Mitä kaipaat eron jälkeen yksin asuessa?

Mun työkaverimies kertoi, että erottua tuntui kamalalta, että kotona ei ole ketään pitämässä huolta, kun vaikka sairastuu. 

Hänen suvun mökkiä järven rannalla, meidän perheellä ei ollut varaa mihinkään mökkiin. En ikävöi muuta, en yhtään mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Turvallisuuden tunnetta. 

 

Ja sitä, että oli jollekin se ykkönen, eikä vaan yksi vaihtoehto monien joukossa. 

Voisinpa itekin sanoo näin mut mun jokanen suhde on ollut turvaton henkisesti, eka petti (kuulemma useinden kanssa ja vielä 14 vuotiaan kanssa 20 vuotiaana), toka oli alkoholisti joka haukku mut aina kännissä ja kolmas oli puhdas narsisti. En olis alkuun todellakaan tajunnut (vaikka love bombing, lahjominen ja seurusteluun "vaatiminen" parin viikon jälkeen) mut se sai mut niin sekaisin etten kaipaa enää ketään. oli ns kiltti nörttimies joka jäi sit vahingossa kiinni että tilailee of-tilauksia naisilta ja sextailee netissä kun ite en saanut nähdä ees tyttökavereita. Yksin on turvallista kun kukaan ei pääse sekottaan sun päätä ja tekeen susta hullua

Sek siä. Tämä puutteessa oleminen on järkyttävää.  

Vierailija kirjoitti:

En kyllä mitään. En edes 247 hälinää. Ihana kun lapset on vuoroviikoin itsellä. Toisen viikon saa mennä 100% aikuisten menoja. Alkuun hälinän puute tuntui oudolta, kun ei ollut tottunut rauhaan. Mutta sitä outoutta tunsin ehkä ekat 2kk. 

Lapset ovat riesa äidilleen,surullista.

Mitenkähän kauan lapsesi tuntevat outoutta tilanteeseensa,jossa pitää muuttaa vuoroviikoin...

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaverimies kertoi, että erottua tuntui kamalalta, että kotona ei ole ketään pitämässä huolta, kun vaikka sairastuu. 

Niin, koska on mies ja kumppani oli nainen.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä mitään. En edes 247 hälinää. Ihana kun lapset on vuoroviikoin itsellä. Toisen viikon saa mennä 100% aikuisten menoja. Alkuun hälinän puute tuntui oudolta, kun ei ollut tottunut rauhaan. Mutta sitä outoutta tunsin ehkä ekat 2kk. 

Heittopussilapset.

Heitä ei rakasteta.

Kirjoitus oli suora paljastus rakkaudettomuudesta.

Sitä kaipaan, että lasten ei tarvinnut reissata kahdessa osoitteessa. Siinäpä se sitten olikin.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan mahdollisuutta muuttaa yhdessä isompaan ja parempaan asuntoon. Itselläni ei ole varaa siihen. Kaipaan myös hyvää seuraa ja sexiä joka päivä 

Muutin isosta asunnosta kaksioon. Tämä on just sopiva mulle ja paljon kodikkaampi kuin yhteinen asunto, joka piti sopia molemmille. En tarvitse yhtään enempää tilaa. 

Erosin 10 vuotta sitten enkä ole kaivannut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Missä lakatut kynnet, polvihame, käsilaukku ja korkokengät? Noin se mies hankitaan

😂

Noh, en halua miestä, joka etsii tuollaista naista. Toivottavasti löytää itselleen sopivan. :)

Kumppania ja parasta ystävää jolle osoittaa hellyyttä ja josta välittää, pitää sylissä, pitää hyvänä, rakastaa, tukea ja kannustaa <3.

M50

Alkuun kaipasin ruokailua yhdessä, sekä heräämistä toisen ihmisen vierestä aamuisin. Ajan kuluessa nyt en enää niitäkään, viihdyn itsekseni ihan hyvin.

Parasta kaveria.

Että pystyi jakamaan asioista stressaamisen toisen kanssa. Siis että toinen kuunteli kun stressasin kaikkea :D

En enää paljon mitään. Alkuun kaipasin sitä, että olisi joku jonka kanssa katsoa sarjoja iltaisin. Viisi vuotta mennyt. Jos nyt jotain kaipaan niin tyyliin että olisi joku joka välillä veisi koiran ulos tai kävisi kaupassa tai hoputtaisi lapset hammaspesulle ja nukkumaan iltaisin.

Ja varsinkin tuo, että kasvatusvastuuta ei pystyisi kuitenkaan kenenkään kanssa jakamaan, on vähän sellainen plääh. Mikään uusi suhde ei korvaa rikkoutunutta perhettä. Mutta elämä on.

Kaipasin sitä, kuinka kotiin tultua sai kertoa toiselle hauskoista tai ikävistä tapahtumista, käsitellä yhdessä mielessä olleita juttuja.  Ero sinänsä oli helpotus, mutta vuosien jälkeen tuo vaati totuttelua. 

Vierailija kirjoitti:

Että pystyi jakamaan asioista stressaamisen toisen kanssa. Siis että toinen kuunteli kun stressasin kaikkea :D

Tuo oli todella raskasta kuunnella toisen stressaamista. Tuntui, kun stressi siirtyi myös minuun ja alkoi ahdistaa.

en mitään paitsi..

 V a p a u t t a ?

joo.enmitää muuta

-eronnut-19

Kumppanuutta, jutteluseuraa, yhteistä huumoria ja seksiä, jonkinlaista turvaa. Tosin olen liki kymmenessä vuodessa oppinut pärjäämään omillani ja tullut takaisin kauan sitten hukatuksi omaksi itsekseni. 
Ero kaksinaamaisesta narsistisesta miehestä  yli 20 vuoden jälkeen oli vaikea. Oli pakko perehtyä aiheeseen ja omiin traumoihin pohjamutia myöten, että sain itseni kuiville.