Toiset saa loputtomasti sairaslomaa, toisille pidetään puhuttelu parista sairauspäivästä

Vierailija kirjoitti:

Naiset saavat AINA väh. parin viikon sairasloman sanoilla ”ahdistaa” ja ”kivuliaat menkat”. 

Novittu jos on kivuliaat menkat ja oksennus tulee kaaressa koska sattuu niin todellakin olen poissa sen takia hemmetin paukapää. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman, jotka ovat vuoden aikana useita viikkoja saikulla milloin minkäkin vaivan takia. Katsotaan kuinka kauan onni kestää. Ei ole vielä potkittu yyteiden avulla pihalle, mutta ei sitä tiedä koska se arpa osuu kohdalle.

Ihmettelen yhtä tuttavaani joka on kaupungilla töissä ja saanut sarjasaikuttaa jo vuosia, luulis että olis tulijoita jotka ei sarjasaikuta lisäksi varastaa työnantajalta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on idiootti esihenkilö ja todellakin olen töistä heti pois kun olen kipeä. Jos esihenkilö ei olisi pösilö niin varmasti joskus joustaisinkin siitä milloin haen saikkua.

Ymmärrän tämänkin täysin. On itselläkin kokemusta takavuosilta ahdistavasta työilmapiirista ja/tai esihenkilöstä.

Minunkin pomoni on kusimulkku, mutta en silti jätä työkavereitani pulaan. Vaikka osa heistäkin on kusimulk kuja.

Eihän tuo tarkoittanut, että koko ajan oltaisiin saikulla, vaan kuitenkin ehkä enemmän kuin jos esihenkilö olisi mukava ja työpaikan ilmapiiri  miellytttävä.  Pari "vitutussaikkua" vuodessa ei jätä ketään pulaan. Ehkäpä jopa kaikki työntekijät pitävät näitä vuoron perään?

Paitsi ne jotka eivät pidä. Juuri ihmisten moraalierojen takia vi tutussaikutus on kusipäiden puuhaa.

Oli sko aih etta koh distaa kat keru us ilm iön aih euttav aan esi hen kilöön sen sija an?

Mitä se auttaisi? Miten jollekin tulee edes mieleen kostosaikuttaa kun pomo on kusipää, kun ei se pomo ole siinä edes kärsijänä?

Omalla mielenterveydellä ei mitään arvoa? Nuo pienet viikonkin lomapätkät auttavat jaksamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on idiootti esihenkilö ja todellakin olen töistä heti pois kun olen kipeä. Jos esihenkilö ei olisi pösilö niin varmasti joskus joustaisinkin siitä milloin haen saikkua.

Ymmärrän tämänkin täysin. On itselläkin kokemusta takavuosilta ahdistavasta työilmapiirista ja/tai esihenkilöstä.

Minunkin pomoni on kusimulkku, mutta en silti jätä työkavereitani pulaan. Vaikka osa heistäkin on kusimulk kuja.

Eihän tuo tarkoittanut, että koko ajan oltaisiin saikulla, vaan kuitenkin ehkä enemmän kuin jos esihenkilö olisi mukava ja työpaikan ilmapiiri  miellytttävä.  Pari "vitutussaikkua" vuodessa ei jätä ketään pulaan. Ehkäpä jopa kaikki työntekijät pitävät näitä vuoron perään?

Paitsi ne jotka eivät pidä. Juuri ihmisten moraalierojen takia vi tutussaikutus on kusipäiden puuhaa.

Oli sko aih etta koh distaa kat keru us ilm iön aih euttav aan esi hen kilöön sen sija an?

Mitä se auttaisi? Miten jollekin tulee edes mieleen kostosaikuttaa kun pomo on kusipää, kun ei se pomo ole siinä edes kärsijänä?

Omalla mielenterveydellä ei mitään arvoa? Nuo pienet viikonkin lomapätkät auttavat jaksamaan. 

Oma mielenterveys paranee vaihtamalla työpaikkaa. Älä kaada vitu tustasi kollegoiden niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on idiootti esihenkilö ja todellakin olen töistä heti pois kun olen kipeä. Jos esihenkilö ei olisi pösilö niin varmasti joskus joustaisinkin siitä milloin haen saikkua.

Ymmärrän tämänkin täysin. On itselläkin kokemusta takavuosilta ahdistavasta työilmapiirista ja/tai esihenkilöstä.

Minunkin pomoni on kusimulkku, mutta en silti jätä työkavereitani pulaan. Vaikka osa heistäkin on kusimulk kuja.

Eihän tuo tarkoittanut, että koko ajan oltaisiin saikulla, vaan kuitenkin ehkä enemmän kuin jos esihenkilö olisi mukava ja työpaikan ilmapiiri  miellytttävä.  Pari "vitutussaikkua" vuodessa ei jätä ketään pulaan. Ehkäpä jopa kaikki työntekijät pitävät näitä vuoron perään?

Paitsi ne jotka eivät pidä. Juuri ihmisten moraalierojen takia vi tutussaikutus on kusipäiden puuhaa.

Oli sko aih etta koh distaa kat keru us ilm iön aih euttav aan esi hen kilöön sen sija an?

Mitä se auttaisi? Miten jollekin tulee edes mieleen kostosaikuttaa kun pomo on kusipää, kun ei se pomo ole siinä edes kärsijänä?

Omalla mielenterveydellä ei mitään arvoa? Nuo pienet viikonkin lomapätkät auttavat jaksamaan. 

Oma mielenterveys paranee vaihtamalla työpaikkaa. Älä kaada vitu tustasi kollegoiden niskaan.

Työpaikkoja onkin tarjolla kuin sieniä sateella. Ei ole minun vikani, jos sinä olet työtön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on idiootti esihenkilö ja todellakin olen töistä heti pois kun olen kipeä. Jos esihenkilö ei olisi pösilö niin varmasti joskus joustaisinkin siitä milloin haen saikkua.

Ymmärrän tämänkin täysin. On itselläkin kokemusta takavuosilta ahdistavasta työilmapiirista ja/tai esihenkilöstä.

Minunkin pomoni on kusimulkku, mutta en silti jätä työkavereitani pulaan. Vaikka osa heistäkin on kusimulk kuja.

Eihän tuo tarkoittanut, että koko ajan oltaisiin saikulla, vaan kuitenkin ehkä enemmän kuin jos esihenkilö olisi mukava ja työpaikan ilmapiiri  miellytttävä.  Pari "vitutussaikkua" vuodessa ei jätä ketään pulaan. Ehkäpä jopa kaikki työntekijät pitävät näitä vuoron perään?

Paitsi ne jotka eivät pidä. Juuri ihmisten moraalierojen takia vi tutussaikutus on kusipäiden puuhaa.

Oli sko aih etta koh distaa kat keru us ilm iön aih euttav aan esi hen kilöön sen sija an?

Mitä se auttaisi? Miten jollekin tulee edes mieleen kostosaikuttaa kun pomo on kusipää, kun ei se pomo ole siinä edes kärsijänä?

Omalla mielenterveydellä ei mitään arvoa? Nuo pienet viikonkin lomapätkät auttavat jaksamaan. 

Oma mielenterveys paranee vaihtamalla työpaikkaa. Älä kaada vitu tustasi kollegoiden niskaan.

Työpaikkoja onkin tarjolla kuin sieniä sateella. Ei ole minun vikani, jos sinä olet työtön. 

En ole, mutten myöskään motisaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä naapuriyksikön kollegan kanssa juuri muutama päivä sitten. Itse olen saikulla keskimäärin kerran vuodessa pari päivää, se perus flunssa. Nyt olen viimeksi ollut pois töistä puolitoista vuotta sitten. Kun minä soitan pomolle aamulla että olen kuumeessa enkä pääse töihin, pomo vastaa että selvä se, kuulostat hirveältä, soita huomenna aamulla jos et pääse vielä silloinkaan töihin. Hmm, jos mulla on nyt kaikki röörit tukossa ja kuumetta yli 39 astetta, tiedän ihan tasan etten ole menossa seuraavana päivänä töihin.

Kun taas noin 10 kertaa vuodessa eri verukkeilla saikuttava juoppotyökaverini on pois, pomo soittaa esim. maanantaina aamulla minulle ja sanoo että Riitta on pois ja tuskin tulee ainakaan ennen torstaita töihin. Miten Riitta saa melkein koko viikon yhdellä soitolla, ja minun pitää herätä joka aamu klo 6:30 ilmoittamaan poissaolosta?

Nämä on näitä työelämän mysteerejä.

Puolet totta, puolet paskaa 💩 Ymmärrän että sinulta vaaditaan päivittäinen soitto sairaana ollessasi. Se on ihan yleinen käytäntö, kerron kohta miksi. Mutta se että tuo sääntö koskisi muka vain sinua ja ei työkaveriasi Riittaa, niin se on aivan keksittyä paskaa. Esimies voi ilmoittaa Riitan palaamisesta vasta aikaisintaan torstaina, mutta tuolloin Ripellä on lekurin kirjoittama saikku sinne saakka. Muutoin Ripe noudattaa kanssasi samaa kaavaa, eli soittaa jokaisena aamuna sairauden jatkumisesta erikseen.

Miksi?

Koska valehteleminen omasta sairaudesta käy vaikeammaksi päivä päivältä, ellei sitten aivan sosiopaatti satu olemaan luonteeltaan. Jos tilanne on siis se että keskiviikkona soittaa flunssasta ja sillä periaatteella, että ilmoittaa erikseen JOS tulee vielä samalla viikolla töihin, niin hiljaista on. Sitä töihin paluusta ilmoittavaa soittoa saa tosiaan odotella. Mutta jos myös to ja pe pitää erikseen soittaa, niin voipi käydä hyvinkin niin, että perjantaina ei oikein pokka pidä ja sitä sanookin, että "on se olo jo helpottanut ja mä tuun tekemään työpäivän. Oli kuitenkin aika kevyt päivä tiedossa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on idiootti esihenkilö ja todellakin olen töistä heti pois kun olen kipeä. Jos esihenkilö ei olisi pösilö niin varmasti joskus joustaisinkin siitä milloin haen saikkua.

Ymmärrän tämänkin täysin. On itselläkin kokemusta takavuosilta ahdistavasta työilmapiirista ja/tai esihenkilöstä.

Minunkin pomoni on kusimulkku, mutta en silti jätä työkavereitani pulaan. Vaikka osa heistäkin on kusimulk kuja.

Eihän tuo tarkoittanut, että koko ajan oltaisiin saikulla, vaan kuitenkin ehkä enemmän kuin jos esihenkilö olisi mukava ja työpaikan ilmapiiri  miellytttävä.  Pari "vitutussaikkua" vuodessa ei jätä ketään pulaan. Ehkäpä jopa kaikki työntekijät pitävät näitä vuoron perään?

Paitsi ne jotka eivät pidä. Juuri ihmisten moraalierojen takia vi tutussaikutus on kusipäiden puuhaa.

Oli sko aih etta koh distaa kat keru us ilm iön aih euttav aan esi hen kilöön sen sija an?

Mitä se auttaisi? Miten jollekin tulee edes mieleen kostosaikuttaa kun pomo on kusipää, kun ei se pomo ole siinä edes kärsijänä?

Omalla mielenterveydellä ei mitään arvoa? Nuo pienet viikonkin lomapätkät auttavat jaksamaan. 

Oma mielenterveys paranee vaihtamalla työpaikkaa. Älä kaada vitu tustasi kollegoiden niskaan.

Työpaikkoja onkin tarjolla kuin sieniä sateella. Ei ole minun vikani, jos sinä olet työtön. 

En ole, mutten myöskään motisaikuta.

Olen eri mutta en näe siinä mitään väärää jos työpaikalla huono ilmapiiri, pomo veemäinen yms niin pitää ladata välillä akkuja, itsekin motisaikutan silloin kun tuntuu ettei vaan yksinkertaisesti jaksa ja pysty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on ero, määrääkö sairausloman lääkäri vai saikutatko säännöllisesti maanantaisin omalla ilmoituksella.

Jos et ymmärrä eroa, tuskin olet töissäkään.

On myös ero että onko suun ympärys ruskea ja hyvää pataa pomon kanssa vaikka töissä ei yhtä ahkerasti painaisikaan duunia kuin se hiljaisempi suorittaja, jonka sairastuminen on heti katastrofi.

Niin tai jos koko naama on sen värinen, meillä saa olla usein pois., ja ollaankin.  Toista se meillä muilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä naapuriyksikön kollegan kanssa juuri muutama päivä sitten. Itse olen saikulla keskimäärin kerran vuodessa pari päivää, se perus flunssa. Nyt olen viimeksi ollut pois töistä puolitoista vuotta sitten. Kun minä soitan pomolle aamulla että olen kuumeessa enkä pääse töihin, pomo vastaa että selvä se, kuulostat hirveältä, soita huomenna aamulla jos et pääse vielä silloinkaan töihin. Hmm, jos mulla on nyt kaikki röörit tukossa ja kuumetta yli 39 astetta, tiedän ihan tasan etten ole menossa seuraavana päivänä töihin.

Kun taas noin 10 kertaa vuodessa eri verukkeilla saikuttava juoppotyökaverini on pois, pomo soittaa esim. maanantaina aamulla minulle ja sanoo että Riitta on pois ja tuskin tulee ainakaan ennen torstaita töihin. Miten Riitta saa melkein koko viikon yhdellä soitolla, ja minun pitää herätä joka aamu klo 6:30 ilmoittamaan poissaolosta?

Nämä on näitä työelämän mysteerejä.

Puolet totta, puolet paskaa 💩 Ymmärrän että sinulta vaaditaan päivittäinen soitto sairaana ollessasi. Se on ihan yleinen käytäntö, kerron kohta miksi. Mutta se että tuo sääntö koskisi muka vain sinua ja ei työkaveriasi Riittaa, niin se on aivan keksittyä paskaa. Esimies voi ilmoittaa Riitan palaamisesta vasta aikaisintaan torstaina, mutta tuolloin Ripellä on lekurin kirjoittama saikku sinne saakka. Muutoin Ripe noudattaa kanssasi samaa kaavaa, eli soittaa jokaisena aamuna sairauden jatkumisesta erikseen.

Miksi?

Koska valehteleminen omasta sairaudesta käy vaikeammaksi päivä päivältä, ellei sitten aivan sosiopaatti satu olemaan luonteeltaan. Jos tilanne on siis se että keskiviikkona soittaa flunssasta ja sillä periaatteella, että ilmoittaa erikseen JOS tulee vielä samalla viikolla töihin, niin hiljaista on. Sitä töihin paluusta ilmoittavaa soittoa saa tosiaan odotella. Mutta jos myös to ja pe pitää erikseen soittaa, niin voipi käydä hyvinkin niin, että perjantaina ei oikein pokka pidä ja sitä sanookin, että "on se olo jo helpottanut ja mä tuun tekemään työpäivän. Oli kuitenkin aika kevyt päivä tiedossa".

Niin, juuri tästä syystä ihmetyttää että miksi esimerkiksi meistä kahdesta minä olen se joka soittaa päivittäin, ja sarjasaikku-juopporiitta saa ilmoittaa heti olevansa ainakin sen kolme päivää. En tiedä ymmärsitkö sitä alkuperäistä kommenttiani. Miksi minun saikkuani epäillään, ja sarjasaikun ei? Vai eikö pomo vaan jaksa kinata sen kanssa että pitääkö soittaa vai ei? Riitta on siis syystä riippumatta aina pois 5 päivää eli ma-pe. Vatsatauti, kipeä jalka, menkat, flunssa, päänsärky, huonosti nukuttu yö, you name it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on idiootti esihenkilö ja todellakin olen töistä heti pois kun olen kipeä. Jos esihenkilö ei olisi pösilö niin varmasti joskus joustaisinkin siitä milloin haen saikkua.

Ymmärrän tämänkin täysin. On itselläkin kokemusta takavuosilta ahdistavasta työilmapiirista ja/tai esihenkilöstä.

Minunkin pomoni on kusimulkku, mutta en silti jätä työkavereitani pulaan. Vaikka osa heistäkin on kusimulk kuja.

Eihän tuo tarkoittanut, että koko ajan oltaisiin saikulla, vaan kuitenkin ehkä enemmän kuin jos esihenkilö olisi mukava ja työpaikan ilmapiiri  miellytttävä.  Pari "vitutussaikkua" vuodessa ei jätä ketään pulaan. Ehkäpä jopa kaikki työntekijät pitävät näitä vuoron perään?

Paitsi ne jotka eivät pidä. Juuri ihmisten moraalierojen takia vi tutussaikutus on kusipäiden puuhaa.

Oli sko aih etta koh distaa kat keru us ilm iön aih euttav aan esi hen kilöön sen sija an?

Mitä se auttaisi? Miten jollekin tulee edes mieleen kostosaikuttaa kun pomo on kusipää, kun ei se pomo ole siinä edes kärsijänä?

Omalla mielenterveydellä ei mitään arvoa? Nuo pienet viikonkin lomapätkät auttavat jaksamaan. 

Oma mielenterveys paranee vaihtamalla työpaikkaa. Älä kaada vitu tustasi kollegoiden niskaan.

Työpaikkoja onkin tarjolla kuin sieniä sateella. Ei ole minun vikani, jos sinä olet työtön. 

En ole, mutten myöskään motisaikuta.

Olen eri mutta en näe siinä mitään väärää jos työpaikalla huono ilmapiiri, pomo veemäinen yms niin pitää ladata välillä akkuja, itsekin motisaikutan silloin kun tuntuu ettei vaan yksinkertaisesti jaksa ja pysty

Okei. Minä näen siinä paljonkin vääärää. Ei se ilmapiiri ainakaan parane sillä että muutamat lusmut ovat pois ja muut hoitavat duunit.

Aina ei mee tasan nallekarkit. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole kolmea päivää pitempään pois ilman lääkärintodistusta. Eikä sulle kuulu hänen diagnoosinsa.

Itsellesi ei näköjään ole koskaan tullut mieleen, että myös alkoholismi on sairaus ja siihen haetaan apua lääkäriltä. Kokeile joskus, raitistuminen on hieno homma.

Kokeile alkoholismia? Niin että ymmärrys kasvaa? Täh? Hullua ja typerää ajatusmaailmaa 

Jep. Lapseton kollega sarjasaikutti vuoden pestissään lähes joka viikko. Hirveä selittely työpaikalla poissaolon syistä. Silti sai uuden pestin, kun toinen kollega jäi ilman (oli pari päivää vuodessa sairauslomalla). Tuskin selittyy ammattitaidolla, oli myös surkea työssään, mutta kova suustaan. Otti kunnian muiden töistä ja sai puhui itsensä ulos tilanteesta kuin tilanteesta.

Naiset saikuttaa huomattavasti enemmän kun miehet ja naiset saa muutenkin paljon helpommin saikkua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvussa on varmaan joku vika kun ei koskaan saada sairauslomaa tai sairauksia vähätellään.

Esim minulla murtui selkä sain juuri ja juuri 3pv sairista ja buranaa.

Kun sairastuin keuhkokuumeeseen enkä päässyt töihin esimies soitti iltapäivällä ja kysyi jos vaikka tulisin tekemään työt illalla päivän sijaan!?

Tyttäreni joutui teholle ja esimies soitti perään ja haukkui lusmuksi kun joutui olemaan siellä 3pv

Selkänikaman murtumassa nyt valitettavasti on niin, että sille ei tehdä mitään vaan se paranee itsestään, niin siksi siitä ei saikkua saa. Pahinta on silloin makoilu ja liikkumattomuus.

Entäs kylkiluun? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki vaan keskittyisivät ihan omaan terveyteen, ei työkaverin. Eihän teidän edes kuuluisi tietää toisen saikkujen syitä jos johtaminen kunnossa.

Ei kuulukaan, mutta jos järjestelmä ei ole reilu, niin varmasti alkaa ärsyttämään. Johtaminen ei ole kunnossa ja lääkäreiden sairausloman antamiset ovat tosi kirjavia.

Ja se omalla ilmoituksella poissaolo on sekin aika veteen piirretty viiva. Jollain on tällaisia 3 päivän poissaoloja joka toinen viikko, toisella kerran 20 vuodessa. Kukin saa itse tehdä kriteerit. Olisi reilumpaa, että lyhyitä poissaoloja omalla ilmoituksella sallitaan 10 päivää per vuosi, sen jälkeen jokainen poissaolo lääkärin kautta.

Meilläkin saa 3pv omalla imoituksella, mutta viikonloppu lasketaan siihen kolmeen mukaan. Siis pe tai ma-poissaolo on ok mutta pe-ma-ei ole ok. Ja jos noita lyhyitä on paljon niin tottakai pomo puuttuu asiaan.

 

Juuri kukaan ei saikuta lämpimikseen. Jollakulla on kauhea migreeni joka poikii poissaoloja joskus mutta suoraan sanoen ei ole tullut mieleen epäillä häntä, koska keskityn omaan työhön ja omiin poissaoloihin.  Periaatteessa tuollaisen migreenitarinan voisi rakentaa mutta aika paljon saisi opetella oireita ja puhua lääkäreille että saisi tuosta oikeasti keissin, ja pitäisi sistten oikeasti pysytellä kotona verhot ikkunoissa. Mieti miten noloa kun jäisit migreenin takia pois ja sitten kahvihuoneessa joku kertoisi nähneensä sinut lenkillä/leffassa/baarissa/kaupassa. Kenkä heilahtais nopeammin kuin migreenikohtaus.   

Ai jos mulla on aamulla aurallinen migreeni, niin en saa myöhemmin päivällä käydä lenkillä? Pitää vaan sinnitellä töissä? Olen sairaanhoitaja. Vähän noloa sekin, jos satun pistämään suhun tai lapseesi ihan väärän määrän lääkettä, kun näkökenttä välkkyy sahalaitaa. Saikkuakaan ei kannata sillä hetkellä pyytää, koska en näe myöskään tietokoneen ruudulta kunnolla. 

Joillakin on aivan liian matala kynnys jäädä saikulle. Kun vähänkin tuntuu syystä tai toisesta että nyt ei jaksa olla töissä. Niinku muut siellä mielissään viettäisi päivänsä.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki vaan keskittyisivät ihan omaan terveyteen, ei työkaverin. Eihän teidän edes kuuluisi tietää toisen saikkujen syitä jos johtaminen kunnossa.

Joo, mutta kun poisssolijoita joutuu varsinkin määräaikaiset paikkaamaan, hoitamaan yht’äkkiä vieraita tehtäviä ilman mitään opastusta, välillä on kolmen-neljänkin henkilön työtehtävät priorisoitavissa. Ja jälkikäteen ei kyllä kiitosta saa vaan arvosteltavaa etsimällä etsitään.

Esihenkilönä minua ei lähtökohtaisesti kiinnosta miksi joku saikuttaa enkä kysele sen perään: parempi että on kotona kun töissä työkyvyttömänä, oli syy mikä tahansa. Ja muutaman päivän jälkeen pitää muutenkin toimittaa sitten lääkärintodistus. 
Mutta kun tietty määrä saikuttelupäiväiä tulee täyteen, niin alkaa iso pyörä pyöriä kun varhaisen välittämisen malli polkaistaan käyntiin, ja siinä sitten käännetään kaikki kivet ja kannot kun yritetään selvittää miksi kyseinen henkilö on niin paljon poissa sairastelujen takia. Siinä ollaan sitten pakotettu 60% tai 80% työajalle, tai katkaisuun, tms.
Ihmettelen että eikö ketjussa esiintyviä sarjasaikuttajia kohdella muissa paikoissa näin?