Lue keskustelun säännöt.
Mitä kaipaat eron jälkeen yksin asuessa?
Kommentit (58)
Muistan kuinka vaikeinta oli se, ettei voinut kertoa pikkujuttuja kenellekään. Olihan minulla ystäviä, mutta enhän ala niille soittamaan vain sen vuoksi, että hei, näin hirven tai autokolarin tai citykani juoksi ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa! Loneri on aina looseri!
En todellakaan kaipaa sitä, että mies ei koskaan halunnut kuunnella mitään mitä kerroin. Ei koskaan keskustellut. Ei auttanut kun pyysin johonkin apua. Kieltäytyi seksistä. Ilkeili ja moitti kaikkea mitä tein. Vaati tekemään hänelle ruokaa ja sitten haukkui miten pskaa tekemäni ruoka aina oli. Ja kun olin kipeä, vaati silti viemään koiraa ulos, 39 asteen kuumeessa kun en kyennyt lähtemään ulos veti hirveät raivarit. Mutta kun hän oli kipeä, vaati minua käymään kaupasta hänelle mehua, limua ja herkkuja.
En todellakaan kaipaa sitä mulqvistia yhtään.
En kaipaa mitään. Vanha ydinperhe meni ”klassiseksi”, eli exä meni aivan täysin ”äitimoodiin” lasten myötä. Ensin seksiä ei syntymän jälkeen haluttu hänen mukaansa ja lopulta mua ei enää innostanut panna kotihousuissaan laahustavaa hattivattia. Eikä siinä lapsien ympäröimänä ollut enää mitään mahkuja muutenkaan panna, ellei sitä suunnitellut ja kalenteroinut viikkoja etukäteen.
Ero, lapset vuoroviikoin ja toinen viikko aikuisten kivaa; harrastamista, illallisia, spontaania seksi ja seksileikkejä, pidennettyjä viikonloppuja Euroopassa ja toisinaan juhlimistakin. Ai että. Mä oon niiiiin paljon parempi isäkin sitten, kun se iskäviikko aina koittaa. En vaihtaisi tätä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksiä. Ei sitä tosin avioliiton viimeisten parin vuoden aikanakaan ollut, ei ainakaan vaimon kanssa.
Seksiä ja sylissä olemista. Huumoria. Asioiden jakamista. Ei munkaan miehet mitään prinssejä olleet, mutta hyviäkin puolia toki oli paljon, niitä ikävöin :’(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa mitä kaipasin oli munaa. Ja ehkä että vois jonku kans katsoa yhdessä Netflixiä.
Minulle sunnuntait oli pahimpia. Viikolla töitä, pe ja la iltoina tapasin ystäviä, sunnuntai oli se aallonpohja. Tämä siis nuorena.
Jos nyt eroaisin pudotus olisi kova, ikä jo plus 50. Varmasti kaipaisin taloudellista huolettomuutta, joka mahdillistaa matkustelun, ison ja kauniin kodin hyvällä paikalla, mökin. Tietysti kaipaisin perhearkea. Nytkään rahaa ei ole liikaa, mutta se riittää edm. asioihin. Jos eläisin yksin vain minun palkalla asuisin kaksiossa, ei olisi mökkiä, ei autoa, matkusteluun olisi vain vähän rahaa käytettävissä, ystävien tapaaminen ja kulttuuri sekä harrastukset vähenisi koska rahaa rajallisesti. Tulisivatko teinit yökylään jos heillä ei ole huonetta. Heidän takiaan tarvitsisin kolmion ja se tarkoittaisi sitä, että se pitäisi hankkia huonommalta alueelta kuin kaksio koska budjetti olisi rajallinen.
Koko elämä menisi uusiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rauhaa.
Miksi erosit, jos yksin rauhatonta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa mitään. Ero tuli, koska mies on turhake. Hän ei tuonut minun elämääni MITÄÄN sellaista, mitä en saisi itseltäni (sooloseksi, iso vibraattori), ystäviltäni (hyvät keskustelut, ulkomaanmatkat), omilta sukulaisiltani (extended family, elämänmittainen ystävyys, taloudellinen tuki hätätilanteessa), tuttaviltani (seuraa harrastuksiin).
Jopa työyhteisössä on parempi olla (enemmän sosiaalista tukea) kuin tunnevammaisen, kylmän, itsekkään, ahneen, pettäjämiehen kanssa "parisuhteessa".Katkeraa settiä.
Oliko perus vakka ja kansi -kuvio?
Ei suinkaan. Tämä oli Mr nice Guy -tapaus. Luuserimies teeskenteli olevansa hyvä tyyppi, mutta kulissi petti ja totuus tuli ilmi. Mies on katkera misogynisti. Saa mielihyvää siitä, että manipuloi naisia ja tuhlaa heidän aikaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kikkelii.
Reality check. Sinkkunaisen on helpompi saada ENEMMÄN seksiä kuin parisuhteessa olevan naisen. Sinkkunainen voi harrastaa irtosuhteita ja pyörittää monta miestä samaan aikaan. Ei tarvitse pohtia onko aviomies kotona, ovatko lapset kotona tai ovatko miehen sukulaiset tunkemassa viikonloppuna kylään.
Sitä, että erilaisista asioista voi kertoa toiselle ihmiselle kasvokkain ihan tuoreeltaan. Tavanomaista juttelua kesken päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa mitään avioliitostani. Olin aina yksin. Ex ei suostunut puhumaan kanssani eikä kuunnellut mitä puhuin. Oli ihan hirveä ilmapiiri. Jos ex jotain sanoi niin se oli ivaa. Kylmästi hän kieltäytyi ihan kaikesta mikä liittyi yhdessä oloon, parisuhteeseen ym. Hän eli itsekästä elämää, oli taloudellista hyväksikäyttöä... Ero oli helpotus ja elämäni muuttui täysin.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka vaikeinta oli se, ettei voinut kertoa pikkujuttuja kenellekään. Olihan minulla ystäviä, mutta enhän ala niille soittamaan vain sen vuoksi, että hei, näin hirven tai autokolarin tai citykani juoksi ohi.
Nuo kerrotaan just kavereille.
Vierailija kirjoitti:
Sitä, että erilaisista asioista voi kertoa toiselle ihmiselle kasvokkain ihan tuoreeltaan. Tavanomaista juttelua kesken päivän.
Tuo alkoi rasittaa, kun toinen kertoi ihan kaikki pikkuasiat. Ei jaksanut enää kuunnella, kun ei kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä, että erilaisista asioista voi kertoa toiselle ihmiselle kasvokkain ihan tuoreeltaan. Tavanomaista juttelua kesken päivän.
Tuo alkoi rasittaa, kun toinen kertoi ihan kaikki pikkuasiat. Ei jaksanut enää kuunnella, kun ei kiinnostanut.
Väärän ihmisen kanssa kaikki tuntuu rasittavalta.
En kaipaa mitään. Ero tuli, koska mies on turhake. Hän ei tuonut minun elämääni MITÄÄN sellaista, mitä en saisi itseltäni (sooloseksi, iso vibraattori), ystäviltäni (hyvät keskustelut, ulkomaanmatkat), omilta sukulaisiltani (extended family, elämänmittainen ystävyys, taloudellinen tuki hätätilanteessa), tuttaviltani (seuraa harrastuksiin).
Jopa työyhteisössä on parempi olla (enemmän sosiaalista tukea) kuin tunnevammaisen, kylmän, itsekkään, ahneen, pettäjämiehen kanssa "parisuhteessa".