Oletko jäänyt töistä pois lopullisesti koska et kestä ihmisiä ja sitä ihmissuhdeteatteria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koskaan suostuisi noin mitättömän asian takia alentamaan itseni sossupummiksi ja kelarotaksi. Mutta olenkin -80 luvulla syntynyt mies ja minun on kasvatettu sietämään epämukavuuksia

Olet hyvä renki mutta huono isäntä. Teet hulvattomia juttuja hyvin edullisesti ja hymyilet kaiken sen henkisen persepanon jälkeen sievää hammashymyä kuin olisit jossain hiton hammastarkastusmainoksen julisteessa. Mikäs sinä, hyvä poika!

Niin sitä pitää. Enemmän leikkeleitä minun leivälle ja uusi auto parkkipaikalle sateeseen. 

Moi narsistipomo, huomenta:)!

Olen päiväkodissa töissä, että jos jotakin harmittaa se että olen edes 10 minuuttia päivästä kuulokkeet päässä ja omissa oloissani, kun sen 7h50min muusta päivästä jatkuvassa sosiaalisessa kontaktissa ihmisten kanssa, niin sitten saa ihan rauhassa harmittaa, ei kiinnosta.

Ei muuta ku enemmän taukoja vaan tällekkin alalle, jos halutaan että kahvitauko loisi jotain ryhmähenkeä, tällä hetkellä en oikeasti vaan jaksa.

Tuossa hyvää pataa olemisessa on sellainen ongelma, että ainakin omissa töissäni se tarkoittaa sitä, että pitää mielistellä muita, on tietyt ihmiset jotka saa vaatia jne. ja muiden täytyy sitten vain se hyväksyä ja vältellä konflikteja viimeiseen asti.

Toisinsanoen, minulla on kokemus, että sen mukavan rikumattoman kivan hengen hinta on se, että työasioita ei uskalleta nostaa pöydälle.

Ja jos se jossain työyhteisössä on toiminutkin ilman tuota ongelmista vaikenemista, niin se ei ole vaatinut kuin yhden persläpi-työntekijän sinne joukkoon joka hyödyntää hyvää henkeä päästäkseen itse helpommalla ja se siitä.

20 vuotisen työuran aikana ei ole kovin montaa sellaista hetkeä ollut, että ihan aidosti työpaikalla olisi hyvä henki: Ilman että kenenkään täytyy vaientaa mielipiteitään.

En, mutta en myöskään työnnä lusikkaani soppiin. Joillekin se tuntuu olevan haaste, mutta kyllästyvät enemmin tai myöhemmin, kun näkevät, että en todella ole kiinnostunut muusta kuin töiden tekemisestä. Vielä enemmän hermostuvat, kun joku ottaa mallia eikä lähde heidän peleihin alkuunkaan tai poistuu niistä, mutta en vaan välitä. En tiedä, miten musta tuli tällainen, mutta kasvuympäristön 24/7/365 draamalla on ollut varmasti vaikutuksensa.

Teknisenä dokumentoijana pienessä firmassa ei ole monta työkaveria.  En kestäisi muunlaista hommaa.  

Mä jäin vuorotteluvapaalle kun meille tuli osastonhoitajaksi nainen, jonka kanssa en olisi kyennyt työskentelemään.  Alkoi ahdistaa pelkkä ajatus ja minä tulen yleensä hyvin toimeen ihmisten kanssa. Aistin hänen olevan henkisesti epävakaa, rajaton ja varsinkin ilkeä ihminen.  Kun palasin töihin, aloitin toisella osastolla, vaihdon olin sopinut ylihoitajan kanssa. Tahdoin muka laajentaa osaamistani; oikeesti halusin vain eroon, kauas tästä hirviöstä.

En. Tajusin, että olenhan mä tykännyt harrastaa nyrkkeilyä vapaa-ajallakin.