Lue keskustelun säännöt.
Suomalainen SISU on kadonnut lapsilta
03.10.2026 |
Lueskelin noita pisa-tuloksia taas kerran. Yksi asia pistää silmään kuukausi sitten julkaistuista PISA-tuloksista, sinnikkyys, yrittäminen, periksiantamattomuus, uudelleenyrittäminen, se on kadonnut suomalaisilta lapsilta. Se SISU, josta kerran oltiin ylpeitä.
Kyse on kyllä nyt kasvatuksesta, kotona ei enää kasvateta. Kaikki vain siloitellaan ja annetaan valmiina eteen. Ei vaadita mitään, ei ole mitään rajoja, kieltoja tai suljettuja ovia. "Oppilaiden sinnikkyys ja pitkäjänteisyys on selkeästi vähentynyt. On enemmän häiriötekijöitä elämässä."
Totta lienee se, mitä joku täälläkin kirjoitti kesällä, ei tänne tarvitse kenenkään hyökätä, suomalaiset hävittävät itse kansansa.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän puolustettavaa suomalaisilla olisi? Euroopain kallein polttoaine, Euroopan korkein työttömyysprosentti, Euroopan kalleimpiin kuuluva ruokakori, alkoholi, tupakka, kahvi, maailman kallein verotus? Näistäkö pitäisi puolustusinto repiä?
Aika kapea elämänkatsomus sinulla. Meillä suomalaisia on vähän useampia näkökulmia hyvään elämään.
Venäjällä se on tällaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvalla nyt ylipäätään on sisua nykyään. Keski-ikäiset ja vanhat marisee netissä kaikkea mahdollista. Joku koiran läjä tienposkessa suistaa päivän raiteiltaan, jonkun eväät junassa on sellainen asia mistä pitää kirjoittaa lehtiin, tai uimahallissa joku vesijuoksee väärää nopeutta niin päivä pilalla. Suomi on kitisijöiden maa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että sisua ei voi kasvattaa lapseen. Sitä joko on tai ei ole. Tietysti se yleensä vaatii jonkun tietyn tapahtuman tai hetken, jotta sen itsestään löytää ja toisaalta perhe vi hyvässä tai pahassa auttaa erinäisillä tapahtumasarjoilla sen löytämisessä. Sillähän nimenomaan taistellaan, vaikka kaikki olisivat vastaan, myös omat vanhemmat. Kun kaikki muut verkostot puuttuvat, pinnalla pitää sisu. Se on sellainen sisäinen juttu. Olen kyllä ihmetellyt samaa, että missä on suomalaisten sisu nykyään. Lapselle voi kyllä kasvattaa paljon muita ominaisuuksia ja opettaa häntä huolelliseen opiskeluun ym.
Tuo ei ole totta, että sisua on tai ei ole. Sitä voi kasvattaa ja aiheesta on aika paljon tutkimustakin.
Tänään netti-IS uutisoi vanhempien kasvatustyylistä. Sitä sisua voi kasvattaa lapseen ihan positiivisen vahvistamisen avulla. Kun lapsi oppii kuulemaan kiitoksen tai kehun aina kun vie roskat tai tyhjentää tiskikoneen, hän alkaa tehdä sitä ilman kehottamistakin. Sen lisäksi hän alkaa haluta lisää sellaista tekemistä, mistä seuraa positiivista vahvistamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän puolustettavaa suomalaisilla olisi? Euroopain kallein polttoaine, Euroopan korkein työttömyysprosentti, Euroopan kalleimpiin kuuluva ruokakori, alkoholi, tupakka, kahvi, maailman kallein verotus? Näistäkö pitäisi puolustusinto repiä?
Aika kapea elämänkatsomus sinulla. Meillä suomalaisia on vähän useampia näkökulmia hyvään elämään.
Mukavaa, että sieltä löytyy joku rikas kokoomuslainen, jota ei näin pienet asiat hetkauta. Työttömälle se työttömyys on kyllä osa jokaista arkipäivää, pienituloisille korkeat elintarvikkeiden hinnat jatkuva huolenaihe, kuljetusyrittäjä on tiukilla kannattavuutensa kanssa korkean polttoaineen hinnalla.
Suomi on todellakin kateellisten kitisijöiden maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttäkää minulle keski-ikäinen tai vanhus, joka ei yritä päästä kaikesta mahdollisimman helpolla. Harvassa noitakaan on. Miten se sisu ilmenee vanhemmissakaan sukupolvissa? Ja näyttää olevan aikaa kulutettavaksi nettipalstoilla ja facebookissa.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että sisua ei voi kasvattaa lapseen. Sitä joko on tai ei ole. Tietysti se yleensä vaatii jonkun tietyn tapahtuman tai hetken, jotta sen itsestään löytää ja toisaalta perhe vi hyvässä tai pahassa auttaa erinäisillä tapahtumasarjoilla sen löytämisessä. Sillähän nimenomaan taistellaan, vaikka kaikki olisivat vastaan, myös omat vanhemmat. Kun kaikki muut verkostot puuttuvat, pinnalla pitää sisu. Se on sellainen sisäinen juttu. Olen kyllä ihmetellyt samaa, että missä on suomalaisten sisu nykyään. Lapselle voi kyllä kasvattaa paljon muita ominaisuuksia ja opettaa häntä huolelliseen opiskeluun ym.
Ehkä sisua ei voi lapseen kasvattaa, mutta esimerkki sisusta on lapselle tärkeää. Ja se esimerkki pitäisi tulla vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisu on nykyään ihan urbaanilegendaa. Missään ei ole tällaista kitinäkulttuuria kuin Suomessa. Lähtee mihin päin maailmaa vaan, niin asenne on enemmän sellainen, että kyllä tässä pärjätään.
Vierailija kirjoitti:
Sisu nyt lienee alunperinkin tyypillinen myytti, millä halutaan korostaa jotain yhteistä kansallista hyvettä. Jos esim. sodista puhutaan, niin vähemmistö suomalaismiehistä siellä oli sisukkaita sotureita. Suurin ihan osa keskivertoja, jotka yritti tehdä mitä käskettiin ja osa puolestaan täysiä pelkureita tai muita vätyksiä.
Sota on pakkotilanne. Nykyihmisten on aika vaikeaa kuvitella sellaisia pakkotilanteita, joissa ei ole oikeastaan ole ollut merkitystä onko ihmisellä sisua tai halua yhtään mihinkään. Olosuhteet ovat muuttuneet ilmaston, sääilmiöiden, kuten kuivuuden ym. mukaan ja ihmisiä on "koeteltu" aikojen saatossa monin eri tavoin. Erityisesti "muinoin" ihmisillä oli vähemmän tietoa käytettävissä ja he elivät päivä kerrallaan kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa. Pakkotilanteessa ihminen yrittää vain selviytyä, hätätilassa menee yleensä johonkin "moodiin", jolla toimii tietyn ajan. Siinäkin tulee hajontaa kauanko kukin kestää. Ota vaikka joku tavallinen asia esimerkiksi: liukuhihnatyö, olet sidottu yhteen paikkaan toistamaan tiettyä asiaa. Olet tavallaan vain robotti ja toimit robottimoodissa. Osa ihmisistä ei pysty olemaan kauankaan jossain tietyssä pakotetussa tilassa, vaikka ympäristö olisi turvallinen. Ihmiset omaavat erilaiset toimintamallit ja vaaratilanteessa pakene-taistele- lamaannu on melko automaattinen. Sitä voi harjoitella mm. itsepuolustuskursseilla ja henkisillä harjoitteilla, mutta alkuperäinen vaisto tahtoo silti lyödä tositilanteessa yli harjoittelusta huolimatta. Sitä yritetään muokata ääriharjoitteilla (harjoitteet unenpuutteessa ja äärirajoilla) niin, että haluttu moodi eli yleensä taistelu, jäisikin ainoaksi toimintamalliksi.
Eli sotatilanteessa ihmiset ovat vain pakkotilanteessa ja siinä ei silleen ole vaihtoehtoja. Siinä on muuttuneet olosuhteet ja oltava olemassa siellä missä sattuu olemaan, minne viedään tai käsketään. Siellä on ihan tavallisia ihmisiä eri taustoilla, kuten rauhankin aikana + osalla on armeija käytynä tai ovat töissä maanpuolustusasioissa. "taviksista" sitten löytyy ammattilaisten lisäksi vähän taitavampia joissain asioissa kuin muut. Heidän erityistaitonsa huomataan ja ne otetaan käyttöön sinne missä tarvitaan. Osa ihmisistä on parempia strategisessa ajattelussa kuin toiset, he pystyvät antamaan ohjeita muille. Osa on parempia yksittäisissä suorituksissa ja he tekevät sen missä ovat parempia kuin muut. Osa ihmisistä on sellaisia, jotka eivät pysty itsenäiseen toimintaa, eivät ole hyviä oikein missään, mutta tekevät parhaansa. Osa ihmisistä on vauhkoja ja heistä on vain vahinkoa niille, jotka saavatkin aikaan jotain järkevää. Vauhkot voi sijoittaa tekemään jotain ylläpitotoimintoja, koska niitäkin poikkeustilanteissa riittää. Eivät kaikki tähän asti elossa selviytyneet suvut ja yksilöt ole mitään sisukkaita sotureita, vaan edelleen kaikenlaisia, kuten ennenkin. Kaikki vain ovat olemassa, jos eivät käytä omaa kättä poistumiseensa tai tule tuhotuksi. Suurelta osin on myös sattumaa kuka selviää ja kuka ei. Jos kuvitellaan, että hyökkääjistä vätys kohtaa puolustajavätyksen, niin eiköhän niistä molemmat selviä, kun kumpikaan ei saa tehtyä mitään ratkaisevaa siirtoa. Jos taas toimintakykyinen kohtaa vätyksen, niin se on vätyksen loppu. Pelkuri on voinut välttää kohtaamasta toimintakykyisen, koska he eivät koskaan kohdanneet. Toimintakykyisten kohdatessa se on joko toisen tai molempien tuho.
Sisukkuus auttaa myös poikkeusoloissa, mutta ennemminkin sietämään ikäviä olosuhteita ja jatkamaan yrittämistä epäonnistumisten jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että sisua ei voi kasvattaa lapseen. Sitä joko on tai ei ole. Tietysti se yleensä vaatii jonkun tietyn tapahtuman tai hetken, jotta sen itsestään löytää ja toisaalta perhe vi hyvässä tai pahassa auttaa erinäisillä tapahtumasarjoilla sen löytämisessä. Sillähän nimenomaan taistellaan, vaikka kaikki olisivat vastaan, myös omat vanhemmat. Kun kaikki muut verkostot puuttuvat, pinnalla pitää sisu. Se on sellainen sisäinen juttu. Olen kyllä ihmetellyt samaa, että missä on suomalaisten sisu nykyään. Lapselle voi kyllä kasvattaa paljon muita ominaisuuksia ja opettaa häntä huolelliseen opiskeluun ym.
Ehkä sisua ei voi lapseen kasvattaa, mutta esimerkki sisusta on lapselle tärkeää. Ja se esimerkki pitäisi tulla vanhemmilta.
Niitä ideaalivanhempia on aika harvassa. Taru sisusta tavoittaa yleensä kaikki, tunnetaanhan suomalainen sisu jo ulkomaillakin.
Vierailija kirjoitti:
Näyttäkää minulle keski-ikäinen tai vanhus, joka ei yritä päästä kaikesta mahdollisimman helpolla. Harvassa noitakaan on. Miten se sisu ilmenee vanhemmissakaan sukupolvissa? Ja näyttää olevan aikaa kulutettavaksi nettipalstoilla ja facebookissa.
En ole vielä keski-ikäinen, mutta olen kasvanut suvussa, jossa on malliesimerkkiä siitä, että omista periaatteista pidetään kiinni, vaikka se vaikeuttaisi tietä. Olen itse samanlainen, eli vaikka oman periaatteen noudattaminen vaatisi mutkaisempaa tietä, niin sitten mennään sitä. Meillä on paljon sisukasta periaatteen/arvon noudattajaa, joka menee vaikka läpi harmaan kiven.
En kyllä tajua viittaustasi netissä höpöttämiseen? Voihan sitä olla vaikka nettifoorumien soturi, jossa parantaa maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että sisua ei voi kasvattaa lapseen. Sitä joko on tai ei ole. Tietysti se yleensä vaatii jonkun tietyn tapahtuman tai hetken, jotta sen itsestään löytää ja toisaalta perhe vi hyvässä tai pahassa auttaa erinäisillä tapahtumasarjoilla sen löytämisessä. Sillähän nimenomaan taistellaan, vaikka kaikki olisivat vastaan, myös omat vanhemmat. Kun kaikki muut verkostot puuttuvat, pinnalla pitää sisu. Se on sellainen sisäinen juttu. Olen kyllä ihmetellyt samaa, että missä on suomalaisten sisu nykyään. Lapselle voi kyllä kasvattaa paljon muita ominaisuuksia ja opettaa häntä huolelliseen opiskeluun ym.
Tuo ei ole totta, että sisua on tai ei ole. Sitä voi kasvattaa ja aiheesta on aika paljon tutkimustakin.
Tänään netti-IS uutisoi vanhempien kasvatustyylistä. Sitä sisua voi kasvattaa lapseen ihan positiivisen vahvistamisen avulla. Kun lapsi oppii kuulemaan kiitoksen tai kehun aina kun vie roskat tai tyhjentää tiskikoneen, hän alkaa tehdä sitä ilman kehottamistakin. Sen lisäksi hän alkaa haluta lisää sellaista tekemistä, mistä seuraa positiivista vahvistamista.
Sinulla on omituinen käsitys sisusta.
Korreloi suoraan nykyään puhelimessa roikkumisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älypuhelin, some ja digi vie lasten ja nuorten sisun. Jos siellä somessa menee päivittäin 6-9 tuntia niin silloin ei jää voimavaroja itsensä tai sisukkuutensa kehittämiseen. Se energia saattaa mennä somehaasteissa pärjäämiseen tai itsensä somelle sopivaksi muokkaamiseen.
Jos ei astu tyhmään somehaasteansaan, niin somehaasteen suorittaminen voi vaatia sisua. Enimmäkseen kyllä järkeä tarttua vain niihin harvoihin fiksuihin haasteisiin ja jättää typerimmät väliin.
Nykyään ei tarvitse olla sisua. Jos on tylsää ja vaikeaa voi mennä älypuhelimen ääreen keräämään dopamiinia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että sisua ei voi kasvattaa lapseen. Sitä joko on tai ei ole. Tietysti se yleensä vaatii jonkun tietyn tapahtuman tai hetken, jotta sen itsestään löytää ja toisaalta perhe vi hyvässä tai pahassa auttaa erinäisillä tapahtumasarjoilla sen löytämisessä. Sillähän nimenomaan taistellaan, vaikka kaikki olisivat vastaan, myös omat vanhemmat. Kun kaikki muut verkostot puuttuvat, pinnalla pitää sisu. Se on sellainen sisäinen juttu. Olen kyllä ihmetellyt samaa, että missä on suomalaisten sisu nykyään. Lapselle voi kyllä kasvattaa paljon muita ominaisuuksia ja opettaa häntä huolelliseen opiskeluun ym.
Tuo ei ole totta, että sisua on tai ei ole. Sitä voi kasvattaa ja aiheesta on aika paljon tutkimustakin.
Lapselle voi opettaa sitkeyttä, lannistumattomuutta ja periksiantamattomuutta, mutta näin yksinkertaisesti havainnollistettuna sisu on ikään kuin valon kaltainen voimapallo, energiapallo, joka asettuu ihmiseen silloin kun voimat jo loppuivat ja juna meni jo. Siinä vaiheessa mennään sisulla.
Sisu ei ole mitään lässyn lässyn, viepä nyt ne roskat, opettele aakkoset tai tavanomaista yritteliäisyyttä. Sisu tulee siinä vaiheessa mukaan kuvioihin, kun käytännössä henkisesti ja fyysisesti kuolit jo, mutta mutta siitä huolimatta jatkat vaan.
Sitä ei voi opettaa, se on ilmiö.
Sisu on voima, jolla ylitetään mahdottomia
Pälsin mukaan yritetään mahdottomia.
Nykyinen aika vaatii hyvin hajanaisten ja epämääräisten asioiden haltuun ottamista ja sitä estää se, että laitteilta ja sovelluksilta ei jää tilaa peruskasvuun ja kehitykseen. Se ihmisen perusta jää muotoutumatta. Osa syy on siinä, että aikuisella ei ole aikaa pysähtyä lapsen äärelle ja olla oikeasti kiireettä läsnä, vastavuoroisessaa, sitoutuneessa kommunikaatiossa.
Tämä aika on liskoaivojen.
Nykymaailma on muuttunut sellaiseksi, että sisukkuudesta ei ole hyötyä. Esimerkiksi naiset pitävät geenikomeudesta eikä siitä, että joku on sisukkaasti käynyt salilla.
Oletko katkera kun sinut hakattiin lapsena? Kannattaa käydä psykiatrilla.