Millainen ihminen on neljännessä avioliitossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroa on siihen, että menee neljästi avoliittoon?

Toiset haluavat rakastuessaan naimisiin. Se on ainoa ero. 

Todella typerää ja lyhytnäköistä mennä naimisiin noin monta kertaa. 

Ihmiset pitävät avioliittoa uhan vitsinä ja täysin hövelinä tänä päivänä.

Ja mitä inseli tarkoittaa sanalla "höveli"?

Höveli tarkoittaa Kielitoimiston mukaan:

Kohtelias: Hyvätapainen ja huomaavainen muita kohtaan.

Ystävällinen: Lähestyttävä ja mukava toisia kohtaan.

Avulias / Antelias: Valmis auttamaan tai antamaan omastaan muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka tekee toistamiseen samanlaisia virheitä, eikä kauheasti mieti suuria elämänmuutoksia tai miten ne saattaa vaikuttaa mahdollisiin läheisiin, sellainen jolle avioliitto ja valat (tai muut lupaukset) ei merkitse paljoakaan, mahdollisesti epävakaa ja bipolaarinen, tai vähintään epätoivoinen joka ei osaa olla yksin. (Kuvailin juuri äitini. Itse en aio mennä koskaan naimisiin.)

Yllättävän yleisiä piirteitä naisilla nämä

Nai mies. Miehethän on virheettömiä. Mut älä valitse miestä joka ampuu sua haulikolla naamaan, tyhmä.

Tykkäätkö ampua ihmisiä haulikolla?

Vierailija kirjoitti:

golddiggerit. normaalit menee naimisiin yhden kerran.

Nasupojut pikkasen yltiöromanttisia.  Luetteko te siellä Sinimustissa Hertta-romaaneja? Katsotte ukkoporukslla Hallmark-leffoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?

En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.

 

Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.

 

Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.

T: kerran nainut ja eronnut

Ei ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.

Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.

Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?

Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :D

Kyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.

-Dvv:ssä vihitty ateisti

Jos näin olisi, ei eroaminen olisi tehty mahdolliseksi, tai siihen vaadittaisiin jotain yksityiselämään puuttuvaa ja eittämättä ihmisoikeuksia rikkovaa säännöstelyä. Se että joskus ennen muinoin jokin virallinen teksti on muotoiltu niin että se korullisuudessaan miellyttää raamattuun uskovia (koska kristinusko oli silloin vielä tiukasti nivottu lakiin) ei tarkoita mitään tänäpäivänä, uskonvapauden ja ihmisoikeuksien ajassa.

 

Eli siis yhä yrität liittyy uskonnollista moralisointia asiaan joka on juridinen, mutta et osaa edes perustella että miksi. "Nokun se nyt vaan on niin" tai "joku vanha kirjotus sanoo niin" ei riitä, pitää olla konkreettinen ja todistettava esimerkki siitä mitä pahaa tapahtuu jos joku menee naimisiin enemmän kuin kerran. Yhteiskunnan "rappioon" se ei ainakaan ole syypää.

Mitä kumman ihmettä nyt? Vihkikaavassa se tosiaan kerrotaan että avioliitto on tehty pysyväksi. Ei se minun pyllyäni kutita kun ihmiset eroavat ja menevät uudestaan naimisiin, saavat puolestani tehdä sen vaikka sata kertaa jos moinen kiinnostaa. En vain ymmärrä että miksi, mutta ei se ole itselleni elämää suurempi kysymys kuitenkaan.

Minä tuntisin oloni tekopyhäksi, kun vannoisin kestävää liittoa kolmatta kertaa. Mutta joku ei tunne, ja se on ihan ok.

Ja nyt yrität perustella sitä miksi muiden ei tulisi toimia tietyllä tavalla koska sinä itse tuntisit asiasta jollain tavalla jos toimisit niin (vaikka siitä ei ole konkreettista haittaa kenellekään). Tajuatko miten outo tapa ajatella tuo on? Kummasti se näyttää kuitenkin kiinnostavan mitä muut tekee jos koet asiaksesi täällä(kin) moralisoida ja julistaa.

Vinkki vitonen kaikille jotka tätä lukee: elämä on sinullekin helpompaa kun lakkaat "ihmettelemästä" ja pyrit sen sijaan aidosti kuuntelemaan ja ymmärtämään muita, lakkaat yleistämästä omia tuntemuksiasi, asenteitasi ja tunnustamiasi moraalisia kirjoittamattomia sääntöjä myös muihin ihmisiin ja siihen mitä he elämällään tekevät. Muut ihmiset ovat sinusta erillisiä olentoja ja se täytyy vaan hyväksyä. Aina löytyy ihmisiä joiden mielestä sinäkin olet perseestä, ihan sama mitä asia koskee, mutta se ei ole syy heittäytyä itse julmaksi.

Voisit kokeilla itse noita vinkkejäsi. Lisäisin sinulle vinkiksi sen että kannattaa lukea muiden kommentit kunnolla niin ei tule laitettua sanoja muiden suihin, ja muistaa se että täällä kirjoittelee useita ihmisiä niin älä niputa kaikkia sinulle vastaavia yhdeksi ihmiseksi. 

Ymmärrän kyllä että kiukuttaa. Koet että kritiikki kohdistuu juuri sinuun vaikka se koski yleistä opittua asennetta ketjun aihetta eli uudelleen avioitumista kohtaan, joka toistuu lähes joka kommentissa täällä ja ilman loogisia perusteluja.

Muiden tuomitseminen ja muu julmuudelle antautuminen on niin helppoa että sitä voisi kuvata jopa laiskaksi. Mutta suosittelen silti ihmisiä pohtimaan omia asenteitaan muita (ja itseään) kohtaan asioista joita käytetään moralisoinnin välineenä vaikka itse toiminnasta ei ole mitään vahinkoa kenellekään.

En ole se jota lainaat, mutta mitä loogisia perusteluja kaipaat? Avioliitto on elämänmittainen sopimus. Se on se perustelu.

Avioliitto on ihmisen keksimä asia eikä mikään luonnon laki, ja siten tulkittavissa tai muokattavissa ihan sillä tavalla miten ihminen haluaa. Sen ei tarvitse olla sopimus jonka täytyy kestää hautaan asti tai tulee rangaistus - eikä se sellainen Suomen lainsäädännössä olekaan ja hyvä niin. Ihminen voi omassa henkilökohtaisessa elämässään päättää että niin on ja päättää rangaistuksen itselleen kun se ei toteudukaan (yleensä ei).

Jos asioita aletaan perustelemaan tuolla sinun tavallasi niin sittenhän avioero on täysin yhtä validi ja "elämänmittainen" sosiaalinen konstruktio - mutta kumpi peittää toisen lain, moraalin tai minkäkin mittapuun edessä? Ja kuka ensinkään on tuomitsemaan toisten henkilökohtaisia valintoja.

En minä ole väittänyt avioliittoa miksikään luonnonlaiksi, tai puhunut mistään rangaistuksista tuon taivaallista. :D Mielestäni on hölmöä solmia avioliitto toisensa perään (pl. leskeys), ja sillä siisti. Sinä saat olla eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?

En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.

 

Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.

 

Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.

T: kerran nainut ja eronnut

Ei ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.

Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.

Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?

Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :D

Itseasiassa en ole kristitty tai muutenkaan mitenkään uskonnollinen, se onkin yksi syy miksi naimisiin meno ei minua kiinnosta. Normaali ihminen jossain vaiheessa tajuaa tekemänsä virheet ja yrittää olla toistamatta samoja virheitä, kai olet kuullut sen sanonnan hulluuden määritelmästä?  Oon kysynyt että mikä järki on sitten mennä naimisiin jos sen ei ole tarkoitus olla "kunnes kuolema erottaa" ja jos ei ollenkaan usko avioliiton merkitykseen? Siis en siihen itsekään usko, enkä naimisiin ole menossa, mutta sinä et usko ja silti menisit avioon uudestaan ja uudestaan? Se vaan on aika hmm, kaksinaamaista, halua olla keskipisteenä juhlissa..? No ainakin petturuutta sitä puolisoaan kohtaan jos ei ole tehnyt selväksi hänelle että tää nimien allekirjoittaminen tähän sopimukseen ei sit merkitse sulle yhtikäs mitään ja saatat tehdä sen peruuttavan hakemuksen milloin vaan huvittaa. 

Ei kristitty/uskonnollinen vetoaa avioliiton pyhyyteen, juupa juu. Hyvin on aivopesu toiminut jos saadaan ateistitkin hokemaan niitä mantroja ja liittämään ne juridiikkaan.

Paljastat tuossa omia tapojasi ajatella: päättynyt suhde ei voi olla mitään muuta kuin virhe. Pääasia on se että liitto kestää kuolemaan asti, ei laatu. Jos tulee ero niin millään mitä sitä ennen tapahtui, kaikki se rakkaus, sillä ei ole enää väliä. Se on kaikki virhettä.. ja kuitenkin moni ihminen muistelee lämmöllä hyviä aikoja menneissäkin ihmissuhteissa. Kokee kasvaneensa ihmisenä toisen takia jne..

 

Kaksinaamaista ketä kohtaan? Häissä se pari nyt vähän pakostakin on huomion keskipisteenä kun juhlitaan heidän rakkauttaan, mutta onko se jotenkin vähemmän "huomiohuornaamista" jos pari sattuu olemaan hautaan asti yhdessä - ja pitäisikö vieraille maksaa vahingonkorvauksia jos se odotus ei täytykään ennen hautaa? Kun asiaa ei voi etukäteen tietää kukaan. :D

Jokainen ihmissuhde muodosta riippumatta on itsessään lupaus pitää ihmissuhteesta huolta jotta yhteiselo onnistuu mahdollisimman pitkään. Ihan ilman mitään valoja ja uskontunnustuksiakin. Ja elämään kuuluu luonnollisena osana se että joskus ihmissuhde päättyy - ja useimmiten ihan ymmärrettävistä syistä. Ei sitä eroa ole siellä häissä odotettu, toivottu tai ennakoitu.

Jos taas kritiikkisi kohde on se miksi ei-uskonnollinen henkilö tekee häissään tunnustuksellisen uskonnollisen valan niin se on ihan eri keskustelu. Se ei sinällään liity avioliittoon ja eroihin mitenkään vaan uskontoon ja tapaan viettää häitä.

Itse sinä olet sen uskonnon vetänyt tähän keskusteluun mukaan (ja laittanut sanoja muiden suihin, ja en ole ateisti). Ja uskonnollinen tai ei, niin kyllä, näen tekoni merkityksellisinä, varsinkin jos ne koskee myös jotain toista ihmistä, eli en allekirjoittele sopimuksia ja lupauksia muille jos ne ei merkitse minulle mitään. 

Mielestäni tässä kukaan ei ole kritisoinut sitä että menee naimisiin ja eroaa, vaan sitä että sen tekee uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Etkö huomaa mikä ero siinä on? Ja ei ole kyse vain avioliitoista, sama pätisi muunkinlaisiin asioihin, esim. otat tatuoinnin ja muutaman vuoden päästä menet laseroimaan sen pois, se on hidasta, kallista ja kivuliasta (kuten varmaan joskus avioerotkin), okei sellaista voi tapahtua, varsinkin jos on nuori, kai opit siitä jotain? No et, menet pian ottamaan uuden tatskan, poistatat joidenkin vuosien jälkeen, ja sitten vielä toistat saman kaksi kertaa... Niin kyllä siinä vaiheessa viimeistään voi alkaa epäilemään toisen tasapainoisuutta, eikö? Juu tatskojen poistaminen ja avioero on mahdollisia, mutta niiden pitäisi olla poikkeus, ei sääntö.

Sitä voi oppia päättyneistä parisuhteista vaikkei olisi ollut naimisissakaan. Miksi se avioliitto on niin pakollinen? Miksi pelkkä avoliitto ei kelpaa? Ollaan kysytty vaikka kuinka monta kertaa että mikä se järki on mennä naimisiin niin monta kertaa, mutta et vastaa. Voi vain päätellä että siinä ei sinulle olekaan järkeä, kaikki tehdään pelkällä fiiliksellä. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia jotka joutuisivat jännityksellä katselemaan mistä suuntaa se tuuli tänään puhaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroa on siihen, että menee neljästi avoliittoon?

Toiset haluavat rakastuessaan naimisiin. Se on ainoa ero. 

Todella typerää ja lyhytnäköistä mennä naimisiin noin monta kertaa. 

Ihmiset pitävät avioliittoa uhan vitsinä ja täysin hövelinä tänä päivänä.

Miksi? Mitä tapahtuu jos menee naimisiin "liian monta kertaa"? Tuleeko ihan sosiaalista raippaa?

Ei. Inselien itkukuoro parkuu. Se on koomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?

En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.

 

Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.

 

Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.

T: kerran nainut ja eronnut

Ei ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.

Missä muka julistetaan kunnes kuolema erottaa? Ei ole mulle sanonut sitä pappi, mies, enkä minä. Ei kirkossa, eikä maistraatissa. Oletkohan sä katsonut vähän liikaa amerikkalaisia hömppäelokuvia?

”Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi ja yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.”

-dvv.fi

 

Ohis

No toi onnellinen koti ei ole ilmeisesti tullut tehdyksi. Mä en ole nähnyt yhtään onnellista parisuhdetta, mut ihan liikaa alistettuja naisia. Vastenmielinen instituutio tuo, tuomita naiset elinkautiseen. Siitähän te pojut möyhäätte. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?

En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.

 

Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.

 

Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.

T: kerran nainut ja eronnut

Ei ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.

Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.

Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?

Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :D

Kyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.

-Dvv:ssä vihitty ateisti

Jos näin olisi, ei eroaminen olisi tehty mahdolliseksi, tai siihen vaadittaisiin jotain yksityiselämään puuttuvaa ja eittämättä ihmisoikeuksia rikkovaa säännöstelyä. Se että joskus ennen muinoin jokin virallinen teksti on muotoiltu niin että se korullisuudessaan miellyttää raamattuun uskovia (koska kristinusko oli silloin vielä tiukasti nivottu lakiin) ei tarkoita mitään tänäpäivänä, uskonvapauden ja ihmisoikeuksien ajassa.

 

Eli siis yhä yrität liittyy uskonnollista moralisointia asiaan joka on juridinen, mutta et osaa edes perustella että miksi. "Nokun se nyt vaan on niin" tai "joku vanha kirjotus sanoo niin" ei riitä, pitää olla konkreettinen ja todistettava esimerkki siitä mitä pahaa tapahtuu jos joku menee naimisiin enemmän kuin kerran. Yhteiskunnan "rappioon" se ei ainakaan ole syypää.

Mitä kumman ihmettä nyt? Vihkikaavassa se tosiaan kerrotaan että avioliitto on tehty pysyväksi. Ei se minun pyllyäni kutita kun ihmiset eroavat ja menevät uudestaan naimisiin, saavat puolestani tehdä sen vaikka sata kertaa jos moinen kiinnostaa. En vain ymmärrä että miksi, mutta ei se ole itselleni elämää suurempi kysymys kuitenkaan.

Minä tuntisin oloni tekopyhäksi, kun vannoisin kestävää liittoa kolmatta kertaa. Mutta joku ei tunne, ja se on ihan ok.

Jotkut elää tiedostaen ja läsnäollen tässä ja nyt, ei huomisessa, eilisessä eikä varsinkaan tuntemattomissa muutoksissa.

Mutta sinä et siihen pysty ja sekaannut jopa muiden suhteisiin tunteikkuuksissasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?

En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.

 

Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.

 

Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.

T: kerran nainut ja eronnut

Ei ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.

Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.

Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?

Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :D

Kyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.

-Dvv:ssä vihitty ateisti

Avioliitto on ennenkaikkea taloudellinen sitoumus. Jos siinä on rakkaus mukana, niin hyvä. Avioliittoon menemisen syitä on historiassa ollut aika monia , eikä vähäisimpinä sukujen väliset sopimukset ja omaisuuksien ja aseman säilyttäminen. Edim. hoveissahan ei asema ennen säilynyt, jos sorruit epäsäätyiseen avioliittoon.    

Miten tämä liittyy siihen, että avioliiton on sekä sen maallisessa että uskonnollisessa merkityksessä tarkoitus kestää siihen asti että toinen kuolee?

Tarkoitus on hyvä monessakin asiassa  muttei useinkaan toteudu. Ilmeisesti nykyään te misogyynit pyrittekin lopettamaan liittonne naisen kuolemaan kuten jo 17 kertaa tänä vuonna. 

Pitäiskö naisten ryhtyä samaan? 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta kutsuvieraana jättäisin kyllä nuo pippalot väliin.

Sua harvoin kutsutaan, ilopilleri. Mä taas varmasti menisin. Siellä ei ainakaan tyhmiä hääleikkejä leikitä saati tapeta juhlakansaa puheilla. Veikkaan että hyvää ruokaa (ei maksalootaa) ja juomaa sekä livemusiikkia.  

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno osoittaa, että ihminen on halunnut aidosti sitoutua. Sitä emme  voi tietää, miksi liitto on kariutunut.

Avoliittolaiset ja tapailijat eivät osaa päättää, jahkailevat, eivät uskalla sitoutua. 

On kyllä erikoinen käsitys sitoutumisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?

En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.

 

Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.

 

Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.

T: kerran nainut ja eronnut

Ei ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.

Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.

Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?

Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :D

Itseasiassa en ole kristitty tai muutenkaan mitenkään uskonnollinen, se onkin yksi syy miksi naimisiin meno ei minua kiinnosta. Normaali ihminen jossain vaiheessa tajuaa tekemänsä virheet ja yrittää olla toistamatta samoja virheitä, kai olet kuullut sen sanonnan hulluuden määritelmästä?  Oon kysynyt että mikä järki on sitten mennä naimisiin jos sen ei ole tarkoitus olla "kunnes kuolema erottaa" ja jos ei ollenkaan usko avioliiton merkitykseen? Siis en siihen itsekään usko, enkä naimisiin ole menossa, mutta sinä et usko ja silti menisit avioon uudestaan ja uudestaan? Se vaan on aika hmm, kaksinaamaista, halua olla keskipisteenä juhlissa..? No ainakin petturuutta sitä puolisoaan kohtaan jos ei ole tehnyt selväksi hänelle että tää nimien allekirjoittaminen tähän sopimukseen ei sit merkitse sulle yhtikäs mitään ja saatat tehdä sen peruuttavan hakemuksen milloin vaan huvittaa. 

Ei kristitty/uskonnollinen vetoaa avioliiton pyhyyteen, juupa juu. Hyvin on aivopesu toiminut jos saadaan ateistitkin hokemaan niitä mantroja ja liittämään ne juridiikkaan.

Paljastat tuossa omia tapojasi ajatella: päättynyt suhde ei voi olla mitään muuta kuin virhe. Pääasia on se että liitto kestää kuolemaan asti, ei laatu. Jos tulee ero niin millään mitä sitä ennen tapahtui, kaikki se rakkaus, sillä ei ole enää väliä. Se on kaikki virhettä.. ja kuitenkin moni ihminen muistelee lämmöllä hyviä aikoja menneissäkin ihmissuhteissa. Kokee kasvaneensa ihmisenä toisen takia jne..

 

Kaksinaamaista ketä kohtaan? Häissä se pari nyt vähän pakostakin on huomion keskipisteenä kun juhlitaan heidän rakkauttaan, mutta onko se jotenkin vähemmän "huomiohuornaamista" jos pari sattuu olemaan hautaan asti yhdessä - ja pitäisikö vieraille maksaa vahingonkorvauksia jos se odotus ei täytykään ennen hautaa? Kun asiaa ei voi etukäteen tietää kukaan. :D

Jokainen ihmissuhde muodosta riippumatta on itsessään lupaus pitää ihmissuhteesta huolta jotta yhteiselo onnistuu mahdollisimman pitkään. Ihan ilman mitään valoja ja uskontunnustuksiakin. Ja elämään kuuluu luonnollisena osana se että joskus ihmissuhde päättyy - ja useimmiten ihan ymmärrettävistä syistä. Ei sitä eroa ole siellä häissä odotettu, toivottu tai ennakoitu.

Jos taas kritiikkisi kohde on se miksi ei-uskonnollinen henkilö tekee häissään tunnustuksellisen uskonnollisen valan niin se on ihan eri keskustelu. Se ei sinällään liity avioliittoon ja eroihin mitenkään vaan uskontoon ja tapaan viettää häitä.

Itse sinä olet sen uskonnon vetänyt tähän keskusteluun mukaan (ja laittanut sanoja muiden suihin, ja en ole ateisti). Ja uskonnollinen tai ei, niin kyllä, näen tekoni merkityksellisinä, varsinkin jos ne koskee myös jotain toista ihmistä, eli en allekirjoittele sopimuksia ja lupauksia muille jos ne ei merkitse minulle mitään. 

Mielestäni tässä kukaan ei ole kritisoinut sitä että menee naimisiin ja eroaa, vaan sitä että sen tekee uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Etkö huomaa mikä ero siinä on? Ja ei ole kyse vain avioliitoista, sama pätisi muunkinlaisiin asioihin, esim. otat tatuoinnin ja muutaman vuoden päästä menet laseroimaan sen pois, se on hidasta, kallista ja kivuliasta (kuten varmaan joskus avioerotkin), okei sellaista voi tapahtua, varsinkin jos on nuori, kai opit siitä jotain? No et, menet pian ottamaan uuden tatskan, poistatat joidenkin vuosien jälkeen, ja sitten vielä toistat saman kaksi kertaa... Niin kyllä siinä vaiheessa viimeistään voi alkaa epäilemään toisen tasapainoisuutta, eikö? Juu tatskojen poistaminen ja avioero on mahdollisia, mutta niiden pitäisi olla poikkeus, ei sääntö.

Sitä voi oppia päättyneistä parisuhteista vaikkei olisi ollut naimisissakaan. Miksi se avioliitto on niin pakollinen? Miksi pelkkä avoliitto ei kelpaa? Ollaan kysytty vaikka kuinka monta kertaa että mikä se järki on mennä naimisiin niin monta kertaa, mutta et vastaa. Voi vain päätellä että siinä ei sinulle olekaan järkeä, kaikki tehdään pelkällä fiiliksellä. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia jotka joutuisivat jännityksellä katselemaan mistä suuntaa se tuuli tänään puhaltaa.

Ja voisin jatkaa sen verran että vaikka sanoin että "juu tatskojen poistaminen ja avioero on mahdollisia, mutta niiden pitäisi olla poikkeus, ei sääntö", niin juu juu tietysti saat tehdä niin, en ole tulossa sinua rankaisemaan :D mutta minä myös saan epäillä sinua epätasapainoiseksi ja epäluotettavaksi ja kiertää sinut kaukaa. 

Plus, toi tatskan ottaja/poistaja kiusaa tolla venkslauksella vain itseään, kun taas avioliitot ja -erot vaikuttaa vähintään kahteen ihmiseen, useampaan jos on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolle avioliitto on instituutiona niin tärkeä että suhteessa kuuluu olla avioliitossa, joten luonnollisesti päätyvät sellaiseen?

En ymmärrä miksi tästä pitäisi tehdä joku pointti. Suurinosa suhteista ei kestä ikuisesti koska ihmiset muuttuu ajan kuluessa ja se on ihan luonnollista, mutta ikäänkuin se olisi jotenkin pahempi asia että se on avioliitto joka päättyy. Paljastaa kysyjän oman maailmankuvan, että avioliitto olisi jotenkin vakavemmin otettava suhdemuoto jonka on pakko kestää tai muuten saa.. niin mitä? Hävetä? Mitä hävettävää siinä pitäisi olla että ei jää suhteeseen jossa on huono olla tai joka ei vaan enää vastaa sitä mitä se oli alunperin? Suurinosahan päättyy ilman mitään draamaa, ilman että kenessäkään on mitään vikaa.

 

Avioliitto on loppujen lopuksi vain juridinen paperi, joten sitä on turha tarkastella moraaliselta kannalta, eikä sen solmimiseenkaan ole oikeasti valideja syitä niiden potentiaalisten laillisten lisäksi.

 

Enemmän painottaisin moraalista pohdintaa lasten hankkimiselle suhteessa, koska siinä tilanteessa siitä toisesta ei pääse eroamalla eroon, ja aikuisten välisen suhteen ja persoonien laatu vaikuttaa kaikkein eniten siihen kolmanteen osapuoleen eli lapsiin.

T: kerran nainut ja eronnut

Ei ole avioliiton pakko kestää jos siinä on huono olla, eikä tarvitse hävetä. Mutta normaali ihminen tekee sen vain kerran. Jos kerran on jo julistanut että "kunnes kuolema erottaa" ja se ei pidäkään paikkaansa, niin fiksu tajuaa olla lupailematta jotain noin pitkäaikaista ja sitovaa enää uudelleen. Jos sitä lupailee vähän jokaiselle ja eroilee aina vaan, niin sitä saakin jo hitusen alkaa hävetä.

Nyt kyllä saat perustella. Mikä on normaali ihminen? Kristitty joka lukee raamattua kuin piru? Liität avioliittoon jotain uskonnollisia lupauksia erosta kuolemassa vaikka avioliitto on kirkosta erillinen asia (häät voi viettää kirkossa, mutta avioon pääsee vaikka ei lupaisi yhtään mitään), eikä läheskään kaikki avioon astuvat kuulu mihinkään kulttiin tai tee mitään valoja. Toive siitä että suhde kestää pitkään ja hyvänä on vakio kaikilla, ei sitä tarvitse edes luvata.

Ja jos kävisikin niin että kerran joutuu pettymään ihmissuhteessa niin miksi ei saisi luvata pitkää suhdetta sille uudelle? Eikö se ole vähän sitä uutta rakkautta halveeraavaa jos sen lupauksen kerran pitäisi merkitä niin paljon?

Hihhuleilla on aina kummallinen logiikka kaikessa. :D

Kyllä sen avioliiton on tarkoitus kestää kuolemaan asti vaikka siihen ei uskontoa liittyisikään.

-Dvv:ssä vihitty ateisti

Avioliitto on ennenkaikkea taloudellinen sitoumus. Jos siinä on rakkaus mukana, niin hyvä. Avioliittoon menemisen syitä on historiassa ollut aika monia , eikä vähäisimpinä sukujen väliset sopimukset ja omaisuuksien ja aseman säilyttäminen. Edim. hoveissahan ei asema ennen säilynyt, jos sorruit epäsäätyiseen avioliittoon.    

Näin se on. Naimisiin mennessään nai koko suvun, ei vain sitä omaa puolisoa, halusi tai ei.

Ei välttis jos kumpikin on aikuinen. Miesvauvat usein roikkuu äidissään ja se voi olla eron/erojen  syy. 

Vierailija kirjoitti:

Onko eroa sille, että olisi vaikka neljättä kertaa avoliitossa?

On. Neljästi avioitunut ihminen on halunnut vakiintuneille parisuhteilleen kaikki lain mahdollistamat oikeudet ja velvollisuudet. Henk.koht. arvostan tällaista enemmän kuin pelkkien "lainsuojattomien" avoliittojen ketjuttamista, vaikka toisaalta olenkin sitä mieltä, että 4 avioliittoa on paljon.

Tunnen kolme. Kahdella on epävakaa ja yhdellä bipolaarinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka tekee toistamiseen samanlaisia virheitä, eikä kauheasti mieti suuria elämänmuutoksia tai miten ne saattaa vaikuttaa mahdollisiin läheisiin, sellainen jolle avioliitto ja valat (tai muut lupaukset) ei merkitse paljoakaan, mahdollisesti epävakaa ja bipolaarinen, tai vähintään epätoivoinen joka ei osaa olla yksin. (Kuvailin juuri äitini. Itse en aio mennä koskaan naimisiin.)

Yllättävän yleisiä piirteitä naisilla nämä

Nai mies. Miehethän on virheettömiä. Mut älä valitse miestä joka ampuu sua haulikolla naamaan, tyhmä.

Tykkäätkö ampua ihmisiä haulikolla?

En ole mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroa on siihen, että menee neljästi avoliittoon?

Toiset haluavat rakastuessaan naimisiin. Se on ainoa ero. 

Todella typerää ja lyhytnäköistä mennä naimisiin noin monta kertaa. 

Ihmiset pitävät avioliittoa uhan vitsinä ja täysin hövelinä tänä päivänä.

Harva menee naimisiin hetken mielijohteesta tai vitsinä. Usea uskoo, että tämä kestää.

Totta kai uskovat. Joka kerta.

"Seitsemässadas kerta toden sanoo"

Ajatteletko itse toisin naimisiinmennessäsi? 
Vai oletko niin kyyninen, ettet uskalla mennä naimisiin.

Itse olen toista kertaa naimisissa. Ensimmäisestä erosin 20 vuoden jälkeen. Ei, en todellakaan ikinä uskonut eroavani, mutta en myöskään olisi uskonut miehen vaihtavan minua lennosta toiseen.

Tässä avioliitossa uskon jälleen pysyvän kunnes kuolema meidät erottaa. Mitä minulla olisi jäljellä, jos en uskoisi? Kyynisyys. Pelko. Epäluottamus.

En tiedä. Ylipäänsä mietin et jos on eronnut monesti aiemmin et eroaa helpommin. En oo ite viel koskaan ollut naimisissa (en tiedä menenkö) enkä edes varsinaisessa parisuhteessa, seksistä puhumattakaan :D Mieluummin katon kunnolla yhden kortin kerrallaan. Ei suhteen ole pakko olla elämän loppuun saakka mutta en mä heti ole sitten hanskoja tiskiin laittamassa. N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko eroa sille, että olisi vaikka neljättä kertaa avoliitossa?

On. Siihen ei sotketa muita ihmisiä. Häihin yleensä kutsutaan vieraita. Joka kerta samat vieraat juhlimaan ikuista loppuelämän rakkautta🤣. Aika noloa!

En taitaisi ainakaan häälahjaa ostaa neljättä kertaa samalle ihmiselle 😅

Mä en edes menisi tuollaisiin pelle-häihin.

Semmoinen, joka ei ole vielä viidennessä avioliitossa.