Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni valmistui ammattiin ja mummo lyttää sen ammatin joka käynnillä
26.09.2026 |
Äitini on jo dementoitunut, mutta loukkaa silti tyttärenikin puolesta. Aina kun nähdään, mimmo kysyy tytöltä mitä opiskelee tai tekee työkseen. Tyttö vastaa ja mummon reaktio on aina sama. Irvistää ja sanoo 'hyi kamala'. Nyökytellään siinä sitten vaan. Tyttö sanoi jo, ettei viitsi tulla sinne enää ja se on minusta ok.
Miten te suhtautuisitte?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Dementoitunut sukulaiseni sanoi että ai kauhea kun olet lihonut. Se olikin osittain totta, oli tullut vähän painoa mutta olin normaalipainoinen. Kieltämättä väheni halu viettää aikaa hänen kanssaan.
Naurahda vaan sydämellisesti ja ala välittömästi kyselemään sukulaisesi kuulumisia. Muista pysyä sillä vuosikymmenellä, jolla hän elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voit olla noin ymmärtämätön äitisi muistisairaudesta?
Dementikko ei ymmärrä omaa puhettaan, että se loukkaa, koska hän on Sairas.
Minä kokeilisin hänelle toista ammattia, vaikka "Olen Yliopiston rehtori", vieläkö mummo haukkuisi... huumoria peliin..
Mummo kuitenkin unohtaa sen tai sitten on joka kerta iloinen....
Yksi konsti on sekin, että kysymykseen vastaamiseen sijaan kysyykin vaikkapa, että hei mitenkäs pelargoniat ovat nyt kukkineet? Oletko pysynyt terveenä? Haluaisitko kuunnella jotakin musiikkia, voin laittaa soimaan? Dementikko ei muista sekunnin päästä enää kysyneensä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Se, että äitisi kysyy samaa asiaa osoittaa sen, että hän ei muista sitä, mitä tyttäresi on aiemmin sanonut. Muistaako hän edes, että tyttäresi on hänen lapsenlapsensa? Dementikko elää omaa nuoruuttaan. Dementikko ei tunnista omaa peilikuvaansakaan, joka on ihan ymmärrettävää, koska hän elää parikymppisen elämää. Hänen elämässään on sen ajan eläimet, ihmiset ja ympäristö.
Anoppini piti tytärtään sisarenaan ja sanoi tätä sisaren nimellä ja oli hänen kanssaan tanssimaan lähdössä uusissa tansskengissä vaikka isä tietysti ei laskisi.
Minä en vlinut käydä koska hän ei minua yhdistänyt muuhun kuin sota-ajan hempukoihin jotka hänen nuorta aviomiestään jahtasi. " taas oot unto tuon lut...n laskenut sisälle "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voit olla noin ymmärtämätön äitisi muistisairaudesta?
Tämä on näitä Porvoon avauksia taas kerran.
Vierailija kirjoitti:
Se, että äitisi kysyy samaa asiaa osoittaa sen, että hän ei muista sitä, mitä tyttäresi on aiemmin sanonut. Muistaako hän edes, että tyttäresi on hänen lapsenlapsensa? Dementikko elää omaa nuoruuttaan. Dementikko ei tunnista omaa peilikuvaansakaan, joka on ihan ymmärrettävää, koska hän elää parikymppisen elämää. Hänen elämässään on sen ajan eläimet, ihmiset ja ympäristö.
Minun äiti myös eli loppuvuosinaan 1930-lukua eli lapsuuttaan, kaipaili äitiä ja isää... Minua ei loppuaikoina enää tuntenut, piti kertoa että olen hänen tytär...Välillä hän sanoi, ettei hänellä ole yhtään lasta. Surullista, mutta sellaista elämä on toisilla. Mutta nyt hän lepää rauhassa miehensä vieressä, eikä ole enää maallisia murheita.
Välillä itsekin pelkään, että minulle tulee samanlaista. Toivon vaan, että en elä niin pitkään etten tunne enää omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilkeät ovat aina ilkeitä vaikka dementia on. Ei ilkeyttä tarvitse sietää.
Niin kai. - itselläni tuli väkisin mieleeni taas oma yläaste-aikainen opinto-ohjaajani, jonka asenne vammasta ja hyvin nuivasta suhtautumisesta kärsi ja tai ainakin satutti monta ammattikoulussa myöhemmin opintojaan jatkanutta, ja onnistuen kylvämään aiemmin luokalla vallinneeseen hyvään yhteishenkeen eripuraisuuden siemeniä ku yks-kak osa oppilaitakin alkoi puhua ammattikouluun joutumisesta tai päätymisestä kun taas lukioon haettiin ja pyrittiin.....
Ilkeilyä ei tarvitse sietää, mutta jos mummo on todella pitkäl dementiassa ja tytär haluaa kuitenkin häntä tavata niin ehkä voi yrittää pitää keskustelun muissa asioissa?
Mä ja puolisoni tehtiin kumpikin väitöskirja ja jäätiin yliopistolle töihin ja meidän molempien mummot - ilman dementiaa - kommentoivat kuolemaansa saakka, että kuinka ihmeen kauan te oikein opiskelette kun olette vieläkin siellä yliopistolla? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilkeilyä ei tarvitse sietää, mutta jos mummo on todella pitkäl dementiassa ja tytär haluaa kuitenkin häntä tavata niin ehkä voi yrittää pitää keskustelun muissa asioissa?
Mä ja puolisoni tehtiin kumpikin väitöskirja ja jäätiin yliopistolle töihin ja meidän molempien mummot - ilman dementiaa - kommentoivat kuolemaansa saakka, että kuinka ihmeen kauan te oikein opiskelette kun olette vieläkin siellä yliopistolla? :D
Juu, loukkaannuitteko vai nauroitteko oppimattomille ja tietämättömille mummoile?
Mun äiti sanoi ihan kaikkeen mitä kerroin, ai kamalaa. Eikä hänellä edes ollut dementiaa. Kun sitten sai dementian, kaikki olikin ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini, kampaaja, sanoi tyttäreni valmistuttua filosofian maisteriksi, että ei millekään filosofeille ole töitä. Juu, sitähän se toki tarkoittaakin. Eikä suostunut ymmärtämään asiaa, vaikka monesti selitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos valmistui esim. kosmetologiksi, kampaajaksi tai siivoojaksi, niin en minälään sentään mitään juhlia pitäisi.
Kerro oma koulutuksesi ja ammattisi, niin voimme huutaa kuorossa hyi kamala.
Tekniikan insinööri ja nyt toiset opinnot kesken, tällä hetkellä lääketieteen kandidaatti.
Insinööri lääkärinä, hyi kamala!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeilyä ei tarvitse sietää, mutta jos mummo on todella pitkäl dementiassa ja tytär haluaa kuitenkin häntä tavata niin ehkä voi yrittää pitää keskustelun muissa asioissa?
Mä ja puolisoni tehtiin kumpikin väitöskirja ja jäätiin yliopistolle töihin ja meidän molempien mummot - ilman dementiaa - kommentoivat kuolemaansa saakka, että kuinka ihmeen kauan te oikein opiskelette kun olette vieläkin siellä yliopistolla? :D
Juu, loukkaannuitteko vai nauroitteko oppimattomille ja tietämättömille mummoile?
Ei loukkaannuttu eikä naurettu, mutta kyllä se hieman turhautti jossain vaiheessa selittää asiaa aina uudelleen (kun tosiaan mummoilla ei ollut muistisairautta ja olivat fiksuja ihmisiä molemmat, mutta jotenkin tuo asia oli heille vaikea sisäistää).
Vierailija kirjoitti:
Dementoitunut sukulaiseni sanoi että ai kauhea kun olet lihonut. Se olikin osittain totta, oli tullut vähän painoa mutta olin normaalipainoinen. Kieltämättä väheni halu viettää aikaa hänen kanssaan.
Minulle myös äiti alkoi huomautella ulkonäöstä, ei ollut enää normaali kohtelias äiti. Vaikka en ollut muuttunut valtavan lihavaksi. Sitä aloin ihmetellä, että sellainen hienotunteisuus alkoi unohtua... Diagnoosi: Alzheimer. Sitten ihan viimeisenä vuonna sanat alkoivat loppua, oli vain hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeilyä ei tarvitse sietää, mutta jos mummo on todella pitkäl dementiassa ja tytär haluaa kuitenkin häntä tavata niin ehkä voi yrittää pitää keskustelun muissa asioissa?
Mä ja puolisoni tehtiin kumpikin väitöskirja ja jäätiin yliopistolle töihin ja meidän molempien mummot - ilman dementiaa - kommentoivat kuolemaansa saakka, että kuinka ihmeen kauan te oikein opiskelette kun olette vieläkin siellä yliopistolla? :D
Juu, loukkaannuitteko vai nauroitteko oppimattomille ja tietämättömille mummoile?
Ei loukkaannuttu eikä naurettu, mutta kyllä se hieman turhautti jossain vaiheessa selittää asiaa aina uudelleen (kun tosiaan mummoilla ei ollut muistisairautta ja olivat fiksuja ihmisiä molemmat, mutta jotenkin tuo asia oli heille vaikea sisäistää).
Mulla on poika ja miniä yliopistolla töissä. Väitelleet. Kumpikaan ei opeta.en tarkemmin erittele.
Kuitenkin luulisi niin yksinkertaistettuna menevän perille jos kertoisi että tohtorit luennoivat ja opettavat.
Tutustu Ap syventävästi siihen, mitä dementia sairautena tarkoittaa, mitä se pitää sisällään, ja kuinka etenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että äitisi kysyy samaa asiaa osoittaa sen, että hän ei muista sitä, mitä tyttäresi on aiemmin sanonut. Muistaako hän edes, että tyttäresi on hänen lapsenlapsensa? Dementikko elää omaa nuoruuttaan. Dementikko ei tunnista omaa peilikuvaansakaan, joka on ihan ymmärrettävää, koska hän elää parikymppisen elämää. Hänen elämässään on sen ajan eläimet, ihmiset ja ympäristö.
Anoppini piti tytärtään sisarenaan ja sanoi tätä sisaren nimellä ja oli hänen kanssaan tanssimaan lähdössä uusissa tansskengissä vaikka isä tietysti ei laskisi.
Minä en vlinut käydä koska hän ei minua yhdistänyt muuhun kuin sota-ajan hempukoihin jotka hänen nuorta aviomiestään jahtasi. " taas oot unto tuon lut...n laskenut sisälle "
Hänen mielestään muistutat jotakuta sellaista ihmistä, jonka hän tunsi nuoruudessaan. Vakuuta lyhyesti ja ystävällisesti, että Unto on aina ollut vaimolleen uskollinen ja ihan samassa muuta puheenaihetta myönteiseksi. Mieti jo etukäteen sellainen aihe, johon hän varmasti tarttuu ja on myönteinen. Hän unohtaa sanomisensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeilyä ei tarvitse sietää, mutta jos mummo on todella pitkäl dementiassa ja tytär haluaa kuitenkin häntä tavata niin ehkä voi yrittää pitää keskustelun muissa asioissa?
Mä ja puolisoni tehtiin kumpikin väitöskirja ja jäätiin yliopistolle töihin ja meidän molempien mummot - ilman dementiaa - kommentoivat kuolemaansa saakka, että kuinka ihmeen kauan te oikein opiskelette kun olette vieläkin siellä yliopistolla? :D
Juu, loukkaannuitteko vai nauroitteko oppimattomille ja tietämättömille mummoile?
Ei loukkaannuttu eikä naurettu, mutta kyllä se hieman turhautti jossain vaiheessa selittää asiaa aina uudelleen (kun tosiaan mummoilla ei ollut muistisairautta ja olivat fiksuja ihmisiä molemmat, mutta jotenkin tuo asia oli heille vaikea sisäistää).
Mulla on poika ja miniä yliopistolla töissä. Väitelleet. Kumpikaan ei opeta.en tarkemmin erittele.
Kuitenkin luulisi niin yksinkertaistettuna menevän perille jos kertoisi että tohtorit luennoivat ja opettavat.
No kun me tehtiin silloin vain tutkimusta, ei opetettu, niin ei voinut sanoa noinkaan. Luulen, että heillä vain yliopisto assosioitui opiskeluun.
Se, että äitisi kysyy samaa asiaa osoittaa sen, että hän ei muista sitä, mitä tyttäresi on aiemmin sanonut. Muistaako hän edes, että tyttäresi on hänen lapsenlapsensa? Dementikko elää omaa nuoruuttaan. Dementikko ei tunnista omaa peilikuvaansakaan, joka on ihan ymmärrettävää, koska hän elää parikymppisen elämää. Hänen elämässään on sen ajan eläimet, ihmiset ja ympäristö.