Lue keskustelun säännöt.
Onko uusperhettä muodostaessa tämä tyypillistä?
Millaisia kokemuksia teillä itsellänne tai teidän läheisillä on ollut:
Kun olette perustaneet uusperheen, siis muuttaneet yhteen, niin onko se tyypillistä, että alkuun kaikki tuntuu menevän hienosti ja vaivattomasti, mutta sitten muutaman kuukauden tai parin vuoden kuluttua tulee yhtäkkiä sellainen fiilis, että voi hitto miten kamalaa tää on ja mitä järkeä tässä on? Vai onko mennyt just toisinpäin, eli alkuun ollut kaikilla osapuolilla hankalaa ja joutuu hammasta purren jatkamaan ja sitten pian kuitenkin helpottanut ja on tosi kivaa asua uusperheessä?
Kommentit (262)
Meidän uusperhe toimii, koska minun lapseni isä ei ole kuvioissa ja toisaalta mieheni lapsi ei käy meillä. En usko että toimii sellainen väkisin yhden perheen leikkiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
H*i hlvtti mitä mä luen! Oon just vuosien jälkeen muuttanut takas Suomeen ja en todellakaan aio hankkia suomalaista naista, jos ootte oikeesti noin sairaita! Muualla toisen lapset otetaan ilosylin vastaan ja kohdellaan omina, eikä todellakaan mietitä jonain "kulueränä". Mitä vttua mä luen!? Onhan nää viestit vitsejä ja huonoa provoa, onhan?
Suomalaisen äärifeminismin ilmentymä. Esiintyvyys korkeaa mieleltään epävakaiden naisten keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Toisaalta ei ne aikuiset lapsetkaan välttämättä mihinkään häviä. Tulee perhejuhlia, ja joulut ym. Siinä joutuu sitten valitsemaan joko ne omat, aikuiset lapset tai sen kumppanin.
Yhtä perkelettä lapsettoman seurustella sinkkuvanhemman kanssa.
Täyttä helvettiä joku uusperhe helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni lennosta vaihtaen aloitettu uusperhe on kulissi. Pelkkää näytelmää vuorosanoineen.
Meillä äiti puhui paskaa puolisonsa lapsista selän takana, mutta edessäpäin me oltiin niiin toimiva ja onnellinen uusperhe. Jos me lapset yritettiin kertoa jotain negatiivista, niin turpiin tuli.
Klassinen tapaus. Nainen joka ensin rikkoo ydinperheen ei kykene edes uusperheessä tasapainoon.
Ja tässä näette mistä tosiasiassa on kyse kohtuuttomassa "uusperhehelvetillä" pelottelussa: huono puoliso, yleensä myös huono vanhempi, pelkää että puoliso ymmärtäisi että voi löytää jonkun paremman jonka kanssa luoda onnellisempi suhde ja perhe ja uskaltaisi lähteä.
Tarkka pitää tietenkin olla, ei kiirehtiä eikä epätoivoisesti hakea vain jotakuta. Mutta tämä pätee myös ydinperheen perustamiseen.
Olet kyllä suhteellisen taitava narsistisessa asian vääntelyssä. Mutta sen kyllä tunnistaa helposti.
Monesti sarjapettäjä ja sarjaeroaja käyttää sinun argumentaatiotapaasi.
Varmasti käyttääkin, samoilla argumenteilla kun voi pyrkiä perustelemaan erilaisia tilanteita. Aivan samoin sinun argumenttejasi käyttää narsisti joka yrittää syyllistää puolisonsa ja perheensä jäämään pysyvästi kun on kerran heidät saaliikseen saanut. Ja joku aina jää, itse olisin toivonut ettei minun olisi tarvinnut ottaa sitä vastuuta että kannustin äitiä eroamaan ennen kuin äijä pilaisi nuorempienkin sisarusten lapsuuden. Onneksi lopulta silti uskalsi, tuhat kertaa parempi löytyi tilalle ja häntä kiitän edelleen paljosta ja mieluummin isäkseni kutsun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Tosi monessa uusperheessä lasketaan siten, ettei vain jouduta elättämään toisen lapsia.
Halutaanko ydinåerheessä elättää muiden lapsia?
Jos ei kykene jollain tavoin välittämään puolisonsa lapsista osana häntä, niin mitä rakkautta se puolisoakaan kohtaan on? Himoa ja yksinäisyyden pelkoa, joiden perustalle ei tietenkään pitäisi mitään perhettä laskea, ydin- tai uus-.
Edellyttääkö välittäminen sitä että haluat elättää jotakin? Kuulostaa vähän oudolle ajatukselle.
Kyllä nykypäivänä vain pelkät kuplivat tunteet ja kuumat kosketukset ovat kaikista tärkeintä.
Lapsista viis.
Eläkää ihmiset hetkessä koska eihän huomisesta tiedä!
Eikö jokainen elä oli parisuhteessa tai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperheessä lapsilla on tasan kaksi vanhempaa ja yksi koti. En pidä kovin kamalana.
Arvaan että se lapsi on sinun.
Jos teillä olisi vieras toisen henkilön lapsi läsnä koko ajan, se alkaisi tuntua kamalalta.
Eivät lapset nyt niin vieraita ole, kun ovat kaikki sisaruksia. Toinen vanhempi on kaikille sama.
Eivät ole sisaruksia. Ovat sisarpuolia toisilleen.
Nimenomaan ovat sisaruksia, puolisisaruksia. Sisarpuolet eivät ole biologisesti sukua toisilleen, vrt. isäpuoli, äitipuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäi vuoden kokeiluksi. Nyt olen luonut yhteyttä lapsiini uudelleen, pyytänyt anteeksi aiheuttamaani kärsimystä ja käynyt terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Tosi monessa uusperheessä lasketaan siten, ettei vain jouduta elättämään toisen lapsia.
Halutaanko ydinåerheessä elättää muiden lapsia?
Miten tämä kysymys liittyy tähän? Ydinperheessä luonnollisesti elätetään omat lapset. Uusperheessä tapellaan, kuka elättää ketäkin.
Miksi siitten uusperheessä lapset pitäisi olla yhteisiä tai elättää niitä toisen lapsia?
No sehän se pointti onkin. Kun lapsia ei pidetä yhteisinä, ei sellainen ole mikään perhe. Ja lapsille sellainen on tympeä elinympäristö.
Miksi sitä ei voisi nimittää perheeksi? Miten se on sinulta pois jos toiset pitää sitä perheenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperhe toimii, koska minun lapseni isä ei ole kuvioissa ja toisaalta mieheni lapsi ei käy meillä. En usko että toimii sellainen väkisin yhden perheen leikkiminen.
Miksi miehesi lapsi ei käy teidän luona? Eikö miehesi ole missään tekemisissä lapsensa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Jäi vuoden kokeiluksi. Nyt olen luonut yhteyttä lapsiini uudelleen, pyytänyt anteeksi aiheuttamaani kärsimystä ja käynyt terapiassa.
Mitä tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän uusperhe toimi aika hyvin. Molemmilla omia lapsia, ei yhteisiä. Nyt lapset jo aikuisia ja omillaan. Uusperheen alussa he olivat 12-16.
Kukaan ei ole meiltä ollut riidoissa toistensa kanssa koskaan. Minun lapseni olivat alussa vuoroviikkolapsia, mutta uusperheestäni huolimatta halusivat lopulta muuttaa vain minun luokseni. Nuorin eli kotona jopa 23-vuotiaaksi. Pidän lapsipuolistani ja tiedän, että he ihan pitävät minusta.
Yksi syy kaikkeen on temperamentit, meillä kai ne sopivat suht hyvin yhteen. Kaikki ovat täyspäisiä.
Toisekseen emme koskaan änkeneet tätä meitä ydinperhen muotiin. Se tuhoaa uusperheet, kun luullaan, että dynamiikka olisi sama.
Kolmanneksi mies on kantanut vastuunsa omista lapsistaan ja minä omistani. Se on suurin syy uusperheiden hajoamiseen: mies (useinmiten mies) sysää oman kasvatus- hoito - ja viihdytysvastuun äitipuolelle, joka lopulta uupuu.
Mutta ap:n kysymykseen, oliko vaikeinta alussa vai lopussa. No, ehkä alussa, kun yritettiin löytää kompromissa, joka sopii kaikille, myös lapsille. Suurimmat ongelmat minun puoleltani on ollut oman pääni sisäisiä. Ei johdu miehen tai lasten käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tunne ketään joka olisi ollut onnellinen lapsena uusiperheessä. On niitäkin varmasti mutta sen on pakko olla niin että useimmiten se on kamalaa. Älkää muuttaako yhteen jos lapset on vanhempia kun taaperoita. Mulla ei ole lapsia ja näinkin oma asunto on niin paljon parempi vaihtoehto kuin asua yhdessä partnerin kanssa.
Väitän että useimmilla näistä on ollut jotain sellaista vanhemmissa tai vähintään toisessa vanhemmassa, että myös ydinperheessä olisi ollut melko kamalaa joka tapauksessa.
Ratkaisu tuossa on, että erotaan mutta ei perusteta uusperhettä. Lapset saavat kasvaa rauhassa.
Miten saavat kasvaa rauhassa, jos ovat kuitenkin edelleen sen hankalan vanhemman kanssa? Tai jos vain toinen vanhemmista on hankala ja on juuri se vanhempi josta on päästy kauemmaksi, niin miten ei-hankala, kypsä uusi aikuinen haittaisi? Useimmitenhan kyse on tietenkin siitä että eri tavoin hankalat ja epäkypsät ihmiset ovat hankkineet lapsia ja löytävät uusiksi puolisoikseenkin jollain tavoin hankalia ja epäkypsiä ihmisiä.
On kuitenkin myös ihmisiä, jotka ovat kerran erehtyneet mutta osaavat sittemmin valita rauhassa paremmin esim. koska on tullut ikää ja kokemusta. Näissä tapauksissa uusperhe tuo lisää välittäviä aikuisia ja erilaisia mahdollisuuksia. Sinun kommenttisi taas kuulostaa juuri siltä, jolla se ensimmäisen perheen hankala vanhempi pyrkii estämään ex-puolisoaan ja lapsiaan ainakaan saamasta uutta onnellisempaa perhettä.
En mä tarkoittanut sitä "ei uusperhettä" miksikään rangaistukseksi kenellekään, vaan, että jos suhde on huono niin ero on täysin ok, mutta uusperhe on lapsille aina riski ja usein nettonegatiivinen asia, joten suosittelen kaikkia välttämään sitä ja esim. seurustelemaan eri asunnoista käsin.
Jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat kahjoja niin se on lapsille tietysti kamala asia mutta ei sille voi mitään, mutta ei uusperhe siihen auta, yleensä päinvastoin. Jos molemmat vanhemmat ovat epävakaita niin siinä saavat lapset katsella kun riehuvat uusissa ihmissuhteissaan tai jos vain toinen on kahjo niin olisi kiva, että edes sen toisen vanhemman koti olisi lapsille turvapaikka, jossa ei tarvitse sopeutua vieraaseen ihmiseen.
Siinä mielessä samaa mieltä, että todella tarkka ja varovainen pitää olla ja ottaa aikaa, ja jos mikään epäilyttää niin mieluummin ei muuteta yhteen. Ja tiedän myös että uusi aikuinen on aina riski, joten siksi tuo edellä mainittu.
Mutta kategorisesti en silti uusperheestä kieltäytyisi, koska oikeanlaisten kypsien aikuisten koostamana voi tosiaan olla myös rikkaus ja mahdollisuuksien lisäys lapsillekin, omassa lähipiirissä useampi tällainen. Hyvän puolison kanssa jaksaa myös vanhemmuutta täydemmin. Ongelma lienee siinä, että nimenomaan ne epävakaat eivät kykene arvioimaan tilannetta rauhassa vaan perustavat himojensa huumassa moninkertaisen määrän uusperheitä näihin vakaampiin vanhempiin verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen ei ole saanut pidettyä edes omaa perhettään koossa, millä todennäköisyydellä hän pystyy pitämään uusperheen onnellisena?
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen ei ole saanut pidettyä edes omaa perhettään koossa, millä todennäköisyydellä hän pystyy pitämään uusperheen onnellisena?
Parisuhteessa on kaksi ihmistä, joista kummankin pitää tahtoa ja tulla puolitiehen vastaan. Yksinään ei voi perhettä pitää koossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Onhan lapsilla olemassa jo se toinenkin vanhempi. Eikä kaikki halua panostaa kovin paljon vieraisiin lapsiin. Vaan omiinsa. Sitten se onkin kiva, kun samassa ns. perheessä lapset ovat eriarvoisessa asemassa.
Jos lapset ovat eriarvoisessa asemassa, niin perheessä ei ole yhtään todellista aikuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Tosi monessa uusperheessä lasketaan siten, ettei vain jouduta elättämään toisen lapsia.
Halutaanko ydinåerheessä elättää muiden lapsia?
Miten tämä kysymys liittyy tähän? Ydinperheessä luonnollisesti elätetään omat lapset. Uusperheessä tapellaan, kuka elättää ketäkin.
Miksi siitten uusperheessä lapset pitäisi olla yhteisiä tai elättää niitä toisen lapsia?
No sehän se pointti onkin. Kun lapsia ei pidetä yhteisinä, ei sellainen ole mikään perhe. Ja lapsille sellainen on tympeä elinympäristö.
Miksi sitä ei voisi nimittää perheeksi? Miten se on sinulta pois jos toiset pitää sitä perheenä?
Uusperhe on feikkiperhe. Oikeassa perheessä kaikilla on hyvä olla. Ainoastaan ydinperhe tai yhden vanhemman perhe on oikea perhe.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen ei ole saanut pidettyä edes omaa perhettään koossa, millä todennäköisyydellä hän pystyy pitämään uusperheen onnellisena?
Miksi ihmisen tehtävä ylipäätää olisi pitää muut onnellisina? Lähtökohta suhteeseen on mielestäni väärä jos kuvitellaan että toinen teker tai pitää minun onnellisena. Omasta onnellisuudesta jokainen vastaa itse.
Lastenkin kohdalla vanhemat parhaimmillaakin vain ohjaavat lasta löytämään ne asiat jotka lapsen tekevät onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Tosi monessa uusperheessä lasketaan siten, ettei vain jouduta elättämään toisen lapsia.
Halutaanko ydinåerheessä elättää muiden lapsia?
Miten tämä kysymys liittyy tähän? Ydinperheessä luonnollisesti elätetään omat lapset. Uusperheessä tapellaan, kuka elättää ketäkin.
Miksi siitten uusperheessä lapset pitäisi olla yhteisiä tai elättää niitä toisen lapsia?
No sehän se pointti onkin. Kun lapsia ei pidetä yhteisinä, ei sellainen ole mikään perhe. Ja lapsille sellainen on tympeä elinympäristö.
Miksi sitä ei voisi nimittää perheeksi? Miten se on sinulta pois jos toiset pitää sitä perheenä?
Uusperhe on feikkiperhe. Oikeassa perheessä kaikilla on hyvä olla. Ainoastaan ydinperhe tai yhden vanhemman perhe on oikea perhe.
Vaikuttaa että sinulla ei ole hybä olla itsesi kanssa. Millaisessa perheessä elät?
H*i hlvtti mitä mä luen! Oon just vuosien jälkeen muuttanut takas Suomeen ja en todellakaan aio hankkia suomalaista naista, jos ootte oikeesti noin sairaita! Muualla toisen lapset otetaan ilosylin vastaan ja kohdellaan omina, eikä todellakaan mietitä jonain "kulueränä". Mitä vttua mä luen!? Onhan nää viestit vitsejä ja huonoa provoa, onhan?