Lue keskustelun säännöt.
Miksi tätä NANCY SPUNGENIA sanotaan "punk-prinsessaksi"?
19.09.2026 |
Kuva:
https://hips.hearstapps.com/hmg-prod/images/gettyimages-877511810.jpg?r…:*
Täti selvästi laittoi tukkaansa, meikkasi huolella ja pukeutui seksikkäästi korsetteihin ja verkkosukkiin. Oikeilla punkkarinaisilla oli kalju pää, likaiset roikkuvat vaatteet, metalliromua yllään ja meikki sutattu pitkin naamaa.
Kommentit (177)
Surkea kohtalo molemmilla. Elämä vasta ihan alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvassa on Nancy Debbie Harryn seurassa. Kuppi ja rööki maistuu mutta kovin punk ei ole kumpikaan.
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQE2zUoso1eKpv51tZ…
Eikös Debbie Harry sanonut ettei Nancysta pitänyt kukaan.
https://hotelchelsea.com/uploads/images/gallery/146223999.jpg
Vaikuttaa ettei ole aina ollut tuollainen ökyhotelli joka tänä päivänä on. Hyoneet lähtee nykyään noin 1000$ ylöspäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo tuon genren nimen pitäisi itsestäänselvänä kertoa kaikille mistä siinä on kyse. Ei kauheasti sovellu tuollaisen nimen alle joku Nietzscheä lueskeleva rauhanaktivistiporukka. Kuulostaa enemmän joltain hippiliikkeeltä kuin renttuilevalta katusakilta.
"Renttuileva katusakki" kuulostaa kliseiseltä, päälleliimatulta leffajulisteelta muka punkin alkuajoista kertovassa nykyajan leffassa. Tuo nyt oli minun nuoruuttani, aika hupaisaa että joku vuosikymmeniä myöhemmin tulee väittämään mitä se ei ollut tai mitä se oli. Kyllä me olimme 1980-luvun punkkareita suomalaisessa pikkukaupungissa ja luettiin ja tehtiin pienlehtiä, käytiin keikoilla ja oli joillakin bändikin. Ja kyllä, käytiin myös rauhanmarsseilla, niitähän oli kasarin alussa ainakin vielä. Oltiin kapinallisia, mutta lähinnä yhteiskunnallisesti. Tuohon aikaan "genret" sekoittuivat. Kuten jo sanoin, niin punk ja gootti joissakin piireissä sekoittui, minun kohdalla kävi niin. Kuuntelimme myös hippimusaa ja paljolti "vaihtoehtonuoret" pukeutuivat myös hippityyliin. Tyylit eivät olleet niin ehdottomia kuin ehkä tänä päivänä. Kaikenlainen vaihtoehtokulttuuri nosti päätään tuolloin. Jotkut punkhenkiset olivat myös luonnonsuojelutouhuissa mukana.
No kyllä, joku Sid ja Nancy oli aika kaukana tuosta maailmasta. Mutta se mikä myös kuului punkiin tuolloin, niin inhottiin kaikkia nimilappuja ja määrittelyjä, mitä saa ja pitää olla, haluttiin mieluummin hypätä pois määrittelyistä ja raameista.
Se mitä te olette tehneet on ihan eri asia kuin se punk joka alkoi levitä 70-luvun puolivälin Lontoossa. Se nousi toivottomuudesta, eikä mistään idealismista. Ne hakaneulatkin oli siksi, että kun ei ollut varaa paikata housuja, ne fiksattiin hakaneulalla. Samaan aikaan massiivinen työttömyys ja ankeus. Sieltä tulee punk, syvältä kaduilta ja homeisten vuokrakasarmien varjoista rottien seurasta.
Voi kuule, minä tiedän tismalleen mistä punk nousi. Köyhyydestä, työttömyydestä, näköalattomuudesta Britteinsaarilla. Vielä isommasta turhautuneisuudesta mitä meillä täällä Suomessa oli. Minähän rakastin brittipunkkia ja erityisesti irlantilainen punk oli rakasta, mm. Adverts, joka tosin kuului kasaria aiempaan kauteen, mutta tietysti sitä vielä kuunneltiin. Se meidän suomalainen punk-genre oli ulkoisesti ehkä hiukan sofistikoidumpaa, mutta kapinahenkisiä kyllä olimme. Eikä se edellyttänyt asumista jossain kellarissa rottien kanssa.
Mistä te rauhanfilosofit sitten 80-luvulla olitte niin turhautuneita?
Mistä "rauhanfilosofi" turhautuu? No maailmanrauhan järkkymisestä tietysti. Oli ydinsodan uhka, vai oliko neutroniaseet jossain kohtaa mitä pelättiin. Ronald Reagania pidettiin arvaamattomana hulluna, vanhana debiilinä näyttelijänä, joka painaa vahingossa ydintuhonappia... Briteissä oli Margaret Thatcher, jota pidettiin kauheana konservatiivisena kotkana, ja joka ei auttanut ainakaan brittinuorten asemaa vaan päinvastoin. Kyllä, me seurattiin maailmantilannetta, ei eletty missään turvallisessa herraskaisessa kuplassa, mikäli niin päättelet. Kaikki pääsimme kuka minnekin opiskelemaan ja sittemmin kuka mitenkin työelämään. Aika moni meistä tänä päivänä on edelleen jollain tavalla yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut ja joku ehkä vaikuttaa jossain. Minusta olisi aika huvittavaa, jos me olisimme jääneet jonnekin teini-iän kapinarooliin, potkimaan puhelinpylväitä ja sylkemään katuun, ettei vain kukaan erehtyisi epäilemään, olemmeko tarpeeksi punk...
Sid kerkesi käydä myös kylässä Nancyn vanhemmilla kun tuli jenkkeihin. Molemmat olivat pahasti koukussa ja Nancyn äiti ihmetteli miten yksinkertaisen oloinen Sid oli. Hän kuitenkin tunsi tätä kohtaan jonkinlaista sympatiaa, ehkä koska tajusi että poika ei ollut saanut elämään kovin hyviä lähtökohtia. Sitten he lähtivät ja ei menny kauaa kun puukotus tapahtui.
Ellen nyt ihan väärin muista, niin Nancyn äitikin ajatteli jotenkin siihen tyyliin, että N teki itsemu rhan Sidin kautta ja se oli vain ajan kysymys. Äiti oli ihan lopussa itsekin siinä vaiheessa. Nancy oli sairastuttanut koko perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei liity Nancyyn mitenkään, mutta ensimmäsen brittipunksinglen New Rosen julkaisusta tulee vähän yli kuukauden päästä kuluneeksi 50 vuotta. Anarchy in the UK julkaistiin kuukausi ja risat tämän jälkeen.
Ihan uskomatonta, että jo 50 vuotta... Puoli vuosisataa. Tuo soi mankassani ja rakastin sitä. Minä olen siis tuo kasarin alkuaikojen punk-tyttö, jonka autenttisuutta joku täällä kovasti kyseenalaistaa. Kiitos linkistä, nostalgiaa.
Clashin Joe Strummer oli diplomaatin poika, Pelle Miljoona luokanopettaja, mikään köyhien juttu punk ei ollut. Rock muuttui progen myötä liian monimutkaiseksi. Punkin idea oli, että kuka tahansa saattoi soittaa, vaikka ei ollut virtuoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Clashin Joe Strummer oli diplomaatin poika, Pelle Miljoona luokanopettaja, mikään köyhien juttu punk ei ollut. Rock muuttui progen myötä liian monimutkaiseksi. Punkin idea oli, että kuka tahansa saattoi soittaa, vaikka ei ollut virtuoosi.
Joel Hallikainen oli televisiotähti.
Nancy Spungen oli kuollessaan 21-vuotias. Hän ei siis ehtinyt lähellekään täti-ikää.
Hän myös oli jo paljon aiemmin itse sanonut läheisilleen useammankin kerran että hän kuolee kuuluisana ennen kuin täyttää 21.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo tuon genren nimen pitäisi itsestäänselvänä kertoa kaikille mistä siinä on kyse. Ei kauheasti sovellu tuollaisen nimen alle joku Nietzscheä lueskeleva rauhanaktivistiporukka. Kuulostaa enemmän joltain hippiliikkeeltä kuin renttuilevalta katusakilta.
"Renttuileva katusakki" kuulostaa kliseiseltä, päälleliimatulta leffajulisteelta muka punkin alkuajoista kertovassa nykyajan leffassa. Tuo nyt oli minun nuoruuttani, aika hupaisaa että joku vuosikymmeniä myöhemmin tulee väittämään mitä se ei ollut tai mitä se oli. Kyllä me olimme 1980-luvun punkkareita suomalaisessa pikkukaupungissa ja luettiin ja tehtiin pienlehtiä, käytiin keikoilla ja oli joillakin bändikin. Ja kyllä, käytiin myös rauhanmarsseilla, niitähän oli kasarin alussa ainakin vielä. Oltiin kapinallisia, mutta lähinnä yhteiskunnallisesti. Tuohon aikaan "genret" sekoittuivat. Kuten jo sanoin, niin punk ja gootti joissakin piireissä sekoittui, minun kohdalla kävi niin. Kuuntelimme myös hippimusaa ja paljolti "vaihtoehtonuoret" pukeutuivat myös hippityyliin. Tyylit eivät olleet niin ehdottomia kuin ehkä tänä päivänä. Kaikenlainen vaihtoehtokulttuuri nosti päätään tuolloin. Jotkut punkhenkiset olivat myös luonnonsuojelutouhuissa mukana.
No kyllä, joku Sid ja Nancy oli aika kaukana tuosta maailmasta. Mutta se mikä myös kuului punkiin tuolloin, niin inhottiin kaikkia nimilappuja ja määrittelyjä, mitä saa ja pitää olla, haluttiin mieluummin hypätä pois määrittelyistä ja raameista.
Sinä siis esiinnyt täällä jonain alkuaikojen punkkarina vaikka olet joku 80-luvun poseri? Punk syntyi 70-luvun puolivälissä ja oli aikalailla hiipunut jo 80-luvulle tultaessa. Suurelta osin juuri teidän punkkareiksi tekeentyneiden teeskentelijöiden vuoksi. Kapinalta katosi merkitys kun herrasperheistä tulleet filosofirauhanaktivistit pilasivat koko jutun.
Sulla on näköjään kova tarve tuomaroida ja määritellä mikä on puhdasoppista punkia ja mikä ei 🥱. Sellainen asenne mikä ei mielestäni edes kuulu punk-henkeen. Sinä pakotat punkin sinne syntysijoilleen, brittiläisiin kalseisiin lähiöihin, josta se aikoinaan lähti, ja kaikki mikä hyppää ulos tuosta raamatullisesta punkin alkuperä-opista, on sinun mielestä ehdottomasti väärin. Minä olin lapsi vielä joskus 1975 ja koin "punk-herätyksen" tosiaan joskus 1979-1980 teini-iässä. Aika omituista että sulla on tarve määritellä noinkin tiukkapipoisesti tuota mennyttä aikakautta. Ja julistaa, että se mitä elit oli feikkiä. Me elettiin sitä aikaa. Ei esitetty. Minusta enemmänkin poseerauspunkia on myöhemmin vakiintunut sellainen kliseinen stereotypia punkkarista, joka imitoi Sid Vicious-lookia hiuksineen, nahkatakkeineen yms ja joka käyttäytyy tietllä tavalla; sylkee potkii ja räyhää. Ikään kuin sellainen olisi joku itseisarvo. Ja kyllä, punkkarit saattoivat Suomessa tuolloin näyttää ulospäin mm. tällaisilta Ratsian poikien näköisiltä suht tavallisen oloisilta nuorilta: https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTYBrJwJX8Y0jHUqWf…
Sinähän sitä koitit tuomaroida ja määritellä. Nyt uhriudut.
"___esiinnyt täällä jonain alkuaikojen punkkarina vaikka olet joku 80-luvun poseri___ teidän punkkareiksi tekeentyneiden teeskentelijöiden vuoksi____herrasperheistä tulleet filosofirauhanaktivistit pilasivat___"
AI minä tuomaroin. Hohhoijaa. Olkoon, ei jaksa. Saat voittaa, jos se on sulle a ja o ja kaikkein tärkeintä.
Oli miten oli, niin ensimmäistä kertaa törmään noin voimakasta punkin määrittelyä alleviivaavaan ja rajaavaan hahmoon, kuka lie oletkin. Siitä hengestä puuttuu se vapaus, mikä meillä aikoinaan oli. En edes muista, että olisimme kertaakaan pohtineet olimmeko me oikeita punkkareita vai emme. Se sellainen olisi ollut samaa, kuin se Suosikin (vai oliko se "Help"-lehti) ohje punk-paidan tekemiseen. Pääleliimattua ja kliseistä. Kaikkea sellaista vastaan olimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvassa on Nancy Debbie Harryn seurassa. Kuppi ja rööki maistuu mutta kovin punk ei ole kumpikaan.
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQE2zUoso1eKpv51tZ…
Molemmat olivat suttuisia peroksidiblondeja aikana, jona muotia oli maantienvärinen keskijakaus ja kiiltävä vaseliininaama. Mielestäni he olivat asenteeltaan täysiä punkkareita, vaikka Debbien musiikkikin oli poppia.
Laittoiko naiset vaseliinia naamaan? Se selittäisi saman aikakauden ilmiöitä. Mm. erään videon missä ABBA:n naisen laulavat hani hani pärstävärkki loistaen kuin taskulamppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sid kerkesi käydä myös kylässä Nancyn vanhemmilla kun tuli jenkkeihin. Molemmat olivat pahasti koukussa ja Nancyn äiti ihmetteli miten yksinkertaisen oloinen Sid oli. Hän kuitenkin tunsi tätä kohtaan jonkinlaista sympatiaa, ehkä koska tajusi että poika ei ollut saanut elämään kovin hyviä lähtökohtia. Sitten he lähtivät ja ei menny kauaa kun puukotus tapahtui.
Ellen nyt ihan väärin muista, niin Nancyn äitikin ajatteli jotenkin siihen tyyliin, että N teki itsemu rhan Sidin kautta ja se oli vain ajan kysymys. Äiti oli ihan lopussa itsekin siinä vaiheessa. Nancy oli sairastuttanut koko perheen.
Sisarukset pelkäsivät Nancya koska hän oli vihanen ja arvaamaton. Joutuivat varomaan sanojaan Nancyn läheisyydessä koska tämä haastoi riitaa ja raivostui ihan mitättömistä asioista. Hän myös meni loukkauksissaan henkilökohtaisuuksiin. Suzy jopa poltti pilveä saadakseen Nancyn hyväksynnän ja ollakseen kuten tämä kunnes hän tajusi miten sairasta Nancyn käyttäytyminen oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvassa on Nancy Debbie Harryn seurassa. Kuppi ja rööki maistuu mutta kovin punk ei ole kumpikaan.
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQE2zUoso1eKpv51tZ…
Molemmat olivat suttuisia peroksidiblondeja aikana, jona muotia oli maantienvärinen keskijakaus ja kiiltävä vaseliininaama. Mielestäni he olivat asenteeltaan täysiä punkkareita, vaikka Debbien musiikkikin oli poppia.
Laittoiko naiset vaseliinia naamaan? Se selittäisi saman aikakauden ilmiöitä. Mm. erään videon missä ABBA:n naisen laulavat hani hani pärstävärkki loistaen kuin taskulamppu.
Meillä laitettiin vitalista naamaan ja päähän häntähattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nancy oli pahasti häiriintynyt, mutta ei tiettävästi kuitenkaan psykoottinen. Psykopaatin piirteitä hänessä kyllä oli, lisäksi epävakaa pers.häiriö nyt ainakin. Mielestäni hän jopa meinasi kuristaa siskonsa jonkun päähänpiston jälkeen.
Tuohon aikaan ei oikein osattu hoitaa noita juttuja. Ei toki nykyäänkään, mutta ehkä paremmin kumminkin. Koko perhe oli varpaillaan Nancyn takia ja traumatisoitui pahasti. Ei ollut helppoa äidillä, joka oli ns kunnon ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei liity Nancyyn mitenkään, mutta ensimmäsen brittipunksinglen New Rosen julkaisusta tulee vähän yli kuukauden päästä kuluneeksi 50 vuotta. Anarchy in the UK julkaistiin kuukausi ja risat tämän jälkeen.
Ihan uskomatonta, että jo 50 vuotta... Puoli vuosisataa. Tuo soi mankassani ja rakastin sitä. Minä olen siis tuo kasarin alkuaikojen punk-tyttö, jonka autenttisuutta joku täällä kovasti kyseenalaistaa. Kiitos linkistä, nostalgiaa.
Punkin 50-vuotispäivää on tänä vuonna huomioitu monin tavoin, Briteissä erityisesti. On avattu näyttelyitä, pidetty esitelmiä, järjestetty konsertteja, tehty dokkareita jne.
https://www.punktastic.com/radar/50-years-of-punk-punk-was-never-about-…
https://www.vice.com/en/article/punk-legends-forming-supergroup-for-one…
https://louderthanwar.com/fifty-years-of-punk-film-review/
https://www.kismithgallery.com/50yearsofpunk
https://theartsdesk.com/film/50-years-punk-review-london-centric-take-r…
https://www.bbc.com/news/articles/c1d1zp0q36qo
https://www.thereviewshub.com/50-years-of-punk/
https://www.theguardian.com/film/2026/sep/17/50-years-of-punk-review-ro…
Johnny Rottenista on tullut lihava vanha pappa. Oikein piti hieroa silmiään että näinkö oikein. Ei Sid ja Nancy olisi ikinä elänyt näin pitkälle. Jos huumeidenkäyttö on niin avointa kuin heillä, niin elämän loppu on silloin jo lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vicious kuoli 4kk Nancyn jälkeen. Ei siis koskaan taidettu saada juttua tutkittua sekö Nancyn puukotti vai joku muu. Ihmetyttää että kuolema lopetti koko jutun tutkinnan vaikka yksi epäilys oli että joku muu olisi Nancyn puukottanut. Ilmeisesti sitten todisteet Sidiä vastaan olivat niin vahvat.
Sid ei muistanut mitään kun oli niin heroiinitokkurassa. Ehkä tappoi, ehkä ei. Todennäköisesti kuitenkin tappoi. Sid itse tuli raiskatuksi mustien jengiläisten toimesta Rikers island-vankilassa tutkintavankina. Hän pääsi vastaamaan vapaalle, mutta tööttäsi överit koska pelkäsi että joutuu takaisin sinne pitkäksi aikaa.
Mikä yllätys että apinalauma ollut taas heilumassa munineen.
Se, mikä on erilaista tänä päivänä verrattuna omaan punk-nuoruuteni aikaan, on silmiin pistävä rasismi, mitä ei tuolloin ollut. Ainakaan punk-piireissä. Punkiin kuului suvaitsevaisuus. Jengi sai olla mitä oli ja taustaltaan mitä vain, tärkeintä oli mitä oli korvien välissä, ei väri naamalla. No, olihan tuolloin skinit, jotka olivat nasseja, mutta he olivat suht pieni ja säälittävä porukka. Tämän päivän suomalainen suvaitsemattomuus ja rasismi olisi tuolloin ollut täysin tuomittavaa punk-piireissä. Ja eiköhän se ole tämänkin päivän punkkareiden keskuudessa asia, mistä ei tykätä.
Ja Nancy Spungen ei kiinnostanut minua aikoinaan. Minusta hän ei ollut mitenkään punk - ei punk tarkoita totaalista rappiolla oloa.
No montako esimerkiksi tummaihoista kuului tähän teidän hilpeään punk-kerhoon?
Sidin My Way soi edelleen radiossa. Noinkohan olisi itse arvannut että vielä 2026. Kukahan siitä saa rahat.
Ördög kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei liity Nancyyn mitenkään, mutta ensimmäsen brittipunksinglen New Rosen julkaisusta tulee vähän yli kuukauden päästä kuluneeksi 50 vuotta. Anarchy in the UK julkaistiin kuukausi ja risat tämän jälkeen.
Ihan uskomatonta, että jo 50 vuotta... Puoli vuosisataa. Tuo soi mankassani ja rakastin sitä. Minä olen siis tuo kasarin alkuaikojen punk-tyttö, jonka autenttisuutta joku täällä kovasti kyseenalaistaa. Kiitos linkistä, nostalgiaa.
Punkin 50-vuotispäivää on tänä vuonna huomioitu monin tavoin, Briteissä erityisesti. On avattu näyttelyitä, pidetty esitelmiä, järjestetty konsertteja, tehty dokkareita jne.
https://www.punktastic.com/radar/50-years-of-punk-punk-was-never-about-…
https://www.vice.com/en/article/punk-legends-forming-supergroup-for-one…
https://louderthanwar.com/fifty-years-of-punk-film-review/
https://www.kismithgallery.com/50yearsofpunk
https://theartsdesk.com/film/50-years-punk-review-london-centric-take-r…
https://www.bbc.com/news/articles/c1d1zp0q36qo
https://www.thereviewshub.com/50-years-of-punk/
https://www.theguardian.com/film/2026/sep/17/50-years-of-punk-review-ro…
Kiitos .
Nyt melkein itkettää, niin nostalgiaa.
- se sama kasarin alun punk-tyttö
Sinähän sitä koitit tuomaroida ja määritellä. Nyt uhriudut.