Lue keskustelun säännöt.
Onko uusperhettä muodostaessa tämä tyypillistä?
Millaisia kokemuksia teillä itsellänne tai teidän läheisillä on ollut:
Kun olette perustaneet uusperheen, siis muuttaneet yhteen, niin onko se tyypillistä, että alkuun kaikki tuntuu menevän hienosti ja vaivattomasti, mutta sitten muutaman kuukauden tai parin vuoden kuluttua tulee yhtäkkiä sellainen fiilis, että voi hitto miten kamalaa tää on ja mitä järkeä tässä on? Vai onko mennyt just toisinpäin, eli alkuun ollut kaikilla osapuolilla hankalaa ja joutuu hammasta purren jatkamaan ja sitten pian kuitenkin helpottanut ja on tosi kivaa asua uusperheessä?
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi vaikeaa ja ajan myötä vaan vaikeampaa. Uusperheet ovat julma rangaistus lapsille ja sanana hirviö, koska kyse ei koskaan ole perheestä.
Kuinka niin? Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa. Ei ne uusperheet muuten olisi niin yleisiä, jos ne olisivat kovin vaikeita.
Uusioperheet on yleisiä vain sentakia ettei useimmat ihmiset kykene elämään yksin ja on pakko lopulta ottaa joku jonka vain saa.
Jostain syystä moni nainen ajattelee, että perheessä on oltava kaksi aikuista tai lapset eivät kasva ja kehity oikein. Sen vuoksi heillä on kiire perustaa eron jälkeen uusperhe. Tai toinen tyypillinen on se, että on perustettu perhe nuorena huonon puolison kanssa, eikä nainen tämän vuoksi ole koskaan saanut kokea kunnollista rakastavaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Tosi monessa uusperheessä lasketaan siten, ettei vain jouduta elättämään toisen lapsia.
Pikkuhiljaa voisi lopettaa puheen "bonuslapsista" kun useimpien kohdalla kyse on rasite lapsista.
On haluttu mies tai nainen mutta on ollut syystä tai toisesta pakko ottaa myös hänen mukana tulevat lapset. Todella harva todellisuudessa pitää sitä plussana että kumppanilla on lapsia toisen kanssa ja yksikään ihminen ei saisi pakkeja sentakia ettei tällä ole lapsia toisen kanssa.
Rasite lapsien mukana monesti seuraa myös raiste exä joka ei pidä sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni lennosta vaihtaen aloitettu uusperhe on kulissi. Pelkkää näytelmää vuorosanoineen.
Meillä äiti puhui paskaa puolisonsa lapsista selän takana, mutta edessäpäin me oltiin niiin toimiva ja onnellinen uusperhe. Jos me lapset yritettiin kertoa jotain negatiivista, niin turpiin tuli.
Klassinen tapaus. Nainen joka ensin rikkoo ydinperheen ei kykene edes uusperheessä tasapainoon.
Ja tässä näette mistä tosiasiassa on kyse kohtuuttomassa "uusperhehelvetillä" pelottelussa: huono puoliso, yleensä myös huono vanhempi, pelkää että puoliso ymmärtäisi että voi löytää jonkun paremman jonka kanssa luoda onnellisempi suhde ja perhe ja uskaltaisi lähteä.
Tarkka pitää tietenkin olla, ei kiirehtiä eikä epätoivoisesti hakea vain jotakuta. Mutta tämä pätee myös ydinperheen perustamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin uusperheeseen optimistisesti, mutta se tuli vain vaikeammaksi ajan kanssa. Se että puoöison lapset tulivat kotiini viikonloppuisin ja lomilla alkoi kuormittaa vuosi vuodelta enemmän ja lopulta muutimme erilleen. Lisäksi se uusperheys ei ollut hyvä lastenkaan kannalta, he kärsivät myös. Kukaan ei rakasta toisen lasta kuten omaansa, kyse on vain siitä, että onnistuuko sietämään heitä jotenkuten vai huonosti.
No tässä rehellinen kirjoitus. 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Tosi monessa uusperheessä lasketaan siten, ettei vain jouduta elättämään toisen lapsia.
Halutaanko ydinåerheessä elättää muiden lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperheessä lapsilla on tasan kaksi vanhempaa ja yksi koti. En pidä kovin kamalana.
Arvaan että se lapsi on sinun.
Jos teillä olisi vieras toisen henkilön lapsi läsnä koko ajan, se alkaisi tuntua kamalalta.
Eivät lapset nyt niin vieraita ole, kun ovat kaikki sisaruksia. Toinen vanhempi on kaikille sama.
Eivät ole sisaruksia. Ovat sisarpuolia toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Tosi monessa uusperheessä lasketaan siten, ettei vain jouduta elättämään toisen lapsia.
Halutaanko ydinåerheessä elättää muiden lapsia?
Miten tämä kysymys liittyy tähän? Ydinperheessä luonnollisesti elätetään omat lapset. Uusperheessä tapellaan, kuka elättää ketäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni lennosta vaihtaen aloitettu uusperhe on kulissi. Pelkkää näytelmää vuorosanoineen.
Meillä äiti puhui paskaa puolisonsa lapsista selän takana, mutta edessäpäin me oltiin niiin toimiva ja onnellinen uusperhe. Jos me lapset yritettiin kertoa jotain negatiivista, niin turpiin tuli.
Klassinen tapaus. Nainen joka ensin rikkoo ydinperheen ei kykene edes uusperheessä tasapainoon.
Ja tässä näette mistä tosiasiassa on kyse kohtuuttomassa "uusperhehelvetillä" pelottelussa: huono puoliso, yleensä myös huono vanhempi, pelkää että puoliso ymmärtäisi että voi löytää jonkun paremman jonka kanssa luoda onnellisempi suhde ja perhe ja uskaltaisi lähteä.
Tarkka pitää tietenkin olla, ei kiirehtiä eikä epätoivoisesti hakea vain jotakuta. Mutta tämä pätee myös ydinperheen perustamiseen.
Olet kyllä suhteellisen taitava narsistisessa asian vääntelyssä. Mutta sen kyllä tunnistaa helposti.
Monesti sarjapettäjä ja sarjaeroaja käyttää sinun argumentaatiotapaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Tosi monessa uusperheessä lasketaan siten, ettei vain jouduta elättämään toisen lapsia.
Halutaanko ydinåerheessä elättää muiden lapsia?
Miten tämä kysymys liittyy tähän? Ydinperheessä luonnollisesti elätetään omat lapset. Uusperheessä tapellaan, kuka elättää ketäkin.
Miksi siitten uusperheessä lapset pitäisi olla yhteisiä tai elättää niitä toisen lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Eli suhteessa toinen laitetaan kustantamaan lasten harrastuksia vaikkei nämä ole edes hänen omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Tosi monessa uusperheessä lasketaan siten, ettei vain jouduta elättämään toisen lapsia.
Halutaanko ydinåerheessä elättää muiden lapsia?
Jos ei kykene jollain tavoin välittämään puolisonsa lapsista osana häntä, niin mitä rakkautta se puolisoakaan kohtaan on? Himoa ja yksinäisyyden pelkoa, joiden perustalle ei tietenkään pitäisi mitään perhettä laskea, ydin- tai uus-.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tunne ketään joka olisi ollut onnellinen lapsena uusiperheessä. On niitäkin varmasti mutta sen on pakko olla niin että useimmiten se on kamalaa. Älkää muuttaako yhteen jos lapset on vanhempia kun taaperoita. Mulla ei ole lapsia ja näinkin oma asunto on niin paljon parempi vaihtoehto kuin asua yhdessä partnerin kanssa.
Väitän että useimmilla näistä on ollut jotain sellaista vanhemmissa tai vähintään toisessa vanhemmassa, että myös ydinperheessä olisi ollut melko kamalaa joka tapauksessa.
Ratkaisu tuossa on, että erotaan mutta ei perusteta uusperhettä. Lapset saavat kasvaa rauhassa.
Miten saavat kasvaa rauhassa, jos ovat kuitenkin edelleen sen hankalan vanhemman kanssa? Tai jos vain toinen vanhemmista on hankala ja on juuri se vanhempi josta on päästy kauemmaksi, niin miten ei-hankala, kypsä uusi aikuinen haittaisi? Useimmitenhan kyse on tietenkin siitä että eri tavoin hankalat ja epäkypsät ihmiset ovat hankkineet lapsia ja löytävät uusiksi puolisoikseenkin jollain tavoin hankalia ja epäkypsiä ihmisiä.
On kuitenkin myös ihmisiä, jotka ovat kerran erehtyneet mutta osaavat sittemmin valita rauhassa paremmin esim. koska on tullut ikää ja kokemusta. Näissä tapauksissa uusperhe tuo lisää välittäviä aikuisia ja erilaisia mahdollisuuksia. Sinun kommenttisi taas kuulostaa juuri siltä, jolla se ensimmäisen perheen hankala vanhempi pyrkii estämään ex-puolisoaan ja lapsiaan ainakaan saamasta uutta onnellisempaa perhettä.
En mä tarkoittanut sitä "ei uusperhettä" miksikään rangaistukseksi kenellekään, vaan, että jos suhde on huono niin ero on täysin ok, mutta uusperhe on lapsille aina riski ja usein nettonegatiivinen asia, joten suosittelen kaikkia välttämään sitä ja esim. seurustelemaan eri asunnoista käsin.
Jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat kahjoja niin se on lapsille tietysti kamala asia mutta ei sille voi mitään, mutta ei uusperhe siihen auta, yleensä päinvastoin. Jos molemmat vanhemmat ovat epävakaita niin siinä saavat lapset katsella kun riehuvat uusissa ihmissuhteissaan tai jos vain toinen on kahjo niin olisi kiva, että edes sen toisen vanhemman koti olisi lapsille turvapaikka, jossa ei tarvitse sopeutua vieraaseen ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Onhan lapsilla olemassa jo se toinenkin vanhempi. Eikä kaikki halua panostaa kovin paljon vieraisiin lapsiin. Vaan omiinsa. Sitten se onkin kiva, kun samassa ns. perheessä lapset ovat eriarvoisessa asemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Tosi monessa uusperheessä lasketaan siten, ettei vain jouduta elättämään toisen lapsia.
Halutaanko ydinåerheessä elättää muiden lapsia?
Jos ei kykene jollain tavoin välittämään puolisonsa lapsista osana häntä, niin mitä rakkautta se puolisoakaan kohtaan on? Himoa ja yksinäisyyden pelkoa, joiden perustalle ei tietenkään pitäisi mitään perhettä laskea, ydin- tai uus-.
Edellyttääkö välittäminen sitä että haluat elättää jotakin? Kuulostaa vähän oudolle ajatukselle.
Fiksut ihmiset osaavat hoitaa uusperheen siten, ettei lapset kärsi. Mutta ihan turha kirkkain silmin väittää, että puolison lapset ovat yhtä rakkaita, kuin omat. Mitä olen sivusta seurannut, niin kyllä siellä järjestellään omat lomat ja vapaapäivät siten, ettei puolison lapset ole paikalla. Ja varsinkin, jos lapsella on nepsy-ongelmaa, niin häntä kyllä arvostellaan ja haukutaan melko rumasti ulkopuolisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Eli suhteessa toinen laitetaan kustantamaan lasten harrastuksia vaikkei nämä ole edes hänen omia lapsia.
Yhtälailla kai uusperheissäkin on vapaus olla tai olla olematta kuin ydinperheessä. Outo ajatus että perheessä joku laitetasn tekemään jotakin jota tämä ei halua vapaaehtoisesti tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Tosi monessa uusperheessä lasketaan siten, ettei vain jouduta elättämään toisen lapsia.
Halutaanko ydinåerheessä elättää muiden lapsia?
Miten tämä kysymys liittyy tähän? Ydinperheessä luonnollisesti elätetään omat lapset. Uusperheessä tapellaan, kuka elättää ketäkin.
Miksi siitten uusperheessä lapset pitäisi olla yhteisiä tai elättää niitä toisen lapsia?
No sehän se pointti onkin. Kun lapsia ei pidetä yhteisinä, ei sellainen ole mikään perhe. Ja lapsille sellainen on tympeä elinympäristö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Tosi monessa uusperheessä lasketaan siten, ettei vain jouduta elättämään toisen lapsia.
Halutaanko ydinåerheessä elättää muiden lapsia?
Jos ei kykene jollain tavoin välittämään puolisonsa lapsista osana häntä, niin mitä rakkautta se puolisoakaan kohtaan on? Himoa ja yksinäisyyden pelkoa, joiden perustalle ei tietenkään pitäisi mitään perhettä laskea, ydin- tai uus-.
Edellyttääkö välittäminen sitä että haluat elättää jotakin? Kuulostaa vähän oudolle ajatukselle.
Kyllä nykypäivänä vain pelkät kuplivat tunteet ja kuumat kosketukset ovat kaikista tärkeintä.
Lapsista viis.
Eläkää ihmiset hetkessä koska eihän huomisesta tiedä!
Perhe yleensäkin on huono sana sellaisille, jotka eivät osaa puhaltaa samaan hiileen.