Lue keskustelun säännöt.
Oletko jäänyt töistä pois lopullisesti koska et kestä ihmisiä ja sitä ihmissuhdeteatteria?
03.10.2026 |
Minä olen 14 vuotta sitten.
En ole katunut päivääkään.
Misantrooppina ja äärimmäisenä introverttina vaatisin työn jossa saa yksin tehdä rauhassa hommaansa mutta sellaista on vaikea löytää.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
En. Teen työni enkä sotkeennu mihinkään ihmissuhdeteatteriin.
Joissain ammateissa tämä onnistuu, joissain ei ja toki siihen vaikuttaa sattuma, että minkä tyyppisä työkavereita paikalle on eksynyt.
Noitahan voi verrata usein koulujen luokkiin, muutama tietyn tyyppinen ihminen vetää usein sen ilmapiirin ja menon ikään kuin oman näköisekseen ja näitä on sitten 5-6 erilaista kliseistä mallia, kuten vaikka sovinistinen ilmapiiri, urheiluhullujen maailma, sinkut, kiusaajat jne nuo kaikki vetävät usein noin puolet siitä yhteisöstä siihen omaan juttuunsa mukaan ja lopput joutuvat alistumaan tai poistumaan tai sitten elämästä tulee helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häh, mitä ihmettä?!! Mulla on ton saman reilun 14 vuoden aikana ollut 3 työpaikkaa joista nykyinen menossa vielä, enkä tunnista millään tasolla työpaikkoja ihmissuhdeteattereiksi. Ekasta paikasta lähdin kun sain saman duunin toiselta työnantajalta paljon paremmalla palkalla ja tokasta, kun koko perheemme muutti talokauppojen ja puolison työn vuoksi. Joka työpaikassa on kaikki tehny töitä eikä seannu mitään teatteria.
Varmasti on huonoja työpaikkojakin mut olisko vika itsessäsi kuitenkin? Jännästi näitä "huonoja" työpaikkoja kasaantuu just aloittajan kaltaisille ja aina syy on työpaikassa eikä koskaan ihmisessä itsessään.
Riippu varmaan alastakin, ainakin tuotantohommissa jossain tehtailla huomaa sen että siellä on sellaista peliä kuin jossain selviytyjissä konsanaan, varsinkin jos on uhkaa YT-neuvotteluista. Uudelle tulokkaalle varsinkin introverttina ja sellaisena ihmisenä joka haluaisi vain siihen työhön keskittyä niin voi olla vaikeaa. Ihan selkäänpuukotuksiakin voi tulla niin että päästään jostain eroon. Osa on vuosikymmeniä ollut samassa tehtaassa ja ei muuta osaa kuin tiettyä hyvin spesifiä hommaa ja häntä ahdistaisi jos joutuisi etsimään muuta hommaa ja menemään tulokkaana uuteen työyhteisöön kun siinä missä on niin on tuntenut muut vuosien tai vuosikymmenien ajan ja on ns. pelin päällä ja heimon vaihtaminen tuntuisi pelottavalta.
Sellaisiakin töitä olen tehnyt missä ei työkavereita näe kuin päivän alussa ja lopussa, muuten itsenäistä hommaa kuten kiinteistönhoitopuolella niin niissä ei tuota ongelmaa. Onneksi saan nyt luvan kanssa puhtaalla omallatunnolla olla työtön kun ei niitä työpaikkoja vaan ole ja mitä enemmän aikaa kuluu niin sitä pienemmät mahdollisuudet.
AP vihaa ihmisiä ja silti kerjää kommentteja Vauva-palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mutta välillä olen breikkejä ottanut. Nyt olen onnekseni työssä jossa voi pääosin työskennellä yksin ja ei ole pakollisia yhteisiä tauko-aikoja.
Missä on pakollisia yhteisiä taukoaikoja?
Aika monessa suorittavassa työssä jossa työtä tehdään tiimissä.
Eikö sitä taukoa voi viettää yksin? Mikä pakko on olla työkavereiden kanssa?
No ei ole mitään lain tai työnantajan vaatimaa pakkoa. Mutta eräänlainen sosiaalinen pakko on. Ei vaan voi jokaisessa työyhteisössä toimia niin että muiden mennessä tauolle yksi jättäytyy porukasta pois ja menee pitämään taukoaan kun muut tulleet takaisin. Toki jos haluaa tehdä introvertiydestään numeron niin kaikin mokomin. Mutta harva introvertti kaipaa minkäänlaista ylmääräistä huomiota itseensä.
En ole. Käyn töissä, koska minun on pakko elättää itseni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika väsyttävää alkaa olemaan. Sanoin yhdestä asiasta josta suurin osa muista oli eri mieltä ja viime yönä tajusin yhtäkkiä, että aivan, tämä on nyt jotain sosiaalisten suhteiden draamaa, joka ei liity työhön oikeasti mitenkään: Asioita ei saisi sanoa ääneen ja jos sanoo, niin voi joutua ikävään asemaan muiden silmissä.
Minä en tahdo töissä tuota muistaa, kun keskityn niin siihen työn tekoon ja sen tehostamisen parantamiseen. Töissä onkin tärkeämpää se sosiaalinen status, kuin itse työ ja sen tekeminen. Ja työasiat saatetaan ottaa henkilökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mutta välillä olen breikkejä ottanut. Nyt olen onnekseni työssä jossa voi pääosin työskennellä yksin ja ei ole pakollisia yhteisiä tauko-aikoja.
Missä on pakollisia yhteisiä taukoaikoja?
Aika monessa suorittavassa työssä jossa työtä tehdään tiimissä.
Eikö sitä taukoa voi viettää yksin? Mikä pakko on olla työkavereiden kanssa?
No ei ole mitään lain tai työnantajan vaatimaa pakkoa. Mutta eräänlainen sosiaalinen pakko on. Ei vaan voi jokaisessa työyhteisössä toimia niin että muiden mennessä tauolle yksi jättäytyy porukasta pois ja menee pitämään taukoaan kun muut tulleet takaisin. Toki jos haluaa tehdä introvertiydestään numeron niin kaikin mokomin. Mutta harva introvertti kaipaa minkäänlaista ylmääräistä huomiota itseensä.
Minä olen tuollainen, mutta työkavereille se on ihan ok. Ei kukaan painosta yhteiseen taukoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta oli 1 kommentti
anona. Kiitos runsaista
posinuolista. Olen
ollut vain etätöissä
alle 30 eteenpäin.
En jaksa ihmisiä ja kilpailun/
valtapelien dynamiikkaa.
Energiani on *intensiivinen.
Eli vaikka en puhuisi
juuri MTN, vain most essentials,
saan stâlkkaajia ja varattuja
ukkomiehiä kontolleni.
Tästä naiset eivät pidä,
ja yhtäkkiä olen jssn
mustisdraaman keskiössä.
E
Itse olen tehnyt lähinnä määräaikaisia töitä. Olen ehkä vajaan vuoden samassa paikassa, kun alkaa tuntumaan, että en enää jaksa siellä. Sitten ei haittaa ollenkaan, kun työ päättyy. Jonkin aikaa työttömänä, kunnes onnistun saamaan uuden määräaikaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankin itselleni potkut tästä syystä. Vihjaisin etsiväni töitä muualta kun yyteet oli alkamassa. Tästä on 1,5 vuotta ja olen onnellisempi kuin ikinä ennen elämässäni. En aijo palata töihin enää koskaan, koska en vaan jaksa sitä sotkua. Onneksi vielä työelämässä ollessani ymmärsin järjestellä asiani niin että pärjään ok työttömyyskorvauksella eläkeikään asti.
N55
Vierailija kirjoitti:
En ole. Käyn töissä, koska minun on pakko elättää itseni
Niin mäkin ajattelin, kunnes sain potkut. Elossa ollaan edelleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun työpaikalla on mielestäni erittäin kiva ilmapiiri. Ihmiset ovat pääsääntöisesti kohteliaita ja ystävällisiä ja nauramme paljon yhdessä.
En vietä heidän kanssaan vapaa-aikaa mutta ainakin 5 työkaveria on sellaisia että voisin omasta puolestani olla heidän ystävänsä jos olisimme tavanneet muissa yhteyksissä. Heidän jokaisen kanssa minulla on jokin yhteinen harrastus tai kiinnostuksen kohde josta riittää juttua.
Tauoilla on lähes kaikkien kanssa monipuolisia ja kiinnostavia keskusteluita eri aiheista, ei niin että vain yksi olisi äänessä ja ohjailee keskustelua.
Ymmärrän kyllä että kaikki eivät nauti yhtä paljon seurasta ja keskusteluista mutta itse kai olen riittävän sosiaalinen että viihdyn tosi hyvin. Toki työpaikalla on sitten muita ongelmia mutta kiva työyhteisö auttaa sietämään niitä aika pitkälle. Olin välillä vuosia etätöissä ja huomasin palatessa miten kivaa tuolla on.
Vierailija kirjoitti:
14 vuotta pois työelämästä? Kuulostaa rankalta kohtalolta.
Ai? Ihan mun unelma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Teen työni enkä sotkeennu mihinkään ihmissuhdeteatteriin.
Sitä joutuu väkisin mukaan siihen touhuun, jos joutuu muiden kanssa olemaan tekemisissä töissä.
Miten joutuu? On hiljaa eikä ota kantaa muuhun kuin työasioihin.
Sinut suljetaan ulos yhteisöstä ja nakitetaan kaikki ikävät tehtävät.
Mulle on ihan sama mitä teen, kunhan palkka juoksee. Työ on vaan työtä. Keskityn sitten vapaa-aikaan.
Pitkän päälle käy raskaaksi olla se työyhteisön ulkopuolinen, jolla teetetään työt joita muut eivät halua tehdä.
Varsinkin se että jos et osallistu pelleilyyn niin sinua itse pidetään pellenä. Ei olisi uskonut aikuisten olevan vielä lasten tasolla henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
14 vuotta pois työelämästä? Kuulostaa rankalta kohtalolta.
Talous mahdollisti sen ja ikää nyt jo 59.
Eli elät puolisosi rahoilla.
Buahhhahhah!
Minä sinkkuna elelen pitkäaikaistyöttömänä oikein kivasti tuilla + pienillä pääomatuloilla.
Laiskuuttas vaan jäit pois, jos ny edes oot koskaan töissä ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
14 vuotta pois työelämästä? Kuulostaa rankalta kohtalolta.
Talous mahdollisti sen ja ikää nyt jo 59.
Eli elät puolisosi rahoilla.
Mikä puoliso? Missä???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Teen työni enkä sotkeennu mihinkään ihmissuhdeteatteriin.
Sitä joutuu väkisin mukaan siihen touhuun, jos joutuu muiden kanssa olemaan tekemisissä töissä.
Miten joutuu? On hiljaa eikä ota kantaa muuhun kuin työasioihin.
Noh joutuu olemaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Harvassa on työt, joissa ei olisi sosiaalista kanssakäymistä.
Mitä pomo oli mieltä hänestä?