Onko uusperhettä muodostaessa tämä tyypillistä?

Vierailija kirjoitti:

Meidän uusperheessä lapsilla on tasan kaksi vanhempaa ja yksi koti. En pidä kovin kamalana.

Arvaan että se lapsi on sinun.

Jos teillä olisi vieras toisen henkilön lapsi läsnä koko ajan, se alkaisi tuntua kamalalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tunne ketään joka olisi ollut onnellinen lapsena uusiperheessä. On niitäkin varmasti mutta sen on pakko olla niin että useimmiten se on kamalaa. Älkää muuttaako yhteen jos lapset on vanhempia kun taaperoita. Mulla ei ole lapsia ja näinkin oma asunto on niin paljon parempi vaihtoehto kuin asua yhdessä partnerin kanssa. 

Mä tunnen kyllä oikein onnistuneitakin uusperheitä. Yhteistä näille kaikille on se että edustavat vähän ylempää yhteiskunnallista luokkaa, tiedä sitten onko sattumaa vai kovinkin olennaista.

Osaavat pitää vaan paremmin kulissia. Esim mieheni puhunut miten hirveää oli nuorena uusioperheissä aikanaan, ja molemmat vanhemmat on oikein klassisissa yhteiskunnan tukipilariammateissa ja pitkillä tutkintonimikkeillä. Verolistalla myös vuosittain. Toinen lisäksi täysi alkoholisti, ikinä ei uskoisi työviikolla, mutta lomat ja viikonloput vedetäänkin sitten kunnolla pitkäksi, rahaakin siihen on.

 

Sellaista siellä oikeissa paremmissa piireissä. Vieraat näkee hienoja taloja, julkaisuja, rahaa, klassista musiikkia ja "viiniharrastuksen". 

Tuo onnistuu valitettavasti myös ylemmän yhteiskuntaluokan ydinperheiltä, tällaistenkin taustojen ihmisiä tunnen muutaman ja jäätävää on ollut siellä fasadin takana.

Mutta mainitsemissani onnistuneissa uusperheissä ei kuitenkaan ole ollut kyse tuosta, yhtä lukuun ottamatta tunnen sen verran läheisesti nämä että tosiaan tiedän. Sattunut vain olemaan aidosti kypsiä aikuisia ja onnistunutta yhteistyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän uusperheessä lapsilla on tasan kaksi vanhempaa ja yksi koti. En pidä kovin kamalana.

Arvaan että se lapsi on sinun.

Jos teillä olisi vieras toisen henkilön lapsi läsnä koko ajan, se alkaisi tuntua kamalalta. 

Eivät lapset nyt niin vieraita ole, kun ovat kaikki sisaruksia. Toinen vanhempi on kaikille sama.

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin uusperheeseen optimistisesti, mutta se tuli vain vaikeammaksi ajan kanssa. Se että puoöison lapset tulivat kotiini viikonloppuisin ja lomilla alkoi kuormittaa vuosi vuodelta enemmän ja lopulta muutimme erilleen. Lisäksi se uusperheys ei ollut hyvä lastenkaan kannalta, he kärsivät myös. Kukaan ei rakasta toisen lasta kuten omaansa, kyse on vain siitä, että onnistuuko sietämään heitä jotenkuten vai huonosti.

Näinhän se on. Monessa uusperheessä elävä vain sietää puolisonsa lapsia. Pitää kyllä huolta, mutta ei rakasta, kuten omaansa. Sitten väsyneenä aika rankastikin arvostellaan niitä lapsia perheen ulkopuolisille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni lennosta vaihtaen aloitettu uusperhe on kulissi. Pelkkää näytelmää vuorosanoineen.

Aika moni perhe on kulissi mutta entä sitten?

Kannattaa elää rehellisesti eikä epärehellisesti ja valheellisesti.

Kenelle pitää olla rehellinen ja mistä? 

Se on ihan rehellinen mielipiteeni että ulkopuolisesta kaikki perheet elää kulissia eikä se miltä elämä näyttää ulospäin kerro siitä miten perhe todellisuudessa elää.

Kannattaa siis elää rehellisesti.

Kaikista oksettavinta on elää niin ydinperheessä kuin uusperheessä siten että antaa valheeellisen kuvan itsestään läheisilleen.

Perheessä sen valheellisen kuvan antaminen voisikin olla vaikeaa, mutta väitän kyllä että läheiset ystäbätkään ei useimmiten tiedä kaikkea miten jossakin perheessä eletään. Jos sitä pitää epärehellisyytenä niin mun puolesta saa pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aluksi vaikeaa ja ajan myötä vaan vaikeampaa. Uusperheet ovat julma rangaistus lapsille ja sanana hirviö, koska kyse ei koskaan ole perheestä. 

Kuinka niin? Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa. Ei ne uusperheet muuten olisi niin yleisiä, jos ne olisivat kovin vaikeita.

Tyytyväisiä, vai kohtaloonsa tyytyneitä paremman puutteessa?

Jälleen: miten eroaa ydinperheestä? Tuollaisia ydinperheitäkin on pilvin pimein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni lennosta vaihtaen aloitettu uusperhe on kulissi. Pelkkää näytelmää vuorosanoineen.

Aika moni perhe on kulissi mutta entä sitten?

Kannattaa elää rehellisesti eikä epärehellisesti ja valheellisesti.

Kenelle pitää olla rehellinen ja mistä? 

Se on ihan rehellinen mielipiteeni että ulkopuolisesta kaikki perheet elää kulissia eikä se miltä elämä näyttää ulospäin kerro siitä miten perhe todellisuudessa elää.

Kannattaa siis elää rehellisesti.

Kaikista oksettavinta on elää niin ydinperheessä kuin uusperheessä siten että antaa valheeellisen kuvan itsestään läheisilleen.

Perheessä sen valheellisen kuvan antaminen voisikin olla vaikeaa, mutta väitän kyllä että läheiset ystäbätkään ei useimmiten tiedä kaikkea miten jossakin perheessä eletään. Jos sitä pitää epärehellisyytenä niin mun puolesta saa pitää.

Onhan niitä jotka ovat sen aivan avoimesti todenneet. 

Halusivat antaa valheellisen kuvan itsestään. 

Läheisriippuvuutensa ja muiden oman päänsä ongelmien vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tunne ketään joka olisi ollut onnellinen lapsena uusiperheessä. On niitäkin varmasti mutta sen on pakko olla niin että useimmiten se on kamalaa. Älkää muuttaako yhteen jos lapset on vanhempia kun taaperoita. Mulla ei ole lapsia ja näinkin oma asunto on niin paljon parempi vaihtoehto kuin asua yhdessä partnerin kanssa. 

Väitän että useimmilla näistä on ollut jotain sellaista vanhemmissa tai vähintään toisessa vanhemmassa, että myös ydinperheessä olisi ollut melko kamalaa joka tapauksessa.

Voi hyvin olla. Silti on harmi että näitä on. Mun lapsuuden kaverit olivat aika samanlaisia kun meidän perhe, mutta eihän sitä ulkopuoliset tietenkään tiedä mitä siellä tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aluksi vaikeaa ja ajan myötä vaan vaikeampaa. Uusperheet ovat julma rangaistus lapsille ja sanana hirviö, koska kyse ei koskaan ole perheestä. 

Kuinka niin? Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa. Ei ne uusperheet muuten olisi niin yleisiä, jos ne olisivat kovin vaikeita.

Uusioperheet on yleisiä vain sentakia ettei useimmat ihmiset kykene elämään yksin ja on pakko lopulta ottaa joku jonka vain saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tunne ketään joka olisi ollut onnellinen lapsena uusiperheessä. On niitäkin varmasti mutta sen on pakko olla niin että useimmiten se on kamalaa. Älkää muuttaako yhteen jos lapset on vanhempia kun taaperoita. Mulla ei ole lapsia ja näinkin oma asunto on niin paljon parempi vaihtoehto kuin asua yhdessä partnerin kanssa. 

Mä tunnen kyllä oikein onnistuneitakin uusperheitä. Yhteistä näille kaikille on se että edustavat vähän ylempää yhteiskunnallista luokkaa, tiedä sitten onko sattumaa vai kovinkin olennaista.

Minun tuttavapiirissä yksikään ylempään yhteiskunnalliseen luokkaan kuuluva ei ole perustanut uusperhettä. Pärjäävät niin mainiosti yksin, ettei tarvitse ottaa elättäjää. Nämä uusperhesekoilijat ovat amiksia.

Elättäjän hakemisesta ei ole ollut kyse, eikä siitä että olisi ollut jokin pakko niin että välttämättä tarvitsee jonkun. Ylipäätään tunnen vähemmän sellaisia henkilöitä, jotka näkisivät ihmissuhteet vain taloudellisena vaihdantana. Nämä ovat olleet pikemminkin ns. sivistyssukuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tunne ketään joka olisi ollut onnellinen lapsena uusiperheessä. On niitäkin varmasti mutta sen on pakko olla niin että useimmiten se on kamalaa. Älkää muuttaako yhteen jos lapset on vanhempia kun taaperoita. Mulla ei ole lapsia ja näinkin oma asunto on niin paljon parempi vaihtoehto kuin asua yhdessä partnerin kanssa. 

Väitän että useimmilla näistä on ollut jotain sellaista vanhemmissa tai vähintään toisessa vanhemmassa, että myös ydinperheessä olisi ollut melko kamalaa joka tapauksessa.

Ratkaisu tuossa on, että erotaan mutta ei perusteta uusperhettä. Lapset saavat kasvaa rauhassa.

Ihmisten pitäisi erota enemmän ja aiemmin uusperheistä. Se on hyvinvointiteko omille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta. 

Aiheutat sen jotenkin itse, jos noin käy monen kanssa.

Usein puhutaan mustasukkaisuudesta eri yhteyksissä. Kyse on kuitenkin enemmän muista tunteista, joista pitäisi ottaa selvää. Ei kumppani varmaankaan tunne mustasukkaisuutta toisen lapsista. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten pitäisi erota enemmän ja aiemmin uusperheistä. Se on hyvinvointiteko omille lapsille.

Kyllä. Pitäisi järjestää oikein uusperhe-erotalkoot!

Ennen vanhaan kun kuolo korjasi sekä aikuisia että lapsia, uusperheitä oli paljon. Tämä kummallinen pyhä ydinperhejuttukin menee välillä liian pitkälle. Onhan perheeseen laskettu laajemminkin sukua.Tietysti alku kannattaa ottaa rauhassa ja tehdä ratkaisut hitaasti mutta kauhea tuomitseminen on jotenkin pimeetä.

Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.

Miksi ihmiset viruvat uusperhekuvioissa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni lennosta vaihtaen aloitettu uusperhe on kulissi. Pelkkää näytelmää vuorosanoineen.

Aika moni perhe on kulissi mutta entä sitten?

Kannattaa elää rehellisesti eikä epärehellisesti ja valheellisesti.

Kenelle pitää olla rehellinen ja mistä? 

Se on ihan rehellinen mielipiteeni että ulkopuolisesta kaikki perheet elää kulissia eikä se miltä elämä näyttää ulospäin kerro siitä miten perhe todellisuudessa elää.

Kannattaa siis elää rehellisesti.

Kaikista oksettavinta on elää niin ydinperheessä kuin uusperheessä siten että antaa valheeellisen kuvan itsestään läheisilleen.

Perheessä sen valheellisen kuvan antaminen voisikin olla vaikeaa, mutta väitän kyllä että läheiset ystäbätkään ei useimmiten tiedä kaikkea miten jossakin perheessä eletään. Jos sitä pitää epärehellisyytenä niin mun puolesta saa pitää.

Onhan niitä jotka ovat sen aivan avoimesti todenneet. 

Halusivat antaa valheellisen kuvan itsestään. 

Läheisriippuvuutensa ja muiden oman päänsä ongelmien vuoksi.

Mitä väliä millaisen kuvan joku antaa itsestään?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset viruvat uusperhekuvioissa? 

Miksi ihmiset viruu parisuhteissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tunne ketään joka olisi ollut onnellinen lapsena uusiperheessä. On niitäkin varmasti mutta sen on pakko olla niin että useimmiten se on kamalaa. Älkää muuttaako yhteen jos lapset on vanhempia kun taaperoita. Mulla ei ole lapsia ja näinkin oma asunto on niin paljon parempi vaihtoehto kuin asua yhdessä partnerin kanssa. 

Väitän että useimmilla näistä on ollut jotain sellaista vanhemmissa tai vähintään toisessa vanhemmassa, että myös ydinperheessä olisi ollut melko kamalaa joka tapauksessa.

Ratkaisu tuossa on, että erotaan mutta ei perusteta uusperhettä. Lapset saavat kasvaa rauhassa.

Miten saavat kasvaa rauhassa, jos ovat kuitenkin edelleen sen hankalan vanhemman kanssa? Tai jos vain toinen vanhemmista on hankala ja on juuri se vanhempi josta on päästy kauemmaksi, niin miten ei-hankala, kypsä uusi aikuinen haittaisi? Useimmitenhan kyse on tietenkin siitä että eri tavoin hankalat ja epäkypsät ihmiset ovat hankkineet lapsia ja löytävät uusiksi puolisoikseenkin jollain tavoin hankalia ja epäkypsiä ihmisiä.

On kuitenkin myös ihmisiä, jotka ovat kerran erehtyneet mutta osaavat sittemmin valita rauhassa paremmin esim. koska on tullut ikää ja kokemusta. Näissä tapauksissa uusperhe tuo lisää välittäviä aikuisia ja erilaisia mahdollisuuksia. Sinun kommenttisi taas kuulostaa juuri siltä, jolla se ensimmäisen perheen hankala vanhempi pyrkii estämään ex-puolisoaan ja lapsiaan ainakaan saamasta uutta onnellisempaa perhettä.