Miksi luottamus olisi tärkein asia parisuhteessa? Ja "jos ei sitä ole, ei ole mitään"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se suhde toimii, jos toiseen ei voi luottaa? Ja mikä siinä silloin sitten on tärkein asia? 

 

Minulle ainakin parisuhde tarkoittaa sitä, että pyrin rakentamaan elämäni yhteiseksi toisen ihmisen kanssa. Se, mitä se pitää sisällään, voi vaihdella, mutta vain jos siitä sisällöstä ollaan samaa mieltä ja voi luottaa siihen, että siitä tosiaan ollaan samaa mieltä, mitä pariauhde kummallekin tarkoittaa ja pitää sisällään.

Näin juuri meilläkin. Yhteinen elämä, haaveet, kaikki. Ap

Yhteiset haaveet, vaikket luota raha-asioihin etkä siihen että toinen on tuki ja turva? Hehheh. 

(Kirjoitit aiemmin näin: Itse tunnistan lähinnä luottamuksen, tai puutteen esimerkiksi raha-asioissa, asioissa vastakkaiseen sukupuoleen liittyen, tai siinä voiko yleensäkin luottaa että toinen on tuki ja turva.)

Mitä ne haaveet teillä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se suhde toimii, jos toiseen ei voi luottaa? Ja mikä siinä silloin sitten on tärkein asia? 

 

Minulle ainakin parisuhde tarkoittaa sitä, että pyrin rakentamaan elämäni yhteiseksi toisen ihmisen kanssa. Se, mitä se pitää sisällään, voi vaihdella, mutta vain jos siitä sisällöstä ollaan samaa mieltä ja voi luottaa siihen, että siitä tosiaan ollaan samaa mieltä, mitä pariauhde kummallekin tarkoittaa ja pitää sisällään.

Näin juuri meilläkin. Yhteinen elämä, haaveet, kaikki. Ap

Yhteiset haaveet, vaikket luota raha-asioihin etkä siihen että toinen on tuki ja turva? Hehheh. 

 

(Kirjoitit aiemmin näin: Itse tunnistan lähinnä luottamuksen, tai puutteen esimerkiksi raha-asioissa, asioissa vastakkaiseen sukupuoleen liittyen, tai siinä voiko yleensäkin luottaa että toinen on tuki ja turva.)

 

Mitä ne haaveet teillä on?

Ei, tuo ei ollut minun kirjoitukseni. Minun kommenttien perässä lukee "ap". Minä en voi luottaa mieheen, mitä tulee toisiin naisiin, sen olen ketjussa kertonutkin. Raha-asioissa ja tuessa kyllä voin. Ap

Kun silloin ei ole mitään. Fakta.

Miksi ihmeessä haluaisin olla suhteessa sellaisen miehen kanssa, johon ei voi luottaa. Tuohan tarkoittaa sitä, että hän ei kunniota eikä arvoista minua ja hankaloittaa myös käytännön elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap:n kysymys on ihan validi. Olen itsekin pohdiskellut samaa asiaa. Itsellä on puolisona ihminen, johon en juurikaan luota. Pystyn tämän asian kanssa elämään ihan hyvin. Eikä ole kyse sellaisesta, että mun pitäisi pelätä väkivaltaa, vaan enemmänkin tyyliin muistaako hän hakea mut juna-asemalta. 

Onko puolisolla siis huono muisti? Vai kiusaako tahallaan sinua? Huonon muistin voi antaa anteeksi, mutta tahallinen kiusa on ongelmallinen juttu.

Miten rajan veto määritellään? Jos puoliso unohtaa hakea lapsen päiväkodista (näin on oikeasti käynyt)? Ei kai kukaan tahallaan tällaista tee. Luottamusta ko. käytös ei kuitenkaan herätä. 

Tämä. Sairas pitää olla että puolisoa kiusatakseen jättää lapsen hakematta päiväkodista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluaisin olla suhteessa sellaisen miehen kanssa, johon ei voi luottaa. Tuohan tarkoittaa sitä, että hän ei kunniota eikä arvoista minua ja hankaloittaa myös käytännön elämää.

Juuri tämä! Amen.

Kai jotain hyötynäkökulmia voi jäädä jäljelle, mutta ei kai sellaista suhdetta pitäisi sanoa parisuhteeksi.

Miksi haluaisit jakaa kotisi ja käytännössä koko elämäsi ihmisen kanssa, johon et luota? Muita vaihtoehtoja on aina, eli ei kannata tyytyä.

Jos keskinäistä luottamusta eikä turvallisuuden tunnetta toisen kanssa olosta ei ole, ei ole mitään muutakaan. 

Olin tuollaisissa suhteissa nuorempana. 

Yhdessä oli kyse ihan aidosti pettämisestä ja epärehellisyydestä. Yhdessä päihdeongelmasta joka teki miehestä epäluotettavan, kun ei voinut tietää ns. kenen kanssa milloinkin on tekemisissä, kun luonne muuttui juodessa aivan erilaiseksi. 

Yhdessä miehen arjenhallinta ja hahmotus poikkesi kovasti omastani, ja saattoi esim. kauppaan lähtiessämme mennä edeltä autolle, hävitä pihasta ja soitella kohta iloisena, että hakee kaverinsa ja lähtevät kylään jonkun luokse. Hän unohti innostuessaan täysin, mitä oltiin tekemässä tai sovittu. 

Ei ehkä tarvitse erikseen mainita, että elämä oli kaikkien kanssa jatkuvaa varuillaan oloa ja todella raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän tulisi hulluksi, jos koko ajan pitäisi miettiä missä se puoliso on, mitä tekee ja kenen kanssa. Sitten pitäisi soitella perään ja pitää kolmannen asteen kuulustelu, kun hän tulee kotiin. Itse en halua tuollaista parisuhdetta.

Eihän sitä tuollainen tarvitse olla, vaikka ei luottaisikaan. En minä ainakaan ole. Mitkään kuulustelut olisi aivan turhia. Ap

Mistä sitten tiedät ettei ole? Mistä voit olla varma että kuulustelu on turha, jos mitään luottamusta toiseen ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolla on terve itsetunto ja -arvostus, ei yleensä ala suhteisiin joissa on jonkinlaista toksisuutta, kuten sitä ettei toiseen voi luottaa. Sen takia he pitävät luottamusta suhteen tärkeimpänä asiana. Ihmiset, joilla omanarvontunto taas ei ole niin korkealla, ovat valmiita joustamaan tuollaisesta asiasta ja siihen, että yksi elämän merkittävimmistä ihmissuhteista on muodostettu epäluotettavaan henkilöön.

Mielestäni olisi oleellisempaa miettiä, miksi valitsee suhteen epäluotettavan henkilön kanssa, kun voi valita olla suhteessa luotettavankin henkilön kanssa. Asetelman absurdiuden tajuaa, kun kysymyksen kääntää toisin päin. Miksi olet luotettavan henkilön kanssa suhteessa, kun voisit valita myös epäluotettavan.

Tuon ymmärrän, mutta kun ei se epäluotettavuus aina selviä suhteen alussa. Voi mennä vuosia. Ap

Noin voi käydä, mutta se ei saa olla se lähtötilanne etteivät osapuolet luota toisiinsa lainkaan. Mitä he kumpikaan sitten edes saavat suhteestaan, jos jo alussa teitävät että toisen lupaukset ovat yhä tyhjän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap:n kysymys on ihan validi. Olen itsekin pohdiskellut samaa asiaa. Itsellä on puolisona ihminen, johon en juurikaan luota. Pystyn tämän asian kanssa elämään ihan hyvin. Eikä ole kyse sellaisesta, että mun pitäisi pelätä väkivaltaa, vaan enemmänkin tyyliin muistaako hän hakea mut juna-asemalta. 

Mistä siis tiedät että se jää pikkuasioihin? Ennen pitkää hän tekee mitä vain selkäsi takana. Jos kerran tiedät ettei häneen voi luottaa, niin miksi edes olet hänen kanssaan? Mitä sitten kun hän vaikka varastaa sinulta jotain tms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi menisit suhteeseen ihmisen kanssa, johon et luota? Mieti sellaista, että sanot puolisolle, että käy hakemassa lapset päiväkodista, mutta puoliso lähtee ryyppäämään tai joudut onnettomuuteen ja luotat siihen, että tietenkin puoliso tulee katsomaan sinua sairaalalle ja tarvittaessa tukee ja hoivaa, mutta puoliso lähteekin risteilylle tai vieraan kanssa sänkyyn. 

Olet mustavalkoinen. Ei se, jos jossain asiassa ei ole luottamusta, tarkoita ettei sitä olisi missään asiassa. Ap

Kyllä tarkoittaa. Jos en voi luottaa ihmiseen asiassa X, mistä tiedän että voin luottaa asiassa Y? Luottamuksen tulee olla lähtökohta aina ja kaikkialla. Unohduksille ei voi mitään, niitä sattuu, mutta tahallista epäluotettavuutta ei tarvitse sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolla on terve itsetunto ja -arvostus, ei yleensä ala suhteisiin joissa on jonkinlaista toksisuutta, kuten sitä ettei toiseen voi luottaa. Sen takia he pitävät luottamusta suhteen tärkeimpänä asiana. Ihmiset, joilla omanarvontunto taas ei ole niin korkealla, ovat valmiita joustamaan tuollaisesta asiasta ja siihen, että yksi elämän merkittävimmistä ihmissuhteista on muodostettu epäluotettavaan henkilöön.

Mielestäni olisi oleellisempaa miettiä, miksi valitsee suhteen epäluotettavan henkilön kanssa, kun voi valita olla suhteessa luotettavankin henkilön kanssa. Asetelman absurdiuden tajuaa, kun kysymyksen kääntää toisin päin. Miksi olet luotettavan henkilön kanssa suhteessa, kun voisit valita myös epäluotettavan.

Tuon ymmärrän, mutta kun ei se epäluotettavuus aina selviä suhteen alussa. Voi mennä vuosia. Ap

Noin voi käydä, mutta se ei saa olla se lähtötilanne etteivät osapuolet luota toisiinsa lainkaan. Mitä he kumpikaan sitten edes saavat suhteestaan, jos jo alussa teitävät että toisen lupaukset ovat yhä tyhjän kanssa?

Jotkut seurustelevat kuoren kanssa. Toinen on hyvännäköinen, juuri sellainen mistä on teinistä asti haaveillut, ja jollaisen kanssa haluaa näyttäytyä, lähes hinnalla millä hyvänsä. Asuste, kulissi. Mutta kun elämä alkaa koetella ja muillakin asioilla kuin ulkonäöllä ja muodikkailla tuotemerkeillä alkaa olla väliä, niin alkaa suhteelta monesti kaivata muuta, juuri sitä luottamusta ja kunnioitusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se luottamus läheisimmissä ystävyyssuhteidsakin hyvin tärkeää. Miksei sitten parisuhteessa?

Ihan hyvä pointti, mutta takuuseen et voi kenestäkään mennä. Ap

Miksi sitten edes olet tekemisissä kenenkään kanssa, jos kerran epäluottamus on mielestäsi se mistä lähdetään? Ihmissuhteet nimenomaan rakentuvat sille, että luotetaan kunnes ei ole syytä luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se luottamus läheisimmissä ystävyyssuhteidsakin hyvin tärkeää. Miksei sitten parisuhteessa?

Ihan hyvä pointti, mutta takuuseen et voi kenestäkään mennä. Ap

Ja tarkoitan siis, että kaikkiinhan sitä yleensä luottaa, kunnes voi tapahtua jotain mistä se luottamus sitten menee. Ap

Tuolla logiikalla elämässä ei voisi koskaan tehdä mitään, koska mitä tahansa voi sattua. Sama kuin sanoisi, ettei voi mennä töihin koska saattaa vaikka kuolla ennen kuin palkka tulee tilille. Elämässä nyt vain on siedettävä siihen kuuluva epävarmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tekee tällaisen avauksen aiheesta, todennäköisesti saa miettiä asiaa yksin pitkään ja hartaasti.

Toivottavasti ei. Toivon hyvää, asiallista keskustelua aiheesta. Ap

Koko aloitus on jo sen verran älytön, että toiveesi tuskin toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihminen kaipaa ns. turvallista tilaa. Elämä on jatkuvaa stressiä, jos joutuu jakamaan asunnon ihmisen kanssa, johon ei luota.

Koti jossa on mies eli etuoikeutettu henkilö ei koskaan ole turvallinen tila.

Kyllä on. Minulle kotini on turvallinen tila, vaikka siellä on säännöllisesti kolmekin miestä eli mieheni ja täysi-ikäisyyttä lähestyvät poikani.

Sinun huonot kokemuksesi eivät ole mikään yleinen ja kaikkia koskeva sääntö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap:n kysymys on ihan validi. Olen itsekin pohdiskellut samaa asiaa. Itsellä on puolisona ihminen, johon en juurikaan luota. Pystyn tämän asian kanssa elämään ihan hyvin. Eikä ole kyse sellaisesta, että mun pitäisi pelätä väkivaltaa, vaan enemmänkin tyyliin muistaako hän hakea mut juna-asemalta. 

Mistä siis tiedät että se jää pikkuasioihin? Ennen pitkää hän tekee mitä vain selkäsi takana. Jos kerran tiedät ettei häneen voi luottaa, niin miksi edes olet hänen kanssaan? Mitä sitten kun hän vaikka varastaa sinulta jotain tms?

Enhän tiedäkään. Sitähän se tarkoittaa, etten häneen luota. Tavallaan tiedostan koko ajan, että mitä tahansa voi tapahtua minä päivänä tahansa. Mutta ajattelen näin oikeastaan kaikista ihmisistä, eli sen varjossa en oikein osaa ymmärtää tuota, että puolisoon pitäisi luottaa enkä kärsi luottamattomuudestani. Todettakoon tässä, että olen erittäin epäluotettavan isän kasvattama. Minä siis olen se lapsi, joka on unohdettu päiväkotiin, eli elämäni on ollut tällaista ihan aina. Koen kuitenkin itse olevani ihan luotettava ihminen. Olen myös aina pitänyt huolen siitä, että lapseni voivat tukeutua äitiinsä, ja luottaa siihen että äiti on heidän tukenaan.