Lue keskustelun säännöt.
Aamut nepsylapsen kanssa ovat aivan hirveitä. Toistoa toiston perään ja kommunikointi vaikeuksia. Esim. Ei löydä toista hanskaa,ähkii ja
23.09.2026 |
Pyörii eteisessä minun koettaesssni selvittää,mikä nyt on vialla. Voi ähkkiä ja pyöriä myös kun vessahätä. Muutamia kertoja myöhästynyt taksista kun jäänyt ähisemään eteiseen.
Lääkkeet ottaa ja aamupalan syö minun valvonnassani. Muuten vain nuolee puurolusikkaa ja lääkkeet jäävät siihen. Vaatteiden pukemisesta saa muistutella sen kymmenen kertaa ja varmistaa,että asu on säänmukainen.
Ja lapsi on 15. Tuntuu kuin olisi loppumaton pikkulapsi-aika,paitsi että 4vuotiaskin osaa paremmin sanoa että kakattaa
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
Ne oli enimmäkseen tarkkiksella tms., ei tavallisilla luokilla.
Mutta kyllä minä olin 80 - 90 -luvuilla ihan tavallisella luokalla niin, että mulla oli poissaoloja joka viikko, kirjat ties kuinka usein kotona tai jossain, läksyt aina tekemättä jne. Mua ei varmaan siks laitettu tarkkikselle, kun olin ujo ja hiljainen tyttö, joka ei ollut tottelematon koulussa, enkä äänekäs ja riehuva poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia löytyy
Ei löydy. Ei ole yhtään mitään laitoksia ADHD-lapsille tai kognitiivisesti hyvätasoisille autisteille.
Ei tuollaisilla ap:n mainitsemilla jutuilla ole pienintäkään tekemistä kognitiivisten kykyjen kanssa, kun on kyse nepsystä.
Mä oon kyllä hieman eri mieltä tästä. Kognitiisesti normaali oppii kyllä myös toimimaan omien haasteiden kanssa. Oletteko käyneet nepsyvalmennuksissa?
En nyt täältä ala neuvoa aloittajaa, mutta tulee mieleen, että voisi olla myös mahdollista antaa vastuuta teinille itselleen kouluun pääsemisestä ym.
Ja höpöhöpö, mä pääsen Mensaan, mutta en onnistu tavallisessa arjen hallinnassa, kotitöissä jne.
- autisti/asperger
Mensa-tason älykkyydellä pitäisi kyllä pystyä suunnittelemaan sellainen arki, jonka pystyy toteuttamaan, jos motivaatio on kohdillaan eikö ahnehdi liikaa.
Eikä, ku mä pystyn kyllä suunnittelemaan avaruusraketin tai a tomi pom min, mutta mä en pysty tekemään tiskejä, siivota tai pukemaan säähän sopivia vaatteita ylleni ilman että siihen menee tuntitolkulla aikaa.
-autististi /masberger
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Onkohan tämä palsta juuri nyt paras paikka, jos tilanne on tämä?
On. Ei mulla ole nyt mitään muutakaan tekemistä. Ei se lapsi ole menossa enää kouluun tänään, ja mun on parempi saada jotain muuta ajateltavaa, etten vaan pyörittele katastrofiajatuksia siitä, miten vaikeaksi tää tilanne vielä voi mennä. Mun ei pidä näyttää tästä hätää ja huolta lapselle, vaan rohkaista positiivisesti, että tänään ei onnistunut, mutta huomenna onnistuu.
Miten niin? Jos ei ehdi ajoissa, niin mennään myöhässä. Ei nyt tuollaisen takia jäädä koko päiväksi kotiin. Ihan normi aamu.
Kaipa tuota ihminen tietää ja tuntee itse oman lapsensa tilanteen.
Ei siltä kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
Me hajamieliset haaveilijat oltiin normaaliluokissa ja häiriköt tarkkiksella. Se, ettei nepsyongelmia tutkittu tai tunnistettu ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut.
Ap, voit tietysti järjestää nuorelle kotiopetusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia löytyy
Ei löydy. Ei ole yhtään mitään laitoksia ADHD-lapsille tai kognitiivisesti hyvätasoisille autisteille.
Ei tuollaisilla ap:n mainitsemilla jutuilla ole pienintäkään tekemistä kognitiivisten kykyjen kanssa, kun on kyse nepsystä.
Mä oon kyllä hieman eri mieltä tästä. Kognitiisesti normaali oppii kyllä myös toimimaan omien haasteiden kanssa. Oletteko käyneet nepsyvalmennuksissa?
En nyt täältä ala neuvoa aloittajaa, mutta tulee mieleen, että voisi olla myös mahdollista antaa vastuuta teinille itselleen kouluun pääsemisestä ym.
Ja höpöhöpö, mä pääsen Mensaan, mutta en onnistu tavallisessa arjen hallinnassa, kotitöissä jne.
- autisti/asperger
Mensa-tason älykkyydellä pitäisi kyllä pystyä suunnittelemaan sellainen arki, jonka pystyy toteuttamaan, jos motivaatio on kohdillaan eikö ahnehdi liikaa.
Et taida ymmärtää nyt ollenkaan. Älykkyys ei auta toiminnanohjauksessa kuin teoriassa, ei auta myöskään esim. sosiaalisissa hankaluuksissa. Vaikka kuinka päättäisi ja olisi älyllä miettinyt, että tänään olen sosiaalinen ja toimin niin ja näin, niin se äly ei auta toimimaan kuten pitäisi.
Sosiaalinen älykkyys on eri asia kuin yleinen, matemaattinen Mensa- älykkyys.
Matemaattisesti älykäs ehkä voi selvittää, mihin toimintakyky riittää, priorisoida aivan pakolliset asiat ja olla muuten lempeä itselleen. Mutta sehän tietysti vaatii pitkäjänteisyyyttä, ja ongelma on usein impulssikontrollissa.
Tärkeää on oppia löytämään ja hyödyntämään kirkkaat hetkensä. Jos vaikka sen ruutudopamiininsa on tottunut ottamaan aamusta, ei sitä voi käyttää palkintona, kun on ensin aamupäivällä tehnyt kolme pakollisinta asiaa.
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
En ole mielestäni autisti, adhd. acdc, nepsy enkä napsukaan maistu ehkä kohta alzheimer , mutta 800 hengen yhteisö, johon minun pitäisi intekroitua tai löytää edes tila, johon mennä aiheuttaisi hirveää ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Meillä ysiluokkalainen adhd/autisti
- Klo 6.30 soi pojan herätys. Käyn pyytämässä aamupalalle
- Klo 6.40 poika hohhailee huoneessaan eikä ole tullut syömään
- Klo 6.55 poika viimein on haukannut leipää sekä ottanut adhdlääkkeen
- Klo 7.15 poika pyörii alushousut ja huppari päällä vaikka muistutan että taks on kohta pihassa
-Klo 7.22 poika ryntää kengät jalassa eteisestä vessaan koska kakittaa
-Klo 7.30 poika ryntää ulos ilman takkia ja reppua
-Klo 7.32 anelen taksikuskia odottamaan vielä hetken
- Klo 7.40 poika on viimein matkalla kouluun mutta läksykirjat ovat huoneensa pöydällä.
Ja jotkut sanoi että anna sen lähteä itsenäisesti,kyllä.se oppii! Vaan kun ei opi koska aivot eivät toimi normaalisti. Jos en olisi vahtimassa,tuo ei menisi kouluun ollenkaan. Eihän se tunne edes kelloa.
Mitä tarkoittaa hohhailee? Haahuilemistako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
No siihen aikaan opettajat karjuivat kuin eläin ja häpäisivät tuollaiset oppilaat. Se kuulkaa motivoi. Pahimmat menivät tarkkikselle. Olin itse peruskoulussa 97-06. Sellainen keskiverto 8-8,5 oppilas.
Sitten kun menin lukioon ja siellä oli vapaampaa, niin alkoi takuta kunnolla. Tuli myöhästymisiä, läksyt unohtuivat, en jaksanut lukea kirjoituksiin. Siihen vaan todettiin että ”oma vika”. Sama AMK:ssa, minne pääsin ties kuinka monennelta varasijalta. Työelämästä en sano mitään, muuta kuin sen että aika monta koeaikapurkua on ollut ja alan vaihtoja.
Mulla sitten todettiin autismi ja adhd nelikymppisenä.
Minkä takia niitä lääkkeitä syötetään, jos niistä ei ole apua? Nehän eivät todellakaan kaikille sovi. Voi olla, että lapsi on niin pöhnässä, ettei hommat onnistu sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Onkohan tämä palsta juuri nyt paras paikka, jos tilanne on tämä?
On. Ei mulla ole nyt mitään muutakaan tekemistä. Ei se lapsi ole menossa enää kouluun tänään, ja mun on parempi saada jotain muuta ajateltavaa, etten vaan pyörittele katastrofiajatuksia siitä, miten vaikeaksi tää tilanne vielä voi mennä. Mun ei pidä näyttää tästä hätää ja huolta lapselle, vaan rohkaista positiivisesti, että tänään ei onnistunut, mutta huomenna onnistuu.
Miten niin? Jos ei ehdi ajoissa, niin mennään myöhässä. Ei nyt tuollaisen takia jäädä koko päiväksi kotiin. Ihan normi aamu.
Kaipa tuota ihminen tietää ja tuntee itse oman lapsensa tilanteen.
Ei siltä kuulosta.
Mihin ihmeeseen tuonkin näkemyksesi perustat?
Joo, kyllä tunnen oman lapseni. Meillä ei nyt ollut kyse mistään myöhästymisestä, vaan siitä, että lapsella iski täysi jumitus ja paniikki kouluun menosta. Yritän toki aina kannustaa siihen, että kouluun voi mennä milloin tahansa koko koulupäivän ajan. Näen kuitenkin lapsesta, minä päivinä se ei tule onnistumaan. Hauskasti meidän kanssa työskennelleet perhetyöntekijät ja lapsen tukihenkilö oppi näkemään ihan saman, voitiin yhdessä todeta, että turha edes yrittää enää tänään, säästetään vaan kaikki paukut huomiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
No siihen aikaan opettajat karjuivat kuin eläin ja häpäisivät tuollaiset oppilaat. Se kuulkaa motivoi. Pahimmat menivät tarkkikselle. Olin itse peruskoulussa 97-06. Sellainen keskiverto 8-8,5 oppilas.
Sitten kun menin lukioon ja siellä oli vapaampaa, niin alkoi takuta kunnolla. Tuli myöhästymisiä, läksyt unohtuivat, en jaksanut lukea kirjoituksiin. Siihen vaan todettiin että ”oma vika”. Sama AMK:ssa, minne pääsin ties kuinka monennelta varasijalta. Työelämästä en sano mitään, muuta kuin sen että aika monta koeaikapurkua on ollut ja alan vaihtoja.
Mulla sitten todettiin autismi ja adhd nelikymppisenä.
Joo, se häpäisy motivoi lintsaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
Me hajamieliset haaveilijat oltiin normaaliluokissa ja häiriköt tarkkiksella. Se, ettei nepsyongelmia tutkittu tai tunnistettu ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut.
En ole vakuuttunut siitä, että tällainen oireilu olisi ollut 1980- 90-luvuilla yhtä yleistä kuin nykyään. Nykyään tästä puhutaan ja kirjoitetaan paljon kuinka useilla on noita oireita, ja eikös näistä ollut joku tosi TV-ohjelmakin? Jos ilmiö oli muka ennen yhtä yleinen, silloin olisi oman lapsuuden aikaan olisi varmaan 400 oppilaan ala-asteelta ollut melkein 50-100 riehuja poikaa tarkkiksella, ja joka luokalla pari-kolme tyttöä, jotka ei vaikuta olevan edes samassa ulottuvuudessa muiden kanssa kun haaveilevat omiaan. Silloin oli harvinaista jos edes joku oppilas tuli aamulla myöhässä kouluun, sellainen jäi kyllä mieleen, ja muistan itse lapsena että jos meinasi myöhästyä koulusta, niin tuntui siltä että se olisi ollut kauhean noloa ja poikkeuksellista.
En viitsi edes lukea otsikkoa pidemmälle. Et sovi vanhemmaksi. Lapsi parka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Onkohan tämä palsta juuri nyt paras paikka, jos tilanne on tämä?
On. Ei mulla ole nyt mitään muutakaan tekemistä. Ei se lapsi ole menossa enää kouluun tänään, ja mun on parempi saada jotain muuta ajateltavaa, etten vaan pyörittele katastrofiajatuksia siitä, miten vaikeaksi tää tilanne vielä voi mennä. Mun ei pidä näyttää tästä hätää ja huolta lapselle, vaan rohkaista positiivisesti, että tänään ei onnistunut, mutta huomenna onnistuu.
Miten niin? Jos ei ehdi ajoissa, niin mennään myöhässä. Ei nyt tuollaisen takia jäädä koko päiväksi kotiin. Ihan normi aamu.
Kaipa tuota ihminen tietää ja tuntee itse oman lapsensa tilanteen.
Ei siltä kuulosta.
Mihin ihmeeseen tuonkin näkemyksesi perustat?
Joo, kyllä tunnen oman lapseni. Meillä ei nyt ollut kyse mistään myöhästymisestä, vaan siitä, että lapsella iski täysi jumitus ja paniikki kouluun menosta. Yritän toki aina kannustaa siihen, että kouluun voi mennä milloin tahansa koko koulupäivän ajan. Näen kuitenkin lapsesta, minä päivinä se ei tule onnistumaan. Hauskasti meidän kanssa työskennelleet perhetyöntekijät ja lapsen tukihenkilö oppi näkemään ihan saman, voitiin yhdessä todeta, että turha edes yrittää enää tänään, säästetään vaan kaikki paukut huomiseen.
Puhuit siitä, että lapsi ähkii ja pyörii eikä saa hommia tehtyä, ja nyt olikin sitten paniikki..?
Vierailija kirjoitti:
Novittu ainahan nää on "nepsyjä":D
Pidä sinä suusi kiinni, kun et asiasta mitään ymmärrä. ;) terv. psykologi ja nepsyn äiti
kuulostaa siltä, että hänellä on jokin lievä kehitysvamma
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
Me hajamieliset haaveilijat oltiin normaaliluokissa ja häiriköt tarkkiksella. Se, ettei nepsyongelmia tutkittu tai tunnistettu ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut.
En ole vakuuttunut siitä, että tällainen oireilu olisi ollut 1980- 90-luvuilla yhtä yleistä kuin nykyään. Nykyään tästä puhutaan ja kirjoitetaan paljon kuinka useilla on noita oireita, ja eikös näistä ollut joku tosi TV-ohjelmakin? Jos ilmiö oli muka ennen yhtä yleinen, silloin olisi oman lapsuuden aikaan olisi varmaan 400 oppilaan ala-asteelta ollut melkein 50-100 riehuja poikaa tarkkiksella, ja joka luokalla pari-kolme tyttöä, jotka ei vaikuta olevan edes samassa ulottuvuudessa muiden kanssa kun haaveilevat omiaan. Silloin oli harvinaista jos edes joku oppilas tuli aamulla myöhässä kouluun, sellainen jäi kyllä mieleen, ja muistan itse lapsena että jos meinasi myöhästyä koulusta, niin tuntui siltä että se olisi ollut kauhean noloa ja poikkeuksellista.
Joo ei tokikaan yhtä yleistä. Mutta onhan moni asia muuttunut: kasvatus ei ole enää häpäisyä kodeissakaan (olen 70-luvulla syntynyt), kurinpito kouluissa on löytynyt, oppimismetodit erilaiset, digiaika...Meillä 25 v tytär sai diagnoosin 10 v sitten ja isänsä tänä vuonna, liki viisikymppisenä. Meillä taiteilijasuvussa ollaan aina oltu normista poikkeavia, joten mitään ei olla edes epäilty. Rajat ovat häilyviä, nepsypiirteitähän on enemmän tai vähemmän kaikilla.
Miten ajattelit hänen kehittyvän, jos teet kaiken puolesta ja ohjaat koko ajan? Lapsi saa epäonnistua, ei nyt maailma kaadu johonkin myöhästymiseen.