Miksi luottamus olisi tärkein asia parisuhteessa? Ja "jos ei sitä ole, ei ole mitään"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap:n kysymys on ihan validi. Olen itsekin pohdiskellut samaa asiaa. Itsellä on puolisona ihminen, johon en juurikaan luota. Pystyn tämän asian kanssa elämään ihan hyvin. Eikä ole kyse sellaisesta, että mun pitäisi pelätä väkivaltaa, vaan enemmänkin tyyliin muistaako hän hakea mut juna-asemalta. 

Niin eihän tuo paha ole mutta rajoittaisi mua siinä että en tekisi lapsia tuollaisen kanssa.

Tuollainen unohtaisi lapset kuumaan autoon.

Vierailija kirjoitti:

Koska ihminen kaipaa ns. turvallista tilaa. Elämä on jatkuvaa stressiä, jos joutuu jakamaan asunnon ihmisen kanssa, johon ei luota.

Mutta kun se ei välttämättä ole mitään jatkuvaa stressiä 😊 parisuhteet eivät koskaan ole täydellisiä, ja joihinkin asioihin vaan tottuu. Eivät häiritse arjessa, eivätkä käy yleensä edes mielessä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolla on terve itsetunto ja -arvostus, ei yleensä ala suhteisiin joissa on jonkinlaista toksisuutta, kuten sitä ettei toiseen voi luottaa. Sen takia he pitävät luottamusta suhteen tärkeimpänä asiana. Ihmiset, joilla omanarvontunto taas ei ole niin korkealla, ovat valmiita joustamaan tuollaisesta asiasta ja siihen, että yksi elämän merkittävimmistä ihmissuhteista on muodostettu epäluotettavaan henkilöön.

Mielestäni olisi oleellisempaa miettiä, miksi valitsee suhteen epäluotettavan henkilön kanssa, kun voi valita olla suhteessa luotettavankin henkilön kanssa. Asetelman absurdiuden tajuaa, kun kysymyksen kääntää toisin päin. Miksi olet luotettavan henkilön kanssa suhteessa, kun voisit valita myös epäluotettavan.

Tuon ymmärrän, mutta kun ei se epäluotettavuus aina selviä suhteen alussa. Voi mennä vuosia. Ap

Yleensä kyllä saa ihan riittävästi signaaleja jo aikaisemmin, ja toisaalta ihminen, joka ei halua olla toksisessa suhteessa, pystyy lopettamaan suhteen vaikka vuosien jälkeen, mikäli ilmenee, että kumppaniin ei voi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihminen kaipaa ns. turvallista tilaa. Elämä on jatkuvaa stressiä, jos joutuu jakamaan asunnon ihmisen kanssa, johon ei luota.

Mutta kun se ei välttämättä ole mitään jatkuvaa stressiä 😊 parisuhteet eivät koskaan ole täydellisiä, ja joihinkin asioihin vaan tottuu. Eivät häiritse arjessa, eivätkä käy yleensä edes mielessä. Ap

Miten niin parisuhteet eivät koskaan ole täydellisiä? Kyllä minä ainakin olen kokenut oman parisuhteeni siinä mielessä täydellisiksi, että ei ole ollut mitään häiritsevää tai huonoa kohtelua, ei siis mitään mihin olisin kaivannut muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän tulisi hulluksi, jos koko ajan pitäisi miettiä missä se puoliso on, mitä tekee ja kenen kanssa. Sitten pitäisi soitella perään ja pitää kolmannen asteen kuulustelu, kun hän tulee kotiin. Itse en halua tuollaista parisuhdetta.

Eihän sitä tuollainen tarvitse olla, vaikka ei luottaisikaan. En minä ainakaan ole. Mitkään kuulustelut olisi aivan turhia. Ap

Hiljaa vaan omassa päässäsi mietit, mutta et sano mitään. Kuluttavaa se on silti.

En mieti. Olen tottunut asiaan ja tilanteeseen, eivätkä ne edes tule mieleen kuin harvoin joissain tilanteissa. Ei kai kukaan muukaan suhteensa miinuspuolia KOKO ajan mielessään pyöritä? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihminen kaipaa ns. turvallista tilaa. Elämä on jatkuvaa stressiä, jos joutuu jakamaan asunnon ihmisen kanssa, johon ei luota.

Mutta kun se ei välttämättä ole mitään jatkuvaa stressiä 😊 parisuhteet eivät koskaan ole täydellisiä, ja joihinkin asioihin vaan tottuu. Eivät häiritse arjessa, eivätkä käy yleensä edes mielessä. Ap

Miten eivät häiritse tai käy mielessä, jos ei voi luottaa siihen, että puoliso pitää lupauksensa?

Joku edellä kuvailee epäluottamuksena lähinnä huolimattomuuden piikkiin meneviä asioita. Ne eivät olekaan kovin vakavia tavallisesti. Eri asia on pahantahtoinen epäluotettavuus, jossa tietentahtoen aiheutetaan toiselle vahinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän tulisi hulluksi, jos koko ajan pitäisi miettiä missä se puoliso on, mitä tekee ja kenen kanssa. Sitten pitäisi soitella perään ja pitää kolmannen asteen kuulustelu, kun hän tulee kotiin. Itse en halua tuollaista parisuhdetta.

Eihän sitä tuollainen tarvitse olla, vaikka ei luottaisikaan. En minä ainakaan ole. Mitkään kuulustelut olisi aivan turhia. Ap

Hiljaa vaan omassa päässäsi mietit, mutta et sano mitään. Kuluttavaa se on silti.

En mieti. Olen tottunut asiaan ja tilanteeseen, eivätkä ne edes tule mieleen kuin harvoin joissain tilanteissa. Ei kai kukaan muukaan suhteensa miinuspuolia KOKO ajan mielessään pyöritä? Ap

Kerro sitten muutama esimerkki. Onhan sillä merkitystä onko kyseessä joku harmiton pikkuasia vai lapsen terveyden vaarantaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi menisit suhteeseen ihmisen kanssa, johon et luota? Mieti sellaista, että sanot puolisolle, että käy hakemassa lapset päiväkodista, mutta puoliso lähtee ryyppäämään tai joudut onnettomuuteen ja luotat siihen, että tietenkin puoliso tulee katsomaan sinua sairaalalle ja tarvittaessa tukee ja hoivaa, mutta puoliso lähteekin risteilylle tai vieraan kanssa sänkyyn. 

Olet mustavalkoinen. Ei se, jos jossain asiassa ei ole luottamusta, tarkoita ettei sitä olisi missään asiassa. Ap

Kerro sitten ne asiat, joissa sinulla ei ole luottamusta puolisoosi.

Toisten naisten suhteen ja puhuuko minulle totta tietyissä asioissa. Ap

En minä ainakaan jaksaisi suhdetta, jossa toiseen ei voisi luottaa. Jos pitää valehdella, kadota omille teilleen tai toimia epärehellisesti puolison selän takana, niin silloin kannattaa elellä yksinään. Turha ketään on kiusata tai vaatia toiselta luottamusta, jos oikeasti on epäluotettava ihminen. 

Luottamus ansaitaan, eli jos joku on epäluotettava, niin ei häneen tarvitse luottaa. Eikä luottamusta voi myöskään pakottaa. Silloin kannattaa erota ja epäluotettavan ihmisen kannattaa hyväksyä se, ettei hän ole parisuhteeseen sopiva ihminen. 

En minä halua mitään mieslasta jota pitää pitää narussa ja vahtia. Jos mies ei itse osaa monogamiaa ja priorisoi vaimoaan, niin mies takaisin mereen kasvamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun täytyy voida luottaa että mies on tukenani mitä ikinä tapahtuisikaan. Voi olla että joudun pettymään, mutta jos en luottaisi siihen niin en voisi jakaa elämääni hänen kanssaan. Nuoruudenrakkaita olemme, nyt lähes viisikymppisiä ja ikinä ei vielä ole tullut tilannetta jossa luottamus olisi petetty.

Tuohon minäkin voi luottaa täysin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap:n kysymys on ihan validi. Olen itsekin pohdiskellut samaa asiaa. Itsellä on puolisona ihminen, johon en juurikaan luota. Pystyn tämän asian kanssa elämään ihan hyvin. Eikä ole kyse sellaisesta, että mun pitäisi pelätä väkivaltaa, vaan enemmänkin tyyliin muistaako hän hakea mut juna-asemalta. 

No juuri tätä ajan takaa. Kaikkeen tottuu, eikä se luottamuspula jossain asiassa välttämättä koko suhdetta pilaa ollenkaan, jos muu toimii. Kun itse katsoo asiaa tästä perspektiivistä, on jotenkin vaikea ymmärtää tiukkoja mielipiteitä siitä, että jos luottamus ei pelaa, ei ole mitään. Ap 

Itselläni ei ainakaan olisi mitään halua tinkiä tärkeistä asioista suhteessa. En halua mitään suhdetta, jossa "suurin osa asioista toimii", vaan haluan suhteen, joka kokonaisuutena toimii. Ei ole tarvetta laskea rimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap:n kysymys on ihan validi. Olen itsekin pohdiskellut samaa asiaa. Itsellä on puolisona ihminen, johon en juurikaan luota. Pystyn tämän asian kanssa elämään ihan hyvin. Eikä ole kyse sellaisesta, että mun pitäisi pelätä väkivaltaa, vaan enemmänkin tyyliin muistaako hän hakea mut juna-asemalta. 

Entä jos siellä juna-asemalla odottaisi teidän teini-ikäinen lapsi. Miettisitkö ollenkaan käykö iskä hänen hakemassa vai pitääkö sinun hommata hänelle kyyti?

Eri. Huonomuistisuus on eri asia kuin epäluotettavuus. Tästä juna-asiasta selviää soittamalla ja muistuttamalla.

Puoliso on voinut lähteä kaverin mökille eikä vastaa puheluihin. Ja vaikka kyse olisi unohtamisesta, niin siinähän toisen pitää koko ajan huolehtia, että lupaus pidetään. Sillä muistuttajalla ei ole mahdollisuutta olla se, jolla on etuoikeus unohtaa jotain.

Jos valikoi epäluotettavan miehen, joka esim. pettää ystävänsä tai entisen naisystävänsä luottamuksen toisen käskystä, valikoi samalla itselleen tietynlaista karmaa. Eli odotapa vaan, sun vuoro tulee, minkä taaksesi jätät, sen edestäs löydät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi menisit suhteeseen ihmisen kanssa, johon et luota? Mieti sellaista, että sanot puolisolle, että käy hakemassa lapset päiväkodista, mutta puoliso lähtee ryyppäämään tai joudut onnettomuuteen ja luotat siihen, että tietenkin puoliso tulee katsomaan sinua sairaalalle ja tarvittaessa tukee ja hoivaa, mutta puoliso lähteekin risteilylle tai vieraan kanssa sänkyyn. 

Olet mustavalkoinen. Ei se, jos jossain asiassa ei ole luottamusta, tarkoita ettei sitä olisi missään asiassa. Ap

Kerro sitten ne asiat, joissa sinulla ei ole luottamusta puolisoosi.

Toisten naisten suhteen ja puhuuko minulle totta tietyissä asioissa. Ap

Onko tämä sulla ok? Onko sinulle ihan ok, jos mies pettää sinua muiden kanssa ja valehtelee? En ainakaan itse näe mitään syytä, miksi pitäisi suostua tuollaiseen. Pettämisessä vieläpä on seksitautiriski, eli uhkaa jopa omaa terveyttä. Pitäisin siinä mielessä luotettavuuden lisäksi tuollaista miestä aika välinpitämättömänä. Ja haluanko olla miehen kanssa, jolle minun terveyteni on yhdentekevä? En.

Vierailija kirjoitti:

Miten parisuhde on hyvä, jos toiseen ei luota? 

Voihan se olla kaikissa muissa osa-alueissa hyvä. Luottoa joissain asioissa, hyvä olla yhdessä, läheisyyttä, toisen tukemista. Normaalia arkea. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten parisuhde on hyvä, jos toiseen ei luota? 

Viihdymme hyvin yhdessä, harrastamme ja matkustamme. Meillä on hauskaa kahdestaan. Seksi on hyvää. Olemme rakentaneet yhteisen kodin ja elämän, jossa molemmat viihdymme. 

No juuri tämä, veit sanat suustani 😊 ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihminen kaipaa ns. turvallista tilaa. Elämä on jatkuvaa stressiä, jos joutuu jakamaan asunnon ihmisen kanssa, johon ei luota.

Mutta kun se ei välttämättä ole mitään jatkuvaa stressiä 😊 parisuhteet eivät koskaan ole täydellisiä, ja joihinkin asioihin vaan tottuu. Eivät häiritse arjessa, eivätkä käy yleensä edes mielessä. Ap

Ei vaan toiset ihmiset osaavat suhtautua elämään välinpitämättömyydellä. He eivät siis suojaa itseään, vaikka puoliso voi olla fyysinen, taloudellinen tai jokin muu uhka. Itsevät sitten jälkikäteen. Itselleni moinen elämäntapa ei ole vaihtoehto, vaan suojaan aina selustani parhaan mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap:n kysymys on ihan validi. Olen itsekin pohdiskellut samaa asiaa. Itsellä on puolisona ihminen, johon en juurikaan luota. Pystyn tämän asian kanssa elämään ihan hyvin. Eikä ole kyse sellaisesta, että mun pitäisi pelätä väkivaltaa, vaan enemmänkin tyyliin muistaako hän hakea mut juna-asemalta. 

Entä jos siellä juna-asemalla odottaisi teidän teini-ikäinen lapsi. Miettisitkö ollenkaan käykö iskä hänen hakemassa vai pitääkö sinun hommata hänelle kyyti?

Eri. Huonomuistisuus on eri asia kuin epäluotettavuus. Tästä juna-asiasta selviää soittamalla ja muistuttamalla.

Puoliso on voinut lähteä kaverin mökille eikä vastaa puheluihin. Ja vaikka kyse olisi unohtamisesta, niin siinähän toisen pitää koko ajan huolehtia, että lupaus pidetään. Sillä muistuttajalla ei ole mahdollisuutta olla se, jolla on etuoikeus unohtaa jotain.

Unohdus on eri asia kuin se, että lupaa tulla, mutta jättää tietoisesti tulematta. Tahattomia unohduksia sattuu kaikille.