Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kellään muulla nyt viime ajat olleet ihan hiton outoja? Unet outoja, ihme taantuminen elämässä ja masennus
20.09.2026 |
En käsitä mitä minulle on tapahtunut etenkin viimeisemmän kuukauden aikana. Yhtäkkiä olen alkanut pala kerrallaan taantumaan masennuksen syövereihin. Kaikki on alkanut romahtelemaan, mieleni on huonossa kunnossa ja rukoilen suunnilleen kuolemaani. Itken öisin ja huudan, että päästäkää minut kotiin. En jaksa olla täällä enää. Heräilen öisin, nukun paljon päivisin, syön ihan mitä sattuu, millään ei ole mitään vit*n väliä enää.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Kun menet nukkumaan katkaise virta asunnosta saat nukkua rauhassa sähköaalloilta .
;-) Meidän pitäisi sitten laittaa dieselillä toimiva aggregaatti päälle, etteivät pakastimet sula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itsessäni vähän samaa. Muista ettet ole yksin! Äläkä myöskään jää yksin, koska masennus puskee ihmistä eristäytymään. Voi olla myös hyvä välillä tarkistuttaa esim rauta-arvot tms.
Kuitenkin käsitykseni mukaan ilmassa ja kollektiivissa on jotain murrosta meneillään ja tapahtumassa. Vanha maailma on murtumassa. Siihen kuuluu synnytyskivut eli se ei ihan tuosta noin vain sujahtamalla muutu. Ihmisten tietoisuuden taso on muuttumassa ja tämän kaiken muutoksen aistii ilmassa.
Koen että tärkeintä on pitää istuimesta tiukasti kiinni eikä nyt vielä luovuttaa kesken kaiken. Näin olen siis itse päätellyt. Odottaa, että pahin myrsky on ohi.
Muista että kaiken keskellä sinua kannatellaan ja hyvän voimat ovat puolellamme! Ei ole hätää 🤍
Ufot ottavat pian yhteyttä koko ihmiskuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet +38 v, niin esivaihdevuodet tuntuu juuri tuolta. Mutta masennus myös.
En ole ap, mutta minua alkaa ihan oikeasti kismittää se, että nyt parin viime vuoden aikana on alettu ihan kaikki pistää esivaihdevuosien piikkiin.
Kohta ei kenenkään vaivoja enää oteta tosissaan, kun kaikki reumasta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön voi kuitata sillä, että noh, naiset on naisia.
En ole tuo kenelle vastasit, mutta kommentoin silti:
Olen siinä samaa mieltä, että naisten kohdalla yleisesti vaivoja ja sairauksia vähätellään. Eikä sitä myöten hoideta kunnolla.
Mutta ap:n aloitukseen liittyen omalla kohdalla tuollainen yhtäkkinen oireilu +35v iässä johtui nimenomaan hormoneista: kierron tiettynä aikana lähinnä vain haaveilin kuolemasta enkä nähnyt enää mitään syytä elää. Todennäköisimmin syynä PMDD (eri siis kuin PMS), toki voi rinnalla olla esivaihdevuosihommaa myös (siskolla alkoi varsinaiset vaihdevuodet jo 49v). Meni pitkään ennenkuin aloin yhdistämään tämän kiertoon ja sitä myöten hormoneihin, ja olisin kyllä ollut onnellinen, jos joku olisi tästä aiemmin jo hoksauttanut. Vuoden verran taistelin tämän kanssa ja parisuhdekin siitä jo kärsi.
Eli vaikka esivaihdevuosista nyt niin paljon puhutaankin, niin loppupeleissä se on vain hyvä, että tietoisuus hormonien vaikutuksista lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Oletko aloittanut jonkun lääkityksen? Lue lääkkeen haittavaikutukset siitä lipareesta, tuo voi olla lääkkeen sivuvaikutusta.
Kyllä, ehdottomasti, ja vaikka sitä ei lukisikaan siinä lipareessa. Itse olen huomannut, että jotkut lääkkeet vain aiheuttavat kauhean ahdistuksen ja muuta, vaikka sitä ei mainittaisikaan. Sitten, kun lopettaa käytön, olo helpottuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet +38 v, niin esivaihdevuodet tuntuu juuri tuolta. Mutta masennus myös.
En ole ap, mutta minua alkaa ihan oikeasti kismittää se, että nyt parin viime vuoden aikana on alettu ihan kaikki pistää esivaihdevuosien piikkiin.
Kohta ei kenenkään vaivoja enää oteta tosissaan, kun kaikki reumasta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön voi kuitata sillä, että noh, naiset on naisia.
En ole tuo kenelle vastasit, mutta kommentoin silti:
Olen siinä samaa mieltä, että naisten kohdalla yleisesti vaivoja ja sairauksia vähätellään. Eikä sitä myöten hoideta kunnolla.
Mutta ap:n aloitukseen liittyen omalla kohdalla tuollainen yhtäkkinen oireilu +35v iässä johtui nimenomaan hormoneista: kierron tiettynä aikana lähinnä vain haaveilin kuolemasta enkä nähnyt enää mitään syytä elää. Todennäköisimmin syynä PMDD (eri siis kuin PMS), toki voi rinnalla olla esivaihdevuosihommaa myös (siskolla alkoi varsinaiset vaihdevuodet jo 49v). Meni pitkään ennenkuin aloin yhdistämään tämän kiertoon ja sitä myöten hormoneihin, ja olisin kyllä ollut onnellinen, jos joku olisi tästä aiemmin jo hoksauttanut. Vuoden verran taistelin tämän kanssa ja parisuhdekin siitä jo kärsi.
Eli vaikka esivaihdevuosista nyt niin paljon puhutaankin, niin loppupeleissä se on vain hyvä, että tietoisuus hormonien vaikutuksista lisääntyy.
Mutta jos se jatkuu koko kuukauden tai pidempään, syy voi olla tavallinen vaikeanasteinen masennus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on auttanut sosiaalisten medioiden poisto ja käytön merkittävä vähentäminen, kun olen huomannut, että sieltä tulee vähän väliä kaikkea negatiivista. Vaikka se onkin koukuttavaa, pois se. Kun antaa mielelle kokoajan kriisejä, sotia, konflikteja ja kaikkea *****, ei masentumista voi ihmetellä. Omaan elämään voi keskittyä enemmän ja nauttia hetkestä. Tee itsellesi herkkuruokaa, kirjoittele ja piirtele, käy auringonpaisteessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet +38 v, niin esivaihdevuodet tuntuu juuri tuolta. Mutta masennus myös.
En ole ap, mutta minua alkaa ihan oikeasti kismittää se, että nyt parin viime vuoden aikana on alettu ihan kaikki pistää esivaihdevuosien piikkiin.
Kohta ei kenenkään vaivoja enää oteta tosissaan, kun kaikki reumasta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön voi kuitata sillä, että noh, naiset on naisia.
En ole tuo kenelle vastasit, mutta kommentoin silti:
Olen siinä samaa mieltä, että naisten kohdalla yleisesti vaivoja ja sairauksia vähätellään. Eikä sitä myöten hoideta kunnolla.
Mutta ap:n aloitukseen liittyen omalla kohdalla tuollainen yhtäkkinen oireilu +35v iässä johtui nimenomaan hormoneista: kierron tiettynä aikana lähinnä vain haaveilin kuolemasta enkä nähnyt enää mitään syytä elää. Todennäköisimmin syynä PMDD (eri siis kuin PMS), toki voi rinnalla olla esivaihdevuosihommaa myös (siskolla alkoi varsinaiset vaihdevuodet jo 49v). Meni pitkään ennenkuin aloin yhdistämään tämän kiertoon ja sitä myöten hormoneihin, ja olisin kyllä ollut onnellinen, jos joku olisi tästä aiemmin jo hoksauttanut. Vuoden verran taistelin tämän kanssa ja parisuhdekin siitä jo kärsi.
Eli vaikka esivaihdevuosista nyt niin paljon puhutaankin, niin loppupeleissä se on vain hyvä, että tietoisuus hormonien vaikutuksista lisääntyy.
Mutta jos se jatkuu koko kuukauden tai pidempään, syy voi olla tavallinen vaikeanasteinen masennus
Voi ilman muuta olla myös masennusta, ja sitä epäilin omalla kohdallakin, kun se taustalta myös löytyy. Mutta jotenkin kuitenkin oli niin erilainen verrattuna aiempaan, niin sen takia epäilin itseäni kaiken suhteen.
Ja vaikka omalla kohdalla kirjoitin, että kierron mukaan tuli noita haaveita kuolemasta, niin ei minulla ns. normaalia aikaa ollut kuin vähän aikaa kuukaudesta. Käytännössä viikko tuota kauheaa aikaa, viikko siitä toipumista, viikko normaalimpaa ja sitten taas alkoi hiipua kohti tuota pahinta.
Jostain syystä ei mene viesti perille, kun yritän lainata omaa viestiä eli: aiempaan viestiin tuli kirjoitusvirhe, piti olla 49v sijaan 40v :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään on syyspäiväntasaus ja aina näiden seisusten ja tasausten aikaan on isoja energiamuutoksia, tämä voi aiheuttaa energiatasojen romahduksen ja outoja oloja.
Mayakalenteri kertoo tarkemmin näistä ajan muutoksiin liittyvistä erikoisista olotiloista ja auttaa ymmärtämään että ne eivät johdu itsestä ja että ne menevät ohi.
Oma ohje on että hengitä sisään ja hengitä ulos ja toista itsellesi "tämäkin menee ohi". Eli keskity vain siihen hengitykseen ja tähän hetkeen.
Kaikki muuttuu paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnet oman kuolemasi lähestyvän. Onko kyseessä fyysinen kuolemasi vai ns. digitaalinen kuolema. Eli kuoletko oikeasti, vai joudutko lopettamaan oman/t somepersoonasi?
Itse sain tuollaisen kierteen loppumaan, kun poistin kaikilta sometileiltäni kaikki julkaisut sekä kaikki kommentit ja tykkäykset. Poistin myös avatarkuvat ja kaiken, minkä vaan pystyi poistamaan. Tämä auttoi jo paljon. Kun tilit olivat täysin tyhjentyneet, odotin vielä muutaman viikon, ja poistin tilit kokonaan.
Kyllä helpotti.
Tuntuu kyllä joltain osin, että tekisin kuolemaa. Ihan kuin olisin avohaavoilla ja tuntuu erikoisen raskaalta. Minulla ei ole esivaihdevuosia vielä enkä käytä alkoholia tai muitakaan päihteitä. En myöskään ole kärsinyt näinä viikkoina pms-oireista. Tämä on todella outoa, toivottavasti menisi pian ohi. Ap
Minkä ikäinen ap siis olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että maailma on muuttunut niin nopeasti niin radikaalisti viime vuosien aikana ettei ihmisillä pää pysy mukana. Ja täällä Suomessa kun talouskin sakkaa niin eihän se voi olla vaikuttamatta psyykeeseen. Meitä on varmasti paljon jotka jotenkin aistii että ei hyvä heilu. Jotenkin olisi hyvä saada ihmiset takaisin ihmisten pariin, pois netistä ja luureilta, tietokoneelta ja pädeiltä kyläilemään toistensa luona ja puhumassa. Pidettäis huolta toisistamme.
Tämä!!! Tosin nytkin olemme puhelimella🤪😆
Vierailija kirjoitti:
Osittain samaa mulla.
Muu osuu ihan 100% paitsi en halua kuolla enkä tosiaan näe toiveunia siitä. Sen sijaan kyllä muuten omituisia/ahdistavia unia jotka ei kuitenkaan ole painajaisiakaan vaan enemmänkin "makupaloja" siitä millaista elämäni voisi olla jos se olisi omannäköistä eikä näin täydellisen vääränlaista ja perseestä. Ensin ne siis on ihan kuin olisin hereillä ja eläisin omannäköistä elämää, mutta sitten niissä käy *naps* ja kaikki viedään pois ja minut palautetaan tähän paskaelämään.
Ja sen omannäköisen elämän minä haluan vihdoin saada ihan tähän reaalimaailmaankin. Tosin nyt sitten tuntuu että koko helvetinmaailma on sitä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihan päivätodellisuus muuttunut oudoksi. Tuntuu että joka päivä tapahtuu jotain kummallista. Koko ajan saa vastailla ihan outoihin juttuihin ja tehdä asioita mitä ei ole koskaan tehnyt tai tiennyt että on edes olemassa. Siihen vielä lisäksi jatkuvat onnettomuudet ja oudot ikävät sattumukset. Mieli on vielä kunnossa, nukun hyvin ja syön terveellisesti, mutta aika kuluu tässä oudossa vastoinkäymisten suossa todella nopeasti. Joskus toivon että olisi edes yksi päivä että voisi hengähtää ilman että jostain lentää paskaa tuulettimeen koko ajan. Taistelen vaan eteenpäin ja yritän pitää pakkaa kasassa. Tuntuu että maailma ympärilläni on tullut ihan hulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet +38 v, niin esivaihdevuodet tuntuu juuri tuolta. Mutta masennus myös.
En ole ap, mutta minua alkaa ihan oikeasti kismittää se, että nyt parin viime vuoden aikana on alettu ihan kaikki pistää esivaihdevuosien piikkiin.
Kohta ei kenenkään vaivoja enää oteta tosissaan, kun kaikki reumasta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön voi kuitata sillä, että noh, naiset on naisia.
Jep, tai pms:n piikkiin.
Mut suosittelisin mittauttaa ferritiinin, itellä laskenut ja olokin sen mukainen. Nyt rautakuuri menossa.
Toki maailmantilanne ja omat ongelmat masentaa välillä, mutta helpompi kestää.
Myös ruusujuuri kokeilussa, kuulemma piristää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnet oman kuolemasi lähestyvän. Onko kyseessä fyysinen kuolemasi vai ns. digitaalinen kuolema. Eli kuoletko oikeasti, vai joudutko lopettamaan oman/t somepersoonasi?
Itse sain tuollaisen kierteen loppumaan, kun poistin kaikilta sometileiltäni kaikki julkaisut sekä kaikki kommentit ja tykkäykset. Poistin myös avatarkuvat ja kaiken, minkä vaan pystyi poistamaan. Tämä auttoi jo paljon. Kun tilit olivat täysin tyhjentyneet, odotin vielä muutaman viikon, ja poistin tilit kokonaan.
Kyllä helpotti.
Tuntuu kyllä joltain osin, että tekisin kuolemaa. Ihan kuin olisin avohaavoilla ja tuntuu erikoisen raskaalta. Minulla ei ole esivaihdevuosia vielä enkä käytä alkoholia tai muitakaan päihteitä. En myöskään ole kärsinyt näinä viikkoina pms-oireista. Tämä on todella outoa, toivottavasti menisi pian ohi. Ap
Minkä ikäinen ap siis olet?
Kolmekymppinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan päivätodellisuus muuttunut oudoksi. Tuntuu että joka päivä tapahtuu jotain kummallista. Koko ajan saa vastailla ihan outoihin juttuihin ja tehdä asioita mitä ei ole koskaan tehnyt tai tiennyt että on edes olemassa. Siihen vielä lisäksi jatkuvat onnettomuudet ja oudot ikävät sattumukset. Mieli on vielä kunnossa, nukun hyvin ja syön terveellisesti, mutta aika kuluu tässä oudossa vastoinkäymisten suossa todella nopeasti. Joskus toivon että olisi edes yksi päivä että voisi hengähtää ilman että jostain lentää paskaa tuulettimeen koko ajan. Taistelen vaan eteenpäin ja yritän pitää pakkaa kasassa. Tuntuu että maailma ympärilläni on tullut ihan hulluksi.
No täällä myös todella outoja asioita tapahtunut. Tuntuu, että se maailma tai elämä miten elän niin ei vastaa ollenkaan sitä miten itse elämän näen. Sitten yhtäkkiä olenkin jossain loopissa sisäisesti, että tämä on kääntynyt itseäni vastaan siten, että huomaankin olevani pahin viholliseni. Siis tämä on tosi outoa, minä olen jostain käsittämättömästä syystä onnistunut pilaamaan kaiken. En yhtään tajua mikä minua vaivaa ja tämä saa miettimään, että jos olen kerta näin epämääräinen, herkkä ja aina kaadun uudelleen, niin mitä helvettiä täällä oikein teen. Tai ehkä ymmärrän myöhemmin miksi näin kävi. Ap
Päivisin nukkuminen ja tuo suuri stressi, ja huoli joka on ylläsi aiehuttaa oudot unesi. Minä näen aina hiton outoja unia kun nukun päivisn/tai on paljon huolia. Raitis ilma, ruoka, ja rutiinit auttavat jonkin verran. Sinun pitää löytää itsesi vuoksi jotain tekemistä, joka veisi ajatuksesi pois huolistasi edes vähän aikaa. Ja käydä ulkona! En voi tarpeeksi painottaa, miten tärkeää on saada päivänvaloa ja raitista ilmaa.
Alue: Aihe vapaa
Itse asiassa olen ottanut Jeesuksen Kristuksen vapahtajana vastaan. Uskon Jumalaan. Niillä keinoilla vielä löydän jonkun verran iloa elämääni. Sattumoisin YouTubessa törmäsin noihin kappaleisiin ja totesin vaan, että kylläpä voisi olla vuodelta 2026 nuo kappaleet.