Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä avioliitossa
14.09.2026 |
Kun perhearjessa tuntuu lähinnä siltä, että puolison kanssa ainoat yhteiset asiat ovat lapset ja asuntolaina? Näin on jatkunut jo vuosia... pitäisikö vaan lähteä?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitä eroa kannattaa kuitenkin harkita, ettei käy kuten tuolle kirjailijalle, jonka kirjailija mies tappoi keväällä kotkassa. Tänään uutisoitiin oikeudenkäynnistä ja siinä ilmeni että mies oli vihannut vaimoaan jo ainakin kymmenen vuotta (otsikoiden mukaan avioliitto oli 10 v painajainen) ja lopulta sitten kävi vaimonsa kimppuun kirveen ja veitsen avulla kun vaimo oli nukkumassa.
Tänä vuonna on muutenkin noita parisuhde tappoja ollut vaikka miten paljon. Eli jos toinen ottaa niin paljon päähän, ja pinna senkuin kiristyy ja lopullinen päätetapahtuma on sitten toiselta henki pois, niin ehkä se avioero ajoissa olisi kumitenkin pienempi paha. Myös niiden muiden perheenjäsenien kannalta.
Tota... Aika kärjistetty näkökulma. Kyseessä yksittäinen harvinainen tapahtuma. Paljon enemmänhän niitä tappoja ja mrhia tehdään erokostoina ja asioiden kärjistymisissä eroissa kuin yhdessäolokostoina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voiko toiselta ihmiseltä vaatia että hänen on muutettava itseään jos se toinen ei koe siihen tarvetta. Reitin kyllä löytää jos siihen molemmilla on aidisti halua. Joskus vain tilanne on se että vaikka miten itse raivaat tietä toisen luo toinen pakenee vähintään samaa vauhtia etäämälle."
Ainoa jonka tuossa voi tehdä on kertoa toiselle avoimesti ja selvästi että tämä meno tulee johtamaan eroon. Ja että parisuhde ei pysy pystyssä jos toinen vain pakenee.
Silloin se toinen voi tehdä sen valinnan ett haluaako yrittää muuttua vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.
Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.
Miten lasten onni liittyy siihen että vanhemmat elää parisuhteessa?
Kysytkö tosissasi? Psykologisesti vanhempien erotilanne on lapsille aina valtava henkinen stressi- ja traumatekijä. Lapset voivat hyvin tunne-elämältään tasapainoisessa ja lämpimässä perheessä. Se että vanhemmat eivät viitsi enää panostaa parisuhteeseensa vaan vain lapsiin ja omiin energioihin, on viitsimisasia. Se on myös lapsen perheen laiminlyöntiä, eikä se tue lapsen tasapainoista kasvua.
Eivääthän vanhemmat edes voi erota jos eivät ole parisuhteessa.
Yhdessä asuvat vanhemmat ovat parisuhteessa. Parisuhteen ominaisuudet ovat asia erikseen. Kannattaa opetella ottamaan sitä vastuuta perheestään. Kattaen myös sen parisuhteen laadun.
Voitko sinä määrätä että puolison otettava vastuuta perheestään? Jos sinä vain satut olemaan naimisissa ihan väärän tyypin kanssa niin tuskin siihen mikään vastuunottaminen perheestä auttaa.
Ihminen ei yhtäkkiä vain ole tilanteessa, jossa huomaa olevansa naimisissa "ihan väärän tyypin" kanssa. Ihmiset eivät muutu "oikeista tyypeistä" " vääriksi tyypeiksi", vaan ihmisten tavat muotoutuvat ja ajautuvat vääränlaisiksi, kun parisuhteeseen lakataan panostamasta positiivisesti.
Tilanne on itse aiheutettu ja itse sen voi myös korjata, jos tahtoa löytyy.
Jankaamisesi tuskin parantaa kenenkään tilannetta, ei edes omaasi.
Mitä jankkaan? Mielestäni keskustelen ja opetan ihmisille, jotka tarvitsevat opastusta.
Vierailija kirjoitti:
"Voiko toiselta ihmiseltä vaatia että hänen on muutettava itseään jos se toinen ei koe siihen tarvetta. Reitin kyllä löytää jos siihen molemmilla on aidisti halua. Joskus vain tilanne on se että vaikka miten itse raivaat tietä toisen luo toinen pakenee vähintään samaa vauhtia etäämälle."
Ainoa jonka tuossa voi tehdä on kertoa toiselle avoimesti ja selvästi että tämä meno tulee johtamaan eroon. Ja että parisuhde ei pysy pystyssä jos toinen vain pakenee.
Silloin se toinen voi tehdä sen valinnan ett haluaako yrittää muuttua vai ei.
Miksi jatkaa parisuhdetta henkilön kanssa joka ei ymmärrä sitä että ero voi olla hyvinkin todennäköinen jos toinen tai kumpikaan ei halua läheisyyttä? Jos ihminen on noin pihalla jopa omasta parisuhteestaan niin tuskin siinä sanomiset auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.
Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.
Miten lasten onni liittyy siihen että vanhemmat elää parisuhteessa?
Lasten onneen saattaa hippusen vaikuttaa se, saavatko kasvaa ehjässä perheessä vai revitäänkö perhe hajalle ja näkevät jatkossa toista vanhempasnsa vain silloin tällöin tai sitten muuttavat viikon välein kodista toiseen.
Onko perhe ehjä jos vanhemmat ei ole missään tekemisissä keskenään vaikka parisuhteessa (saman katonalla) eläisivätkin?
Tässä tullaan siihen vastuun kantamiseen. Vanhempien asia on kantaa vastuu parisuhteen tilan parantamisesta.
Ja kyllä, teknisesti perhe on ehjä tuossakin tilanteessa. Ja sekin on lapsen kannalta yleensä parempi kuin, että vanhemnat asuvat erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.
Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.
Miten lasten onni liittyy siihen että vanhemmat elää parisuhteessa?
Lasten onneen saattaa hippusen vaikuttaa se, saavatko kasvaa ehjässä perheessä vai revitäänkö perhe hajalle ja näkevät jatkossa toista vanhempasnsa vain silloin tällöin tai sitten muuttavat viikon välein kodista toiseen.
Onko perhe ehjä jos vanhemmat ei ole missään tekemisissä keskenään vaikka parisuhteessa (saman katonalla) eläisivätkin?
Tässä tullaan siihen vastuun kantamiseen. Vanhempien asia on kantaa vastuu parisuhteen tilan parantamisesta.
Ja kyllä, teknisesti perhe on ehjä tuossakin tilanteessa. Ja sekin on lapsen kannalta yleensä parempi kuin, että vanhemnat asuvat erillään.
Edelleen siihen kysymykseen miksi tai miten se tilanne on lasten kannalta parempi jää vaille vastausta.
"Edelleen siihen kysymykseen miksi tai miten se tilanne on lasten kannalta parempi jää vaille vastausta."
Niin mitä asiaa et ymmärrä? Ihmettelet, miksi on parempi että perhe elää yhdessä kuin vanhemmat erillään?
No ainakin
-lasten mielenterveys usein oireilee monin tavoin eroperheissä
-lapset yleensä kaipaavat kummankin vanhemnan läsnäoloa. Vuoroviikko ei ole lapsen kannalta ihanteellinen. Moni ikävöi isää äitiviikolla ja äitiä isäviikolla. Lisäksi ei ole lapsille kivaa muuttaa joka toinen viikko.
-ero opettaa lapsille, että tärkeissäkin asioissa voi vain luovuttaa, kun ei huvita nähdä tarpeeksi vaivaa
-eroaminen ja sen seuraukset ovat usein kalliita, mikä voi heijastua lasten arkeen ja juhlaan esim. ravinnon, tilan, harrastusten, virikkeiden ym. muodossa
-ero vaikuttaa lapsen identiteettikäsitykseen
-lapsia välillä käytetään välikappaleina, jos vanhemmat ovat katkeria toisilleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Edelleen siihen kysymykseen miksi tai miten se tilanne on lasten kannalta parempi jää vaille vastausta."
Niin mitä asiaa et ymmärrä? Ihmettelet, miksi on parempi että perhe elää yhdessä kuin vanhemmat erillään?
No ainakin
-lasten mielenterveys usein oireilee monin tavoin eroperheissä
-lapset yleensä kaipaavat kummankin vanhemnan läsnäoloa. Vuoroviikko ei ole lapsen kannalta ihanteellinen. Moni ikävöi isää äitiviikolla ja äitiä isäviikolla. Lisäksi ei ole lapsille kivaa muuttaa joka toinen viikko.
-ero opettaa lapsille, että tärkeissäkin asioissa voi vain luovuttaa, kun ei huvita nähdä tarpeeksi vaivaa
-eroaminen ja sen seuraukset ovat usein kalliita, mikä voi heijastua lasten arkeen ja juhlaan esim. ravinnon, tilan, harrastusten, virikkeiden ym. muodossa
-ero vaikuttaa lapsen identiteettikäsitykseen
-lapsia välillä käytetään välikappaleina, jos vanhemmat ovat katkeria toisilleen
Sen verran on tullut nähtyä näitä avioliittoja jossa ollaa periaatteessa perhe. Virallisesti asutaan samassa osoitteessa mutta juuri mitään muuta yhteistä ei ole että tuo väite lasten paremmasta mielenterveydestä ei pidä paikkaansa.
Molemmat huoltajat saattaa kyllä panostaa lapsiin ja heidän tulevaisuuteensa myös taloudellisesti vaikka parisuhteeseen ei panostettaisikaan. Talodellinen tilanne on oikeastaa huonoin syy pysyä onnettomassa parisuhteessa.
Joskus vain tilanne on se että vaikka miten itse raivaat tietä toisen luo toinen pakenee vähintään samaa vauhtia etäämälle.
Jos toinen tietää että raivaat sitä reittiä vaan munallesi niin tietty pakenee. Ei avioliitto ole seksuaalisen hyväksikäytön liitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Edelleen siihen kysymykseen miksi tai miten se tilanne on lasten kannalta parempi jää vaille vastausta."
Niin mitä asiaa et ymmärrä? Ihmettelet, miksi on parempi että perhe elää yhdessä kuin vanhemmat erillään?
No ainakin
-lasten mielenterveys usein oireilee monin tavoin eroperheissä
-lapset yleensä kaipaavat kummankin vanhemnan läsnäoloa. Vuoroviikko ei ole lapsen kannalta ihanteellinen. Moni ikävöi isää äitiviikolla ja äitiä isäviikolla. Lisäksi ei ole lapsille kivaa muuttaa joka toinen viikko.
-ero opettaa lapsille, että tärkeissäkin asioissa voi vain luovuttaa, kun ei huvita nähdä tarpeeksi vaivaa
-eroaminen ja sen seuraukset ovat usein kalliita, mikä voi heijastua lasten arkeen ja juhlaan esim. ravinnon, tilan, harrastusten, virikkeiden ym. muodossa
-ero vaikuttaa lapsen identiteettikäsitykseen
-lapsia välillä käytetään välikappaleina, jos vanhemmat ovat katkeria toisilleen
Sen verran on tullut nähtyä näitä avioliittoja jossa ollaa periaatteessa perhe. Virallisesti asutaan samassa osoitteessa mutta juuri mitään muuta yhteistä ei ole että tuo väite lasten paremmasta mielenterveydestä ei pidä paikkaansa.
Molemmat huoltajat saattaa kyllä panostaa lapsiin ja heidän tulevaisuuteensa myös taloudellisesti vaikka parisuhteeseen ei panostettaisikaan. Talodellinen tilanne on oikeastaa huonoin syy pysyä onnettomassa parisuhteessa.
Miksihän sitten sekä naiset että lapset voivat hyvin, mutta perheenä ei yhtäkkiä voidakaan hyvin? Onko niin, että mies ei sopeudu perheeseen jos ei ole koko ajan s eksiorjaa saatavilla? Tämä tarkoittaa vain sitä, että miesten kanssa ei enää perusteta perheitä, ei mitään muuta. Seksuaalisen hyväksikäytön aika on ohi jo, kuollut ja kuopattu aihe.
Vierailija kirjoitti:
"Mutta kun sitä seksiä ei ole. "
Niin, ei se itsestään tapahdu. Jonkun pitää ihan aktiivisesti hakeutua sitä harrastamaan.
Liian usein molemmat tai toinen jotenkin unohtavat miten hyvää se tekee suhteelle. Ja kun se jää pois, siihen uudelleen ryhtyminen alkaa olla ison kynnyksen takana. Siksi seksiä ei kannattaisi päästää hiipumaan.
Parittelu ei ole harrastus. Se on addiktio ja hyväksikäyttöä.
Harrastus voi olla vaikka hiihto ja sitä voi tehdä kenen tahansa kanssa. Sukuelimen hinkkaaminen ei ole harrastus, vaan iso ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastaja/rakastajatar piristää. Ikinä siitä ei pidä kertoa tai antaa edes epäilyksiä kumppanille.
Vierailija kirjoitti:
Rakastaja/rakastajatar piristää. Ikinä siitä ei pidä kertoa tai antaa edes epäilyksiä kumppanille.
Aviorikos on tie helvettiin. Mies menee sinne itse ja altistaa myös lapsensa helvetille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Edelleen siihen kysymykseen miksi tai miten se tilanne on lasten kannalta parempi jää vaille vastausta."
Niin mitä asiaa et ymmärrä? Ihmettelet, miksi on parempi että perhe elää yhdessä kuin vanhemmat erillään?
No ainakin
-lasten mielenterveys usein oireilee monin tavoin eroperheissä
-lapset yleensä kaipaavat kummankin vanhemnan läsnäoloa. Vuoroviikko ei ole lapsen kannalta ihanteellinen. Moni ikävöi isää äitiviikolla ja äitiä isäviikolla. Lisäksi ei ole lapsille kivaa muuttaa joka toinen viikko.
-ero opettaa lapsille, että tärkeissäkin asioissa voi vain luovuttaa, kun ei huvita nähdä tarpeeksi vaivaa
-eroaminen ja sen seuraukset ovat usein kalliita, mikä voi heijastua lasten arkeen ja juhlaan esim. ravinnon, tilan, harrastusten, virikkeiden ym. muodossa
-ero vaikuttaa lapsen identiteettikäsitykseen
-lapsia välillä käytetään välikappaleina, jos vanhemmat ovat katkeria toisilleen
Sen verran on tullut nähtyä näitä avioliittoja jossa ollaa periaatteessa perhe. Virallisesti asutaan samassa osoitteessa mutta juuri mitään muuta yhteistä ei ole että tuo väite lasten paremmasta mielenterveydestä ei pidä paikkaansa.
Molemmat huoltajat saattaa kyllä panostaa lapsiin ja heidän tulevaisuuteensa myös taloudellisesti vaikka parisuhteeseen ei panostettaisikaan. Talodellinen tilanne on oikeastaa huonoin syy pysyä onnettomassa parisuhteessa.
Miksihän sitten sekä naiset että lapset voivat hyvin, mutta perheenä ei yhtäkkiä voidakaan hyvin? Onko niin, että mies ei sopeudu perheeseen jos ei ole koko ajan s eksiorjaa saatavilla? Tämä tarkoittaa vain sitä, että miesten kanssa ei enää perusteta perheitä, ei mitään muuta. Seksuaalisen hyväksikäytön aika on ohi jo, kuollut ja kuopattu aihe.
Voiko nainen hyvin jos hän kaipaa läheisyyttä mutta puoliso viilettää ties misdä. En tiedä montaakaan naista joka ei katkeroitusi siitä että puoliso ei edes halua läheisyyttä. Lapsille se on usein jopa raskasmpaa kuin se että vanhemmat joihin molempiin hänellä on hyvät välit eroaa toisistaa.
"Miksi jatkaa parisuhdetta henkilön kanssa joka ei ymmärrä sitä että ero voi olla hyvinkin todennäköinen jos toinen tai kumpikaan ei halua läheisyyttä? Jos ihminen on noin pihalla jopa omasta parisuhteestaan niin tuskin siinä sanomiset auttaa."
Ei se sanominen välttämättä autakaan mutta on rehellistä kertoa se toiselle selvästi jotta se ero ei tule yllätyksenä.
"Parittelu ei ole harrastus. Se on addiktio ja hyväksikäyttöä.
Harrastus voi olla vaikka hiihto ja sitä voi tehdä kenen tahansa kanssa."
Hiihtokin voi olla addiktio jos se menee liiallisuuksiin.
En nyt usko että oikein tajuat että mitä se addiktio tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Edelleen siihen kysymykseen miksi tai miten se tilanne on lasten kannalta parempi jää vaille vastausta."
Niin mitä asiaa et ymmärrä? Ihmettelet, miksi on parempi että perhe elää yhdessä kuin vanhemmat erillään?
No ainakin
-lasten mielenterveys usein oireilee monin tavoin eroperheissä
-lapset yleensä kaipaavat kummankin vanhemnan läsnäoloa. Vuoroviikko ei ole lapsen kannalta ihanteellinen. Moni ikävöi isää äitiviikolla ja äitiä isäviikolla. Lisäksi ei ole lapsille kivaa muuttaa joka toinen viikko.
-ero opettaa lapsille, että tärkeissäkin asioissa voi vain luovuttaa, kun ei huvita nähdä tarpeeksi vaivaa
-eroaminen ja sen seuraukset ovat usein kalliita, mikä voi heijastua lasten arkeen ja juhlaan esim. ravinnon, tilan, harrastusten, virikkeiden ym. muodossa
-ero vaikuttaa lapsen identiteettikäsitykseen
-lapsia välillä käytetään välikappaleina, jos vanhemmat ovat katkeria toisilleen
Sen verran on tullut nähtyä näitä avioliittoja jossa ollaa periaatteessa perhe. Virallisesti asutaan samassa osoitteessa mutta juuri mitään muuta yhteistä ei ole että tuo väite lasten paremmasta mielenterveydestä ei pidä paikkaansa.
Molemmat huoltajat saattaa kyllä panostaa lapsiin ja heidän tulevaisuuteensa myös taloudellisesti vaikka parisuhteeseen ei panostettaisikaan. Talodellinen tilanne on oikeastaa huonoin syy pysyä onnettomassa parisuhteessa.
Lapset ovat yhteinen asia. Lasten mielenterveyden lähtökohtaisesti voi odottaa olevan parempi, kun sekä äiti että isä asuvat samassa kodissa ja ovat saatavilla. On täysin eri asia, että vanhempi asuu jossain toisaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Edelleen siihen kysymykseen miksi tai miten se tilanne on lasten kannalta parempi jää vaille vastausta."
Niin mitä asiaa et ymmärrä? Ihmettelet, miksi on parempi että perhe elää yhdessä kuin vanhemmat erillään?
No ainakin
-lasten mielenterveys usein oireilee monin tavoin eroperheissä
-lapset yleensä kaipaavat kummankin vanhemnan läsnäoloa. Vuoroviikko ei ole lapsen kannalta ihanteellinen. Moni ikävöi isää äitiviikolla ja äitiä isäviikolla. Lisäksi ei ole lapsille kivaa muuttaa joka toinen viikko.
-ero opettaa lapsille, että tärkeissäkin asioissa voi vain luovuttaa, kun ei huvita nähdä tarpeeksi vaivaa
-eroaminen ja sen seuraukset ovat usein kalliita, mikä voi heijastua lasten arkeen ja juhlaan esim. ravinnon, tilan, harrastusten, virikkeiden ym. muodossa
-ero vaikuttaa lapsen identiteettikäsitykseen
-lapsia välillä käytetään välikappaleina, jos vanhemmat ovat katkeria toisilleen
Sen verran on tullut nähtyä näitä avioliittoja jossa ollaa periaatteessa perhe. Virallisesti asutaan samassa osoitteessa mutta juuri mitään muuta yhteistä ei ole että tuo väite lasten paremmasta mielenterveydestä ei pidä paikkaansa.
Molemmat huoltajat saattaa kyllä panostaa lapsiin ja heidän tulevaisuuteensa myös taloudellisesti vaikka parisuhteeseen ei panostettaisikaan. Talodellinen tilanne on oikeastaa huonoin syy pysyä onnettomassa parisuhteessa.
Miksihän sitten sekä naiset että lapset voivat hyvin, mutta perheenä ei yhtäkkiä voidakaan hyvin? Onko niin, että mies ei sopeudu perheeseen jos ei ole koko ajan s eksiorjaa saatavilla? Tämä tarkoittaa vain sitä, että miesten kanssa ei enää perusteta perheitä, ei mitään muuta. Seksuaalisen hyväksikäytön aika on ohi jo, kuollut ja kuopattu aihe.
Voiko nainen hyvin jos hän kaipaa läheisyyttä mutta puoliso viilettää ties misdä. En tiedä montaakaan naista joka ei katkeroitusi siitä että puoliso ei edes halua läheisyyttä. Lapsille se on usein jopa raskasmpaa kuin se että vanhemmat joihin molempiin hänellä on hyvät välit eroaa toisistaa.
Höpö höpö. Lapset traumatisoituvat erosta. Lasten hyvinvointi on tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Edelleen siihen kysymykseen miksi tai miten se tilanne on lasten kannalta parempi jää vaille vastausta."
Niin mitä asiaa et ymmärrä? Ihmettelet, miksi on parempi että perhe elää yhdessä kuin vanhemmat erillään?
No ainakin
-lasten mielenterveys usein oireilee monin tavoin eroperheissä
-lapset yleensä kaipaavat kummankin vanhemnan läsnäoloa. Vuoroviikko ei ole lapsen kannalta ihanteellinen. Moni ikävöi isää äitiviikolla ja äitiä isäviikolla. Lisäksi ei ole lapsille kivaa muuttaa joka toinen viikko.
-ero opettaa lapsille, että tärkeissäkin asioissa voi vain luovuttaa, kun ei huvita nähdä tarpeeksi vaivaa
-eroaminen ja sen seuraukset ovat usein kalliita, mikä voi heijastua lasten arkeen ja juhlaan esim. ravinnon, tilan, harrastusten, virikkeiden ym. muodossa
-ero vaikuttaa lapsen identiteettikäsitykseen
-lapsia välillä käytetään välikappaleina, jos vanhemmat ovat katkeria toisilleen
Sen verran on tullut nähtyä näitä avioliittoja jossa ollaa periaatteessa perhe. Virallisesti asutaan samassa osoitteessa mutta juuri mitään muuta yhteistä ei ole että tuo väite lasten paremmasta mielenterveydestä ei pidä paikkaansa.
Molemmat huoltajat saattaa kyllä panostaa lapsiin ja heidän tulevaisuuteensa myös taloudellisesti vaikka parisuhteeseen ei panostettaisikaan. Talodellinen tilanne on oikeastaa huonoin syy pysyä onnettomassa parisuhteessa.
Lapset ovat yhteinen asia. Lasten mielenterveyden lähtökohtaisesti voi odottaa olevan parempi, kun sekä äiti että isä asuvat samassa kodissa ja ovat saatavilla. On täysin eri asia, että vanhempi asuu jossain toisaalla.
Eihän se että vanhemmat elävät samassa osoiteessa takaa sitä että molemmat ovat lapsen saatavilla. Onnellisessa parisuhteessa ehkä mutta edelleen se yhteinen osoite ei takaa mitään.
"Mutta kun sitä seksiä ei ole. "
Niin, ei se itsestään tapahdu. Jonkun pitää ihan aktiivisesti hakeutua sitä harrastamaan.
Liian usein molemmat tai toinen jotenkin unohtavat miten hyvää se tekee suhteelle. Ja kun se jää pois, siihen uudelleen ryhtyminen alkaa olla ison kynnyksen takana. Siksi seksiä ei kannattaisi päästää hiipumaan.