Lue keskustelun säännöt.
Miksi tätä NANCY SPUNGENIA sanotaan "punk-prinsessaksi"?
19.09.2026 |
Kuva:
https://hips.hearstapps.com/hmg-prod/images/gettyimages-877511810.jpg?r…:*
Täti selvästi laittoi tukkaansa, meikkasi huolella ja pukeutui seksikkäästi korsetteihin ja verkkosukkiin. Oikeilla punkkarinaisilla oli kalju pää, likaiset roikkuvat vaatteet, metalliromua yllään ja meikki sutattu pitkin naamaa.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Taidan tietää soijapunkkareiden alalajin. Yheksäkyluvun alussa ne alkoivat ilmestyä katukuvaan ja kapinoivat lähinnä tärvelemällä luokkatovereiden nahkatakkeja ja kenkiä samalla vegaaniuttaan korostaen. Se huuto kun ruokalassa ei saanutkaan vain ilmoittamalla kasvisruokaa. Unohtamatta röökin polttoa ja kiljun juomista. Niin ja isojen ympyröityjen a-kirjainten piirtelyä kouluvihkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä punkiin liittyi nimenomaan suvaitsevaisuus ja kapina kohdistui yhteiskuntaan, ei mihinkään värilliseen ihmisryhmään. Punkiin liittyi ainakin Suomessa myös vahva alakulttuurinen tekemisen meininki.
Ei liity. Punk olisi nykypäivänä persujen musaa.
EI TODELLAKAAN OLISI. Persut edustavat kaikkea mahdollista konservatiivista ja suvaitsematonta maailmaa, mikä on punk-kulttuurille vierasta. Ja punkiin kuuluu rasismin ja fasismin vastustaminen. Et taida olla ihan jyvällä asioista.
Eikö Maukka Perusjätkä ole persu?
Ei ainakaan minun tietääkseni. Eikä Maukka kyllä ollut punkkarikaan. Mauri on itse haastattelussa sanonut että hänelle punkki on pieni verta imevä ötökkä.
Suomennoksen nimi oli harhaanjohtavasti Nancy - Mikset halunnut elää?
En ole lukenut tätä varmaan tällä vuosituhannella kertaakaan. Nyt heräsi kiinnostus ja katsoin netistä kirjastojen kokoelmia. Löytyy kolmena eri painoksena mutta lainassa, lainassa, lainassa vaan. Aika ihme juttu kun kuitenkin alunperin 1984 julkaistusta teoksesta kyse.
Nancy ei kiinnosta ketään, Sid kiinnostaa.
Sama kuin John Lennonin ja Yoko Onon kanssa.
No, Yoko elää edelleen ja hallinnoi Lennonin omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidan tietää soijapunkkareiden alalajin. Yheksäkyluvun alussa ne alkoivat ilmestyä katukuvaan ja kapinoivat lähinnä tärvelemällä luokkatovereiden nahkatakkeja ja kenkiä samalla vegaaniuttaan korostaen. Se huuto kun ruokalassa ei saanutkaan vain ilmoittamalla kasvisruokaa. Unohtamatta röökin polttoa ja kiljun juomista. Niin ja isojen ympyröityjen a-kirjainten piirtelyä kouluvihkoihin.
Hauskat sanat. Tuota on punk. Tuo biisi ei kyllä ole mitään "soijapunkkareiden" musiikkia vaan perinteisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nancy kertoo haastattelussa että tanssi strippipaikassa ja velotti käteenvedosta kympin. Kertoi tekevänsä kaikkea muutakin, mutta näiden hinnastoa ei kertonut. On kuitenkin paljon Sidiä selväpäisemmän oloinen kaikissa pätkissä mitä satuin löytämään.
Kuvassa on Nancy Debbie Harryn seurassa. Kuppi ja rööki maistuu mutta kovin punk ei ole kumpikaan.
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQE2zUoso1eKpv51tZ…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo tuon genren nimen pitäisi itsestäänselvänä kertoa kaikille mistä siinä on kyse. Ei kauheasti sovellu tuollaisen nimen alle joku Nietzscheä lueskeleva rauhanaktivistiporukka. Kuulostaa enemmän joltain hippiliikkeeltä kuin renttuilevalta katusakilta.
"Renttuileva katusakki" kuulostaa kliseiseltä, päälleliimatulta leffajulisteelta muka punkin alkuajoista kertovassa nykyajan leffassa. Tuo nyt oli minun nuoruuttani, aika hupaisaa että joku vuosikymmeniä myöhemmin tulee väittämään mitä se ei ollut tai mitä se oli. Kyllä me olimme 1980-luvun punkkareita suomalaisessa pikkukaupungissa ja luettiin ja tehtiin pienlehtiä, käytiin keikoilla ja oli joillakin bändikin. Ja kyllä, käytiin myös rauhanmarsseilla, niitähän oli kasarin alussa ainakin vielä. Oltiin kapinallisia, mutta lähinnä yhteiskunnallisesti. Tuohon aikaan "genret" sekoittuivat. Kuten jo sanoin, niin punk ja gootti joissakin piireissä sekoittui, minun kohdalla kävi niin. Kuuntelimme myös hippimusaa ja paljolti "vaihtoehtonuoret" pukeutuivat myös hippityyliin. Tyylit eivät olleet niin ehdottomia kuin ehkä tänä päivänä. Kaikenlainen vaihtoehtokulttuuri nosti päätään tuolloin. Jotkut punkhenkiset olivat myös luonnonsuojelutouhuissa mukana.
No kyllä, joku Sid ja Nancy oli aika kaukana tuosta maailmasta. Mutta se mikä myös kuului punkiin tuolloin, niin inhottiin kaikkia nimilappuja ja määrittelyjä, mitä saa ja pitää olla, haluttiin mieluummin hypätä pois määrittelyistä ja raameista.
Se mitä te olette tehneet on ihan eri asia kuin se punk joka alkoi levitä 70-luvun puolivälin Lontoossa. Se nousi toivottomuudesta, eikä mistään idealismista. Ne hakaneulatkin oli siksi, että kun ei ollut varaa paikata housuja, ne fiksattiin hakaneulalla. Samaan aikaan massiivinen työttömyys ja ankeus. Sieltä tulee punk, syvältä kaduilta ja homeisten vuokrakasarmien varjoista rottien seurasta.
Voi kuule, minä tiedän tismalleen mistä punk nousi. Köyhyydestä, työttömyydestä, näköalattomuudesta Britteinsaarilla. Vielä isommasta turhautuneisuudesta mitä meillä täällä Suomessa oli. Minähän rakastin brittipunkkia ja erityisesti irlantilainen punk oli rakasta, mm. Adverts, joka tosin kuului kasaria aiempaan kauteen, mutta tietysti sitä vielä kuunneltiin. Se meidän suomalainen punk-genre oli ulkoisesti ehkä hiukan sofistikoidumpaa, mutta kapinahenkisiä kyllä olimme. Eikä se edellyttänyt asumista jossain kellarissa rottien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran punkiin alunperin kuului joidenkin mielestä antifasismi ja antirasismi niin miksi ei tule mieleen yhtäkään sen ajan punk biisiä missä noista laulettaisiin? Suurin osa biiseistä kertoo nuorison turhautumisesta ja halusta rikkoa yhteiskunnan sääntöjä vastaan.
Ainakin suomalaiseen punk/vaihtoehtokulttuuriin kuului jo kasarin alkuaikoina myös rauhanaate ja fasismin yms. vastustaminen. Äkkiseltään tulee mieleen Kollaa Kestään Jäähyväiset aseille, on varmaan muitakin. Tosin Kollaa Kestää ei ollut mikään puhdas punk-bändi, tuolloin oli paljon bändejä, jotka lähentyivät tai olivat jo jotain uutta aaltoa tai määrittelemätöntä uutta.
Se suomalainen 80-luvun punk skene oli kaukana siitä mitä punk oli 70-luvulla briteissä ja jenkeissä. Tai edes 70-luvun suomipunk piireissä. 80-luvulla Suomessa "punkkarit" vetivät itselleen täysin överit irokeesit ja naaman täyteen meikkiä ja pukeutuivat kalliiseen nahkatakkiin joka oli täynnä niittejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nancyn tukka ei kuollessaan ollut blondattu. Tummat hiukset kuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo tuon genren nimen pitäisi itsestäänselvänä kertoa kaikille mistä siinä on kyse. Ei kauheasti sovellu tuollaisen nimen alle joku Nietzscheä lueskeleva rauhanaktivistiporukka. Kuulostaa enemmän joltain hippiliikkeeltä kuin renttuilevalta katusakilta.
"Renttuileva katusakki" kuulostaa kliseiseltä, päälleliimatulta leffajulisteelta muka punkin alkuajoista kertovassa nykyajan leffassa. Tuo nyt oli minun nuoruuttani, aika hupaisaa että joku vuosikymmeniä myöhemmin tulee väittämään mitä se ei ollut tai mitä se oli. Kyllä me olimme 1980-luvun punkkareita suomalaisessa pikkukaupungissa ja luettiin ja tehtiin pienlehtiä, käytiin keikoilla ja oli joillakin bändikin. Ja kyllä, käytiin myös rauhanmarsseilla, niitähän oli kasarin alussa ainakin vielä. Oltiin kapinallisia, mutta lähinnä yhteiskunnallisesti. Tuohon aikaan "genret" sekoittuivat. Kuten jo sanoin, niin punk ja gootti joissakin piireissä sekoittui, minun kohdalla kävi niin. Kuuntelimme myös hippimusaa ja paljolti "vaihtoehtonuoret" pukeutuivat myös hippityyliin. Tyylit eivät olleet niin ehdottomia kuin ehkä tänä päivänä. Kaikenlainen vaihtoehtokulttuuri nosti päätään tuolloin. Jotkut punkhenkiset olivat myös luonnonsuojelutouhuissa mukana.
No kyllä, joku Sid ja Nancy oli aika kaukana tuosta maailmasta. Mutta se mikä myös kuului punkiin tuolloin, niin inhottiin kaikkia nimilappuja ja määrittelyjä, mitä saa ja pitää olla, haluttiin mieluummin hypätä pois määrittelyistä ja raameista.
Se mitä te olette tehneet on ihan eri asia kuin se punk joka alkoi levitä 70-luvun puolivälin Lontoossa. Se nousi toivottomuudesta, eikä mistään idealismista. Ne hakaneulatkin oli siksi, että kun ei ollut varaa paikata housuja, ne fiksattiin hakaneulalla. Samaan aikaan massiivinen työttömyys ja ankeus. Sieltä tulee punk, syvältä kaduilta ja homeisten vuokrakasarmien varjoista rottien seurasta.
Voi kuule, minä tiedän tismalleen mistä punk nousi. Köyhyydestä, työttömyydestä, näköalattomuudesta Britteinsaarilla. Vielä isommasta turhautuneisuudesta mitä meillä täällä Suomessa oli. Minähän rakastin brittipunkkia ja erityisesti irlantilainen punk oli rakasta, mm. Adverts, joka tosin kuului kasaria aiempaan kauteen, mutta tietysti sitä vielä kuunneltiin. Se meidän suomalainen punk-genre oli ulkoisesti ehkä hiukan sofistikoidumpaa, mutta kapinahenkisiä kyllä olimme. Eikä se edellyttänyt asumista jossain kellarissa rottien kanssa.
Mistä te rauhanfilosofit sitten 80-luvulla olitte niin turhautuneita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei liity Nancyyn mitenkään, mutta ensimmäsen brittipunksinglen New Rosen julkaisusta tulee vähän yli kuukauden päästä kuluneeksi 50 vuotta. Anarchy in the UK julkaistiin kuukausi ja risat tämän jälkeen.
Nancy ja Christiane F kirjat kyllä jääneet mieleeni ikuisiksi ajoiksi. En ehkä halua lukea niitä uudelleen ollessani jo näin vanha. Pelkään pahoin että muuttaisi kokemustani niistä. Ne kolahtivat juuri siinä iässä kun ne luin. 80-90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo tuon genren nimen pitäisi itsestäänselvänä kertoa kaikille mistä siinä on kyse. Ei kauheasti sovellu tuollaisen nimen alle joku Nietzscheä lueskeleva rauhanaktivistiporukka. Kuulostaa enemmän joltain hippiliikkeeltä kuin renttuilevalta katusakilta.
"Renttuileva katusakki" kuulostaa kliseiseltä, päälleliimatulta leffajulisteelta muka punkin alkuajoista kertovassa nykyajan leffassa. Tuo nyt oli minun nuoruuttani, aika hupaisaa että joku vuosikymmeniä myöhemmin tulee väittämään mitä se ei ollut tai mitä se oli. Kyllä me olimme 1980-luvun punkkareita suomalaisessa pikkukaupungissa ja luettiin ja tehtiin pienlehtiä, käytiin keikoilla ja oli joillakin bändikin. Ja kyllä, käytiin myös rauhanmarsseilla, niitähän oli kasarin alussa ainakin vielä. Oltiin kapinallisia, mutta lähinnä yhteiskunnallisesti. Tuohon aikaan "genret" sekoittuivat. Kuten jo sanoin, niin punk ja gootti joissakin piireissä sekoittui, minun kohdalla kävi niin. Kuuntelimme myös hippimusaa ja paljolti "vaihtoehtonuoret" pukeutuivat myös hippityyliin. Tyylit eivät olleet niin ehdottomia kuin ehkä tänä päivänä. Kaikenlainen vaihtoehtokulttuuri nosti päätään tuolloin. Jotkut punkhenkiset olivat myös luonnonsuojelutouhuissa mukana.
No kyllä, joku Sid ja Nancy oli aika kaukana tuosta maailmasta. Mutta se mikä myös kuului punkiin tuolloin, niin inhottiin kaikkia nimilappuja ja määrittelyjä, mitä saa ja pitää olla, haluttiin mieluummin hypätä pois määrittelyistä ja raameista.
Se mitä te olette tehneet on ihan eri asia kuin se punk joka alkoi levitä 70-luvun puolivälin Lontoossa. Se nousi toivottomuudesta, eikä mistään idealismista. Ne hakaneulatkin oli siksi, että kun ei ollut varaa paikata housuja, ne fiksattiin hakaneulalla. Samaan aikaan massiivinen työttömyys ja ankeus. Sieltä tulee punk, syvältä kaduilta ja homeisten vuokrakasarmien varjoista rottien seurasta.
Voi kuule, minä tiedän tismalleen mistä punk nousi. Köyhyydestä, työttömyydestä, näköalattomuudesta Britteinsaarilla. Vielä isommasta turhautuneisuudesta mitä meillä täällä Suomessa oli. Minähän rakastin brittipunkkia ja erityisesti irlantilainen punk oli rakasta, mm. Adverts, joka tosin kuului kasaria aiempaan kauteen, mutta tietysti sitä vielä kuunneltiin. Se meidän suomalainen punk-genre oli ulkoisesti ehkä hiukan sofistikoidumpaa, mutta kapinahenkisiä kyllä olimme. Eikä se edellyttänyt asumista jossain kellarissa rottien kanssa.
Mistä te rauhanfilosofit sitten 80-luvulla olitte niin turhautuneita?
Kun kukaan ei snaijannut miten hyvä ja rauhantahtoinen Neuvostoliitto oli.
Koska punk on asenne, ei ulkonäkö. Se nimenomaan on punk, ettei välitä tuollaisista luokittelevista mielikuvista.
En usko hetkeäkään että joku ulkopuolinen olisi ottanut Sidin veitsen ja puukottanut Nancyn sillä. Sehän on todettu kuitenkin varmaksi että murha-ase oli se. Mutta puukoniskun kohta on outo, navan alapuolella. Nancy oli raskaana kuollessaan. Olisiko voinut itse puukottaa itseään. Sid niin sekaisin ettei muista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kuvassa on Nancy Debbie Harryn seurassa. Kuppi ja rööki maistuu mutta kovin punk ei ole kumpikaan.
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQE2zUoso1eKpv51tZ…
Molemmat olivat suttuisia peroksidiblondeja aikana, jona muotia oli maantienvärinen keskijakaus ja kiiltävä vaseliininaama. Mielestäni he olivat asenteeltaan täysiä punkkareita, vaikka Debbien musiikkikin oli poppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo tuon genren nimen pitäisi itsestäänselvänä kertoa kaikille mistä siinä on kyse. Ei kauheasti sovellu tuollaisen nimen alle joku Nietzscheä lueskeleva rauhanaktivistiporukka. Kuulostaa enemmän joltain hippiliikkeeltä kuin renttuilevalta katusakilta.
"Renttuileva katusakki" kuulostaa kliseiseltä, päälleliimatulta leffajulisteelta muka punkin alkuajoista kertovassa nykyajan leffassa. Tuo nyt oli minun nuoruuttani, aika hupaisaa että joku vuosikymmeniä myöhemmin tulee väittämään mitä se ei ollut tai mitä se oli. Kyllä me olimme 1980-luvun punkkareita suomalaisessa pikkukaupungissa ja luettiin ja tehtiin pienlehtiä, käytiin keikoilla ja oli joillakin bändikin. Ja kyllä, käytiin myös rauhanmarsseilla, niitähän oli kasarin alussa ainakin vielä. Oltiin kapinallisia, mutta lähinnä yhteiskunnallisesti. Tuohon aikaan "genret" sekoittuivat. Kuten jo sanoin, niin punk ja gootti joissakin piireissä sekoittui, minun kohdalla kävi niin. Kuuntelimme myös hippimusaa ja paljolti "vaihtoehtonuoret" pukeutuivat myös hippityyliin. Tyylit eivät olleet niin ehdottomia kuin ehkä tänä päivänä. Kaikenlainen vaihtoehtokulttuuri nosti päätään tuolloin. Jotkut punkhenkiset olivat myös luonnonsuojelutouhuissa mukana.
No kyllä, joku Sid ja Nancy oli aika kaukana tuosta maailmasta. Mutta se mikä myös kuului punkiin tuolloin, niin inhottiin kaikkia nimilappuja ja määrittelyjä, mitä saa ja pitää olla, haluttiin mieluummin hypätä pois määrittelyistä ja raameista.
Sinä siis esiinnyt täällä jonain alkuaikojen punkkarina vaikka olet joku 80-luvun poseri? Punk syntyi 70-luvun puolivälissä ja oli aikalailla hiipunut jo 80-luvulle tultaessa. Suurelta osin juuri teidän punkkareiksi tekeentyneiden teeskentelijöiden vuoksi. Kapinalta katosi merkitys kun herrasperheistä tulleet filosofirauhanaktivistit pilasivat koko jutun.
Sulla on näköjään kova tarve tuomaroida ja määritellä mikä on puhdasoppista punkia ja mikä ei 🥱. Sellainen asenne mikä ei mielestäni edes kuulu punk-henkeen. Sinä pakotat punkin sinne syntysijoilleen, brittiläisiin kalseisiin lähiöihin, josta se aikoinaan lähti, ja kaikki mikä hyppää ulos tuosta raamatullisesta punkin alkuperä-opista, on sinun mielestä ehdottomasti väärin. Minä olin lapsi vielä joskus 1975 ja koin "punk-herätyksen" tosiaan joskus 1979-1980 teini-iässä. Aika omituista että sulla on tarve määritellä noinkin tiukkapipoisesti tuota mennyttä aikakautta. Ja julistaa, että se mitä elit oli feikkiä. Me elettiin sitä aikaa. Ei esitetty. Minusta enemmänkin poseerauspunkia on myöhemmin vakiintunut sellainen kliseinen stereotypia punkkarista, joka imitoi Sid Vicious-lookia hiuksineen, nahkatakkeineen yms ja joka käyttäytyy tietllä tavalla; sylkee potkii ja räyhää. Ikään kuin sellainen olisi joku itseisarvo. Ja kyllä, punkkarit saattoivat Suomessa tuolloin näyttää ulospäin mm. tällaisilta Ratsian poikien näköisiltä suht tavallisen oloisilta nuorilta: https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTYBrJwJX8Y0jHUqWf…
Vierailija kirjoitti:
En usko hetkeäkään että joku ulkopuolinen olisi ottanut Sidin veitsen ja puukottanut Nancyn sillä. Sehän on todettu kuitenkin varmaksi että murha-ase oli se. Mutta puukoniskun kohta on outo, navan alapuolella. Nancy oli raskaana kuollessaan. Olisiko voinut itse puukottaa itseään. Sid niin sekaisin ettei muista mitään.
No periaatteessa varmaan olisi voinut puukottaa itseään. Olihan se joskus yrittänyt aborttiakin tunkemalla jotain henkarin rautalankoja sisällensä vaikka ei ollut edes raskaana.
Sinä siis esiinnyt täällä jonain alkuaikojen punkkarina vaikka olet joku 80-luvun poseri? Punk syntyi 70-luvun puolivälissä ja oli aikalailla hiipunut jo 80-luvulle tultaessa. Suurelta osin juuri teidän punkkareiksi tekeentyneiden teeskentelijöiden vuoksi. Kapinalta katosi merkitys kun herrasperheistä tulleet filosofirauhanaktivistit pilasivat koko jutun.