Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen on neljännessä avioliitossa?
Kommentit (150)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta kutsuvieraana jättäisin kyllä nuo pippalot väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?
En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.
Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.
Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.
T: kerran nainut ja eronnutEi ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.
Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.
Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?
Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :DKyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.
-Dvv:ssä vihitty ateisti
Jos näin olisi, ei eroaminen olisi tehty mahdolliseksi, tai siihen vaadittaisiin jotain yksityiselämään puuttuvaa ja eittämättä ihmisoikeuksia rikkovaa säännöstelyä. Se että joskus ennen muinoin jokin virallinen teksti on muotoiltu niin että se korullisuudessaan miellyttää raamattuun uskovia (koska kristinusko oli silloin vielä tiukasti nivottu lakiin) ei tarkoita mitään tänäpäivänä, uskonvapauden ja ihmisoikeuksien ajassa.
Eli siis yhä yrität liittyy uskonnollista moralisointia asiaan joka on juridinen, mutta et osaa edes perustella että miksi. "Nokun se nyt vaan on niin" tai "joku vanha kirjotus sanoo niin" ei riitä, pitää olla konkreettinen ja todistettava esimerkki siitä mitä pahaa tapahtuu jos joku menee naimisiin enemmän kuin kerran. Yhteiskunnan "rappioon" se ei ainakaan ole syypää.
Mitä kumman ihmettä nyt? Vihkikaavassa se tosiaan kerrotaan että avioliitto on tehty pysyväksi. Ei se minun pyllyäni kutita kun ihmiset eroavat ja menevät uudestaan naimisiin, saavat puolestani tehdä sen vaikka sata kertaa jos moinen kiinnostaa. En vain ymmärrä että miksi, mutta ei se ole itselleni elämää suurempi kysymys kuitenkaan.
Minä tuntisin oloni tekopyhäksi, kun vannoisin kestävää liittoa kolmatta kertaa. Mutta joku ei tunne, ja se on ihan ok.
Ja nyt yrität perustella sitä miksi muiden ei tulisi toimia tietyllä tavalla koska sinä itse tuntisit asiasta jollain tavalla jos toimisit niin (vaikka siitä ei ole konkreettista haittaa kenellekään). Tajuatko miten outo tapa ajatella tuo on? Kummasti se näyttää kuitenkin kiinnostavan mitä muut tekee jos koet asiaksesi täällä(kin) moralisoida ja julistaa.
Vinkki vitonen kaikille jotka tätä lukee: elämä on sinullekin helpompaa kun lakkaat "ihmettelemästä" ja pyrit sen sijaan aidosti kuuntelemaan ja ymmärtämään muita, lakkaat yleistämästä omia tuntemuksiasi, asenteitasi ja tunnustamiasi moraalisia kirjoittamattomia sääntöjä myös muihin ihmisiin ja siihen mitä he elämällään tekevät. Muut ihmiset ovat sinusta erillisiä olentoja ja se täytyy vaan hyväksyä. Aina löytyy ihmisiä joiden mielestä sinäkin olet perseestä, ihan sama mitä asia koskee, mutta se ei ole syy heittäytyä itse julmaksi.Hetkinen hetkinen, miksi koet että sanelen muille miten heidän pitäisi toimia? Juurihan sanoin että itse kukin saa solmia vaikka sata avioliittoa jos huvittaa, ei kutita minun takamustani sen enempää.
Ja elävänä ihmisenä minulle on luontaista ihmetellä ja tutkiskella maailman ja sosiaalisen todellisuuden ilmiöitä. Ei minun tarvitse ketään moralisoida, jos ihmettelen kun sama ihminen lupaa neljättä kertaa olla hautaan asti avioliitossa. Hän saa niin tehdä, totta kai, mutta onhan se nyt hassua. Ei siinä mitään julmaa ole, en tiedä mistä revit näitä ajatuksiasi.
Juuri tuon muiden moralisoinnin takia (olettaen että olet sama kommentoija koko ketjussa). Jos olisit todennut vain että SINÄ et tekisi niin koska se saisi sinut tuntemaan asioita x, y ja z, niin ok. Mutta koska arvostelet muiden tapoja toimia ja perustelet oikeuttasi puuttua sillä miten SINÄ kokisit asian omakohtaisesti, niin se ei mene läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?
En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.
Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.
Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.
T: kerran nainut ja eronnutEi ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.
Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.
Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?
Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :DKyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.
-Dvv:ssä vihitty ateisti
Jos näin olisi, ei eroaminen olisi tehty mahdolliseksi, tai siihen vaadittaisiin jotain yksityiselämään puuttuvaa ja eittämättä ihmisoikeuksia rikkovaa säännöstelyä. Se että joskus ennen muinoin jokin virallinen teksti on muotoiltu niin että se korullisuudessaan miellyttää raamattuun uskovia (koska kristinusko oli silloin vielä tiukasti nivottu lakiin) ei tarkoita mitään tänäpäivänä, uskonvapauden ja ihmisoikeuksien ajassa.
Eli siis yhä yrität liittyy uskonnollista moralisointia asiaan joka on juridinen, mutta et osaa edes perustella että miksi. "Nokun se nyt vaan on niin" tai "joku vanha kirjotus sanoo niin" ei riitä, pitää olla konkreettinen ja todistettava esimerkki siitä mitä pahaa tapahtuu jos joku menee naimisiin enemmän kuin kerran. Yhteiskunnan "rappioon" se ei ainakaan ole syypää.
Mitä kumman ihmettä nyt? Vihkikaavassa se tosiaan kerrotaan että avioliitto on tehty pysyväksi. Ei se minun pyllyäni kutita kun ihmiset eroavat ja menevät uudestaan naimisiin, saavat puolestani tehdä sen vaikka sata kertaa jos moinen kiinnostaa. En vain ymmärrä että miksi, mutta ei se ole itselleni elämää suurempi kysymys kuitenkaan.
Minä tuntisin oloni tekopyhäksi, kun vannoisin kestävää liittoa kolmatta kertaa. Mutta joku ei tunne, ja se on ihan ok.
Ja nyt yrität perustella sitä miksi muiden ei tulisi toimia tietyllä tavalla koska sinä itse tuntisit asiasta jollain tavalla jos toimisit niin (vaikka siitä ei ole konkreettista haittaa kenellekään). Tajuatko miten outo tapa ajatella tuo on? Kummasti se näyttää kuitenkin kiinnostavan mitä muut tekee jos koet asiaksesi täällä(kin) moralisoida ja julistaa.
Vinkki vitonen kaikille jotka tätä lukee: elämä on sinullekin helpompaa kun lakkaat "ihmettelemästä" ja pyrit sen sijaan aidosti kuuntelemaan ja ymmärtämään muita, lakkaat yleistämästä omia tuntemuksiasi, asenteitasi ja tunnustamiasi moraalisia kirjoittamattomia sääntöjä myös muihin ihmisiin ja siihen mitä he elämällään tekevät. Muut ihmiset ovat sinusta erillisiä olentoja ja se täytyy vaan hyväksyä. Aina löytyy ihmisiä joiden mielestä sinäkin olet perseestä, ihan sama mitä asia koskee, mutta se ei ole syy heittäytyä itse julmaksi.Hetkinen hetkinen, miksi koet että sanelen muille miten heidän pitäisi toimia? Juurihan sanoin että itse kukin saa solmia vaikka sata avioliittoa jos huvittaa, ei kutita minun takamustani sen enempää.
Ja elävänä ihmisenä minulle on luontaista ihmetellä ja tutkiskella maailman ja sosiaalisen todellisuuden ilmiöitä. Ei minun tarvitse ketään moralisoida, jos ihmettelen kun sama ihminen lupaa neljättä kertaa olla hautaan asti avioliitossa. Hän saa niin tehdä, totta kai, mutta onhan se nyt hassua. Ei siinä mitään julmaa ole, en tiedä mistä revit näitä ajatuksiasi.
Juuri tuon muiden moralisoinnin takia (olettaen että olet sama kommentoija koko ketjussa). Jos olisit todennut vain että SINÄ et tekisi niin koska se saisi sinut tuntemaan asioita x, y ja z, niin ok. Mutta koska arvostelet muiden tapoja toimia ja perustelet oikeuttasi puuttua sillä miten SINÄ kokisit asian omakohtaisesti, niin se ei mene läpi.
En ole sama kommentoija. Minä sanoin nimenomaan että itse tuntisin oloni tekopyhäksi. Muut saavat tehdä mitä lystäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?
En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.
Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.
Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.
T: kerran nainut ja eronnutEi ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.
Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.
Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?
Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :DKyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.
-Dvv:ssä vihitty ateisti
Jos näin olisi, ei eroaminen olisi tehty mahdolliseksi, tai siihen vaadittaisiin jotain yksityiselämään puuttuvaa ja eittämättä ihmisoikeuksia rikkovaa säännöstelyä. Se että joskus ennen muinoin jokin virallinen teksti on muotoiltu niin että se korullisuudessaan miellyttää raamattuun uskovia (koska kristinusko oli silloin vielä tiukasti nivottu lakiin) ei tarkoita mitään tänäpäivänä, uskonvapauden ja ihmisoikeuksien ajassa.
Eli siis yhä yrität liittyy uskonnollista moralisointia asiaan joka on juridinen, mutta et osaa edes perustella että miksi. "Nokun se nyt vaan on niin" tai "joku vanha kirjotus sanoo niin" ei riitä, pitää olla konkreettinen ja todistettava esimerkki siitä mitä pahaa tapahtuu jos joku menee naimisiin enemmän kuin kerran. Yhteiskunnan "rappioon" se ei ainakaan ole syypää.
Mitä kumman ihmettä nyt? Vihkikaavassa se tosiaan kerrotaan että avioliitto on tehty pysyväksi. Ei se minun pyllyäni kutita kun ihmiset eroavat ja menevät uudestaan naimisiin, saavat puolestani tehdä sen vaikka sata kertaa jos moinen kiinnostaa. En vain ymmärrä että miksi, mutta ei se ole itselleni elämää suurempi kysymys kuitenkaan.
Minä tuntisin oloni tekopyhäksi, kun vannoisin kestävää liittoa kolmatta kertaa. Mutta joku ei tunne, ja se on ihan ok.
Ja nyt yrität perustella sitä miksi muiden ei tulisi toimia tietyllä tavalla koska sinä itse tuntisit asiasta jollain tavalla jos toimisit niin (vaikka siitä ei ole konkreettista haittaa kenellekään). Tajuatko miten outo tapa ajatella tuo on? Kummasti se näyttää kuitenkin kiinnostavan mitä muut tekee jos koet asiaksesi täällä(kin) moralisoida ja julistaa.
Vinkki vitonen kaikille jotka tätä lukee: elämä on sinullekin helpompaa kun lakkaat "ihmettelemästä" ja pyrit sen sijaan aidosti kuuntelemaan ja ymmärtämään muita, lakkaat yleistämästä omia tuntemuksiasi, asenteitasi ja tunnustamiasi moraalisia kirjoittamattomia sääntöjä myös muihin ihmisiin ja siihen mitä he elämällään tekevät. Muut ihmiset ovat sinusta erillisiä olentoja ja se täytyy vaan hyväksyä. Aina löytyy ihmisiä joiden mielestä sinäkin olet perseestä, ihan sama mitä asia koskee, mutta se ei ole syy heittäytyä itse julmaksi.Voisit kokeilla itse noita vinkkejäsi. Lisäisin sinulle vinkiksi sen että kannattaa lukea muiden kommentit kunnolla niin ei tule laitettua sanoja muiden suihin, ja muistaa se että täällä kirjoittelee useita ihmisiä niin älä niputa kaikkia sinulle vastaavia yhdeksi ihmiseksi.
Ymmärrän kyllä että kiukuttaa. Koet että kritiikki kohdistuu juuri sinuun vaikka se koski yleistä opittua asennetta ketjun aihetta eli uudelleen avioitumista kohtaan, joka toistuu lähes joka kommentissa täällä ja ilman loogisia perusteluja.
Muiden tuomitseminen ja muu julmuudelle antautuminen on niin helppoa että sitä voisi kuvata jopa laiskaksi. Mutta suosittelen silti ihmisiä pohtimaan omia asenteitaan muita (ja itseään) kohtaan asioista joita käytetään moralisoinnin välineenä vaikka itse toiminnasta ei ole mitään vahinkoa kenellekään.
Jos kyseessä on nainen, niin hän on jakorasia, jos mies, niin h-pukki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?
En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.
Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.
Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.
T: kerran nainut ja eronnutEi ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.
Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.
Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?
Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :DKyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.
-Dvv:ssä vihitty ateisti
Jos näin olisi, ei eroaminen olisi tehty mahdolliseksi, tai siihen vaadittaisiin jotain yksityiselämään puuttuvaa ja eittämättä ihmisoikeuksia rikkovaa säännöstelyä. Se että joskus ennen muinoin jokin virallinen teksti on muotoiltu niin että se korullisuudessaan miellyttää raamattuun uskovia (koska kristinusko oli silloin vielä tiukasti nivottu lakiin) ei tarkoita mitään tänäpäivänä, uskonvapauden ja ihmisoikeuksien ajassa.
Eli siis yhä yrität liittyy uskonnollista moralisointia asiaan joka on juridinen, mutta et osaa edes perustella että miksi. "Nokun se nyt vaan on niin" tai "joku vanha kirjotus sanoo niin" ei riitä, pitää olla konkreettinen ja todistettava esimerkki siitä mitä pahaa tapahtuu jos joku menee naimisiin enemmän kuin kerran. Yhteiskunnan "rappioon" se ei ainakaan ole syypää.
Mitä kumman ihmettä nyt? Vihkikaavassa se tosiaan kerrotaan että avioliitto on tehty pysyväksi. Ei se minun pyllyäni kutita kun ihmiset eroavat ja menevät uudestaan naimisiin, saavat puolestani tehdä sen vaikka sata kertaa jos moinen kiinnostaa. En vain ymmärrä että miksi, mutta ei se ole itselleni elämää suurempi kysymys kuitenkaan.
Minä tuntisin oloni tekopyhäksi, kun vannoisin kestävää liittoa kolmatta kertaa. Mutta joku ei tunne, ja se on ihan ok.
Ja nyt yrität perustella sitä miksi muiden ei tulisi toimia tietyllä tavalla koska sinä itse tuntisit asiasta jollain tavalla jos toimisit niin (vaikka siitä ei ole konkreettista haittaa kenellekään). Tajuatko miten outo tapa ajatella tuo on? Kummasti se näyttää kuitenkin kiinnostavan mitä muut tekee jos koet asiaksesi täällä(kin) moralisoida ja julistaa.
Vinkki vitonen kaikille jotka tätä lukee: elämä on sinullekin helpompaa kun lakkaat "ihmettelemästä" ja pyrit sen sijaan aidosti kuuntelemaan ja ymmärtämään muita, lakkaat yleistämästä omia tuntemuksiasi, asenteitasi ja tunnustamiasi moraalisia kirjoittamattomia sääntöjä myös muihin ihmisiin ja siihen mitä he elämällään tekevät. Muut ihmiset ovat sinusta erillisiä olentoja ja se täytyy vaan hyväksyä. Aina löytyy ihmisiä joiden mielestä sinäkin olet perseestä, ihan sama mitä asia koskee, mutta se ei ole syy heittäytyä itse julmaksi.Voisit kokeilla itse noita vinkkejäsi. Lisäisin sinulle vinkiksi sen että kannattaa lukea muiden kommentit kunnolla niin ei tule laitettua sanoja muiden suihin, ja muistaa se että täällä kirjoittelee useita ihmisiä niin älä niputa kaikkia sinulle vastaavia yhdeksi ihmiseksi.
Ymmärrän kyllä että kiukuttaa. Koet että kritiikki kohdistuu juuri sinuun vaikka se koski yleistä opittua asennetta ketjun aihetta eli uudelleen avioitumista kohtaan, joka toistuu lähes joka kommentissa täällä ja ilman loogisia perusteluja.
Muiden tuomitseminen ja muu julmuudelle antautuminen on niin helppoa että sitä voisi kuvata jopa laiskaksi. Mutta suosittelen silti ihmisiä pohtimaan omia asenteitaan muita (ja itseään) kohtaan asioista joita käytetään moralisoinnin välineenä vaikka itse toiminnasta ei ole mitään vahinkoa kenellekään.
En ole se jota lainaat, mutta mitä loogisia perusteluja kaipaat? Avioliitto on elämänmittainen sopimus. Se on se perustelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?
En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.
Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.
Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.
T: kerran nainut ja eronnutEi ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.
Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.
Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?
Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :DKyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.
-Dvv:ssä vihitty ateisti
Jos näin olisi, ei eroaminen olisi tehty mahdolliseksi, tai siihen vaadittaisiin jotain yksityiselämään puuttuvaa ja eittämättä ihmisoikeuksia rikkovaa säännöstelyä. Se että joskus ennen muinoin jokin virallinen teksti on muotoiltu niin että se korullisuudessaan miellyttää raamattuun uskovia (koska kristinusko oli silloin vielä tiukasti nivottu lakiin) ei tarkoita mitään tänäpäivänä, uskonvapauden ja ihmisoikeuksien ajassa.
Eli siis yhä yrität liittyy uskonnollista moralisointia asiaan joka on juridinen, mutta et osaa edes perustella että miksi. "Nokun se nyt vaan on niin" tai "joku vanha kirjotus sanoo niin" ei riitä, pitää olla konkreettinen ja todistettava esimerkki siitä mitä pahaa tapahtuu jos joku menee naimisiin enemmän kuin kerran. Yhteiskunnan "rappioon" se ei ainakaan ole syypää.
Mitä kumman ihmettä nyt? Vihkikaavassa se tosiaan kerrotaan että avioliitto on tehty pysyväksi. Ei se minun pyllyäni kutita kun ihmiset eroavat ja menevät uudestaan naimisiin, saavat puolestani tehdä sen vaikka sata kertaa jos moinen kiinnostaa. En vain ymmärrä että miksi, mutta ei se ole itselleni elämää suurempi kysymys kuitenkaan.
Minä tuntisin oloni tekopyhäksi, kun vannoisin kestävää liittoa kolmatta kertaa. Mutta joku ei tunne, ja se on ihan ok.
Ja nyt yrität perustella sitä miksi muiden ei tulisi toimia tietyllä tavalla koska sinä itse tuntisit asiasta jollain tavalla jos toimisit niin (vaikka siitä ei ole konkreettista haittaa kenellekään). Tajuatko miten outo tapa ajatella tuo on? Kummasti se näyttää kuitenkin kiinnostavan mitä muut tekee jos koet asiaksesi täällä(kin) moralisoida ja julistaa.
Vinkki vitonen kaikille jotka tätä lukee: elämä on sinullekin helpompaa kun lakkaat "ihmettelemästä" ja pyrit sen sijaan aidosti kuuntelemaan ja ymmärtämään muita, lakkaat yleistämästä omia tuntemuksiasi, asenteitasi ja tunnustamiasi moraalisia kirjoittamattomia sääntöjä myös muihin ihmisiin ja siihen mitä he elämällään tekevät. Muut ihmiset ovat sinusta erillisiä olentoja ja se täytyy vaan hyväksyä. Aina löytyy ihmisiä joiden mielestä sinäkin olet perseestä, ihan sama mitä asia koskee, mutta se ei ole syy heittäytyä itse julmaksi.Voisit kokeilla itse noita vinkkejäsi. Lisäisin sinulle vinkiksi sen että kannattaa lukea muiden kommentit kunnolla niin ei tule laitettua sanoja muiden suihin, ja muistaa se että täällä kirjoittelee useita ihmisiä niin älä niputa kaikkia sinulle vastaavia yhdeksi ihmiseksi.
Ymmärrän kyllä että kiukuttaa. Koet että kritiikki kohdistuu juuri sinuun vaikka se koski yleistä opittua asennetta ketjun aihetta eli uudelleen avioitumista kohtaan, joka toistuu lähes joka kommentissa täällä ja ilman loogisia perusteluja.
Muiden tuomitseminen ja muu julmuudelle antautuminen on niin helppoa että sitä voisi kuvata jopa laiskaksi. Mutta suosittelen silti ihmisiä pohtimaan omia asenteitaan muita (ja itseään) kohtaan asioista joita käytetään moralisoinnin välineenä vaikka itse toiminnasta ei ole mitään vahinkoa kenellekään.
En ole se jota lainaat, mutta mitä loogisia perusteluja kaipaat? Avioliitto on elämänmittainen sopimus. Se on se perustelu.
Avioliitto on ihmisen keksimä asia eikä mikään luonnon laki, ja siten tulkittavissa tai muokattavissa ihan sillä tavalla miten ihminen haluaa. Sen ei tarvitse olla sopimus jonka täytyy kestää hautaan asti tai tulee rangaistus - eikä se sellainen Suomen lainsäädännössä olekaan ja hyvä niin. Ihminen voi omassa henkilökohtaisessa elämässään päättää että niin on ja päättää rangaistuksen itselleen kun se ei toteudukaan (yleensä ei).
Jos asioita aletaan perustelemaan tuolla sinun tavallasi niin sittenhän avioero on täysin yhtä validi ja "elämänmittainen" sosiaalinen konstruktio - mutta kumpi peittää toisen lain, moraalin tai minkäkin mittapuun edessä? Ja kuka ensinkään on tuomitsemaan toisten henkilökohtaisia valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on siihen, että menee neljästi avoliittoon?
Toiset haluavat rakastuessaan naimisiin. Se on ainoa ero.Todella typerää ja lyhytnäköistä mennä naimisiin noin monta kertaa.
Ihmiset pitävät avioliittoa uhan vitsinä ja täysin hövelinä tänä päivänä.
Harva menee naimisiin hetken mielijohteesta tai vitsinä. Usea uskoo, että tämä kestää.
Vierailija kirjoitti:
Voi miten taas on katkeraa ininää 😂
Tämä. Pojut ei pääse edes pussaamaan. Mä seukkaan tyypin kanssa, joka kertoi ekan kerran tavatessamme, että "parhaat meistä on eronneet kolme kertaa". Totesin että näin on. Itselläkin 2 avioliittoa ja yksi 2 vuoden avoliitto takana.
Mikä ja kenen arvo se on, ettei muka erota sais? Jonkun luuserin joka tietää, että kukaan ei häntä viitsi kauaa katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kumppani tai huonoja valintoja jatkuvasti tekevä. Molempia varmaankin.
Tai sit ihana.
Ihminen on sarjapolygamisti.
Te incelit vain ette pääse ekaankaan suhteeseen. Käykö kateeks 😂
Ei sun elämää käy kateeksi kenelläkään millään tavalla!
Vaikka niin luuletkin.
Menipäs inceleillä #Tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on siihen, että menee neljästi avoliittoon?
Toiset haluavat rakastuessaan naimisiin. Se on ainoa ero.Todella typerää ja lyhytnäköistä mennä naimisiin noin monta kertaa.
Ihmiset pitävät avioliittoa uhan vitsinä ja täysin hövelinä tänä päivänä.
Harva menee naimisiin hetken mielijohteesta tai vitsinä. Usea uskoo, että tämä kestää.
Totta kai uskovat. Joka kerta.
"Seitsemässadas kerta toden sanoo"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutuva. Rohkea. Ikuinen optimisti, ei mikään katkera, ruikuttava pelkuri kuten useat kommentoijat.
Unohdit sanan ”syrjäytynyt” tuosta listasta joka ei edes kymmenkohtainen.
Syrjäytynyt ei pääse parisuhteeseen ikinä. Katsos, sellainen kuin sinä. Kotona istuu öyhöttämässä vauva.fihin.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen akka on sellainen tuuliviiri, että siihen ei voi luottaa. Siksi jokainen järkevä mies hakee naisensa ulkomailta jossa naiset ovat parempilaatuisia.
Seliseli, persu. Sinä et naista löydä mistään. Et pääse edes läävästäsi ulos ennen pimeää.
Vierailija kirjoitti:
Monesti nainut.
Ehdottomasti.
Toisin kuin nämä vinkujat täällä 😂
Vierailija kirjoitti:
Kyvyttömyys sietää huonoa suhdetta.
Miksi sitä pitäisi sietää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen joka tekee toistamiseen samanlaisia virheitä, eikä kauheasti mieti suuria elämänmuutoksia tai miten ne saattaa vaikuttaa mahdollisiin läheisiin, sellainen jolle avioliitto ja valat (tai muut lupaukset) ei merkitse paljoakaan, mahdollisesti epävakaa ja bipolaarinen, tai vähintään epätoivoinen joka ei osaa olla yksin. (Kuvailin juuri äitini. Itse en aio mennä koskaan naimisiin.)
Yllättävän yleisiä piirteitä naisilla nämä
Nai mies. Miehethän on virheettömiä. Mut älä valitse miestä joka ampuu sua haulikolla naamaan, tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu on ollut neljästi naimisissa. Joka kerta raskaana vihittäessä. Hänhän ei au-lapsia synnytä.
Viimeisin liitto kesti vuoden. Isä ei tapaa lastaan.
Miksei miehet osaa käyttää kumia? Miten helvetin yksinkertaisia miehet on? Se on kuin sukan laitto jalkaan, ei sen vaikeampaa.
Ei kristitty/uskonnollinen vetoaa avioliiton pyhyyteen, juupa juu. Hyvin on aivopesu toiminut jos saadaan ateistitkin hokemaan niitä mantroja ja liittämään ne juridiikkaan.
Paljastat tuossa omia tapojasi ajatella: päättynyt suhde ei voi olla mitään muuta kuin virhe. Pääasia on se että liitto kestää kuolemaan asti, ei laatu. Jos tulee ero niin millään mitä sitä ennen tapahtui, kaikki se rakkaus, sillä ei ole enää väliä. Se on kaikki virhettä.. ja kuitenkin moni ihminen muistelee lämmöllä hyviä aikoja menneissäkin ihmissuhteissa. Kokee kasvaneensa ihmisenä toisen takia jne..
Kaksinaamaista ketä kohtaan? Häissä se pari nyt vähän pakostakin on huomion keskipisteenä kun juhlitaan heidän rakkauttaan, mutta onko se jotenkin vähemmän "huomiohuornaamista" jos pari sattuu olemaan hautaan asti yhdessä - ja pitäisikö vieraille maksaa vahingonkorvauksia jos se odotus ei täytykään ennen hautaa? Kun asiaa ei voi etukäteen tietää kukaan. :D
Jokainen ihmissuhde muodosta riippumatta on itsessään lupaus pitää ihmissuhteesta huolta jotta yhteiselo onnistuu mahdollisimman pitkään. Ihan ilman mitään valoja ja uskontunnustuksiakin. Ja elämään kuuluu luonnollisena osana se että joskus ihmissuhde päättyy - ja useimmiten ihan ymmärrettävistä syistä. Ei sitä eroa ole siellä häissä odotettu, toivottu tai ennakoitu.
Jos taas kritiikkisi kohde on se miksi ei-uskonnollinen henkilö tekee häissään tunnustuksellisen uskonnollisen valan niin se on ihan eri keskustelu. Se ei sinällään liity avioliittoon ja eroihin mitenkään vaan uskontoon ja tapaan viettää häitä.