Lue keskustelun säännöt.
Aamut nepsylapsen kanssa ovat aivan hirveitä. Toistoa toiston perään ja kommunikointi vaikeuksia. Esim. Ei löydä toista hanskaa,ähkii ja
23.09.2026 |
Pyörii eteisessä minun koettaesssni selvittää,mikä nyt on vialla. Voi ähkkiä ja pyöriä myös kun vessahätä. Muutamia kertoja myöhästynyt taksista kun jäänyt ähisemään eteiseen.
Lääkkeet ottaa ja aamupalan syö minun valvonnassani. Muuten vain nuolee puurolusikkaa ja lääkkeet jäävät siihen. Vaatteiden pukemisesta saa muistutella sen kymmenen kertaa ja varmistaa,että asu on säänmukainen.
Ja lapsi on 15. Tuntuu kuin olisi loppumaton pikkulapsi-aika,paitsi että 4vuotiaskin osaa paremmin sanoa että kakattaa
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
Me hajamieliset haaveilijat oltiin normaaliluokissa ja häiriköt tarkkiksella. Se, ettei nepsyongelmia tutkittu tai tunnistettu ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut.
En ole vakuuttunut siitä, että tällainen oireilu olisi ollut 1980- 90-luvuilla yhtä yleistä kuin nykyään. Nykyään tästä puhutaan ja kirjoitetaan paljon kuinka useilla on noita oireita, ja eikös näistä ollut joku tosi TV-ohjelmakin? Jos ilmiö oli muka ennen yhtä yleinen, silloin olisi oman lapsuuden aikaan olisi varmaan 400 oppilaan ala-asteelta ollut melkein 50-100 riehuja poikaa tarkkiksella, ja joka luokalla pari-kolme tyttöä, jotka ei vaikuta olevan edes samassa ulottuvuudessa muiden kanssa kun haaveilevat omiaan. Silloin oli harvinaista jos edes joku oppilas tuli aamulla myöhässä kouluun, sellainen jäi kyllä mieleen, ja muistan itse lapsena että jos meinasi myöhästyä koulusta, niin tuntui siltä että se olisi ollut kauhean noloa ja poikkeuksellista.
No eihän. Diagnosoituja autisteja on joku 1 - 2 % väestöstä, eli teidän 400 oppilaan koulussa ois ollu joku 4 - 8 heitä. Ja ADHD oisko joku ehkä 5 % niin heitä olis ollut 20.
Tarkkiksiahan ei yleensä ollut jokaisessa koulussa. Kuopiossa esim. 90-luvulla taisi olla yhdellä ala-asteella, ja sinne meni kaikista muista kouluista ne, jotka tarkkikselle laitettiin.
Toki nykyään on olemassa myös ns. itseaiheutettu tarkkaavaisuushäiriö, mikä tulee pitkälti digilaitteista, somesta jne. Sitä ei silloin ennen niin ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Onkohan tämä palsta juuri nyt paras paikka, jos tilanne on tämä?
On. Ei mulla ole nyt mitään muutakaan tekemistä. Ei se lapsi ole menossa enää kouluun tänään, ja mun on parempi saada jotain muuta ajateltavaa, etten vaan pyörittele katastrofiajatuksia siitä, miten vaikeaksi tää tilanne vielä voi mennä. Mun ei pidä näyttää tästä hätää ja huolta lapselle, vaan rohkaista positiivisesti, että tänään ei onnistunut, mutta huomenna onnistuu.
Miten niin? Jos ei ehdi ajoissa, niin mennään myöhässä. Ei nyt tuollaisen takia jäädä koko päiväksi kotiin. Ihan normi aamu.
Kaipa tuota ihminen tietää ja tuntee itse oman lapsensa tilanteen.
Ei siltä kuulosta.
Mihin ihmeeseen tuonkin näkemyksesi perustat?
Joo, kyllä tunnen oman lapseni. Meillä ei nyt ollut kyse mistään myöhästymisestä, vaan siitä, että lapsella iski täysi jumitus ja paniikki kouluun menosta. Yritän toki aina kannustaa siihen, että kouluun voi mennä milloin tahansa koko koulupäivän ajan. Näen kuitenkin lapsesta, minä päivinä se ei tule onnistumaan. Hauskasti meidän kanssa työskennelleet perhetyöntekijät ja lapsen tukihenkilö oppi näkemään ihan saman, voitiin yhdessä todeta, että turha edes yrittää enää tänään, säästetään vaan kaikki paukut huomiseen.
"4-vuotiaskin osaa paremmin sanoa, että kakattaa"
Tuossa lainaus aloituksestasi. Täysin asiatonta.
En minä ole aloituksen kirjoittaja! Minä olen se, joka kommentoi tähän ketjuun, että minun nepsy-lapseni on vielä sängyssä (tai siis oli silloin, ei se enää ole) eikä ole pääsemässä kouluun tänään.
En puhuisi lapsestani kuten ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Onkohan tämä palsta juuri nyt paras paikka, jos tilanne on tämä?
On. Ei mulla ole nyt mitään muutakaan tekemistä. Ei se lapsi ole menossa enää kouluun tänään, ja mun on parempi saada jotain muuta ajateltavaa, etten vaan pyörittele katastrofiajatuksia siitä, miten vaikeaksi tää tilanne vielä voi mennä. Mun ei pidä näyttää tästä hätää ja huolta lapselle, vaan rohkaista positiivisesti, että tänään ei onnistunut, mutta huomenna onnistuu.
Miten niin? Jos ei ehdi ajoissa, niin mennään myöhässä. Ei nyt tuollaisen takia jäädä koko päiväksi kotiin. Ihan normi aamu.
Kaipa tuota ihminen tietää ja tuntee itse oman lapsensa tilanteen.
Ei siltä kuulosta.
Mihin ihmeeseen tuonkin näkemyksesi perustat?
Joo, kyllä tunnen oman lapseni. Meillä ei nyt ollut kyse mistään myöhästymisestä, vaan siitä, että lapsella iski täysi jumitus ja paniikki kouluun menosta. Yritän toki aina kannustaa siihen, että kouluun voi mennä milloin tahansa koko koulupäivän ajan. Näen kuitenkin lapsesta, minä päivinä se ei tule onnistumaan. Hauskasti meidän kanssa työskennelleet perhetyöntekijät ja lapsen tukihenkilö oppi näkemään ihan saman, voitiin yhdessä todeta, että turha edes yrittää enää tänään, säästetään vaan kaikki paukut huomiseen.
Puhuit siitä, että lapsi ähkii ja pyörii eikä saa hommia tehtyä, ja nyt olikin sitten paniikki..?
En minä ole ap! Luepa koko viestiketju, johon kommentoit.
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Oletko ottanut yhteyttä kouluun ja kysynyt, mitä tukimuotoja on olemassa?
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
ADHD -lapsia osataan monessa koulussa huomioida jo hyvin mutta lievä autismi on todella paljon vaikeampi. Usein heitä laitetaan samaan tilaan/pienluokkaan ylivilkkaiden kanssa, vaikka tutkimusnäyttöä on, että tämä on pahin mahdollinen yhdistelmä.
Sekin usein jää ymmärtämättä, että monelle etenkin aistihakuiselle autistille, virikkeiden puute on yhtä vaikeaa kuin liika häly ja tämän tasapainoilu ok vaikeaa.
Jos vielä kognitiivinen taso on kuitenkin korkea niin alkaa olla kunnon soppa kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Oletko ottanut yhteyttä kouluun ja kysynyt, mitä tukimuotoja on olemassa?
Olen, meillä on jatkuva tiivis yhteistyö koulun ja hoitotahon kanssa. Eivät vaan ihan hirveästi pysty tekemään. Nyt tarjottiin, että voi aina halutessaan normaalin oppitunnin sijaan mennä pienryhmään tekemään tehtäviä. Lyhennetty koulupäivä ja lyhennetty kouluviikko on valitettavasti juuri poistettu normaalista tukivalikoimasta, niiden turvin meillä selvittiin ala-asteesta.
Jotain nepsy-valmennusta tai kuntoutusta ollaan hakemassa seuraavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
Me hajamieliset haaveilijat oltiin normaaliluokissa ja häiriköt tarkkiksella. Se, ettei nepsyongelmia tutkittu tai tunnistettu ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut.
En ole vakuuttunut siitä, että tällainen oireilu olisi ollut 1980- 90-luvuilla yhtä yleistä kuin nykyään. Nykyään tästä puhutaan ja kirjoitetaan paljon kuinka useilla on noita oireita, ja eikös näistä ollut joku tosi TV-ohjelmakin? Jos ilmiö oli muka ennen yhtä yleinen, silloin olisi oman lapsuuden aikaan olisi varmaan 400 oppilaan ala-asteelta ollut melkein 50-100 riehuja poikaa tarkkiksella, ja joka luokalla pari-kolme tyttöä, jotka ei vaikuta olevan edes samassa ulottuvuudessa muiden kanssa kun haaveilevat omiaan. Silloin oli harvinaista jos edes joku oppilas tuli aamulla myöhässä kouluun, sellainen jäi kyllä mieleen, ja muistan itse lapsena että jos meinasi myöhästyä koulusta, niin tuntui siltä että se olisi ollut kauhean noloa ja poikkeuksellista.
No eihän. Diagnosoituja autisteja on joku 1 - 2 % väestöstä, eli teidän 400 oppilaan koulussa ois ollu joku 4 - 8 heitä. Ja ADHD oisko joku ehkä 5 % niin heitä olis ollut 20.
Tarkkiksiahan ei yleensä ollut jokaisessa koulussa. Kuopiossa esim. 90-luvulla taisi olla yhdellä ala-asteella, ja sinne meni kaikista muista kouluista ne, jotka tarkkikselle laitettiin.
Toki nykyään on olemassa myös ns. itseaiheutettu tarkkaavaisuushäiriö, mikä tulee pitkälti digilaitteista, somesta jne. Sitä ei silloin ennen niin ollut.
Eräällä kirjailijalla oli erityislapsi, joka pääsi yläasteella erityisluokalle.
Kaikki siinä luokassa tulivat pienistä kouluista, ja heitä oli monta.
Vieressä oli täpötäysi jättikoulukeskus. Sieltä ei tullut ketään.
Tämä kirjailija ihmetteli ( aiheellisesti !) kuinka moni siellä jäi ilman tukea, kun pienissäkin yksiköissä oli erityisoppilaita kokonaiseen luokkaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia löytyy
Ei löydy. Ei ole yhtään mitään laitoksia ADHD-lapsille tai kognitiivisesti hyvätasoisille autisteille.
Ei tuollaisilla ap:n mainitsemilla jutuilla ole pienintäkään tekemistä kognitiivisten kykyjen kanssa, kun on kyse nepsystä.
Mä oon kyllä hieman eri mieltä tästä. Kognitiisesti normaali oppii kyllä myös toimimaan omien haasteiden kanssa. Oletteko käyneet nepsyvalmennuksissa?
En nyt täältä ala neuvoa aloittajaa, mutta tulee mieleen, että voisi olla myös mahdollista antaa vastuuta teinille itselleen kouluun pääsemisestä ym.
Huomaa, ettet ymmärrä asiasta mitään. Kognitatiivinen kyvykkyys voi pahimmillaan heikentää tilannetta, jos lapsella on muuten vaikeita nepsyoireita.
Meillä esim. virikkeiden puute on suurin ongelma. Lapsi saa koulutehtävät tehtyä muutamassa minuutissa, koulu jostakin syystä rajoittaa haastavampien tehtävien antamista "ettei tule ongelmia myöhemmillä luokka-asteilla", jos hemmetti 3 -luokkalainen osaa jo nyt käytännössä koko alasteen oppimäärän, niin meinavatko erityislasta pitää koko loppukouluajan tylsistyneenä, ettei tule myöhemmin ongelmia?
Tästä seuraa mm. että häiriköi sitten muita oppilaita ja opetusta tunnilla, koska kokee omien sanojensa mukaan jopa fyysistä kipua, jos mitään ei tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
ADHD -lapsia osataan monessa koulussa huomioida jo hyvin mutta lievä autismi on todella paljon vaikeampi. Usein heitä laitetaan samaan tilaan/pienluokkaan ylivilkkaiden kanssa, vaikka tutkimusnäyttöä on, että tämä on pahin mahdollinen yhdistelmä.
Sekin usein jää ymmärtämättä, että monelle etenkin aistihakuiselle autistille, virikkeiden puute on yhtä vaikeaa kuin liika häly ja tämän tasapainoilu ok vaikeaa.
Jos vielä kognitiivinen taso on kuitenkin korkea niin alkaa olla kunnon soppa kasassa.
No juurikin tämä. Kun lapsi on autismin kirjolla (ent. asperger-tyyppisesti) ja vielä tyttö, joka pyrkii koulupäivän ajan maskaamaan, on aika ujo ja arka, häiriintyy juurikin toisten riehumisesta ja mekastamisesta, ei ole haasteita itse oppimisessa sinänsä, niin ilmeisen vähissä on koulullakin keinot ja ymmärrys - tai no, sitä ymmärrystä tuli kyllä vihdoin kun sairaalakoulun ihanat, ammattitaitoiset opettajat konsultoi. Siellä kyllä oli tosi hyvää nepsy-osaamista, mutta tavoitehan on aina, että sairaalakoulussa käydään vaan jaksoja, ja sitten palataan normaaliin kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
Me hajamieliset haaveilijat oltiin normaaliluokissa ja häiriköt tarkkiksella. Se, ettei nepsyongelmia tutkittu tai tunnistettu ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut.
En ole vakuuttunut siitä, että tällainen oireilu olisi ollut 1980- 90-luvuilla yhtä yleistä kuin nykyään. Nykyään tästä puhutaan ja kirjoitetaan paljon kuinka useilla on noita oireita, ja eikös näistä ollut joku tosi TV-ohjelmakin? Jos ilmiö oli muka ennen yhtä yleinen, silloin olisi oman lapsuuden aikaan olisi varmaan 400 oppilaan ala-asteelta ollut melkein 50-100 riehuja poikaa tarkkiksella, ja joka luokalla pari-kolme tyttöä, jotka ei vaikuta olevan edes samassa ulottuvuudessa muiden kanssa kun haaveilevat omiaan. Silloin oli harvinaista jos edes joku oppilas tuli aamulla myöhässä kouluun, sellainen jäi kyllä mieleen, ja muistan itse lapsena että jos meinasi myöhästyä koulusta, niin tuntui siltä että se olisi ollut kauhean noloa ja poikkeuksellista.
Joo ei tokikaan yhtä yleistä. Mutta onhan moni asia muuttunut: kasvatus ei ole enää häpäisyä kodeissakaan (olen 70-luvulla syntynyt), kurinpito kouluissa on löytynyt, oppimismetodit erilaiset, digiaika...Meillä 25 v tytär sai diagnoosin 10 v sitten ja isänsä tänä vuonna, liki viisikymppisenä. Meillä taiteilijasuvussa ollaan aina oltu normista poikkeavia, joten mitään ei olla edes epäilty. Rajat ovat häilyviä, nepsypiirteitähän on enemmän tai vähemmän kaikilla.
Moni asia on kasvatuksessa, kouluissa, jne muuttunut, ja mielestäni ei parempaan. Tässäkin ketjussa joku näitä oireita omaava kirjoitti että lapsena peruskoulussa kun oli kuri, ja huudettin jos ei suoriutunut niin se motivoi ja hän pärjäsi. Kun opiskelu korkeammalla asteella meni vapaammaksi ja jos ei suoriutunut, niin todettiin vaan että oma vika, niin hänellä lähti homma menemään huonompaan suuntaan.
Ja digiaika ja jatkuva älylaitteiden kanssa onanointi... se ei edistä pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä, ja kykyä keskittyä asioihin. Joissakin kouluissa on viimevuosina siirrytty takaisin kirjoihin, muutos oli oppimistuloksien kannalta hyvä ja haastatellut oppilaatkin pitivät sitä hyvänä. Enkä ole mikään "ATK-vastainen muumio", olen 80-luvun lopulta käyttänyt ensin kotona, koulussa, töissä "IT:tä eli informaatio teknologiaa" niinkuin nykyään kuuluu sanoa ettei kuulosta reliikiltä. Joo, rajat aivan varmasti on häilyviä, joten kuinka paljon järkeä on niiden pohjalta lähteä hakemaan diagnooseja ja kuten vanhaan hyvään? aikaan sanottiin, ns. hullun papereita? Jos itse omaisin lieviä tuollaisia oireita, en ymmärrä miksi sille pitäisi lähteä hakemaan lääkäristä mustaa valkoisella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
Me hajamieliset haaveilijat oltiin normaaliluokissa ja häiriköt tarkkiksella. Se, ettei nepsyongelmia tutkittu tai tunnistettu ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut.
En ole vakuuttunut siitä, että tällainen oireilu olisi ollut 1980- 90-luvuilla yhtä yleistä kuin nykyään. Nykyään tästä puhutaan ja kirjoitetaan paljon kuinka useilla on noita oireita, ja eikös näistä ollut joku tosi TV-ohjelmakin? Jos ilmiö oli muka ennen yhtä yleinen, silloin olisi oman lapsuuden aikaan olisi varmaan 400 oppilaan ala-asteelta ollut melkein 50-100 riehuja poikaa tarkkiksella, ja joka luokalla pari-kolme tyttöä, jotka ei vaikuta olevan edes samassa ulottuvuudessa muiden kanssa kun haaveilevat omiaan. Silloin oli harvinaista jos edes joku oppilas tuli aamulla myöhässä kouluun, sellainen jäi kyllä mieleen, ja muistan itse lapsena että jos meinasi myöhästyä koulusta, niin tuntui siltä että se olisi ollut kauhean noloa ja poikkeuksellista.
Joo ei tokikaan yhtä yleistä. Mutta onhan moni asia muuttunut: kasvatus ei ole enää häpäisyä kodeissakaan (olen 70-luvulla syntynyt), kurinpito kouluissa on löytynyt, oppimismetodit erilaiset, digiaika...Meillä 25 v tytär sai diagnoosin 10 v sitten ja isänsä tänä vuonna, liki viisikymppisenä. Meillä taiteilijasuvussa ollaan aina oltu normista poikkeavia, joten mitään ei olla edes epäilty. Rajat ovat häilyviä, nepsypiirteitähän on enemmän tai vähemmän kaikilla.
Moni asia on kasvatuksessa, kouluissa, jne muuttunut, ja mielestäni ei parempaan. Tässäkin ketjussa joku näitä oireita omaava kirjoitti että lapsena peruskoulussa kun oli kuri, ja huudettin jos ei suoriutunut niin se motivoi ja hän pärjäsi. Kun opiskelu korkeammalla asteella meni vapaammaksi ja jos ei suoriutunut, niin todettiin vaan että oma vika, niin hänellä lähti homma menemään huonompaan suuntaan.
Ja digiaika ja jatkuva älylaitteiden kanssa onanointi... se ei edistä pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä, ja kykyä keskittyä asioihin. Joissakin kouluissa on viimevuosina siirrytty takaisin kirjoihin, muutos oli oppimistuloksien kannalta hyvä ja haastatellut oppilaatkin pitivät sitä hyvänä. Enkä ole mikään "ATK-vastainen muumio", olen 80-luvun lopulta käyttänyt ensin kotona, koulussa, töissä "IT:tä eli informaatio teknologiaa" niinkuin nykyään kuuluu sanoa ettei kuulosta reliikiltä. Joo, rajat aivan varmasti on häilyviä, joten kuinka paljon järkeä on niiden pohjalta lähteä hakemaan diagnooseja ja kuten vanhaan hyvään? aikaan sanottiin, ns. hullun papereita? Jos itse omaisin lieviä tuollaisia oireita, en ymmärrä miksi sille pitäisi lähteä hakemaan lääkäristä mustaa valkoisella?
Minun koulustani puuttui kokonaisvaltainen kuri. Kaikki riippui opettajasta.
Nyt, kun olen tehnyt työtä kouluissa, olen huomannut miten tässäkin on menty eteenpäin.
T. Peruskoulussa 79-88.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia löytyy
Ei löydy. Ei ole yhtään mitään laitoksia ADHD-lapsille tai kognitiivisesti hyvätasoisille autisteille.
Ei tuollaisilla ap:n mainitsemilla jutuilla ole pienintäkään tekemistä kognitiivisten kykyjen kanssa, kun on kyse nepsystä.
Mä oon kyllä hieman eri mieltä tästä. Kognitiisesti normaali oppii kyllä myös toimimaan omien haasteiden kanssa. Oletteko käyneet nepsyvalmennuksissa?
En nyt täältä ala neuvoa aloittajaa, mutta tulee mieleen, että voisi olla myös mahdollista antaa vastuuta teinille itselleen kouluun pääsemisestä ym.
Huomaa, ettet ymmärrä asiasta mitään. Kognitatiivinen kyvykkyys voi pahimmillaan heikentää tilannetta, jos lapsella on muuten vaikeita nepsyoireita.
Meillä esim. virikkeiden puute on suurin ongelma. Lapsi saa koulutehtävät tehtyä muutamassa minuutissa, koulu jostakin syystä rajoittaa haastavampien tehtävien antamista "ettei tule ongelmia myöhemmillä luokka-asteilla", jos hemmetti 3 -luokkalainen osaa jo nyt käytännössä koko alasteen oppimäärän, niin meinavatko erityislasta pitää koko loppukouluajan tylsistyneenä, ettei tule myöhemmin ongelmia?
Tästä seuraa mm. että häiriköi sitten muita oppilaita ja opetusta tunnilla, koska kokee omien sanojensa mukaan jopa fyysistä kipua, jos mitään ei tapahdu.
Aina on ollut heitä jotka tylsistyvät tunneilla kun uuden opettamista on 5 min ja loput kertausta. Eikö hän voi vaikka lukea kirjaa tunnilla kun tehtävät on tehty? Tai tehdä vaikka ristisanoja tai shakkitehtäviä paperilla? Pitää myös oppia istumaan hiljaa paikallaan vaikka on tylsää mutta ei sitä koko koulupäivää voi harjoitella.
On se kummallista kun vähintään joka toinen mukula on nykyään nepsy. Onko vanhemmat oikeasti niin heikkolahjaisia että dg lapselle pitää saada vaikka väkisin. Lapset on lapsia, vanhemmat ovat paskoja ja laiskoja. Selittelevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kummallista kun vähintään joka toinen mukula on nykyään nepsy. Onko vanhemmat oikeasti niin heikkolahjaisia että dg lapselle pitää saada vaikka väkisin. Lapset on lapsia, vanhemmat ovat paskoja ja laiskoja. Selittelevät.
Tätä nepsyjen esiintymistiheyttä minä 1980-90 lukujen lapsi /nuori olen tässä ketjussa ihmetellyt, ja että vielä keski-ikäiset aikuisetkin käväisevät hakemassa itselleen nepsy dg:n.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Meillä ysiluokkalainen adhd/autisti
- Klo 6.30 soi pojan herätys. Käyn pyytämässä aamupalalle
- Klo 6.40 poika hohhailee huoneessaan eikä ole tullut syömään
- Klo 6.55 poika viimein on haukannut leipää sekä ottanut adhdlääkkeen
- Klo 7.15 poika pyörii alushousut ja huppari päällä vaikka muistutan että taks on kohta pihassa
-Klo 7.22 poika ryntää kengät jalassa eteisestä vessaan koska kakittaa
-Klo 7.30 poika ryntää ulos ilman takkia ja reppua
-Klo 7.32 anelen taksikuskia odottamaan vielä hetken
- Klo 7.40 poika on viimein matkalla kouluun mutta läksykirjat ovat huoneensa pöydällä.
Ja jotkut sanoi että anna sen lähteä itsenäisesti,kyllä.se oppii! Vaan kun ei opi koska aivot eivät toimi normaalisti. Jos en olisi vahtimassa,tuo ei menisi kouluun ollenkaan. Eihän se tunne edes kelloa.
Pitäiskö nyt jo ysiluokkailaiselle opettaa kelloa, tai tekisi jotain muistutuksia puhelimeen jne.. Mitä tahansa jeesiä, kohtahan se on täyikänen ja työpaikoilla tulee hankalat oltavat jos ei sinne pääse sillon kun pitää.
Kun puhut adhd/autisti lapsen kohdalla töistä niin et taida tietää mitään
Kirjoilla oleminen on laajaa. Tiedän useita ADHD tyyppejä jotka ovat ihan vaan joutuneet opettelemaan omia tapoja selviytyä arjesta ja onneksi he ovat myös työllistyneet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia löytyy
Ei löydy. Ei ole yhtään mitään laitoksia ADHD-lapsille tai kognitiivisesti hyvätasoisille autisteille.
Ei tuollaisilla ap:n mainitsemilla jutuilla ole pienintäkään tekemistä kognitiivisten kykyjen kanssa, kun on kyse nepsystä.
Mä oon kyllä hieman eri mieltä tästä. Kognitiisesti normaali oppii kyllä myös toimimaan omien haasteiden kanssa. Oletteko käyneet nepsyvalmennuksissa?
En nyt täältä ala neuvoa aloittajaa, mutta tulee mieleen, että voisi olla myös mahdollista antaa vastuuta teinille itselleen kouluun pääsemisestä ym.
Huomaa, ettet ymmärrä asiasta mitään. Kognitatiivinen kyvykkyys voi pahimmillaan heikentää tilannetta, jos lapsella on muuten vaikeita nepsyoireita.
Meillä esim. virikkeiden puute on suurin ongelma. Lapsi saa koulutehtävät tehtyä muutamassa minuutissa, koulu jostakin syystä rajoittaa haastavampien tehtävien antamista "ettei tule ongelmia myöhemmillä luokka-asteilla", jos hemmetti 3 -luokkalainen osaa jo nyt käytännössä koko alasteen oppimäärän, niin meinavatko erityislasta pitää koko loppukouluajan tylsistyneenä, ettei tule myöhemmin ongelmia?
Tästä seuraa mm. että häiriköi sitten muita oppilaita ja opetusta tunnilla, koska kokee omien sanojensa mukaan jopa fyysistä kipua, jos mitään ei tapahdu.
Aina on ollut heitä jotka tylsistyvät tunneilla kun uuden opettamista on 5 min ja loput kertausta. Eikö hän voi vaikka lukea kirjaa tunnilla kun tehtävät on tehty? Tai tehdä vaikka ristisanoja tai shakkitehtäviä paperilla? Pitää myös oppia istumaan hiljaa paikallaan vaikka on tylsää mutta ei sitä koko koulupäivää voi harjoitella.
Miksi älykkyydestä yritetään tehdä ADHD?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kummallista kun vähintään joka toinen mukula on nykyään nepsy. Onko vanhemmat oikeasti niin heikkolahjaisia että dg lapselle pitää saada vaikka väkisin. Lapset on lapsia, vanhemmat ovat paskoja ja laiskoja. Selittelevät.
Tätä nepsyjen esiintymistiheyttä minä 1980-90 lukujen lapsi /nuori olen tässä ketjussa ihmetellyt, ja että vielä keski-ikäiset aikuisetkin käväisevät hakemassa itselleen nepsy dg:n.
No tottakai meitä keski-ikäisiä aikuisia diagnosoidaan nyt (diagnooseja ei tietenkään "käväistä hakemassa", vaan lääkäri asettaa tai on asettamatta diagnoosin perusteellisten tutkimusten jälkeen), kun meidän lapsuudessa näiden diagnosointi oli niin lapsenkengissään. Diagnosoimattomana autistina sitä ehtii yleensä keski-ikään mennessä kokea niin paljon vaikeuksia ja romahduksia, että tulee välttämättömäksi selvittää, mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Lol noloa
Mikä on sinun diagnoosisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kummallista kun vähintään joka toinen mukula on nykyään nepsy. Onko vanhemmat oikeasti niin heikkolahjaisia että dg lapselle pitää saada vaikka väkisin. Lapset on lapsia, vanhemmat ovat paskoja ja laiskoja. Selittelevät.
Tätä nepsyjen esiintymistiheyttä minä 1980-90 lukujen lapsi /nuori olen tässä ketjussa ihmetellyt, ja että vielä keski-ikäiset aikuisetkin käväisevät hakemassa itselleen nepsy dg:n.
No, mun keski-ikäisellä miehelläni on ollut taipumus hiljentää pään sisäinen häly tavalla, joka ei pidemmän päälle ole terveellinen. Sinänsä olen kyllä kiitollinen siitä, että viinanhimo ei koskaan ollut viinanhimoa, lopettaminen onnistui kun juurisyy hoidettiin. Tiedä kuinka paljon kohtalotovereita on.
"4-vuotiaskin osaa paremmin sanoa, että kakattaa"
Tuossa lainaus aloituksestasi. Täysin asiatonta.