Mitä tehdä avioliitossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.

Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.

Miten lasten onni liittyy siihen että vanhemmat elää parisuhteessa?

Lasten onneen saattaa hippusen vaikuttaa se, saavatko kasvaa ehjässä perheessä vai revitäänkö perhe hajalle ja näkevät jatkossa toista vanhempasnsa vain silloin tällöin tai sitten muuttavat viikon välein kodista toiseen. 

Onko perhe ehjä jos vanhemmat ei ole missään tekemisissä keskenään vaikka parisuhteessa (saman katonalla) eläisivätkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.

Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.

Miten lasten onni liittyy siihen että vanhemmat elää parisuhteessa?

Lasten onneen saattaa hippusen vaikuttaa se, saavatko kasvaa ehjässä perheessä vai revitäänkö perhe hajalle ja näkevät jatkossa toista vanhempasnsa vain silloin tällöin tai sitten muuttavat viikon välein kodista toiseen. 

Onko perhe ehjä jos vanhemmat ei ole missään tekemisissä keskenään vaikka parisuhteessa (saman katonalla) eläisivätkin?

Eli mitä väliä lapsen oikeuksilla ja tarpeilla

Kunhan vanhemmat pääsevät "toteuttamaan itseään"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.

Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.

Miten lasten onni liittyy siihen että vanhemmat elää parisuhteessa?

Lasten onneen saattaa hippusen vaikuttaa se, saavatko kasvaa ehjässä perheessä vai revitäänkö perhe hajalle ja näkevät jatkossa toista vanhempasnsa vain silloin tällöin tai sitten muuttavat viikon välein kodista toiseen. 

Onko perhe ehjä jos vanhemmat ei ole missään tekemisissä keskenään vaikka parisuhteessa (saman katonalla) eläisivätkin?

Eli mitä väliä lapsen oikeuksilla ja tarpeilla

Kunhan vanhemmat pääsevät "toteuttamaan itseään"

Onko lapsen oikeus tosiaan se että vanhemmat elää täysin toisistaan erillistä elämää yhteisessä talossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.

Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.

Miten lasten onni liittyy siihen että vanhemmat elää parisuhteessa?

Lasten onneen saattaa hippusen vaikuttaa se, saavatko kasvaa ehjässä perheessä vai revitäänkö perhe hajalle ja näkevät jatkossa toista vanhempasnsa vain silloin tällöin tai sitten muuttavat viikon välein kodista toiseen. 

Onko perhe ehjä jos vanhemmat ei ole missään tekemisissä keskenään vaikka parisuhteessa (saman katonalla) eläisivätkin?

Eli mitä väliä lapsen oikeuksilla ja tarpeilla

Kunhan vanhemmat pääsevät "toteuttamaan itseään"

Onko lapsen oikeus tosiaan se että vanhemmat elää täysin toisistaan erillistä elämää yhteisessä talossa?

Eli et ymmärtänyt

Mitäs menit lupaamaan että kimpassa hamaan tappiin asti omaa tyhmyyttäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.

Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.

Miten lasten onni liittyy siihen että vanhemmat elää parisuhteessa?

Lasten onneen saattaa hippusen vaikuttaa se, saavatko kasvaa ehjässä perheessä vai revitäänkö perhe hajalle ja näkevät jatkossa toista vanhempasnsa vain silloin tällöin tai sitten muuttavat viikon välein kodista toiseen. 

Onko perhe ehjä jos vanhemmat ei ole missään tekemisissä keskenään vaikka parisuhteessa (saman katonalla) eläisivätkin?

Eli mitä väliä lapsen oikeuksilla ja tarpeilla

Kunhan vanhemmat pääsevät "toteuttamaan itseään"

Onko lapsen oikeus tosiaan se että vanhemmat elää täysin toisistaan erillistä elämää yhteisessä talossa?

Vanhempien sopuisuus ja yhteistyö on lapsen etu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.

Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.

Miten lasten onni liittyy siihen että vanhemmat elää parisuhteessa?

Lasten onneen saattaa hippusen vaikuttaa se, saavatko kasvaa ehjässä perheessä vai revitäänkö perhe hajalle ja näkevät jatkossa toista vanhempasnsa vain silloin tällöin tai sitten muuttavat viikon välein kodista toiseen. 

Onko perhe ehjä jos vanhemmat ei ole missään tekemisissä keskenään vaikka parisuhteessa (saman katonalla) eläisivätkin?

Miksi ette ole missään tekemisissä? Sinänsä tuollainen olemassaolon muoto voi olla ihan ok, ainakin se on parempi kuin haureus, polygamia ja promiskuiteettisuus. Kodissa voi olla huonekasvejakin, joiden kanssa vuorovaikutetaan vain vähän, ja silti ne ilostuttavat kaikkea. Ei kaiken vuorovaiukutuksen tarvitse olla parittelua tai muuta ruumiineritteiden vaihtamista. 

Monogamisten gorilloiden perhe-elämä on sitä paitsi hyvin tällaista. Muillakin ei-korruptoituneilla kädellisillä on näin. Koiras lähinnä patsastelee ja vahtii reviiriä, naaras on läheinen poikasen kanssa, poikaset leikkivät keskenään.

Sairaalloiseksi homma on mennyt siinä vaiheessa, kun perheestä on tullut miehen seksifestivaali. Näin ei ole mikään taho tarkoittanut eikä se ole kenenkään etu, ei edes sen miehen. Hän korruptoi oman linjansa ja ajaa itsensä erittäin syvään kuoppaan ja helvettiin pitkässä juoksussa antautuessaan munansa johdettavaksi.

Kuulostaa siltä, että nyt on sen luvatun tahtomisen ja konkreettisten tekojen aika. Hanskoja ei kannata heittää tiskiin ennen kuin kaikki kivet on käännetty, ihan jo lastenkin takia.

Vain jos toinen on väkivaltainen tai sarjapettäjä lähde, mutta jos tuntuu että olette kasvaneet erillenne, niin sille voi tehdä paljonkin jotain.

Tsemppiä ja tahtomista kummallekin <3

Vierailija kirjoitti:

Kun omassa liitossa on ollut tuo tilanne, ja on siis oikeasti ollut, tiedän mistä puhut, niin itse olen kokenut helpommaksi tutustua siihen rinnalla olevaan kumppaniin aina uudelleen, kuin lähteä liitosta ja etsiä joku uusi johon tutustua… paljon pienemmällä vaivalla ja säätämisellä voi ottaa aikaa sille omalle miehelle ja pyrkiä selvittämään mitä sen mielessä liikkuu. Uuden kumppanin kanssa on jännittävää vain siksi, että lähtöasetelma on sellainen että pitää kunnolla tutustua, selvittää toisen unelmat, arvot, intohimot jne. Onnistuu kotonakin. Toinen vinkkini on, että kannattaa opetella arvostamaan huonoa seksiä. Ei se siis tietenkään saa olla vastenmielistä, mutta ruuhkavuosissa harvemmin on aikaa panostaa johonkin mahtavaan ilotuksien siivittämään superseksiin, ja se on ihan ok. Media ja kaikki seksuaalineuvojat pilaavat ihmisten seksielämän sillä, että luodaan paineita seksielämälle, miten sitä pitäisi olla jatkuvasti piristämässä ja parantamassa. Sama kuin ruuhkavuosissa ajattelisi että jokaisen aterian täytyy olla joku Michelin tason illallinen. Ei sellaista jaksa, kun on lapset ja kotityöt ja työt ja sukulaiset jne. Pasta ja einespullat on ihan hyvä, ainakin parempi kuin olla kokonaan syömättä. Samoin vartin seksi ennen nukkumaanmenoa, sellaisen kaavan mukaan että molemmat saa. 

Kun edelleenkään sillä puolisolla ei kiinnosta, niin ei nuo neuvot toimi. Kun ei suostu koskemaan eikä edes nukkumaan samassa sängyssä. 

Vaikea kysymys. Kannataa tehdä taulukko jossa miettii onko muita hyviä ja huonoja puolia kuin nämä? 

Kuinka ajattelit järjestää elämän jos päädyt eroon? Ei elämä ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista ja jännitystä? Onko suhteessa muuten kaikki kunnossa? Onko väkivaltaa suhteessa? 

Olisiko vastaus jokin yhteinen harrastus puolison kanssa jolla pääsisi takaisin siihen fiilikseen mitä oli suhteen alkuaikoina? Tuttua varmaan pitkässä suhteessa että jännitys katoaa. Päivästä toiseen samaa. 

Järjestäkää kahdenkeskeistä aikaa ja tutustukaa toisiinne uudestaan. Kyllä te varmasti jotain olette toisissane alunperin rakastanut jos olette perheenkin yhdessä perustaneet. Nyt vaan tutkimaan, että mitkä ne kumppanin hyvät puolet olikaan ja miksi ne on nyt lapsiperhearjessa piilossa. Onko kodin ja perheen hoitovastuu tasaisesti jaettu vai onko kaikki kotityöt toisen vastuulla? Kuunteletteko ja kunnioitatteko toisianne? Annatteko toisillenne riittävästi huomiota? Parisuhdettakin pitää hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.

Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.

Miten lasten onni liittyy siihen että vanhemmat elää parisuhteessa?

Lasten onneen saattaa hippusen vaikuttaa se, saavatko kasvaa ehjässä perheessä vai revitäänkö perhe hajalle ja näkevät jatkossa toista vanhempasnsa vain silloin tällöin tai sitten muuttavat viikon välein kodista toiseen. 

Onko perhe ehjä jos vanhemmat ei ole missään tekemisissä keskenään vaikka parisuhteessa (saman katonalla) eläisivätkin?

Ja tällekö nyt ei vain voi tehdä mitään, vaikka kuinka yrittäisi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli aikaisemmin paremmin ja milloin se on kadonnut?

Teimme joskus yhdessä asioita, ja tuntui siltä, että oli sellainen yhteys, joita muiden kanssa ei ole. 

En pysty määrittämään tarkkaa kohtaa, milloin se "jokin" hävisi. Kyseessä on enemmänkin hidas hiipuminen kuin jokin yksittäinen selkeä käänne. Lapsiperhearki ja työelämä ja erilaiset elämän haasteet, joita matkan varrella tulee vastaan (mm. terveys- ja rahahuolet) syövyttävät kyllä tehokkaasti sen tunneyhteyden.

Kun esikoinen oli parivuotias, kävimme pariterapiassakin juuri tästä syystä. Oma puoliso tuntui vieraalta. Mitään suurempaa ongelmaa ei terapeutin mukaan kuitenkaan ollut, ja saimme joitain läheisyysharjoituksia, joita sitten tehtiin. Tästä on 7 vuotta aikaa.

Noilla aikatauluilla ei onnistuisi suhde kenenkään muun kanssa, kun ei ole aikaa. Eli onko se oikea ongelma ajanpuute? Meillä on esim kerran kuussa ääiti lapsen vahtina ja yhteinen ilta. Arkisin yritetään älykännyköiden ja telkkarin sijaan myös viettää yhteistä aikaa miehen kanssa.

millä tavalla ero helpottaisi sun arkeasi? Sen jälkeen jos sinusta tulisi lähihuoltaja, joudut maksamaan kaiken yksin yhden ihmisen tuloilla. Onko sinulla siihen varaa?