Mistä elämään sisältöä yksinäselle viiskymppiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsit itsellesi kumppanin

Mutta sellainen, joka haluaa myös pitää oman asuntonsa. Yhteenmuutto vie sut vain huonompaan tilanteeseen.

Voitko perustella? Ja yläpeukuttajat myös.

Lisäämällä sisältöä elämäänsä saa lisää sisältöä elämäänsä.

MEE TÖIHIN LAISKIMUS! Metsässä on sieniä ja risuja sinullekin poimittavaksi.

Ap ei ole viisikymppinen, GenX ei koskaan valittanut tekemisen puutetta koska tiesi että joku kyllä keksii inhottavia paskanakkeja jos menee valittamaan moista. 

Vierailija kirjoitti:

Lisäämällä sisältöä elämäänsä saa lisää sisältöä elämäänsä.

Sisällöntuottajan homma siis. Suolensisällönsuoltajahan sitä jo valmiiksi onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsit itsellesi kumppanin

Mutta sellainen, joka haluaa myös pitää oman asuntonsa. Yhteenmuutto vie sut vain huonompaan tilanteeseen.

Voitko perustella? Ja yläpeukuttajat myös.

Mä voin perustella. Ketjun aloittaja on jo viiskymppinen. Siihen ikään mennessä on jo mudostunut omat tavat ja rutiinit. Omat mieltymykset ja inhotukset. Nuorena ihminen on huomattavasti mukautuvaisempi, kun sitä omaa elämäänsäkin vasta rakentaa. On paljon helpompi nuorena  lyödä hynttyyt yhteen ja rakentaa yhteistä elämää kuin yrittää sovittaa kahden viiskymppisen elämää toisiinsa. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsit itsellesi kumppanin

Mutta sellainen, joka haluaa myös pitää oman asuntonsa. Yhteenmuutto vie sut vain huonompaan tilanteeseen.

Voitko perustella? Ja yläpeukuttajat myös.

Mä voin perustella. Ketjun aloittaja on jo viiskymppinen. Siihen ikään mennessä on jo mudostunut omat tavat ja rutiinit. Omat mieltymykset ja inhotukset. Nuorena ihminen on huomattavasti mukautuvaisempi, kun sitä omaa elämäänsäkin vasta rakentaa. On paljon helpompi nuorena  lyödä hynttyyt yhteen ja rakentaa yhteistä elämää kuin yrittää sovittaa kahden viiskymppisen elämää toisiinsa. 

Entä jos on ollut jo avo- ja avioliitossa? Ei kaikki ole sinkkuja koko elämää.

Palapelit! Itse innostuin niistä, kun somessa tuli vastaan Karen Puzzles tili tekemässä jättimäistä 9000 palan palapeliä Disneyltä. Nykyinen tapa koota palapelejä lajitellen palat ensin alkuun reilusti vaan omiin kasoihinsa ja lajitellen matkan varrellakin, tekee isompienkin palapelien kokoamisesta aiempaa kivempaa. 

Tein ensin 2 tuhannen palan palapeliä ja nyt työn alla 3000 palan :) Monet tykkää myös 500 palan peleistä, koska ovat nopeampia.

Juo viinaa..tartu pulloon,pullon henki on ystäväsi

Seksitreffit.fi

Vierailija kirjoitti:

Mieleinen työ, kavereiden kans ryyppääminen, krapulointi, penkkiurheilu niin livenä katsomossa kuin telsusta, matkustaminen, metallifestarit ja keikat, nukkuminen ja himassa ihan ittekseen oleilu.

M50

Kavereiden kanssa ryyppääminen, penkkiurheilu, matkustaminen ja keikoilla käyminen onnistuu ihan tosi hyvin yksinäiseltä..  Jos olisi kaveri / kavereita joiden kanssa tehdä asioita niin eihän sitä olisi yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman menoista, elokuvista, keskustelutilaisuuksissa, taidenäyttelyistä, lukupiireistä, liikuntaryhmistä, onhan noita.

Monet menot ovat hintavia. Kaikilla ei ole varaa niihin. Jos on pienet tulot, elokuvissakäynti tuntuu kalliilta. Siihen voi vielä tulla matkakulut päälle. Liikunta  ryhmissä on usein maksullista.  Joidenkin mielestä on vaikeaa mennä mihinkään yksin. Usein muut käyvät niissä paikoissa ystävän tai muun tuttunsa kanssa. Olen eri.

Riippuu paikkakunnasta. Isoilla paikkakunnilla, ainakin Helsingissä on myös paljon ilmaistapahtumia ja -mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäätkö eläimistä? Koiran omistajana saat kavereita helposti. 🙂

Eläinlääkärikulut ym maksavat paljon. Jos talous salliin ja pitää eläimistä, niin miksikäs ei.

Tosin kavereita ei sen koiran (tai muun lemmikin) lisäksi saa. Koira kyllä onkin ihan mahtava kaveri, ei siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäätkö eläimistä? Koiran omistajana saat kavereita helposti. 🙂

Eläinlääkärikulut ym maksavat paljon. Jos talous salliin ja pitää eläimistä, niin miksikäs ei.

Yksinäisen pitää ottaa myös se huomioon, että koira pitää lenkittää vaikka olisi missä megalentsussa tai jalka olisi paketissa. Ja yksinäisellä ei useinkaan ole ketään joka sen voisi tehdä puolesta eli sinne on könyttävä ulos vaikka mikä olisi. Tai vaihtoehtoisesti pitää pinkan olla niin kunnossa, että voi pistää koiran jonnekin hoitolaan siksi aikaa kun itse sairastaa.

Yksinäisissä elämänvaiheissa olen täyttänyt erityisesti viikonloppupäiviä sellaisella tekemisellä missä on muita ihmisiä, käynyt kaupunginosatapahtumissa,  kuuntelemassa keskustelutilaisuuksia eri paikoissa, myyjäisissä, kirpputoreilla. Vaikken olisi jutellut kenenkään kanssa, ihmisten näkeminen on auttanut vähän. Joskus samantyyppisissä tapahtumissa käyminen on myös tuottanut hyvänpäiväntuttuja. Se ei ole kovin syvällisesti sosiaalista, mutta tyhjää parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman menoista, elokuvista, keskustelutilaisuuksissa, taidenäyttelyistä, lukupiireistä, liikuntaryhmistä, onhan noita.

Monet menot ovat hintavia. Kaikilla ei ole varaa niihin. Jos on pienet tulot, elokuvissakäynti tuntuu kalliilta. Siihen voi vielä tulla matkakulut päälle. Liikunta  ryhmissä on usein maksullista.  Joidenkin mielestä on vaikeaa mennä mihinkään yksin. Usein muut käyvät niissä paikoissa ystävän tai muun tuttunsa kanssa. Olen eri.

Köyhälle kaikki on vaikeaa.

Jos tällä palstalla ehdottaa mitä tahansa tekemistä, lisätienestiä, arjen neuvoa köyhälle, hyökkää heti joku negaamaan ja kertomaan 10 tekosyytä sille, miksi köyhä ei voi tehdä sitä, tätä tai tuota. Ei ole rahaa käyttää bussia, ei pysty menemään julkisiin paikkoihin, koska köyhyys ahdistaa, ei ole kavereita koska on köyhä ja kaverisuhteita on vaikeaa pitää yllä jne. Kaikki on kallista, kaikki on vaikeaa, mihinkään ei kannata mennä, mihinkään ei voi ryhtyä. Edes marjastamaan ei voi mennä, koska ei ole jalkineita, ei ole vaatteita, ei ole ämpäriä, ei pysty kuljettamaan marjoja eikä marjapaikka ole kerrostalon alaoven edessä.  Mutta silti kotona olo ahdistaa, mielenterveys kärsii, ei ole sosiaalisia kontakteja, eikä niitä pysty pitämään yllä, ja oikeastaan ei ihmisten kanssa ole edes mukavaa olla. 

Tällaisissa keskusteluissa voi ruveta vaikka pelaamaan bingoa: melkein aina joku tekosyy löytyy aina kaikelle mahdolliselle, joten voisi laatia taulukon, mikä tekosyy tulee missäkin järjestyksessä. Ja valitus vaan jatkuu.

Tuosta voisi jo nokkelampi ymmärtää, että kerrostaloasuminen on melkoinen combo yksinäisyyden ja köyhyyden kanssa. Se vie lopulta kaiken elämänilon kun kuuntelee muiden elämistä ja elämöintiä kellon ympäri eikä sitä pääse mihinkään karkuunkaan kun ei ole sitä lähiluontoakaan. Joku pieni postimerkin kokoinen pusikko jossa sielläkin on joku päiväkotiryhmä kiljumassa tai joku muualta tullut kailottamassa siansaksaa puhelimeensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman menoista, elokuvista, keskustelutilaisuuksissa, taidenäyttelyistä, lukupiireistä, liikuntaryhmistä, onhan noita.

Monet menot ovat hintavia. Kaikilla ei ole varaa niihin. Jos on pienet tulot, elokuvissakäynti tuntuu kalliilta. Siihen voi vielä tulla matkakulut päälle. Liikunta  ryhmissä on usein maksullista.  Joidenkin mielestä on vaikeaa mennä mihinkään yksin. Usein muut käyvät niissä paikoissa ystävän tai muun tuttunsa kanssa. Olen eri.

Köyhälle kaikki on vaikeaa.

Jos tällä palstalla ehdottaa mitä tahansa tekemistä, lisätienestiä, arjen neuvoa köyhälle, hyökkää heti joku negaamaan ja kertomaan 10 tekosyytä sille, miksi köyhä ei voi tehdä sitä, tätä tai tuota. Ei ole rahaa käyttää bussia, ei pysty menemään julkisiin paikkoihin, koska köyhyys ahdistaa, ei ole kavereita koska on köyhä ja kaverisuhteita on vaikeaa pitää yllä jne. Kaikki on kallista, kaikki on vaikeaa, mihinkään ei kannata mennä, mihinkään ei voi ryhtyä. Edes marjastamaan ei voi mennä, koska ei ole jalkineita, ei ole vaatteita, ei ole ämpäriä, ei pysty kuljettamaan marjoja eikä marjapaikka ole kerrostalon alaoven edessä.  Mutta silti kotona olo ahdistaa, mielenterveys kärsii, ei ole sosiaalisia kontakteja, eikä niitä pysty pitämään yllä, ja oikeastaan ei ihmisten kanssa ole edes mukavaa olla. 

Tällaisissa keskusteluissa voi ruveta vaikka pelaamaan bingoa: melkein aina joku tekosyy löytyy aina kaikelle mahdolliselle, joten voisi laatia taulukon, mikä tekosyy tulee missäkin järjestyksessä. Ja valitus vaan jatkuu.

Tuosta voisi jo nokkelampi ymmärtää, että kerrostaloasuminen on melkoinen combo yksinäisyyden ja köyhyyden kanssa. Se vie lopulta kaiken elämänilon kun kuuntelee muiden elämistä ja elämöintiä kellon ympäri eikä sitä pääse mihinkään karkuunkaan kun ei ole sitä lähiluontoakaan. Joku pieni postimerkin kokoinen pusikko jossa sielläkin on joku päiväkotiryhmä kiljumassa tai joku muualta tullut kailottamassa siansaksaa puhelimeensa. 

Täällä Helsingissä.lähes kaikkki asuu kerrostalossa. Ollaanko me kaikki pimahtaneita?

Ap ei sanonut olevansa köyhä. Vaikka jollekin köyhälle bussilippu on ongelma, ap:llä voi olla kausilippu tai auto, mistä me tiedetään.

Ei koiran ole pakko olla oma. Minulla on ollut kahdessa eri elämänvaiheessa lähellä asuva ”ystäväkoira”, jota hain melko usein kävelylle. Moni koira elää liiankin passiivista elämää. Koiran elämään mahtuu hyvin useampi ihmiskaveri. Kun ei ole omaa koiraa, ei ole kuluja eikä 100% vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman menoista, elokuvista, keskustelutilaisuuksissa, taidenäyttelyistä, lukupiireistä, liikuntaryhmistä, onhan noita.

Monet menot ovat hintavia. Kaikilla ei ole varaa niihin. Jos on pienet tulot, elokuvissakäynti tuntuu kalliilta. Siihen voi vielä tulla matkakulut päälle. Liikunta  ryhmissä on usein maksullista.  Joidenkin mielestä on vaikeaa mennä mihinkään yksin. Usein muut käyvät niissä paikoissa ystävän tai muun tuttunsa kanssa. Olen eri.

Köyhälle kaikki on vaikeaa.

Jos tällä palstalla ehdottaa mitä tahansa tekemistä, lisätienestiä, arjen neuvoa köyhälle, hyökkää heti joku negaamaan ja kertomaan 10 tekosyytä sille, miksi köyhä ei voi tehdä sitä, tätä tai tuota. Ei ole rahaa käyttää bussia, ei pysty menemään julkisiin paikkoihin, koska köyhyys ahdistaa, ei ole kavereita koska on köyhä ja kaverisuhteita on vaikeaa pitää yllä jne. Kaikki on kallista, kaikki on vaikeaa, mihinkään ei kannata mennä, mihinkään ei voi ryhtyä. Edes marjastamaan ei voi mennä, koska ei ole jalkineita, ei ole vaatteita, ei ole ämpäriä, ei pysty kuljettamaan marjoja eikä marjapaikka ole kerrostalon alaoven edessä.  Mutta silti kotona olo ahdistaa, mielenterveys kärsii, ei ole sosiaalisia kontakteja, eikä niitä pysty pitämään yllä, ja oikeastaan ei ihmisten kanssa ole edes mukavaa olla. 

Tällaisissa keskusteluissa voi ruveta vaikka pelaamaan bingoa: melkein aina joku tekosyy löytyy aina kaikelle mahdolliselle, joten voisi laatia taulukon, mikä tekosyy tulee missäkin järjestyksessä. Ja valitus vaan jatkuu.

Tuosta voisi jo nokkelampi ymmärtää, että kerrostaloasuminen on melkoinen combo yksinäisyyden ja köyhyyden kanssa. Se vie lopulta kaiken elämänilon kun kuuntelee muiden elämistä ja elämöintiä kellon ympäri eikä sitä pääse mihinkään karkuunkaan kun ei ole sitä lähiluontoakaan. Joku pieni postimerkin kokoinen pusikko jossa sielläkin on joku päiväkotiryhmä kiljumassa tai joku muualta tullut kailottamassa siansaksaa puhelimeensa. 

Minä asun hyvässä ja rauhallisessa kerrostalossa. Monien naapureiden kanssa jutellaan ja yhdestä on tullut ihan kaveri, jonka kanssa kyläillään ja jeesataan toisiamme arjen jutuissa.