Lue keskustelun säännöt.
Onko uusperhettä muodostaessa tämä tyypillistä?
Millaisia kokemuksia teillä itsellänne tai teidän läheisillä on ollut:
Kun olette perustaneet uusperheen, siis muuttaneet yhteen, niin onko se tyypillistä, että alkuun kaikki tuntuu menevän hienosti ja vaivattomasti, mutta sitten muutaman kuukauden tai parin vuoden kuluttua tulee yhtäkkiä sellainen fiilis, että voi hitto miten kamalaa tää on ja mitä järkeä tässä on? Vai onko mennyt just toisinpäin, eli alkuun ollut kaikilla osapuolilla hankalaa ja joutuu hammasta purren jatkamaan ja sitten pian kuitenkin helpottanut ja on tosi kivaa asua uusperheessä?
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi vaikeaa ja ajan myötä vaan vaikeampaa. Uusperheet ovat julma rangaistus lapsille ja sanana hirviö, koska kyse ei koskaan ole perheestä.
Kuinka niin? Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa. Ei ne uusperheet muuten olisi niin yleisiä, jos ne olisivat kovin vaikeita.
Tyytyväisiä, vai kohtaloonsa tyytyneitä paremman puutteessa?
Jos haikaillee koko ajan parempaa niin ei todennäköisesti ole tuytyväinen mihinkään.
Ei olekaan. Koska usein.omat lapsuuden valliejäämiset jätetty tahallaan hoitamatta.
Siltähän tämä aloituskin vähän vaikuttaa.
Niinpä. Kun läheisriippuvuutensa ylisukupoiviset kahleet rikkomatta ennen lasten hankkimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aluksi vaikeaa ja ajan myötä vaan vaikeampaa. Uusperheet ovat julma rangaistus lapsille ja sanana hirviö, koska kyse ei koskaan ole perheestä.
Miten niin ei ole kyse perheestä? Ei meidän uusperheen lapsilla ainakaan mitään muuta perhettä tai vanhempia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi vaikeaa ja ajan myötä vaan vaikeampaa. Uusperheet ovat julma rangaistus lapsille ja sanana hirviö, koska kyse ei koskaan ole perheestä.
Kuinka niin? Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa. Ei ne uusperheet muuten olisi niin yleisiä, jos ne olisivat kovin vaikeita.
Tyytyväisiä, vai kohtaloonsa tyytyneitä paremman puutteessa?
Jos haikaillee koko ajan parempaa niin ei todennäköisesti ole tuytyväinen mihinkään.
Ei olekaan. Koska usein.omat lapsuuden valliejäämiset jätetty tahallaan hoitamatta.
Siltähän tämä aloituskin vähän vaikuttaa.
Niinpä. Kun läheisriippuvuutensa ylisukupoiviset kahleet rikkomatta ennen lasten hankkimista.
Puhutko itsestäsi? Vaikutat hyvin rikkinäiseltä.
Moni lennosta vaihtaen aloitettu uusperhe on kulissi. Pelkkää näytelmää vuorosanoineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi vaikeaa ja ajan myötä vaan vaikeampaa. Uusperheet ovat julma rangaistus lapsille ja sanana hirviö, koska kyse ei koskaan ole perheestä.
Kuinka niin? Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa. Ei ne uusperheet muuten olisi niin yleisiä, jos ne olisivat kovin vaikeita.
Tyytyväisiä, vai kohtaloonsa tyytyneitä paremman puutteessa?
Jos haikaillee koko ajan parempaa niin ei todennäköisesti ole tuytyväinen mihinkään.
Ei olekaan. Koska usein.omat lapsuuden valliejäämiset jätetty tahallaan hoitamatta.
Siltähän tämä aloituskin vähän vaikuttaa.
Niinpä. Kun läheisriippuvuutensa ylisukupoiviset kahleet rikkomatta ennen lasten hankkimista.
Puhutko itsestäsi? Vaikutat hyvin rikkinäiseltä.
Tuossahan vain todettiin asioita tieteellisiin tutkimuksiin nojaten.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi vaikeaa ja ajan myötä vaan vaikeampaa. Uusperheet ovat julma rangaistus lapsille ja sanana hirviö, koska kyse ei koskaan ole perheestä.
Kuinka niin? Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa. Ei ne uusperheet muuten olisi niin yleisiä, jos ne olisivat kovin vaikeita.
Ne on yleisiä, koska yllättävän monen aivot sammuu pois päältä kun rakkaushormonit alkaa hyrräämään, ja mieti vaan kuinka moni lottoaakin ja ajattelee juuri itse olevansa se tilastopoikkeus.
Tilastollisesti uusperheistä erotaan useammin ja kestää keskimäärin seitsemän vuotta saada homma jotenkin toimivaksi.
En ole yhdenkään uusperheellisen kuullut kehuvan että mahtavaa on, muuta kylläkin. Esim että en lähtisi uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi vaikeaa ja ajan myötä vaan vaikeampaa. Uusperheet ovat julma rangaistus lapsille ja sanana hirviö, koska kyse ei koskaan ole perheestä.
Kuinka niin? Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa. Ei ne uusperheet muuten olisi niin yleisiä, jos ne olisivat kovin vaikeita.
Ne on yleisiä, koska yllättävän monen aivot sammuu pois päältä kun rakkaushormonit alkaa hyrräämään, ja mieti vaan kuinka moni lottoaakin ja ajattelee juuri itse olevansa se tilastopoikkeus.
Tilastollisesti uusperheistä erotaan useammin ja kestää keskimäärin seitsemän vuotta saada homma jotenkin toimivaksi.
En ole yhdenkään uusperheellisen kuullut kehuvan että mahtavaa on, muuta kylläkin. Esim että en lähtisi uudelleen.
Tiedän yhden tapauksen jossa lapsi joutui elämään vanhemman sarjassa eroilun vuoksi kolmessa uusperheessä ennen omilleen muuttamista.
Ei ihme että tulee oireilua eri muodoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni lennosta vaihtaen aloitettu uusperhe on kulissi. Pelkkää näytelmää vuorosanoineen.
Aika moni perhe on kulissi mutta entä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheessä kasvanut lapsi. Aluksi oli kurjaa ja meni aina vaan pahemmaksi. Isäpuoli ei hyväksynyt meitä ja pelotteli ja kiusasi koko lapsuuden. Kaikki me kolme lapsipuolta olemme kärsineet pitkään näistä vaikutuksista, yksi lopulta huostaanotettiin ja joutui myös psykiatriseen osastohoitoon pitemmäksi aikaa. Äidillä tilanne varmaan helpotti kun meistä viimeinenkin muutti pois kotoa.
Meidän uusperheessä oli sellaista, että mun äiti ei tykännyt miehensä lapsista, eikä mies meistä. Me lapsetkin vihattiin toisiamme. Ei olla oltu sisarpuolien kanssa yhteyksissä peruskoulun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni lennosta vaihtaen aloitettu uusperhe on kulissi. Pelkkää näytelmää vuorosanoineen.
Aika moni perhe on kulissi mutta entä sitten?
Kannattaa elää rehellisesti eikä epärehellisesti ja valheellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tunne ketään joka olisi ollut onnellinen lapsena uusiperheessä. On niitäkin varmasti mutta sen on pakko olla niin että useimmiten se on kamalaa. Älkää muuttaako yhteen jos lapset on vanhempia kun taaperoita. Mulla ei ole lapsia ja näinkin oma asunto on niin paljon parempi vaihtoehto kuin asua yhdessä partnerin kanssa.
Mä tunnen kyllä oikein onnistuneitakin uusperheitä. Yhteistä näille kaikille on se että edustavat vähän ylempää yhteiskunnallista luokkaa, tiedä sitten onko sattumaa vai kovinkin olennaista.
Osaavat pitää vaan paremmin kulissia. Esim mieheni puhunut miten hirveää oli nuorena uusioperheissä aikanaan, ja molemmat vanhemmat on oikein klassisissa yhteiskunnan tukipilariammateissa ja pitkillä tutkintonimikkeillä. Verolistalla myös vuosittain. Toinen lisäksi täysi alkoholisti, ikinä ei uskoisi työviikolla, mutta lomat ja viikonloput vedetäänkin sitten kunnolla pitkäksi, rahaakin siihen on.
Sellaista siellä oikeissa paremmissa piireissä. Vieraat näkee hienoja taloja, julkaisuja, rahaa, klassista musiikkia ja "viiniharrastuksen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tunne ketään joka olisi ollut onnellinen lapsena uusiperheessä. On niitäkin varmasti mutta sen on pakko olla niin että useimmiten se on kamalaa. Älkää muuttaako yhteen jos lapset on vanhempia kun taaperoita. Mulla ei ole lapsia ja näinkin oma asunto on niin paljon parempi vaihtoehto kuin asua yhdessä partnerin kanssa.
Mä tunnen kyllä oikein onnistuneitakin uusperheitä. Yhteistä näille kaikille on se että edustavat vähän ylempää yhteiskunnallista luokkaa, tiedä sitten onko sattumaa vai kovinkin olennaista.
Minun tuttavapiirissä yksikään ylempään yhteiskunnalliseen luokkaan kuuluva ei ole perustanut uusperhettä. Pärjäävät niin mainiosti yksin, ettei tarvitse ottaa elättäjää. Nämä uusperhesekoilijat ovat amiksia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aluksi helppoa, kun lapset oli ihan pieniä (2- ja 3-vuotiaat), mutta kun vanhin alkoi tulla teini-ikään niin meni vaikeaksi ja oli oikeastaan vaikeaa siihen saakka, kun teini muutti omilleen. Nyt kun vanhin on 24-vuotias niin välit ovat taas asialliset, mutta ei mitenkään erityisen lämpimät. Toisella lapsella taas on isäpuoleensa hyvät välit. Ovat hyvin erilaisia luonteeltaan ja eri sukupuolta.
Eli pilasit lapsesi teini-iän uusperhesotkuillasi. Onneksi olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni lennosta vaihtaen aloitettu uusperhe on kulissi. Pelkkää näytelmää vuorosanoineen.
Meillä äiti puhui paskaa puolisonsa lapsista selän takana, mutta edessäpäin me oltiin niiin toimiva ja onnellinen uusperhe. Jos me lapset yritettiin kertoa jotain negatiivista, niin turpiin tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni lennosta vaihtaen aloitettu uusperhe on kulissi. Pelkkää näytelmää vuorosanoineen.
Aika moni perhe on kulissi mutta entä sitten?
Kannattaa elää rehellisesti eikä epärehellisesti ja valheellisesti.
Kenelle pitää olla rehellinen ja mistä?
Se on ihan rehellinen mielipiteeni että ulkopuolisesta kaikki perheet elää kulissia eikä se miltä elämä näyttää ulospäin kerro siitä miten perhe todellisuudessa elää.
Meidän uusperheessä lapsilla on tasan kaksi vanhempaa ja yksi koti. En pidä kovin kamalana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni lennosta vaihtaen aloitettu uusperhe on kulissi. Pelkkää näytelmää vuorosanoineen.
Meillä äiti puhui paskaa puolisonsa lapsista selän takana, mutta edessäpäin me oltiin niiin toimiva ja onnellinen uusperhe. Jos me lapset yritettiin kertoa jotain negatiivista, niin turpiin tuli.
Klassinen tapaus. Nainen joka ensin rikkoo ydinperheen ei kykene edes uusperheessä tasapainoon.
Minä lähdin uusperheeseen optimistisesti, mutta se tuli vain vaikeammaksi ajan kanssa. Se että puoöison lapset tulivat kotiini viikonloppuisin ja lomilla alkoi kuormittaa vuosi vuodelta enemmän ja lopulta muutimme erilleen. Lisäksi se uusperheys ei ollut hyvä lastenkaan kannalta, he kärsivät myös. Kukaan ei rakasta toisen lasta kuten omaansa, kyse on vain siitä, että onnistuuko sietämään heitä jotenkuten vai huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni lennosta vaihtaen aloitettu uusperhe on kulissi. Pelkkää näytelmää vuorosanoineen.
Aika moni perhe on kulissi mutta entä sitten?
Kannattaa elää rehellisesti eikä epärehellisesti ja valheellisesti.
Kenelle pitää olla rehellinen ja mistä?
Se on ihan rehellinen mielipiteeni että ulkopuolisesta kaikki perheet elää kulissia eikä se miltä elämä näyttää ulospäin kerro siitä miten perhe todellisuudessa elää.
Kannattaa siis elää rehellisesti.
Kaikista oksettavinta on elää niin ydinperheessä kuin uusperheessä siten että antaa valheeellisen kuvan itsestään läheisilleen.
Meillä oli aluksi helppoa, kun lapset oli ihan pieniä (2- ja 3-vuotiaat), mutta kun vanhin alkoi tulla teini-ikään niin meni vaikeaksi ja oli oikeastaan vaikeaa siihen saakka, kun teini muutti omilleen. Nyt kun vanhin on 24-vuotias niin välit ovat taas asialliset, mutta ei mitenkään erityisen lämpimät. Toisella lapsella taas on isäpuoleensa hyvät välit. Ovat hyvin erilaisia luonteeltaan ja eri sukupuolta.