Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä avioliitossa
14.09.2026 |
Kun perhearjessa tuntuu lähinnä siltä, että puolison kanssa ainoat yhteiset asiat ovat lapset ja asuntolaina? Näin on jatkunut jo vuosia... pitäisikö vaan lähteä?
Kommentit (45)
Mitä konkreettista ootte tehneet että teillä olisi jotain muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdettakin täytyy ylläpitää ettei se väljähdä.
Kuulostaa kliseiseltä, mutta ota nyt puolisosi kanssa asia puheeksi. Tuntuuko hänestäkin samalta kuin sinusta? Mitkä asiat pitäisi muuttua ja mitä olisi tehtävissä asioiden muuttamiseksi? Tykkäättekö toisistanne vai oletteko vain yhdessä, kun kumpikaan ei ole tehnyt mitään erotakseen?
Paisuhteesta pittee aena pyrkijä erroon - ellei oo kyse homoparista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakentaa.
Kuka sitten mitäkin, mutta kaksin se on aina helpompaa.
Lapsille tervettä ja hyvää tulevaisuutta mm.
Riitaisa viinan huuruinen ja "omien menojen" sävyttämä avioliitto harvoin sitä tekee, mutta jälkikasvusta SAATTAA kasvaa kyseisissä olosuhteissa myös poikkeuksellisia valio yksilöitä.
Mikä oli aikaisemmin paremmin ja milloin se on kadonnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitossa sekä avoliitossa leikitään eroottisia leikkeja sekä rakastellaan. Parittomana niin ei tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa sekä avoliitossa leikitään eroottisia leikkeja sekä rakastellaan. Parittomana niin ei tehdä.
Ei mekään tehdä
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä konkreettista ootte tehneet että teillä olisi jotain muuta?
Ei ole kauheasti aikaa tai kiinnostusta viettää aikaa kahdestaan, joten viime aikoina ei juuri mitään. Tavallinen stoori, lapsiperhe, ruuhkavuodet ja tässä sitä sitten ollaan. Tyhjiä hetkiä ei kauheasti töiden, lastenhoidon ja kotitöiden jälkeen jää, ja ne käytetään usein nukkumiseen tai siihen, että näkee esim. kaveria kerran kahdessa vuodessa. Kaikki keskustelu on luokkaa "onko vastikkeet maksettu", "huomenna tarvii kouluun eväät" tai "monelta ne Jamin treenit on". Jos joskus olisi aikaa puhua, ei ole mitään sanottavaa toiselle, joten olemme hiljaa kuten vaikka kahvitauolla sellaisten työkavereiden kanssa, joiden kanssa ei ole yhteisiä keskustelunaiheita.
Seksiä on ollut viimeksi kolmisen vuotta sitten. En oikeasti tiedä, mitä konkreettista tässä voisi enää tehdä. Ajatus jostain yhteisestä kahdenkeskisestä lomasta lähinnä hirvittää. Onneksi sellaiseen ei ole rahaa tai aikaa.
T. Ap
Koko avioliiton markkinointi perustuu perheen perustamiseen ja sitten lasten parhaaksi yhdessä kituuttamiseen. Sen jälkeen avioliito jatkuu, koska se oli aiemminkin olemassa. Jos tuohon pystyy. Me erosimme lopulta, kun seksiä ei ollut ollut seitsemään vuoteen. En halua olla enää ikinä avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko avioliiton markkinointi perustuu perheen perustamiseen ja sitten lasten parhaaksi yhdessä kituuttamiseen. Sen jälkeen avioliito jatkuu, koska se oli aiemminkin olemassa. Jos tuohon pystyy. Me erosimme lopulta, kun seksiä ei ollut ollut seitsemään vuoteen. En halua olla enää ikinä avioliitossa.
En minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli aikaisemmin paremmin ja milloin se on kadonnut?
Teimme joskus yhdessä asioita, ja tuntui siltä, että oli sellainen yhteys, joita muiden kanssa ei ole.
En pysty määrittämään tarkkaa kohtaa, milloin se "jokin" hävisi. Kyseessä on enemmänkin hidas hiipuminen kuin jokin yksittäinen selkeä käänne. Lapsiperhearki ja työelämä ja erilaiset elämän haasteet, joita matkan varrella tulee vastaan (mm. terveys- ja rahahuolet) syövyttävät kyllä tehokkaasti sen tunneyhteyden.
Kun esikoinen oli parivuotias, kävimme pariterapiassakin juuri tästä syystä. Oma puoliso tuntui vieraalta. Mitään suurempaa ongelmaa ei terapeutin mukaan kuitenkaan ollut, ja saimme joitain läheisyysharjoituksia, joita sitten tehtiin. Tästä on 7 vuotta aikaa.
Ymmärrän ap. Samankaltaista se on ollut meilläkin. Miehelläni kun ilmeisesti on heikko libido tms niin ei hän vaan halua seksiä, kuin joskus, aniharvoin. Se on vähän outoa, koska olen joskus ollut parisuhteessa halukkaan miehen kanssa. Meillä kyllä jutellaan, mutta ollaan enemmän ns kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Koko avioliiton markkinointi perustuu perheen perustamiseen ja sitten lasten parhaaksi yhdessä kituuttamiseen. Sen jälkeen avioliito jatkuu, koska se oli aiemminkin olemassa. Jos tuohon pystyy. Me erosimme lopulta, kun seksiä ei ollut ollut seitsemään vuoteen. En halua olla enää ikinä avioliitossa.
Feikkaavatko muka kaikki onnelliset pitkään aviossa olleet parit? En ole niin kyyninen, ettenkö uskoisi ainakin joillain olevan hyvä pitkä suhde, jossa rakkaus elää ja säilyy. Toki suurin osa liitoista katkeaa, ja aika moni elää tottumuksesta myös kädenlämpöisessä kämppäkaveriliitossa tai jopa toksisessa parisuhteessa. Jotkut eläkeläisparit ovat todella rakastavan oloisia ja herttaisia, mutta enemmän olen törmännyt sellaisiin, joissa lähinnä toraillaan ja kettuillaan sille omalle rupsahtaneelle puolisolle.
Romanttiselle rakkaudelle perustuva avioliittohan on melko uusi juttu, ainakin enemmistön vaihtoehtona. Historiallisesti ne ovat usein olleet enemmänkin sukujen välisiä omaisuus/maanomistus/arvonimijärjestelyjä, ja ainakin naisten kohdalla autonomia ja valinnanvapaus on ollut mitätön. Tytöt on pikemminkin "naitettu" vanhempien sopivaksi katsomalle sulhasehdokkaalle, ja avioliitto on kestänyt siksi, koska siitä ei ole voinut lähteä laillisesti. Ja mitä vaihtoehtoja on edes ollut, kun käytännössä ainoat työt ovat olleet tasoa piika tai prostituoitu, ja mitään omistusoikeutta ei aateliston koukeroita lukuun ottamatta ollut? Edes omiin lapsiin. Muistaakseni vasta viime vuosisadan alkupuolella alkoi vakiintua normi, että erotilanteessa lapset jäävät äidilleen, vaikka laillisesti he kuuluivat isän sukuun.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap. Samankaltaista se on ollut meilläkin. Miehelläni kun ilmeisesti on heikko libido tms niin ei hän vaan halua seksiä, kuin joskus, aniharvoin. Se on vähän outoa, koska olen joskus ollut parisuhteessa halukkaan miehen kanssa. Meillä kyllä jutellaan, mutta ollaan enemmän ns kavereita.
Olisimmepa edes kavereita. Emme kyllä ole vihollisiakaan, riitoja ei juuri koskaan ole.
Kesän aikana tajusin, että olen mieluummin yksin löylyissä kuin vaimon kanssa. Kavereiden kanssa tulee sentään saunassa juttua vaikka mistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko avioliiton markkinointi perustuu perheen perustamiseen ja sitten lasten parhaaksi yhdessä kituuttamiseen. Sen jälkeen avioliito jatkuu, koska se oli aiemminkin olemassa. Jos tuohon pystyy. Me erosimme lopulta, kun seksiä ei ollut ollut seitsemään vuoteen. En halua olla enää ikinä avioliitossa.
Feikkaavatko muka kaikki onnelliset pitkään aviossa olleet parit? En ole niin kyyninen, ettenkö uskoisi ainakin joillain olevan hyvä pitkä suhde, jossa rakkaus elää ja säilyy. Toki suurin osa liitoista katkeaa, ja aika moni elää tottumuksesta myös kädenlämpöisessä kämppäkaveriliitossa tai jopa toksisessa parisuhteessa. Jotkut eläkeläisparit ovat todella rakastavan oloisia ja herttaisia, mutta enemmän olen törmännyt sellaisiin, joissa lähinnä toraillaan ja kettuillaan sille omalle rupsahtaneelle puolisolle.
Romanttiselle rakkaudelle perustuva avioliittohan on melko uusi juttu, ainakin enemmistön vaihtoehtona. Historiallisesti ne ovat usein olleet enemmänkin sukujen välisiä omaisuus/maanomistus/arvonimijärjestelyjä, ja ainakin naisten kohdalla autonomia ja valinnanvapaus on ollut mitätön. Tytöt on pikemminkin "naitettu" vanhempien sopivaksi katsomalle sulhasehdokkaalle, ja avioliitto on kestänyt siksi, koska siitä ei ole voinut lähteä laillisesti. Ja mitä vaihtoehtoja on edes ollut, kun käytännössä ainoat työt ovat olleet tasoa piika tai prostituoitu, ja mitään omistusoikeutta ei aateliston koukeroita lukuun ottamatta ollut? Edes omiin lapsiin. Muistaakseni vasta viime vuosisadan alkupuolella alkoi vakiintua normi, että erotilanteessa lapset jäävät äidilleen, vaikka laillisesti he kuuluivat isän sukuun.
T. Ap
Suunnilleen noin. Kiitos historiakatsauksesta. :D En minäkään ole täysin kyyninen, uskon kyllä rakkauteen, eikä se ole edes uskon asia. En vain enää jaksa uskoa siihen avioliittoon.
Jos kummallakaan ei ole haluja olla yhdessä niin ero on hyvä vaihtoehto.
Itse yritin vuosia parantaa suhdetta, mutta silloinen puoliso tyrmäsi kaikki ajatukseni yhteisestä ajasta, läheisyydestä, keskustelusta tai terapiasta. Hän ei halunnut. Tuli sitten päivä, jolloin totesin etten halua minäkään.
Tuosta päätöksestä alkoi uusi elämä. Uusi suhde, uusi mahdollisuus, uutta vaikka mitä. Lapsetkin pärjäävät nykyisin hyvin, vaikka aluksi oli kriisiä.
jätä se sika