Millainen ihminen on neljännessä avioliitossa?

Tuttu on ollut neljästi naimisissa. Joka kerta raskaana vihittäessä. Hänhän ei au-lapsia synnytä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu on ollut neljästi naimisissa. Joka kerta raskaana vihittäessä. Hänhän ei au-lapsia synnytä.

Viimeisin liitto kesti vuoden. Isä ei tapaa lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno osoittaa, että ihminen on halunnut aidosti sitoutua. Sitä emme  voi tietää, miksi liitto on kariutunut.

Avoliittolaiset ja tapailijat eivät osaa päättää, jahkailevat, eivät uskalla sitoutua. 

Jos neljä kertaa ollut naimisissa niin kertoo se vähän muustakin kuin halusta aidosti sitoutua :D

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroa on siihen, että menee neljästi avoliittoon?

Toiset haluavat rakastuessaan naimisiin. Se on ainoa ero. 

Todella typerää ja lyhytnäköistä mennä naimisiin noin monta kertaa. 

Ihmiset pitävät avioliittoa uhan vitsinä ja täysin hövelinä tänä päivänä.

romanttinen. kohde vaan vaihtuu usein. pelletouhua.

golddiggerit. normaalit menee naimisiin yhden kerran.

Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?

En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.

Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.

Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.

T: kerran nainut ja eronnut

No ainakin 3 kertaa on ikuisen rakkauden lupauksen pettänyt ja se on yksinkertainen fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroa on siihen, että menee neljästi avoliittoon?

Toiset haluavat rakastuessaan naimisiin. Se on ainoa ero. 

Todella typerää ja lyhytnäköistä mennä naimisiin noin monta kertaa. 

Ihmiset pitävät avioliittoa uhan vitsinä ja täysin hövelinä tänä päivänä.

Miksi? Mitä tapahtuu jos menee naimisiin "liian monta kertaa"? Tuleeko ihan sosiaalista raippaa?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?

En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.

 

Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.

 

Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.

T: kerran nainut ja eronnut

Ei ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.

Joko ikuinen optimisti, jolla ollut todella huono tuuri, tai sitten todella impulssiivinen ja sitoutumiskyvytön. Tai näiden kaikkien yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?

En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.

 

Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.

 

Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.

T: kerran nainut ja eronnut

Ei ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.

Missä muka julistetaan kunnes kuolema erottaa? Ei ole mulle sanonut sitä pappi, mies, enkä minä. Ei kirkossa, eikä maistraatissa. Oletkohan sä katsonut vähän liikaa amerikkalaisia hömppäelokuvia?

Mieheni on ollut naimisissa kahdesti. Eka avioliitto päättyi, kun vaimo kääntyi uskoon ja alkoi haluta erilaista tulevaisuutta kuin aiemmin: esimerkiksi miehen mukaan uskonlahkon aktiviteetteihin, mihin mies ei voinut arvomaailmaltaan suostua. Hänen toinen avioliittonsa päättyi, kun vaimo halusi muuttaa toiselle puolelle Suomea pikkukuntaan iäkkäitä vanhempiaan hoitamaan. Mies itse ei olisi näistä suhteista eronnut. Jokainen suhde, myös minun kanssani, on kestänyt noin 10v. Me emme mene naimisiin, mies ei enää halua eikä minuakaan erityisemmin asia kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?

En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.

 

Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.

 

Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.

T: kerran nainut ja eronnut

Ei ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.

Missä muka julistetaan kunnes kuolema erottaa? Ei ole mulle sanonut sitä pappi, mies, enkä minä. Ei kirkossa, eikä maistraatissa. Oletkohan sä katsonut vähän liikaa amerikkalaisia hömppäelokuvia?

”Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi ja yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.”

-dvv.fi

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?

En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.

 

Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.

 

Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.

T: kerran nainut ja eronnut

Ei ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.

Missä muka julistetaan kunnes kuolema erottaa? Ei ole mulle sanonut sitä pappi, mies, enkä minä. Ei kirkossa, eikä maistraatissa. Oletkohan sä katsonut vähän liikaa amerikkalaisia hömppäelokuvia?

Ai olet mennyt naimisiin ajatuksella että "ainahan sitä voi erota", " väliaikaista kaikki on vaan"? Mikä järki on sit mennä naimisiin? Onko puolisosi ollut tietoinen tuosta hälläväliä asenteestasi kun menitte naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?

En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.

 

Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.

 

Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.

T: kerran nainut ja eronnut

Ei ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.

Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.

Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?

Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?

En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.

 

Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.

 

Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.

T: kerran nainut ja eronnut

Ei ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.

Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.

Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?

Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :D

Kyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.

-Dvv:ssä vihitty ateisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?

En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.

 

Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.

 

Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.

T: kerran nainut ja eronnut

Ei ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.

Missä muka julistetaan kunnes kuolema erottaa? Ei ole mulle sanonut sitä pappi, mies, enkä minä. Ei kirkossa, eikä maistraatissa. Oletkohan sä katsonut vähän liikaa amerikkalaisia hömppäelokuvia?

Ai olet mennyt naimisiin ajatuksella että "ainahan sitä voi erota", " väliaikaista kaikki on vaan"? Mikä järki on sit mennä naimisiin? Onko puolisosi ollut tietoinen tuosta hälläväliä asenteestasi kun menitte naimisiin?

Avioliiton määritelmän voisi ihan hyvin vaihtaa vaikka muotoon "kunnes mutu meidät erottaa". Eipä tuolla tuon enempää merkitystä useimmille ihmisille nykyään ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?

En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.

 

Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.

 

Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.

T: kerran nainut ja eronnut

Ei ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.

Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.

Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?

Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :D

Kyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.

-Dvv:ssä vihitty ateisti

Jos näin olisi, ei eroaminen olisi tehty mahdolliseksi, tai siihen vaadittaisiin jotain yksityiselämään puuttuvaa ja eittämättä ihmisoikeuksia rikkovaa säännöstelyä. Se että joskus ennen muinoin jokin virallinen teksti on muotoiltu niin että se korullisuudessaan miellyttää raamattuun uskovia (koska kristinusko oli silloin vielä tiukasti nivottu lakiin) ei tarkoita mitään tänäpäivänä, uskonvapauden ja ihmisoikeuksien ajassa.

Eli siis yhä yrität liittyy uskonnollista moralisointia asiaan joka on juridinen, mutta et osaa edes perustella että miksi. "Nokun se nyt vaan on niin" tai "joku vanha kirjotus sanoo niin" ei riitä, pitää olla konkreettinen ja todistettava esimerkki siitä mitä pahaa tapahtuu jos joku menee naimisiin enemmän kuin kerran. Yhteiskunnan "rappioon" se ei ainakaan ole syypää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?

En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.

 

Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.

 

Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.

T: kerran nainut ja eronnut

Ei ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.

Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.

Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?

Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :D

Kyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.

-Dvv:ssä vihitty ateisti

Jos näin olisi, ei eroaminen olisi tehty mahdolliseksi, tai siihen vaadittaisiin jotain yksityiselämään puuttuvaa ja eittämättä ihmisoikeuksia rikkovaa säännöstelyä. Se että joskus ennen muinoin jokin virallinen teksti on muotoiltu niin että se korullisuudessaan miellyttää raamattuun uskovia (koska kristinusko oli silloin vielä tiukasti nivottu lakiin) ei tarkoita mitään tänäpäivänä, uskonvapauden ja ihmisoikeuksien ajassa.

 

Eli siis yhä yrität liittyy uskonnollista moralisointia asiaan joka on juridinen, mutta et osaa edes perustella että miksi. "Nokun se nyt vaan on niin" tai "joku vanha kirjotus sanoo niin" ei riitä, pitää olla konkreettinen ja todistettava esimerkki siitä mitä pahaa tapahtuu jos joku menee naimisiin enemmän kuin kerran. Yhteiskunnan "rappioon" se ei ainakaan ole syypää.

Mitä kumman ihmettä nyt? Vihkikaavassa se tosiaan kerrotaan että avioliitto on tehty pysyväksi. Ei se minun pyllyäni kutita kun ihmiset eroavat ja menevät uudestaan naimisiin, saavat puolestani tehdä sen vaikka sata kertaa jos moinen kiinnostaa. En vain ymmärrä että miksi, mutta ei se ole itselleni elämää suurempi kysymys kuitenkaan.

Minä tuntisin oloni tekopyhäksi, kun vannoisin kestävää liittoa kolmatta kertaa. Mutta joku ei tunne, ja se on ihan ok.