Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen on neljännessä avioliitossa?
Kommentit (150)
Muslimimiehen kaltainen. Varakas ja aina vaihtaa nuorempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koraanissa saa olla monta vaimoa, varmaan aika uskonnollinen.
Vierailija kirjoitti:
koraanissa saa olla monta vaimoa, varmaan aika uskonnollinen.
Niin saa esimerkiksi mormoneillakin olla, mutta nyt puhuttiin perättäisistä liitoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko eroa sille, että olisi vaikka neljättä kertaa avoliitossa?
On. Siihen ei sotketa muita ihmisiä. Häihin yleensä kutsutaan vieraita. Joka kerta samat vieraat juhlimaan ikuista loppuelämän rakkautta🤣. Aika noloa!
Aivan, "täällä jälleen" :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko eroa sille, että olisi vaikka neljättä kertaa avoliitossa?
On. Siihen ei sotketa muita ihmisiä. Häihin yleensä kutsutaan vieraita. Joka kerta samat vieraat juhlimaan ikuista loppuelämän rakkautta🤣. Aika noloa!
Aivan, "täällä jälleen" :D
Varmaan jo arvaattekin miksi olen kutsunut taas teidät kaikki koolle..
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halla-ahon ratkaisumalli: Avioliiton ulkopuolinen suhde 8 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko eroa sille, että olisi vaikka neljättä kertaa avoliitossa?
On. Siihen ei sotketa muita ihmisiä. Häihin yleensä kutsutaan vieraita. Joka kerta samat vieraat juhlimaan ikuista loppuelämän rakkautta🤣. Aika noloa!
Aivan, "täällä jälleen" :D
Varmaan jo arvaattekin miksi olen kutsunut taas teidät kaikki koolle..
:D
Neljättä kertaa samassa leffassa.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen, joka on mennyt neljä kertaa naimisiin.
Sellainen, joka ei tajua, ettei jokaisen seksisuhauksen kanssa tarvitse naimisiin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani on sievä nainen. Ns kauniit ihmiset hakeutuvat kaltaistensa seuraan ilmeisesti ulkonäön perusteella. Mutta kun muut asiat eivät sovitaan yhteen, niin ero seuraa.
Harmi vaan lasten kannalta, nyt hänellä on kolme lasta, kaikki eri isälle. On siinä sovittelemista lomien ja viikonloppujen kanssa.
Ei erityisen fiksu ihminen. Sarja avioituja. Rakastuu rakkauteen muttei itse kohteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
saahan sitä avioliittoja halutessaan harrastaa. Onhan näitä pikarakastujia jotka menee kihloihin kuukaudessa ja sitten saattaa parissa vuodessa mennä huuma ohi. Toisille taas riittää se kerta ja never again :D
Sitten on näitä kerran ja karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?
En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.
Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.
Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.
T: kerran nainut ja eronnutEi ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.
Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.
Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?
Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :DKyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.
-Dvv:ssä vihitty ateisti
Avioliitto on ennenkaikkea taloudellinen sitoumus. Jos siinä on rakkaus mukana, niin hyvä. Avioliittoon menemisen syitä on historiassa ollut aika monia , eikä vähäisimpinä sukujen väliset sopimukset ja omaisuuksien ja aseman säilyttäminen. Edim. hoveissahan ei asema ennen säilynyt, jos sorruit epäsäätyiseen avioliittoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?
En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.
Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.
Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.
T: kerran nainut ja eronnutEi ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.
Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.
Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?
Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :DKyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.
-Dvv:ssä vihitty ateisti
Avioliitto on ennenkaikkea taloudellinen sitoumus. Jos siinä on rakkaus mukana, niin hyvä. Avioliittoon menemisen syitä on historiassa ollut aika monia , eikä vähäisimpinä sukujen väliset sopimukset ja omaisuuksien ja aseman säilyttäminen. Edim. hoveissahan ei asema ennen säilynyt, jos sorruit epäsäätyiseen avioliittoon.
Näin se on. Naimisiin mennessään nai koko suvun, ei vain sitä omaa puolisoa, halusi tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?
En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.
Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.
Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.
T: kerran nainut ja eronnutEi ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.
Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.
Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?
Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :DKyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.
-Dvv:ssä vihitty ateisti
Jos näin olisi, ei eroaminen olisi tehty mahdolliseksi, tai siihen vaadittaisiin jotain yksityiselämään puuttuvaa ja eittämättä ihmisoikeuksia rikkovaa säännöstelyä. Se että joskus ennen muinoin jokin virallinen teksti on muotoiltu niin että se korullisuudessaan miellyttää raamattuun uskovia (koska kristinusko oli silloin vielä tiukasti nivottu lakiin) ei tarkoita mitään tänäpäivänä, uskonvapauden ja ihmisoikeuksien ajassa.
Eli siis yhä yrität liittyy uskonnollista moralisointia asiaan joka on juridinen, mutta et osaa edes perustella että miksi. "Nokun se nyt vaan on niin" tai "joku vanha kirjotus sanoo niin" ei riitä, pitää olla konkreettinen ja todistettava esimerkki siitä mitä pahaa tapahtuu jos joku menee naimisiin enemmän kuin kerran. Yhteiskunnan "rappioon" se ei ainakaan ole syypää.
Mitä kumman ihmettä nyt? Vihkikaavassa se tosiaan kerrotaan että avioliitto on tehty pysyväksi. Ei se minun pyllyäni kutita kun ihmiset eroavat ja menevät uudestaan naimisiin, saavat puolestani tehdä sen vaikka sata kertaa jos moinen kiinnostaa. En vain ymmärrä että miksi, mutta ei se ole itselleni elämää suurempi kysymys kuitenkaan.
Minä tuntisin oloni tekopyhäksi, kun vannoisin kestävää liittoa kolmatta kertaa. Mutta joku ei tunne, ja se on ihan ok.
Ja nyt yrität perustella sitä miksi muiden ei tulisi toimia tietyllä tavalla koska sinä itse tuntisit asiasta jollain tavalla jos toimisit niin (vaikka siitä ei ole konkreettista haittaa kenellekään). Tajuatko miten outo tapa ajatella tuo on? Kummasti se näyttää kuitenkin kiinnostavan mitä muut tekee jos koet asiaksesi täällä(kin) moralisoida ja julistaa.
Vinkki vitonen kaikille jotka tätä lukee: elämä on sinullekin helpompaa kun lakkaat "ihmettelemästä" ja pyrit sen sijaan aidosti kuuntelemaan ja ymmärtämään muita, lakkaat yleistämästä omia tuntemuksiasi, asenteitasi ja tunnustamiasi moraalisia kirjoittamattomia sääntöjä myös muihin ihmisiin ja siihen mitä he elämällään tekevät. Muut ihmiset ovat sinusta erillisiä olentoja ja se täytyy vaan hyväksyä. Aina löytyy ihmisiä joiden mielestä sinäkin olet perseestä, ihan sama mitä asia koskee, mutta se ei ole syy heittäytyä itse julmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?
En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.
Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.
Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.
T: kerran nainut ja eronnutEi ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.
Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.
Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?
Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :DKyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.
-Dvv:ssä vihitty ateisti
Jos näin olisi, ei eroaminen olisi tehty mahdolliseksi, tai siihen vaadittaisiin jotain yksityiselämään puuttuvaa ja eittämättä ihmisoikeuksia rikkovaa säännöstelyä. Se että joskus ennen muinoin jokin virallinen teksti on muotoiltu niin että se korullisuudessaan miellyttää raamattuun uskovia (koska kristinusko oli silloin vielä tiukasti nivottu lakiin) ei tarkoita mitään tänäpäivänä, uskonvapauden ja ihmisoikeuksien ajassa.
Eli siis yhä yrität liittyy uskonnollista moralisointia asiaan joka on juridinen, mutta et osaa edes perustella että miksi. "Nokun se nyt vaan on niin" tai "joku vanha kirjotus sanoo niin" ei riitä, pitää olla konkreettinen ja todistettava esimerkki siitä mitä pahaa tapahtuu jos joku menee naimisiin enemmän kuin kerran. Yhteiskunnan "rappioon" se ei ainakaan ole syypää.
Mitä kumman ihmettä nyt? Vihkikaavassa se tosiaan kerrotaan että avioliitto on tehty pysyväksi. Ei se minun pyllyäni kutita kun ihmiset eroavat ja menevät uudestaan naimisiin, saavat puolestani tehdä sen vaikka sata kertaa jos moinen kiinnostaa. En vain ymmärrä että miksi, mutta ei se ole itselleni elämää suurempi kysymys kuitenkaan.
Minä tuntisin oloni tekopyhäksi, kun vannoisin kestävää liittoa kolmatta kertaa. Mutta joku ei tunne, ja se on ihan ok.
Ja nyt yrität perustella sitä miksi muiden ei tulisi toimia tietyllä tavalla koska sinä itse tuntisit asiasta jollain tavalla jos toimisit niin (vaikka siitä ei ole konkreettista haittaa kenellekään). Tajuatko miten outo tapa ajatella tuo on? Kummasti se näyttää kuitenkin kiinnostavan mitä muut tekee jos koet asiaksesi täällä(kin) moralisoida ja julistaa.
Vinkki vitonen kaikille jotka tätä lukee: elämä on sinullekin helpompaa kun lakkaat "ihmettelemästä" ja pyrit sen sijaan aidosti kuuntelemaan ja ymmärtämään muita, lakkaat yleistämästä omia tuntemuksiasi, asenteitasi ja tunnustamiasi moraalisia kirjoittamattomia sääntöjä myös muihin ihmisiin ja siihen mitä he elämällään tekevät. Muut ihmiset ovat sinusta erillisiä olentoja ja se täytyy vaan hyväksyä. Aina löytyy ihmisiä joiden mielestä sinäkin olet perseestä, ihan sama mitä asia koskee, mutta se ei ole syy heittäytyä itse julmaksi.
Voisit kokeilla itse noita vinkkejäsi. Lisäisin sinulle vinkiksi sen että kannattaa lukea muiden kommentit kunnolla niin ei tule laitettua sanoja muiden suihin, ja muistaa se että täällä kirjoittelee useita ihmisiä niin älä niputa kaikkia sinulle vastaavia yhdeksi ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?
En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.
Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.
Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.
T: kerran nainut ja eronnutEi ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.
Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.
Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?
Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :DKyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.
-Dvv:ssä vihitty ateisti
Avioliitto on ennenkaikkea taloudellinen sitoumus. Jos siinä on rakkaus mukana, niin hyvä. Avioliittoon menemisen syitä on historiassa ollut aika monia , eikä vähäisimpinä sukujen väliset sopimukset ja omaisuuksien ja aseman säilyttäminen. Edim. hoveissahan ei asema ennen säilynyt, jos sorruit epäsäätyiseen avioliittoon.
Miten tämä liittyy siihen, että avioliiton on sekä sen maallisessa että uskonnollisessa merkityksessä tarkoitus kestää siihen asti että toinen kuolee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?
En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.
Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.
Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.
T: kerran nainut ja eronnutEi ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.
Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.
Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?
Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :DKyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.
-Dvv:ssä vihitty ateisti
Jos näin olisi, ei eroaminen olisi tehty mahdolliseksi, tai siihen vaadittaisiin jotain yksityiselämään puuttuvaa ja eittämättä ihmisoikeuksia rikkovaa säännöstelyä. Se että joskus ennen muinoin jokin virallinen teksti on muotoiltu niin että se korullisuudessaan miellyttää raamattuun uskovia (koska kristinusko oli silloin vielä tiukasti nivottu lakiin) ei tarkoita mitään tänäpäivänä, uskonvapauden ja ihmisoikeuksien ajassa.
Eli siis yhä yrität liittyy uskonnollista moralisointia asiaan joka on juridinen, mutta et osaa edes perustella että miksi. "Nokun se nyt vaan on niin" tai "joku vanha kirjotus sanoo niin" ei riitä, pitää olla konkreettinen ja todistettava esimerkki siitä mitä pahaa tapahtuu jos joku menee naimisiin enemmän kuin kerran. Yhteiskunnan "rappioon" se ei ainakaan ole syypää.
Mitä kumman ihmettä nyt? Vihkikaavassa se tosiaan kerrotaan että avioliitto on tehty pysyväksi. Ei se minun pyllyäni kutita kun ihmiset eroavat ja menevät uudestaan naimisiin, saavat puolestani tehdä sen vaikka sata kertaa jos moinen kiinnostaa. En vain ymmärrä että miksi, mutta ei se ole itselleni elämää suurempi kysymys kuitenkaan.
Minä tuntisin oloni tekopyhäksi, kun vannoisin kestävää liittoa kolmatta kertaa. Mutta joku ei tunne, ja se on ihan ok.
Ja nyt yrität perustella sitä miksi muiden ei tulisi toimia tietyllä tavalla koska sinä itse tuntisit asiasta jollain tavalla jos toimisit niin (vaikka siitä ei ole konkreettista haittaa kenellekään). Tajuatko miten outo tapa ajatella tuo on? Kummasti se näyttää kuitenkin kiinnostavan mitä muut tekee jos koet asiaksesi täällä(kin) moralisoida ja julistaa.
Vinkki vitonen kaikille jotka tätä lukee: elämä on sinullekin helpompaa kun lakkaat "ihmettelemästä" ja pyrit sen sijaan aidosti kuuntelemaan ja ymmärtämään muita, lakkaat yleistämästä omia tuntemuksiasi, asenteitasi ja tunnustamiasi moraalisia kirjoittamattomia sääntöjä myös muihin ihmisiin ja siihen mitä he elämällään tekevät. Muut ihmiset ovat sinusta erillisiä olentoja ja se täytyy vaan hyväksyä. Aina löytyy ihmisiä joiden mielestä sinäkin olet perseestä, ihan sama mitä asia koskee, mutta se ei ole syy heittäytyä itse julmaksi.
Hetkinen hetkinen, miksi koet että sanelen muille miten heidän pitäisi toimia? Juurihan sanoin että itse kukin saa solmia vaikka sata avioliittoa jos huvittaa, ei kutita minun takamustani sen enempää.
Ja elävänä ihmisenä minulle on luontaista ihmetellä ja tutkiskella maailman ja sosiaalisen todellisuuden ilmiöitä. Ei minun tarvitse ketään moralisoida, jos ihmettelen kun sama ihminen lupaa neljättä kertaa olla hautaan asti avioliitossa. Hän saa niin tehdä, totta kai, mutta onhan se nyt hassua. Ei siinä mitään julmaa ole, en tiedä mistä revit näitä ajatuksiasi.
Itseasiassa en ole kristitty tai muutenkaan mitenkään uskonnollinen, se onkin yksi syy miksi naimisiin meno ei minua kiinnosta. Normaali ihminen jossain vaiheessa tajuaa tekemänsä virheet ja yrittää olla toistamatta samoja virheitä, kai olet kuullut sen sanonnan hulluuden määritelmästä? Oon kysynyt että mikä järki on sitten mennä naimisiin jos sen ei ole tarkoitus olla "kunnes kuolema erottaa" ja jos ei ollenkaan usko avioliiton merkitykseen? Siis en siihen itsekään usko, enkä naimisiin ole menossa, mutta sinä et usko ja silti menisit avioon uudestaan ja uudestaan? Se vaan on aika hmm, kaksinaamaista, halua olla keskipisteenä juhlissa..? No ainakin petturuutta sitä puolisoaan kohtaan jos ei ole tehnyt selväksi hänelle että tää nimien allekirjoittaminen tähän sopimukseen ei sit merkitse sulle yhtikäs mitään ja saatat tehdä sen peruuttavan hakemuksen milloin vaan huvittaa.