Miksi luottamus olisi tärkein asia parisuhteessa? Ja "jos ei sitä ole, ei ole mitään"?

Vierailija kirjoitti:

Miksi menisit suhteeseen ihmisen kanssa, johon et luota? Mieti sellaista, että sanot puolisolle, että käy hakemassa lapset päiväkodista, mutta puoliso lähtee ryyppäämään tai joudut onnettomuuteen ja luotat siihen, että tietenkin puoliso tulee katsomaan sinua sairaalalle ja tarvittaessa tukee ja hoivaa, mutta puoliso lähteekin risteilylle tai vieraan kanssa sänkyyn. 

Olet mustavalkoinen. Ei se, jos jossain asiassa ei ole luottamusta, tarkoita ettei sitä olisi missään asiassa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap:n kysymys on ihan validi. Olen itsekin pohdiskellut samaa asiaa. Itsellä on puolisona ihminen, johon en juurikaan luota. Pystyn tämän asian kanssa elämään ihan hyvin. Eikä ole kyse sellaisesta, että mun pitäisi pelätä väkivaltaa, vaan enemmänkin tyyliin muistaako hän hakea mut juna-asemalta. 

Niin eihän tuo paha ole mutta rajoittaisi mua siinä että en tekisi lapsia tuollaisen kanssa.

Ymmärrän tämän ihan hyvin, mutta tässä tapauksessa vahinko on jo tapahtunut ja lapsetkin jo aikuisia. Pääasiassa minun kasvattamanani, tietenkin. 

Muistan lukeneeni tutkimuksesta, jonka mukaan lähemmäs 90% miehistä jättää vaimonsa, jos tämä sairastuu vakavasti. Onnekkaita tässä valossa olette kyllä te, jotka luotatte noin kovin. Onko just teille sattunut tämä harvinainen helmi mieheksi? 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se luottamus läheisimmissä ystävyyssuhteidsakin hyvin tärkeää. Miksei sitten parisuhteessa?

Ihan hyvä pointti, mutta takuuseen et voi kenestäkään mennä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se luottamus läheisimmissä ystävyyssuhteidsakin hyvin tärkeää. Miksei sitten parisuhteessa?

Ihan hyvä pointti, mutta takuuseen et voi kenestäkään mennä. Ap

Ja tarkoitan siis, että kaikkiinhan sitä yleensä luottaa, kunnes voi tapahtua jotain mistä se luottamus sitten menee. Ap

Koska ihminen kaipaa ns. turvallista tilaa. Elämä on jatkuvaa stressiä, jos joutuu jakamaan asunnon ihmisen kanssa, johon ei luota.

Vierailija kirjoitti:

Jos tekee tällaisen avauksen aiheesta, todennäköisesti saa miettiä asiaa yksin pitkään ja hartaasti.

Toivottavasti ei. Toivon hyvää, asiallista keskustelua aiheesta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän tulisi hulluksi, jos koko ajan pitäisi miettiä missä se puoliso on, mitä tekee ja kenen kanssa. Sitten pitäisi soitella perään ja pitää kolmannen asteen kuulustelu, kun hän tulee kotiin. Itse en halua tuollaista parisuhdetta.

Eihän sitä tuollainen tarvitse olla, vaikka ei luottaisikaan. En minä ainakaan ole. Mitkään kuulustelut olisi aivan turhia. Ap

Hiljaa vaan omassa päässäsi mietit, mutta et sano mitään. Kuluttavaa se on silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolla on terve itsetunto ja -arvostus, ei yleensä ala suhteisiin joissa on jonkinlaista toksisuutta, kuten sitä ettei toiseen voi luottaa. Sen takia he pitävät luottamusta suhteen tärkeimpänä asiana. Ihmiset, joilla omanarvontunto taas ei ole niin korkealla, ovat valmiita joustamaan tuollaisesta asiasta ja siihen, että yksi elämän merkittävimmistä ihmissuhteista on muodostettu epäluotettavaan henkilöön.

Mielestäni olisi oleellisempaa miettiä, miksi valitsee suhteen epäluotettavan henkilön kanssa, kun voi valita olla suhteessa luotettavankin henkilön kanssa. Asetelman absurdiuden tajuaa, kun kysymyksen kääntää toisin päin. Miksi olet luotettavan henkilön kanssa suhteessa, kun voisit valita myös epäluotettavan.

Tuon ymmärrän, mutta kun ei se epäluotettavuus aina selviä suhteen alussa. Voi mennä vuosia. Ap

Parisuhde on aina toistaiseksi voimassa oleva suhde. Jos suhteen edetessä ilmenee asioita, joita ei hyväksy, silloin erotaan.

Ei asiat ole noinkaan mustavalkoisia. Eropäätöksen, tai yhteen jäämisen päätöksen, tekee jokainen itse. Ap

Vierailija kirjoitti:

Koska ihminen kaipaa ns. turvallista tilaa. Elämä on jatkuvaa stressiä, jos joutuu jakamaan asunnon ihmisen kanssa, johon ei luota.

Koti jossa on mies eli etuoikeutettu henkilö ei koskaan ole turvallinen tila.

Suomen ja Neuvostoliiton välillä vallitsi luottamus. Oli filmikin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap:n kysymys on ihan validi. Olen itsekin pohdiskellut samaa asiaa. Itsellä on puolisona ihminen, johon en juurikaan luota. Pystyn tämän asian kanssa elämään ihan hyvin. Eikä ole kyse sellaisesta, että mun pitäisi pelätä väkivaltaa, vaan enemmänkin tyyliin muistaako hän hakea mut juna-asemalta. 

Entä jos siellä juna-asemalla odottaisi teidän teini-ikäinen lapsi. Miettisitkö ollenkaan käykö iskä hänen hakemassa vai pitääkö sinun hommata hänelle kyyti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi menisit suhteeseen ihmisen kanssa, johon et luota? Mieti sellaista, että sanot puolisolle, että käy hakemassa lapset päiväkodista, mutta puoliso lähtee ryyppäämään tai joudut onnettomuuteen ja luotat siihen, että tietenkin puoliso tulee katsomaan sinua sairaalalle ja tarvittaessa tukee ja hoivaa, mutta puoliso lähteekin risteilylle tai vieraan kanssa sänkyyn. 

Olet mustavalkoinen. Ei se, jos jossain asiassa ei ole luottamusta, tarkoita ettei sitä olisi missään asiassa. Ap

Kerro sitten ne asiat, joissa sinulla ei ole luottamusta puolisoosi.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on minulle syvä ystävyyssuhde. Jos siitä puuttuisi luottamus, toisen arvostaminen ja syvät keskustelut, huumori, en tiedä mikä suhde se on, mutta tiedän, että pärjään ilman sellaista erinomaisesti. Epäluotettavan ihmisen kanssa seurustelu olisi kuin valitsisi jokun randomin vain kadulta. En oikein näe pointtia, miksi niin tekisin. En myöskään ystävysty helposti.

Hyvin perusteltu. Itse ajattelen, että vaikka luottamusta ei joissain asioissa olisikaan, voi silti olla rakkautta ja arvostusta, on ehdottomasti syviä keskusteluita ja huumoria. Läheisyyttäkin. 

Tottakai olisi eri asia, jos ei toiseen voisi koskaan missään asiassa luottaa. Sellaista tilannetta en nyt tarkoita. Ap

Kyllä mun täytyy voida luottaa että mies on tukenani mitä ikinä tapahtuisikaan. Voi olla että joudun pettymään, mutta jos en luottaisi siihen niin en voisi jakaa elämääni hänen kanssaan. Nuoruudenrakkaita olemme, nyt lähes viisikymppisiä ja ikinä ei vielä ole tullut tilannetta jossa luottamus olisi petetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap:n kysymys on ihan validi. Olen itsekin pohdiskellut samaa asiaa. Itsellä on puolisona ihminen, johon en juurikaan luota. Pystyn tämän asian kanssa elämään ihan hyvin. Eikä ole kyse sellaisesta, että mun pitäisi pelätä väkivaltaa, vaan enemmänkin tyyliin muistaako hän hakea mut juna-asemalta. 

Entä jos siellä juna-asemalla odottaisi teidän teini-ikäinen lapsi. Miettisitkö ollenkaan käykö iskä hänen hakemassa vai pitääkö sinun hommata hänelle kyyti?

Minun pitäisi huolehtia tai ainakin varmistaa, että asia tulee hoidettua. Siksi sanoinkin, että minähän nuo lapset kasvatin ja huolehdin. Mutta tämä on asia, mitä on vaikea havaita, ennenkuin sitten kun ne lapset oikeasti ovat siinä, hoidettavina. Jos toinen ei kanna vastuuta niin eihän se auta muu kuin tehdä itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap:n kysymys on ihan validi. Olen itsekin pohdiskellut samaa asiaa. Itsellä on puolisona ihminen, johon en juurikaan luota. Pystyn tämän asian kanssa elämään ihan hyvin. Eikä ole kyse sellaisesta, että mun pitäisi pelätä väkivaltaa, vaan enemmänkin tyyliin muistaako hän hakea mut juna-asemalta. 

Entä jos siellä juna-asemalla odottaisi teidän teini-ikäinen lapsi. Miettisitkö ollenkaan käykö iskä hänen hakemassa vai pitääkö sinun hommata hänelle kyyti?

Eri. Huonomuistisuus on eri asia kuin epäluotettavuus. Tästä juna-asiasta selviää soittamalla ja muistuttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Riippuisiko siitä mihin sitä luottamusta ei enää ole? Jos ei voi luottaa siihen että ei tule nyrkistä niin on se varmaan aika raskasta pitemmän päälle.

Todellakin riippuu, tottakai. En ajattele tosin tuollaista varsinaisena luottamuspulana. 

Itse tunnistan lähinnä luottamuksen, tai puutteen esimerkiksi raha-asioissa, asioissa vastakkaiseen sukupuoleen liittyen, tai siinä voiko yleensäkin luottaa että toinen on tuki ja turva. 

Vaikka noista osa-alueista joku olisi pelkkää nollaa, muut voi silti toimia. Ap

Miten parisuhde on hyvä, jos toiseen ei luota? 

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap:n kysymys on ihan validi. Olen itsekin pohdiskellut samaa asiaa. Itsellä on puolisona ihminen, johon en juurikaan luota. Pystyn tämän asian kanssa elämään ihan hyvin. Eikä ole kyse sellaisesta, että mun pitäisi pelätä väkivaltaa, vaan enemmänkin tyyliin muistaako hän hakea mut juna-asemalta. 

No juuri tätä ajan takaa. Kaikkeen tottuu, eikä se luottamuspula jossain asiassa välttämättä koko suhdetta pilaa ollenkaan, jos muu toimii. Kun itse katsoo asiaa tästä perspektiivistä, on jotenkin vaikea ymmärtää tiukkoja mielipiteitä siitä, että jos luottamus ei pelaa, ei ole mitään. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Miten parisuhde on hyvä, jos toiseen ei luota? 

Viihdymme hyvin yhdessä, harrastamme ja matkustamme. Meillä on hauskaa kahdestaan. Seksi on hyvää. Olemme rakentaneet yhteisen kodin ja elämän, jossa molemmat viihdymme.