Lue keskustelun säännöt.
Miksi tätä NANCY SPUNGENIA sanotaan "punk-prinsessaksi"?
19.09.2026 |
Kuva:
https://hips.hearstapps.com/hmg-prod/images/gettyimages-877511810.jpg?r…:*
Täti selvästi laittoi tukkaansa, meikkasi huolella ja pukeutui seksikkäästi korsetteihin ja verkkosukkiin. Oikeilla punkkarinaisilla oli kalju pää, likaiset roikkuvat vaatteet, metalliromua yllään ja meikki sutattu pitkin naamaa.
Kommentit (120)
EI ollut kaunis lähtö. Kuva lavuaarin alle lyyhistyneestä verisestä Nancysta on aika kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vicious kuoli 4kk Nancyn jälkeen. Ei siis koskaan taidettu saada juttua tutkittua sekö Nancyn puukotti vai joku muu. Ihmetyttää että kuolema lopetti koko jutun tutkinnan vaikka yksi epäilys oli että joku muu olisi Nancyn puukottanut. Ilmeisesti sitten todisteet Sidiä vastaan olivat niin vahvat.
Sid ei muistanut mitään kun oli niin heroiinitokkurassa. Ehkä tappoi, ehkä ei. Todennäköisesti kuitenkin tappoi. Sid itse tuli raiskatuksi mustien jengiläisten toimesta Rikers island-vankilassa tutkintavankina. Hän pääsi vastaamaan vapaalle, mutta tööttäsi överit koska pelkäsi että joutuu takaisin sinne pitkäksi aikaa.
Mikä yllätys että apinalauma ollut taas heilumassa munineen.
Se, mikä on erilaista tänä päivänä verrattuna omaan punk-nuoruuteni aikaan, on silmiin pistävä rasismi, mitä ei tuolloin ollut. Ainakaan punk-piireissä. Punkiin kuului suvaitsevaisuus. Jengi sai olla mitä oli ja taustaltaan mitä vain, tärkeintä oli mitä oli korvien välissä, ei väri naamalla. No, olihan tuolloin skinit, jotka olivat nasseja, mutta he olivat suht pieni ja säälittävä porukka. Tämän päivän suomalainen suvaitsemattomuus ja rasismi olisi tuolloin ollut täysin tuomittavaa punk-piireissä. Ja eiköhän se ole tämänkin päivän punkkareiden keskuudessa asia, mistä ei tykätä.
Ja Nancy Spungen ei kiinnostanut minua aikoinaan. Minusta hän ei ollut mitenkään punk - ei punk tarkoita totaalista rappiolla oloa.
Eikös osa skineistäkin ollut tuohon aikaan ei-rasistisia? Enemmän tyyliä kuin politiikkaa. Sitten muuttui.
Skinheadit eivät alunperin olleet rasistisia tai antirasistisia. Olivat työväenluokkaista nuorisoa omine tyyleineen. Nuo rasistiskinit ja antirasistiskinit ovat tulleet paljon myöhemmin.
Diilasi bändeille huumeita ja möi itseään siinä sivussa. Unelmamorsian.
Nancyhan näyttää ihan siltä kuin pitääkin. 70-luvulla punkkarit näytti tuolta, muistaakseni diggasi Blondieta. Aika sama stailihan sillä on kuin Debbie Harrylla ja muillakin sen ajan punkkareilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vicious kuoli 4kk Nancyn jälkeen. Ei siis koskaan taidettu saada juttua tutkittua sekö Nancyn puukotti vai joku muu. Ihmetyttää että kuolema lopetti koko jutun tutkinnan vaikka yksi epäilys oli että joku muu olisi Nancyn puukottanut. Ilmeisesti sitten todisteet Sidiä vastaan olivat niin vahvat.
Sid ei muistanut mitään kun oli niin heroiinitokkurassa. Ehkä tappoi, ehkä ei. Todennäköisesti kuitenkin tappoi. Sid itse tuli raiskatuksi mustien jengiläisten toimesta Rikers island-vankilassa tutkintavankina. Hän pääsi vastaamaan vapaalle, mutta tööttäsi överit koska pelkäsi että joutuu takaisin sinne pitkäksi aikaa.
Mikä yllätys että apinalauma ollut taas heilumassa munineen.
Se, mikä on erilaista tänä päivänä verrattuna omaan punk-nuoruuteni aikaan, on silmiin pistävä rasismi, mitä ei tuolloin ollut. Ainakaan punk-piireissä. Punkiin kuului suvaitsevaisuus. Jengi sai olla mitä oli ja taustaltaan mitä vain, tärkeintä oli mitä oli korvien välissä, ei väri naamalla. No, olihan tuolloin skinit, jotka olivat nasseja, mutta he olivat suht pieni ja säälittävä porukka. Tämän päivän suomalainen suvaitsemattomuus ja rasismi olisi tuolloin ollut täysin tuomittavaa punk-piireissä. Ja eiköhän se ole tämänkin päivän punkkareiden keskuudessa asia, mistä ei tykätä.
Ja Nancy Spungen ei kiinnostanut minua aikoinaan. Minusta hän ei ollut mitenkään punk - ei punk tarkoita totaalista rappiolla oloa.
Sid Vicious oli rasisti ja punkkari. Puhut muutenkin paskaa, tämä "suvaitsevaisuus punk" on nimenomaan nykypäivän soijanpurijapunkkareiden ilmiö.
Sid Vicious olikin melkoisen typerys, aivan kuten tyttöystävänsä. Sid Vicious ei edustanut millään lailla punkia ilmiönä. Hän oli lähinnä provosoiva ja kakara. Kyllä punkiin liittyi nimenomaan suvaitsevaisuus ja kapina kohdistui yhteiskuntaan, ei mihinkään värilliseen ihmisryhmään. Punkiin liittyi ainakin Suomessa myös vahva alakulttuurinen tekemisen meininki. Pienlehdet, pienbändit - kaikki oli pienimuotoista ja "itse tehtyä". Kaupallisuutta inhottiin, niin musiikissa kuin mm. vaatteissakin. Muistan miten tuomitsimme, kun joku Suosikki tai vastaava teki jutun "Näin teet punk-paidan". Meistä se oli askel punkin kaupallistumiseen. Oli miten oli, minun tuntemani suomalainen punk-liike 1970-1980 -lukujen vaihteessa ja 1980-luvun alkupuoliskolla ei ollut missään nimessä rasistinen. Irokeesikampaukset sun muut saattoivat näyttää ulkopuolisille aggressiivisilta, mutta kyllä niistä huolimatta kaikki tuntemani punkkarit olivat ihan rauhaa rakastavia tyyppejä.
Sid OLI punk. Halusit tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan palstalaiset eivät tiedä kuka hän oli.
Ai jaa. Et taida sitten itse myöskään tietää.
Kyllä punkiin liittyi nimenomaan suvaitsevaisuus ja kapina kohdistui yhteiskuntaan, ei mihinkään värilliseen ihmisryhmään. Punkiin liittyi ainakin Suomessa myös vahva alakulttuurinen tekemisen meininki.
Ei liity. Punk olisi nykypäivänä persujen musaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Diilasi bändeille huumeita ja möi itseään siinä sivussa. Unelmamorsian.
Nousiko "hääteltta" pystyyn?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan palstalaiset eivät tiedä kuka hän oli.
Ai jaa. Et taida sitten itse myöskään tietää.
Painu helvettiin mokeltamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vicious kuoli 4kk Nancyn jälkeen. Ei siis koskaan taidettu saada juttua tutkittua sekö Nancyn puukotti vai joku muu. Ihmetyttää että kuolema lopetti koko jutun tutkinnan vaikka yksi epäilys oli että joku muu olisi Nancyn puukottanut. Ilmeisesti sitten todisteet Sidiä vastaan olivat niin vahvat.
Sid ei muistanut mitään kun oli niin heroiinitokkurassa. Ehkä tappoi, ehkä ei. Todennäköisesti kuitenkin tappoi. Sid itse tuli raiskatuksi mustien jengiläisten toimesta Rikers island-vankilassa tutkintavankina. Hän pääsi vastaamaan vapaalle, mutta tööttäsi överit koska pelkäsi että joutuu takaisin sinne pitkäksi aikaa.
Mikä yllätys että apinalauma ollut taas heilumassa munineen.
Se, mikä on erilaista tänä päivänä verrattuna omaan punk-nuoruuteni aikaan, on silmiin pistävä rasismi, mitä ei tuolloin ollut. Ainakaan punk-piireissä. Punkiin kuului suvaitsevaisuus. Jengi sai olla mitä oli ja taustaltaan mitä vain, tärkeintä oli mitä oli korvien välissä, ei väri naamalla. No, olihan tuolloin skinit, jotka olivat nasseja, mutta he olivat suht pieni ja säälittävä porukka. Tämän päivän suomalainen suvaitsemattomuus ja rasismi olisi tuolloin ollut täysin tuomittavaa punk-piireissä. Ja eiköhän se ole tämänkin päivän punkkareiden keskuudessa asia, mistä ei tykätä.
Ja Nancy Spungen ei kiinnostanut minua aikoinaan. Minusta hän ei ollut mitenkään punk - ei punk tarkoita totaalista rappiolla oloa.
Sid Vicious oli rasisti ja punkkari. Puhut muutenkin paskaa, tämä "suvaitsevaisuus punk" on nimenomaan nykypäivän soijanpurijapunkkareiden ilmiö.
Sid Vicious olikin melkoisen typerys, aivan kuten tyttöystävänsä. Sid Vicious ei edustanut millään lailla punkia ilmiönä. Hän oli lähinnä provosoiva ja kakara. Kyllä punkiin liittyi nimenomaan suvaitsevaisuus ja kapina kohdistui yhteiskuntaan, ei mihinkään värilliseen ihmisryhmään. Punkiin liittyi ainakin Suomessa myös vahva alakulttuurinen tekemisen meininki. Pienlehdet, pienbändit - kaikki oli pienimuotoista ja "itse tehtyä". Kaupallisuutta inhottiin, niin musiikissa kuin mm. vaatteissakin. Muistan miten tuomitsimme, kun joku Suosikki tai vastaava teki jutun "Näin teet punk-paidan". Meistä se oli askel punkin kaupallistumiseen. Oli miten oli, minun tuntemani suomalainen punk-liike 1970-1980 -lukujen vaihteessa ja 1980-luvun alkupuoliskolla ei ollut missään nimessä rasistinen. Irokeesikampaukset sun muut saattoivat näyttää ulkopuolisille aggressiivisilta, mutta kyllä niistä huolimatta kaikki tuntemani punkkarit olivat ihan rauhaa rakastavia tyyppejä.
Eivät ne kampaukset näyttäneet aggressiivisilta vaan lapsellisilta ja typeriltä. Ja niin näyttävät tänäkin päivänä.
Ihan miten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin äitinsä kirjoittaman kirjan "Nancy" -olivat Sidin kanssa vähän ns. jännäpariskunta. Nancyhan kärsi vakavista mt-ongelmista.
Mitkä isolta osin johtuivat lääkkeitä joita sen vanhemmat syötti sille jo vauvana. Sillä tytöllä ei ollut mitään mahdollisuuttakaan koko surullisessa elämässään.
Vanhemmat tekivät 1950-luvun lopussa kuten lääkärit käskivät. Oudosti heidän kaksi muuta lastaan pärjäsivät ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sex Pistols oli täysin kaupallinen Richard Bransonin Virgin levy-yhtiön luoma tuote. Siinä ei ollut mitään alakulttuurista tekemisen meininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vicious kuoli 4kk Nancyn jälkeen. Ei siis koskaan taidettu saada juttua tutkittua sekö Nancyn puukotti vai joku muu. Ihmetyttää että kuolema lopetti koko jutun tutkinnan vaikka yksi epäilys oli että joku muu olisi Nancyn puukottanut. Ilmeisesti sitten todisteet Sidiä vastaan olivat niin vahvat.
Sid ei muistanut mitään kun oli niin heroiinitokkurassa. Ehkä tappoi, ehkä ei. Todennäköisesti kuitenkin tappoi. Sid itse tuli raiskatuksi mustien jengiläisten toimesta Rikers island-vankilassa tutkintavankina. Hän pääsi vastaamaan vapaalle, mutta tööttäsi överit koska pelkäsi että joutuu takaisin sinne pitkäksi aikaa.
Mikä yllätys että apinalauma ollut taas heilumassa munineen.
Se, mikä on erilaista tänä päivänä verrattuna omaan punk-nuoruuteni aikaan, on silmiin pistävä rasismi, mitä ei tuolloin ollut. Ainakaan punk-piireissä. Punkiin kuului suvaitsevaisuus. Jengi sai olla mitä oli ja taustaltaan mitä vain, tärkeintä oli mitä oli korvien välissä, ei väri naamalla. No, olihan tuolloin skinit, jotka olivat nasseja, mutta he olivat suht pieni ja säälittävä porukka. Tämän päivän suomalainen suvaitsemattomuus ja rasismi olisi tuolloin ollut täysin tuomittavaa punk-piireissä. Ja eiköhän se ole tämänkin päivän punkkareiden keskuudessa asia, mistä ei tykätä.
Ja Nancy Spungen ei kiinnostanut minua aikoinaan. Minusta hän ei ollut mitenkään punk - ei punk tarkoita totaalista rappiolla oloa.
Sid Vicious oli rasisti ja punkkari. Puhut muutenkin paskaa, tämä "suvaitsevaisuus punk" on nimenomaan nykypäivän soijanpurijapunkkareiden ilmiö.
Sid Vicious olikin melkoisen typerys, aivan kuten tyttöystävänsä. Sid Vicious ei edustanut millään lailla punkia ilmiönä. Hän oli lähinnä provosoiva ja kakara. Kyllä punkiin liittyi nimenomaan suvaitsevaisuus ja kapina kohdistui yhteiskuntaan, ei mihinkään värilliseen ihmisryhmään. Punkiin liittyi ainakin Suomessa myös vahva alakulttuurinen tekemisen meininki. Pienlehdet, pienbändit - kaikki oli pienimuotoista ja "itse tehtyä". Kaupallisuutta inhottiin, niin musiikissa kuin mm. vaatteissakin. Muistan miten tuomitsimme, kun joku Suosikki tai vastaava teki jutun "Näin teet punk-paidan". Meistä se oli askel punkin kaupallistumiseen. Oli miten oli, minun tuntemani suomalainen punk-liike 1970-1980 -lukujen vaihteessa ja 1980-luvun alkupuoliskolla ei ollut missään nimessä rasistinen. Irokeesikampaukset sun muut saattoivat näyttää ulkopuolisille aggressiivisilta, mutta kyllä niistä huolimatta kaikki tuntemani punkkarit olivat ihan rauhaa rakastavia tyyppejä.
Sid OLI punk. Halusit tai et.
No niin. Sex Pistolsista tykkäsin ja Rottenista, mutta Sid vaikutti olevan vähän sellainen vain ontto kuori. No, makuja saa olla monenlaista. Mutta kuten aiemmin sanoin, rappio ei ollut punkissa mikään tavoite ja itsestäänselvyys. John Lydon eli Rottenhan on hengissä edelleen ja tehnyt yhtä ja toista Pistolsien jälkeenkin. Huume- ja itsetuhoisuus kultti on ehkä liitetty punkiin jälkeenpäin. Tai ehkä myöhemmät polvet jotenkin romantisoivat tietynlaista rappiokulttuuria ja nuorena kuolemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilö on kuollut jo aikaa sitten, liekö olisi nykyään isoäiti. Miksi tätä jauhetaan. Oli kauhea elämä tytöllä huumeiden ja lapsena painajaisten kanssa. Ehkä eri parisuhde olisi toiminut.
Vanhemmat sai sen vauvana jo opiaattikoukkuun. Surullinen tarina. Syytän vanhempiansa.
Alapeukkaajat voi lukea Nancy kirjan siinä äitinsä kertoo kuinka tainuttivat vauvaa lääkäreiltä saamillaan vahvoilla unilääkkeillä ja rauhoittavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilö on kuollut jo aikaa sitten, liekö olisi nykyään isoäiti. Miksi tätä jauhetaan. Oli kauhea elämä tytöllä huumeiden ja lapsena painajaisten kanssa. Ehkä eri parisuhde olisi toiminut.
Vanhemmat sai sen vauvana jo opiaattikoukkuun. Surullinen tarina. Syytän vanhempiansa.
Alapeukkaajat voi lukea Nancy kirjan siinä äitinsä kertoo kuinka tainuttivat vauvaa lääkäreiltä saamillaan vahvoilla unilääkkeillä ja rauhoittavilla.
Ne ei vaan jaksaneet sitä huomionhakuisuutta ja häiriköintiä. Ymmärrän heitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä punkiin liittyi nimenomaan suvaitsevaisuus ja kapina kohdistui yhteiskuntaan, ei mihinkään värilliseen ihmisryhmään. Punkiin liittyi ainakin Suomessa myös vahva alakulttuurinen tekemisen meininki.
Ei liity. Punk olisi nykypäivänä persujen musaa.
EI TODELLAKAAN OLISI. Persut edustavat kaikkea mahdollista konservatiivista ja suvaitsematonta maailmaa, mikä on punk-kulttuurille vierasta. Ja punkiin kuuluu rasismin ja fasismin vastustaminen. Et taida olla ihan jyvällä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Luin äitinsä kirjoittaman kirjan "Nancy" -olivat Sidin kanssa vähän ns. jännäpariskunta. Nancyhan kärsi vakavista mt-ongelmista.
Ai "vähän"?!
No, huonosti kävi kummallekin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä punkiin liittyi nimenomaan suvaitsevaisuus ja kapina kohdistui yhteiskuntaan, ei mihinkään värilliseen ihmisryhmään. Punkiin liittyi ainakin Suomessa myös vahva alakulttuurinen tekemisen meininki.
Ei liity. Punk olisi nykypäivänä persujen musaa.
EI TODELLAKAAN OLISI. Persut edustavat kaikkea mahdollista konservatiivista ja suvaitsematonta maailmaa, mikä on punk-kulttuurille vierasta. Ja punkiin kuuluu rasismin ja fasismin vastustaminen. Et taida olla ihan jyvällä asioista.
Paskaa puhut. Punk on häirikkö-musiikkia. Juodaan viinaa/muita päihteitä, rikotaan paikkoja, hakataan homot ja näytetään pollarille persettä.
Hurjaa että Nancy ollut vielä elossa vessan lattialla verissään kun Sid oli päättänyt lähteä metadoniklinikalle. Takaisin tullessa ei enää ollut.
Mitkä isolta osin johtuivat lääkkeitä joita sen vanhemmat syötti sille jo vauvana. Sillä tytöllä ei ollut mitään mahdollisuuttakaan koko surullisessa elämässään.