missä on pakollisia yhteisiä taukoaikoja?
No meillä ainakin tauot ovat samaan aikaan kaikilla, ei voi itse valita tauon ajankohtaa.
Aika monessakin paikassa noin, muuten pomon on hankala kytätä ettei istuta minuutin pidempään tauoilla. Jos kahvitauko on vaikka klo 8:00-8:12 niin on helppo kellon kanssa katsella että ketä istuskelee vielä klo 8:12 jälkeen kahvihuoneessa.
Etätyö on ollut suuri siunaus. Saa tehdä työnsä rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
14 vuotta pois työelämästä? Kuulostaa rankalta kohtalolta.
Talous mahdollisti sen ja ikää nyt jo 59.
Eli elät puolisosi rahoilla.
Enköhän mä itse tiedä millä elän.
-ap-
Kalikka kalahti.
Näköjään, kun jatkat jankkaamistasi 🙈🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintörahoillako elelet?
Sain pienen perinnön, jonka sijoitin viisaasti ja se on mahdollistanut jäädä pois töistä. Ei rahaa ylettömästi ole, mutta elämä on ok, asun mukavasti ja pystyn matkustelemaankin, jos pidän tarkkaa taloutta. Talon saan maksettua kymmenen vuoden sisään.
Suhteellista mikä on pieni perintö , mutta sijottamisen kannalta kymppitonni on pikkuraha ,jos haluaa oikeasti tuloja elämiseen .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EN ole koskaan ollut työpaikalla jossa olisi ihmissuhdeteatteria. Miesvaltainen ala.
Se ihmissuhdeteatteri on se kanssakäyminen niiden muiden kanssa.
Joitakin tuntuu ahdistavan jo sellainen, että pitäisi tervehtiä, pitäisi pystyä keskustelemaan asioista asiallisesti ja vinkumatta kaikesta, kuunnella muiden mielipiteitä jne.
Vierailija kirjoitti:
Juttelen työkavereiden kanssa vaan töistä. En käy kahvilla enkä lounaalla heidän kanssaan. Hyvin toimii näin.
Minusta tuo kuulostaa hyvin erakkomaiselta elämältä. Etenkin jos yksityiselämässäkään ei ole ketään, jonka kanssa puhuisi mistään.
Olen lukenut, että keskiajalla oli erakkomunkkeja ja -nunnia, jotka elivät yksin jossain pikku majassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mutta välillä olen breikkejä ottanut. Nyt olen onnekseni työssä jossa voi pääosin työskennellä yksin ja ei ole pakollisia yhteisiä tauko-aikoja.
Missä on pakollisia yhteisiä taukoaikoja?
No meillä ainakin tauot ovat samaan aikaan kaikilla, ei voi itse valita tauon ajankohtaa.
Aika monessakin paikassa noin, muuten pomon on hankala kytätä ettei istuta minuutin pidempään tauoilla. Jos kahvitauko on vaikka klo 8:00-8:12 niin on helppo kellon kanssa katsella että ketä istuskelee vielä klo 8:12 jälkeen kahvihuoneessa.
Hä? Eikö kahvilla voi istua puoli tuntia ja sen päälle vessassa vartti? Näin meillä toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Etätyö on ollut suuri siunaus. Saa tehdä työnsä rauhassa.
Kiitokset koronalle.
Kuulostaa tutulta. Lisäksi työpaikassani täytyy hokea, että se on maailman paras työpaikka ja työyhteisö. Kyllä jättäytyisin pois, jos vaan saisin itseni muutoin elätettyä.