Suomalainen SISU on kadonnut lapsilta
Lueskelin noita pisa-tuloksia taas kerran. Yksi asia pistää silmään kuukausi sitten julkaistuista PISA-tuloksista, sinnikkyys, yrittäminen, periksiantamattomuus, uudelleenyrittäminen, se on kadonnut suomalaisilta lapsilta. Se SISU, josta kerran oltiin ylpeitä.
Kyse on kyllä nyt kasvatuksesta, kotona ei enää kasvateta. Kaikki vain siloitellaan ja annetaan valmiina eteen. Ei vaadita mitään, ei ole mitään rajoja, kieltoja tai suljettuja ovia. "Oppilaiden sinnikkyys ja pitkäjänteisyys on selkeästi vähentynyt. On enemmän häiriötekijöitä elämässä."
Totta lienee se, mitä joku täälläkin kirjoitti kesällä, ei tänne tarvitse kenenkään hyökätä, suomalaiset hävittävät itse kansansa.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että sisua ei voi kasvattaa lapseen. Sitä joko on tai ei ole. Tietysti se yleensä vaatii jonkun tietyn tapahtuman tai hetken, jotta sen itsestään löytää ja toisaalta perhe vi hyvässä tai pahassa auttaa erinäisillä tapahtumasarjoilla sen löytämisessä. Sillähän nimenomaan taistellaan, vaikka kaikki olisivat vastaan, myös omat vanhemmat. Kun kaikki muut verkostot puuttuvat, pinnalla pitää sisu. Se on sellainen sisäinen juttu. Olen kyllä ihmetellyt samaa, että missä on suomalaisten sisu nykyään. Lapselle voi kyllä kasvattaa paljon muita ominaisuuksia ja opettaa häntä huolelliseen opiskeluun ym.
Tuo ei ole totta, että sisua on tai ei ole. Sitä voi kasvattaa ja aiheesta on aika paljon tutkimustakin.
Lapselle voi opettaa sitkeyttä, lannistumattomuutta ja periksiantamattomuutta, mutta näin yksinkertaisesti havainnollistettuna sisu on ikään kuin valon kaltainen voimapallo, energiapallo, joka asettuu ihmiseen silloin kun voimat jo loppuivat ja juna meni jo. Siinä vaiheessa mennään sisulla.
Sisu ei ole mitään lässyn lässyn, viepä nyt ne roskat, opettele aakkoset tai tavanomaista yritteliäisyyttä. Sisu tulee siinä vaiheessa mukaan kuvioihin, kun käytännössä henkisesti ja fyysisesti kuolit jo, mutta mutta siitä huolimatta jatkat vaan.
Sitä ei voi opettaa, se on ilmiö.
Sisu on voima, jolla ylitetään mahdottomia
Pälsin mukaan yritetään mahdottomia.
Höh, se, joka on tottunut sietämään vaikeutta ja pettymystä arjessaan, kantaa sitä palloa eri tavalla kuin se, jolle ensimmäinen vastoinkäyminen on samalla maailmanloppu.
Sinnikkyyttä kyllä kasvatetaan: roskien vienti, kun ei huvittaisi; harrastus, jossa ei aina ole kivaa; kielto, joka pitää myös itkusta huolimatta. Nämä eivät ole "lässyn lässyn" — ne ovat niitä tilaisuuksia, joissa lapsi oppii, että ikävä tunne menee ohi eikä se tappanut.
Sitä varausta, joka joskus "valtaa ihmisen" pahimman vastoinkäymisen edessä, ei kerrytetä tyhjiöstä. Se kertyy tuhansista pienistä tilanteista, joissa jotain teki vaikka ei olisi halunnut — ja huomasi selviytyneensä.
Joten: sisua ei ehkä voi opettaa. Mutta sen pohjaa ei myöskään voi jättää rakentamatta, ja se rakentaminen tapahtuu kotona, ei missään muualla.
Ketä kiinnostaa, matu t tänne tulee ja tyh mät ke rsat saavat niiden kanssa elää ihan rauhassa, aina saa nauraa!
Mitään sisua ei ole koskaan ollutkaan havaittavissa.
Miten sisu kasvaa? sillä että tekee asioita itse, epäonnistuu ja yrittää uudelleen. Sisu katoaa jos vanhemmat tekevät kaiken puolesta ja epäonnistumisia ei lapsen elämässä oikein ole. Epäonnistumiset kasvattavat luonnetta, ikävä kyllä. Niistä oppii kestämään pettymyksiä, niitä mitä vanhempien pitäisi lapselle päivittäin aiheuttaa. Eikös tätä joku emeritus lasten nönönöö kehoittanut vanhempia tekemään.
Mitä sisulla enää tekee. Sodasta on yli 100 vuotta. Se on kiva sana jolla suomalaisista puhutaan mutta ei se merkkaa mitään.
Niin on myös aikuisilta täällä itkette ja nimittelette toisia päivästä toiseen. Täysin munatonta touhua ha eduskunta näyttää tässä kansalle oivaa esimerkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Miten sisu kasvaa? sillä että tekee asioita itse, epäonnistuu ja yrittää uudelleen. Sisu katoaa jos vanhemmat tekevät kaiken puolesta ja epäonnistumisia ei lapsen elämässä oikein ole. Epäonnistumiset kasvattavat luonnetta, ikävä kyllä. Niistä oppii kestämään pettymyksiä, niitä mitä vanhempien pitäisi lapselle päivittäin aiheuttaa. Eikös tätä joku emeritus lasten nönönöö kehoittanut vanhempia tekemään.
Mutku nykyään on niin KAUHEAA jos jollekulle tulee paha mieli!!!! Eihän semmoista voi sallia mitenkään :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että sisua ei voi kasvattaa lapseen. Sitä joko on tai ei ole. Tietysti se yleensä vaatii jonkun tietyn tapahtuman tai hetken, jotta sen itsestään löytää ja toisaalta perhe vi hyvässä tai pahassa auttaa erinäisillä tapahtumasarjoilla sen löytämisessä. Sillähän nimenomaan taistellaan, vaikka kaikki olisivat vastaan, myös omat vanhemmat. Kun kaikki muut verkostot puuttuvat, pinnalla pitää sisu. Se on sellainen sisäinen juttu. Olen kyllä ihmetellyt samaa, että missä on suomalaisten sisu nykyään. Lapselle voi kyllä kasvattaa paljon muita ominaisuuksia ja opettaa häntä huolelliseen opiskeluun ym.
Tuo ei ole totta, että sisua on tai ei ole. Sitä voi kasvattaa ja aiheesta on aika paljon tutkimustakin.
Tänään netti-IS uutisoi vanhempien kasvatustyylistä. Sitä sisua voi kasvattaa lapseen ihan positiivisen vahvistamisen avulla. Kun lapsi oppii kuulemaan kiitoksen tai kehun aina kun vie roskat tai tyhjentää tiskikoneen, hän alkaa tehdä sitä ilman kehottamistakin. Sen lisäksi hän alkaa haluta lisää sellaista tekemistä, mistä seuraa positiivista vahvistamista.
Koirankoulutus opit lapsille. Jos lapsi on vähääkään älykäs ja kirjolla niin onnea ja menestystä tälle.
Tätä yritettiin vuosi tolkulla ja oli naurettavaa hommaa. Siinä sai oikeasti tuntea itsensä tyhmäksi kun kiitos ei painanut mitään eikä mikään tähtien keräily.
Onneksi on jo aikuinen.
Oppi sinnikkyyttä kyllä kun oli pakko lopulta lahjoa peliajalla.
Ei lapsuudesta saanut nautittua en minä eikä lapsi. Ainaista jankuttamista.
Siinä se mikälie syyllistävä kasvatusneuvola ja sossut onnistuivat 10/10
Muistan edelleen elävästi kun ekalla luokalla opettaja soitteli päivittäin että nyt ei suostu tekemään sitä ja tätä.
Voi kettu mitä pelleilyä.
Kyllä se sisu on minultakin näin aikuisena melkein kadonnut. Maa myyty pala palalta ulkkareille, nek kekä ja mu tuja hyysätään yli 8000 e saa loi spesue kuukaudessa tekemättä mitään, oma kansa näkee jo nälkää. Ja lisää kyykytetään. Epänormaalista tehdään normaalia ja suomikin mennyt jo ihan sairaaksi. Yritän pärjätä päivä kerrallaan vielä toistaiseksi, lapsia ei onneksi ole.
Mitä on sisu? Peräänantamattomuutta, uudelleen yrittämistä, pakon edessä vääntämistä joko fyysisesti tai psyykkisesti, luonteenlujuutta?
Ei lasta tarvitse hakata, piestä, ei se sisu sillä tule. Mutta tietty juttu, esim imuroi huoneesi, jos kieltäytyy, siitä seuraa rangaistus, kännykkä pois, tietsikka pois tms. kunnes homma on tehty. Nuori protestoi, huutaa, itkee, raivoaa, mutta niin pitääkin, siitä se ajattelu lähtee, lopulta hän hakee sen imurin ja imuroi.
Ei siitä sen suurempaa numeroa tarvitse tehdä tai kiitellä, mutta voihan sitä vaikka jätkit syödä illalla, jos hommat on ok. Älliä ei saa päähän kiristämällä tai pakottamalla, mutta tahdonvoimaa, vaikka kuinka sitä imurointia inhoaisi, sitä voidaan harjoitella, tässä pitää vain aikuisen olla aikuinen, ei raivota eikä hermostuta protestoinnille. Järki päässä.