Miksi kavereideni on niin vaikea uskoa, että aion synnyttää luomusti?

synnytä ihmeessä vaan luomuna jos haluat. Tekis kyllä piruilla mieli ja sanoa, et pidä sit kans kiinni mielipiteestäs :-).



Itsellä kaksi lasta ja jos lisää tulee, synnytän ehdottomasti kivunlievityksen kanssa.



Kipu on todellakin niin kova, ettet ole semmoista tiennyt voivan ollakkaan.



Aika hauska sinä, joka kerroit kipukynnyksesi olevan kova, ettet ole edes hammaslääkärissä tarvinnut puudutusta :-). Noita asioita ei voi verrata samana vuonnakaan.

pelkän lähes hyödyttömän ilokaasun voimalla, hyvin selvisin. Mutta etukäteen on vaikea sanoa miten menee. Itse en ehtinyt saamaan kipulääkitystä, ekalla kerralla sitä ei hirveästi ollut tarjollakaan.

mä kyllä synnytän mielummin kuin käyn hammiksessa - edes puudutuksen kanssa!!!!

Vierailija:

Aika hauska sinä, joka kerroit kipukynnyksesi olevan kova, ettet ole edes hammaslääkärissä tarvinnut puudutusta :-). Noita asioita ei voi verrata samana vuonnakaan.

Joo ei voikaan, mulle hammaslääkäri (viisaudenhampaan poistot, hammaskiven poistot) on olleet paljon karmeampia kokemuksia, synnyttäisin ihan koska tahansa mieluummin kuin kävisin hammaslääkärissä.

t. luomusti synnyttänyt, viisaudenhampaan poistossa vahvasti puudutettu

itse päätin synnyttää luomusti ja synnytin kanssa. Molemmat lapset. Ei se vaatinut kuin päätöstä ja valmentautumista kipuun -- joogaa, hengitysharjoituksia ja rentoutumisharjoituksia. Onneksi haikaranpesässä kunnioitetaan päätöstä -- 17 tuntia pitkä vaikeahko esikoisen synnytys sai kätilön kyllä lopussa kysymään, josko sittenkin haluan kivunlievitystä, mutta muuten minua kannustettiin, kehuttiin ja välillä ohjattiin liikkumaan oikein ja vaihtamaan asentoa. Ponnistusvaihe oli nopea ja helppo, 4 minuuttia ja siinä kätilö ohjasi uskomattomalla tavalla. Hienosti meni. Luonnollinen juttu.

Synnytystä ei kyllä kannata (ei siis millään kykene) suunnitella etukäteen. Kauhea pettymys jos et sitten pystykään ennakko-odotustesi mukaan asiaa suorittamaan.



t: kaksi vahingossa luomuna synnyttänyt (ensisynnyttäjälle tiedoksi, että tämä tapahtui koska ne olivat niin nopeita ettei lievitystä ehtinyt saamaan - olisin kyllä ottanut ; ) - No, tietysti nyt on kiva " brassailla" että ihan luomuna synnytin... =)

Tai kesken synnytyksen tapahtuu jotain, tulee helvetinmoinen kiire leikkaussaliin?

Silloin menet sektioon, eikä siinä paljoa sinun PÄÄTÖKSESI synnyttää luomuna vaikuta, eikä joogat sun muut hyödytä yhtään mitään.

17 tuntia ei sitäpaitsi vielä ole edes pitkä ensisynnytys. Lisää siihen parikymmentä tuntia, ehkä oksitosiinilla avustetut supistukset, muutaman tunnin ponnistusvaihe päälle kun lapsi onkin tulossa kasvot edellä... voi olla, että ei onnistu ilman mömmöjä, eikä ainakaan jää kovinkaan miellyttävät muistot synnytyksestä.

Itselläni on 3 lasta. Esikoisesta otin epiduraalin, vaikka supistukset eivät siihen mennessä olleet tuntuneet edes kovin kivuliailta. Synnytys kesti 5 tuntia, josta ponnistusvaihe 22 minuuttia. Helppo, lähes täysin kivuton synnytys. Keskimmäinen syntyi luomuna: olin 8 cm auki sairaalaan mennessä, synnytyksen kokonaiskesto alle 3 tuntia. Helppo nakki.

Kolmannen kuvittelin (en päättänyt, vaan suunnittelin) myös pukkaavani maailmaan tuosta vaan, nopeaan ja luomusti, mutta kas kummaa, synnytys kestikin 23 tuntia, ja supistukset tuntuivat helvetillisiltä. Epiduraali toi taivaan. Ponnistusvaihe kesti reilu puoli tuntia, otsatarjonta, lähellä oli ettei menty sektioon (vauvan sydänäänet romahti, ja sanottiin että jos ei seuraavalla ponnistuksella tule niin hätäsektioon, imukuppia ei voitu käyttää). Joskus tulee yllätyksiä eteen.

Vierailija:

itse päätin synnyttää luomusti ja synnytin kanssa. Molemmat lapset. Ei se vaatinut kuin päätöstä ja valmentautumista kipuun -- joogaa, hengitysharjoituksia ja rentoutumisharjoituksia. Onneksi haikaranpesässä kunnioitetaan päätöstä -- 17 tuntia pitkä vaikeahko esikoisen synnytys sai kätilön kyllä lopussa kysymään, josko sittenkin haluan kivunlievitystä, mutta muuten minua kannustettiin, kehuttiin ja välillä ohjattiin liikkumaan oikein ja vaihtamaan asentoa. Ponnistusvaihe oli nopea ja helppo, 4 minuuttia ja siinä kätilö ohjasi uskomattomalla tavalla. Hienosti meni. Luonnollinen juttu.

Siis miettiä miten TOIVOISI sen menevän. Samalla on hyvä ajatella niitä muita vaihtoehtoja. Täysin uudessa tilanteessa mieli ja tarpeet voivat muuttua.



Itse olen käyttänyt ilokaasua ja aqua-rakkuloita sekä vähän akupunktiota. Ne riittivät minulle, kivunlievityspiikkiä en halunnut vaikka kätilö sitä yhdessä synnytyksessä ehdottikin. Hengittelin syvään ja ajattelin jokaisen supistuksen vievän synnystä eteenpäin. Kipeästi kävi, mutta siedettävällä tasolla.

Ompeluun halusin paikallispuudutusta. Se oli melkein kamalinta koko jutussa. Olin jo " ylittänyt maaliviivan" ja vielä piti kivusta kärsia!

Ei nyt heti aukee mulle, miksi ympärillä hyssytellään siihen, ettei edes vaivautuisi ottamaan selvää siitä, mitä mahdollisuuksia kivun lievitykseen on tarjolla!



Ei kai kenelläkään mitään kunnianhimoja ole synnytyksen suhteen (ketä OIKEESTI kiinnostaa mitä sä siellä salissa oot tehnyt..), mutta kyllä mun mielestäni kannattaa pyrkiä siihen, ettei " varalta" pyydä kivunlievitystä, jonka sivuvaikutukset itse asiassa vaan pahentaa tilannetta tai tekee heikkoa monta päivää jälkeenpäin.



Kunhan löytää itselleen sen matalimman kohdan aidasta..

Mulle matalin kohta oli ilman kivunlievitystä synnyttäminen. Yhdestä lähes luomusta (ilokaasua imuttelin) ja yhdestä täysin luomusta mulla on jäänyt tosi hyvät fiilikset. Toivon ap:lle hyvää synnytystä, meni se sitten miten vaan.

ja ottaa selville millaisia kivunlievitysvaihtoehtoja on olemassa.

Mutta moni (myös minä) on sitä mieltä, että turha kuuluttaa kirkossa että MINÄ AION SYNNYTTÄÄ LUOMUNA, kun ei todellakaan voi tietää vaikka makaisi h-hetkellä leikkaussalissa vatsanahka auki.

Vierailija:

Ei nyt heti aukee mulle, miksi ympärillä hyssytellään siihen, ettei edes vaivautuisi ottamaan selvää siitä, mitä mahdollisuuksia kivun lievitykseen on tarjolla!

Ei kai kenelläkään mitään kunnianhimoja ole synnytyksen suhteen (ketä OIKEESTI kiinnostaa mitä sä siellä salissa oot tehnyt..), mutta kyllä mun mielestäni kannattaa pyrkiä siihen, ettei " varalta" pyydä kivunlievitystä, jonka sivuvaikutukset itse asiassa vaan pahentaa tilannetta tai tekee heikkoa monta päivää jälkeenpäin.

Kunhan löytää itselleen sen matalimman kohdan aidasta..

No, kohta tiedät sitten sinäkin. Mutta oman itsesi tähden toivon, ettet päätä mitään, voipi tulla kriisi jos hommat menee eri lailla kun olit suunnitellut.

" Minulla on mielestäni erittäin korkea kipukynnys

Esim. hammaslääkärissä en ole koskaan tarvinnut puudutetta. "



Ei hammaslääkäriä ja synnytystä voi verrata, ei ollenkaan.



Muut ovat oikeassa, kaivat vaan itsellesi kuoppaa kun nyt päätä kaiken ja luulet tieäväsi asiat paremmin kuin jo synnyttäneet ystäväsi. Oikeasti, mene sinne avoimin mielin, masennut vielä kun/jos asiat ei menekän kuten ajattelit.



t. " hammaslääkäriluomu" myös, mutta synnytyksissa täysi arsenaali :)

Joo, mä synnytin esikoisen luomusti kun en ehtinyt saada enää mitään. Ja teki kipeää. Helkutin kipeää. Niin kipeää, etten olisi voinut kuvitella sellaista kipua olevankaan. Siitä selvittiin.



Toista odottaessa valmistuduin henkiseti synnyttämään toisenkin kivulla. Vaan kuinka ollakaan, tällä kertaa ehdittiin antaa puudute juuri oikealla hetkellä. Sattui sitä ennen ja sen jälkeen, mutta siedettävästi.



Paremmin olin henkisesti mukana toisessa synnytyksessä, jossa kipua lievitettiin. Paremmat muistot ja fiilis jäi.



En oikein ymmärrä, miksi joku etukäteen päättää tällasia asioita. Eiköhän ne kannata päättää sitten, kun se hetki koittaa. Ei tarvi sitten kavereille nolona selittää, että ne pakotti ottamaan puudutetta ;)

Luuletko, että synnytys sattuu suunnilleen saman verran kuin hammaslääkärissä käynti.



Synnytyskipu on niin erilaista!!! Mulla on matala kipukynnys, eli huudan ja kiroan kun lyön varpaan kynnykseen, en kestä esim virtsatietulehduksen aiheuttamaa kipua, se on minusta aivan järkyttävän hirveätä!!



Silti olen synnyttänyt kahdesti ilman mitään kipulääkettä (ok, pyörittelin lantioita). Se ssttui joo, lääkäri sai pitää kiinni mun jaloista kun ne tärisi niin hirveästi.

Totta kai sitä voi AIKOA synnyttää luomusti. Kai sitä lapsikin tajuaa, että mitä vain voi sattua, voi jopa päätyä hätäsektioon. Tuskin kukaan meinaa silloin ilman puudutusta olla. Mutta ihmetyttää ja huvittaa tämä asenne mikä täältä paistaa, että luomusynnytystä ei saisi edes suunnitella jos sitten joutuukin -hui kauhistus- ottamaan epiduraalin.



Eihän sitä luomusynnytystä tule, jos ei ole sitä etukäteen ole suunnitellut ja päättänyt, että aikoo kestää ilman kipulääkkeitä. Onko teillä, naiset joku trauma itsellä, kun ette ole olleetkaan tarpeeksi vahvoja kestääksenne synnytyskipuja ilman epiduraalia, vai mikä teidät saa noin hermostumaan? Itse ainakin olen iloisesti yllättynyt, jos joku ensikertalainen suunnittelee luomusynnytystä ja olen mahdollisimman kannustava (itsellä kolme luomusynnytystä takana).

Voit joutua suunniteltuun sektioon jostain syystä. Voit joutua kiireelliseen sektioon tai hätäsektioon, jos synnytyksessä jokin menee pieleen. Nämä asiat eivät liity mitenkään siihen, mitä äiti haluaa ja suunnittelee, ja miten korkea kipukynnys hänellä on.

Ehkä synnytyksesi käynnistetään, ja saat oksitosiinitippaa täydellä teholla. Se aiheuttaa aika rajut supistukset. Ihan itsestään käynnistyneessä synnytyksessäkin voi tulla niin rajuja supistuksia, että et ole voinut kuvitellakaan sellaisia olevan. Synnytyskivut ja supistusten voima voi todellakin yllättää.

On ihan ok toivoa etukäteen luonnollista synnytystä, mutta ei kannata suunnitella kaikkea etukäteen. Lähipiirissäni ne, jotka suunnittelivat synnytyksen kulun etukäteen, ovat niitä joille jäi suurimmat traumat, synnytyspelko ja pettymyksen tunne jos kaikki ei mennytkään kuten suunniteltiin. Kun taas niille, jotka meni avoimin mielin ottamaan vastaan sen mitä tulee, jäi synnytyksestä hyvä mieli.

Musta synnytystä on turha suunnitella hirmuisesti etukäteen, vaan ottaa vastaan se, mitä tulee. mulla on korkea kipukynnys, mutta ekassa synnytyksessä epiduraali oli ehdoton, koska avautumisvaihe kesti kauan. Tokassa synnytyksessä en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä (vaikka sitä pyysin), koska synnytys oli niin nopea (yht. 4,5h). Kivut oli kovat, mutta kokemus oli hyvä.

Mulla kuusi lasta(kolmas ja neljäs kaksoset) ja kaikki olen luomuna synnyttänyt, jopa esikoiseni, vaikka olin suunnitellut vetää ilokaasua, mutta synnytys eteni niin nopsaan, ettei muistanut sitä vaihtoehtoa.

Kaikki muut päätin sitten myös synnyttää luomuna ja hyvin sen kesti, ei se niin hirveetä ollut.

ja kautta aikojen on lapsia synnytetty ilman kivunlievitystä, katsos kun minä en ole mikään turhasta valittaja" , kertoo aika paljon, ja aivan takuulla ärsyttää niitä joilla on jo kokemusta synnytyksestä.