Mitä tehdä avioliitossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen juttu on läheisyys ja sen jälkeen tulee muu. Sopikaa seksitreffit? Tai alkakaa nukkumaan lähekkäin ja halailemaan. Sen jälkeen voi miettiä muuta. 

Miten nuo seksitreffit käytännössä menee tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua seksiä? Istun hotellihuoneen nurkassa cuck-tuolissa tyylikäs puku päällä ja nautin lasillisen Sazeracia kun joku panee vaimoani vai? Ja sama toisin päin?

Enkö voisi vaan katsoa pornoleffan, tulee halvemmaksi ja vähemmän sp-tauteja. Ai niin, en voi, koska asun missä asun, joten minkä tahansa yli 10 min mittaisen pätkän katsominen on harvinaista luksusta.

Todella huono asenne. Sisäistätkö, mitä tarkoittaa läheisyys? Se on kaukana siitä, että haluat katsella seksileffan ja vielä yksin.

Joo tiedän, mitä läheisyys tarkoittaa ja meillä ei sitä ole. Emme koske toisiimme, ajatuskin inhottaa.

Siksi ehdotus seksitreffeistä oli typerä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.

Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.

No milläs korjaat

Kyllä lapsetkin huomaavat, että emme rakasta toisiamme ja ottavat sitten huonoja malleja omaan elämäänsä.

"No sun velvollisuus on vaan rakastaa sitä. Opettele nyt rakastamaan, hopihopi"

Tällaista täällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen juttu on läheisyys ja sen jälkeen tulee muu. Sopikaa seksitreffit? Tai alkakaa nukkumaan lähekkäin ja halailemaan. Sen jälkeen voi miettiä muuta. 

Miten nuo seksitreffit käytännössä menee tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua seksiä? Istun hotellihuoneen nurkassa cuck-tuolissa tyylikäs puku päällä ja nautin lasillisen Sazeracia kun joku panee vaimoani vai? Ja sama toisin päin?

Enkö voisi vaan katsoa pornoleffan, tulee halvemmaksi ja vähemmän sp-tauteja. Ai niin, en voi, koska asun missä asun, joten minkä tahansa yli 10 min mittaisen pätkän katsominen on harvinaista luksusta.

Todella huono asenne. Sisäistätkö, mitä tarkoittaa läheisyys? Se on kaukana siitä, että haluat katsella seksileffan ja vielä yksin.

Joo tiedän, mitä läheisyys tarkoittaa ja meillä ei sitä ole. Emme koske toisiimme, ajatuskin inhottaa.

Siksi ehdotus seksitreffeistä oli typerä. 

Kannattaa opetella koskemaan. Kuulostaa olevan joku tunnelukko sinulla. Tuo oli hyvä ehdotus (ei minun). Mutta sinulla on ongelmana asenteesi. Jos tilanne on huono, paranna sitä äläkä ammu kaikkia hyviä ehdotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen juttu on läheisyys ja sen jälkeen tulee muu. Sopikaa seksitreffit? Tai alkakaa nukkumaan lähekkäin ja halailemaan. Sen jälkeen voi miettiä muuta. 

Miten nuo seksitreffit käytännössä menee tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua seksiä? Istun hotellihuoneen nurkassa cuck-tuolissa tyylikäs puku päällä ja nautin lasillisen Sazeracia kun joku panee vaimoani vai? Ja sama toisin päin?

Enkö voisi vaan katsoa pornoleffan, tulee halvemmaksi ja vähemmän sp-tauteja. Ai niin, en voi, koska asun missä asun, joten minkä tahansa yli 10 min mittaisen pätkän katsominen on harvinaista luksusta.

Todella huono asenne. Sisäistätkö, mitä tarkoittaa läheisyys? Se on kaukana siitä, että haluat katsella seksileffan ja vielä yksin.

Joo tiedän, mitä läheisyys tarkoittaa ja meillä ei sitä ole. Emme koske toisiimme, ajatuskin inhottaa.

Siksi ehdotus seksitreffeistä oli typerä. 

Kannattaa opetella koskemaan. Kuulostaa olevan joku tunnelukko sinulla. Tuo oli hyvä ehdotus (ei minun). Mutta sinulla on ongelmana asenteesi. Jos tilanne on huono, paranna sitä äläkä ammu kaikkia hyviä ehdotuksia.

Mitä hyvää on ehdotuksessa josta jo heti käy selville että sen tekijä ei millään tavalla ymmärrä tilannetta jota ehdotus koskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen juttu on läheisyys ja sen jälkeen tulee muu. Sopikaa seksitreffit? Tai alkakaa nukkumaan lähekkäin ja halailemaan. Sen jälkeen voi miettiä muuta. 

Miten nuo seksitreffit käytännössä menee tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua seksiä? Istun hotellihuoneen nurkassa cuck-tuolissa tyylikäs puku päällä ja nautin lasillisen Sazeracia kun joku panee vaimoani vai? Ja sama toisin päin?

Enkö voisi vaan katsoa pornoleffan, tulee halvemmaksi ja vähemmän sp-tauteja. Ai niin, en voi, koska asun missä asun, joten minkä tahansa yli 10 min mittaisen pätkän katsominen on harvinaista luksusta.

Todella huono asenne. Sisäistätkö, mitä tarkoittaa läheisyys? Se on kaukana siitä, että haluat katsella seksileffan ja vielä yksin.

Joo tiedän, mitä läheisyys tarkoittaa ja meillä ei sitä ole. Emme koske toisiimme, ajatuskin inhottaa.

Siksi ehdotus seksitreffeistä oli typerä. 

Kannattaa opetella koskemaan. Kuulostaa olevan joku tunnelukko sinulla. Tuo oli hyvä ehdotus (ei minun). Mutta sinulla on ongelmana asenteesi. Jos tilanne on huono, paranna sitä äläkä ammu kaikkia hyviä ehdotuksia.

Mitä hyvää on ehdotuksessa josta jo heti käy selville että sen tekijä ei millään tavalla ymmärrä tilannetta jota ehdotus koskee.

Sisäistää että ongelma ei ole kehitysehdotuksia antavissa ihmisissä eikä kehitysehdotuksissa. Ongelma on sinussa itsessäsi. Ratkaisu on sisäistää, että ongelma lähtee sinusta ja sinä voit toimia sen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen juttu on läheisyys ja sen jälkeen tulee muu. Sopikaa seksitreffit? Tai alkakaa nukkumaan lähekkäin ja halailemaan. Sen jälkeen voi miettiä muuta. 

Miten nuo seksitreffit käytännössä menee tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua seksiä? Istun hotellihuoneen nurkassa cuck-tuolissa tyylikäs puku päällä ja nautin lasillisen Sazeracia kun joku panee vaimoani vai? Ja sama toisin päin?

Enkö voisi vaan katsoa pornoleffan, tulee halvemmaksi ja vähemmän sp-tauteja. Ai niin, en voi, koska asun missä asun, joten minkä tahansa yli 10 min mittaisen pätkän katsominen on harvinaista luksusta.

Todella huono asenne. Sisäistätkö, mitä tarkoittaa läheisyys? Se on kaukana siitä, että haluat katsella seksileffan ja vielä yksin.

Joo tiedän, mitä läheisyys tarkoittaa ja meillä ei sitä ole. Emme koske toisiimme, ajatuskin inhottaa.

Siksi ehdotus seksitreffeistä oli typerä. 

Kannattaa opetella koskemaan. Kuulostaa olevan joku tunnelukko sinulla. Tuo oli hyvä ehdotus (ei minun). Mutta sinulla on ongelmana asenteesi. Jos tilanne on huono, paranna sitä äläkä ammu kaikkia hyviä ehdotuksia.

Mitä hyvää on ehdotuksessa josta jo heti käy selville että sen tekijä ei millään tavalla ymmärrä tilannetta jota ehdotus koskee.

Sisäistää että ongelma ei ole kehitysehdotuksia antavissa ihmisissä eikä kehitysehdotuksissa. Ongelma on sinussa itsessäsi. Ratkaisu on sisäistää, että ongelma lähtee sinusta ja sinä voit toimia sen eteen.

Viisastelusi on siis turhia koska kaikki lähtee minusta itsestäni. Minä päätän sen milloin on oikea syy erota milloin ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen juttu on läheisyys ja sen jälkeen tulee muu. Sopikaa seksitreffit? Tai alkakaa nukkumaan lähekkäin ja halailemaan. Sen jälkeen voi miettiä muuta. 

Miten nuo seksitreffit käytännössä menee tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua seksiä? Istun hotellihuoneen nurkassa cuck-tuolissa tyylikäs puku päällä ja nautin lasillisen Sazeracia kun joku panee vaimoani vai? Ja sama toisin päin?

Enkö voisi vaan katsoa pornoleffan, tulee halvemmaksi ja vähemmän sp-tauteja. Ai niin, en voi, koska asun missä asun, joten minkä tahansa yli 10 min mittaisen pätkän katsominen on harvinaista luksusta.

Todella huono asenne. Sisäistätkö, mitä tarkoittaa läheisyys? Se on kaukana siitä, että haluat katsella seksileffan ja vielä yksin.

Joo tiedän, mitä läheisyys tarkoittaa ja meillä ei sitä ole. Emme koske toisiimme, ajatuskin inhottaa.

Siksi ehdotus seksitreffeistä oli typerä. 

Kannattaa opetella koskemaan. Kuulostaa olevan joku tunnelukko sinulla. Tuo oli hyvä ehdotus (ei minun). Mutta sinulla on ongelmana asenteesi. Jos tilanne on huono, paranna sitä äläkä ammu kaikkia hyviä ehdotuksia.

Mitä hyvää on ehdotuksessa josta jo heti käy selville että sen tekijä ei millään tavalla ymmärrä tilannetta jota ehdotus koskee.

Sisäistää että ongelma ei ole kehitysehdotuksia antavissa ihmisissä eikä kehitysehdotuksissa. Ongelma on sinussa itsessäsi. Ratkaisu on sisäistää, että ongelma lähtee sinusta ja sinä voit toimia sen eteen.

Viisastelusi on siis turhia koska kaikki lähtee minusta itsestäni. Minä päätän sen milloin on oikea syy erota milloin ei.

Miksi esiinnyt ap:na?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen juttu on läheisyys ja sen jälkeen tulee muu. Sopikaa seksitreffit? Tai alkakaa nukkumaan lähekkäin ja halailemaan. Sen jälkeen voi miettiä muuta. 

Miten nuo seksitreffit käytännössä menee tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua seksiä? Istun hotellihuoneen nurkassa cuck-tuolissa tyylikäs puku päällä ja nautin lasillisen Sazeracia kun joku panee vaimoani vai? Ja sama toisin päin?

Enkö voisi vaan katsoa pornoleffan, tulee halvemmaksi ja vähemmän sp-tauteja. Ai niin, en voi, koska asun missä asun, joten minkä tahansa yli 10 min mittaisen pätkän katsominen on harvinaista luksusta.

Todella huono asenne. Sisäistätkö, mitä tarkoittaa läheisyys? Se on kaukana siitä, että haluat katsella seksileffan ja vielä yksin.

Joo tiedän, mitä läheisyys tarkoittaa ja meillä ei sitä ole. Emme koske toisiimme, ajatuskin inhottaa.

Siksi ehdotus seksitreffeistä oli typerä. 

Kannattaa opetella koskemaan. Kuulostaa olevan joku tunnelukko sinulla. Tuo oli hyvä ehdotus (ei minun). Mutta sinulla on ongelmana asenteesi. Jos tilanne on huono, paranna sitä äläkä ammu kaikkia hyviä ehdotuksia.

Mitä hyvää on ehdotuksessa josta jo heti käy selville että sen tekijä ei millään tavalla ymmärrä tilannetta jota ehdotus koskee.

Sisäistää että ongelma ei ole kehitysehdotuksia antavissa ihmisissä eikä kehitysehdotuksissa. Ongelma on sinussa itsessäsi. Ratkaisu on sisäistää, että ongelma lähtee sinusta ja sinä voit toimia sen eteen.

Viisastelusi on siis turhia koska kaikki lähtee minusta itsestäni. Minä päätän sen milloin on oikea syy erota milloin ei.

Miksi esiinnyt ap:na?

T. Ap

Miten niin esiinnyn? Se taitaa olla harhojasi.

'Itse alan olla enemmänkin siinä vaiheessa parisuhdetta, jossa rouvan huolet eivät kauheasti kiinnosta. Välillä muodon vuoksi nyökyttelen ...'

Meillä mies ei edes yritä vaikuttaa kiinnostuneelta. Puhuu päälle, jos olen ehtinyt sanoa kaksi tai kolme sanaa. Tai sitten hänellä on kiire jonnekin. Kaupungilla asioilla käymään. Tai vaikkapa ihan vain vessaan (jossa istuu kännyn kanssa seuraavat kolme varttia).

Kommunikoin lähinnä kännyn viesteillä, mut en jaksa näpytellä muuta kuin aivan välttämättömät.

Mies itse taas puhuisi loputtomasti. Ja suutahtaa, jos koetan keskeyttää ja sanoa jotain väliin.

Olen kypsä.

Kerroit ap, että teitte ennen yhdessä asioita. Millaisia, oliko teillä joku yhteinen harrastus tai joku mielenkiinnonkohde? Voisitteko kokeilla jatkaa sitä, että olisi joku yhdistävä asia, josta sitten keskustellakin? Mistä pidit kumppanissasi?

Ja kun pohdit, että feikkaavatko kaikki onnelliset, vanhat pariskunnat, niin omalla kohdallani sanoisin, että yhä ollaan onnellisia yhdessä, takana jo reilut 20 vuotta, lapsia on ja edelleen päivittäin läheisyyttä, toisen kunnioitusta ja arvostusta. Ei mekään jatkuvasti keksitä puhuttavaa, mutta ollaan sitten kotoisasti hiljaa ja puuhaillaan omiamme tai vaikka silitellään toista telkkarin äärellä. Tuntuu että parisuhteelle ladataan nykyään hirveitä odotuksia ja sitten petytään, kun se oma puoliso ei pysty niitä kaikkia täyttämään. Eihän kukaan pysty. En toki tarkoita että tyytyäkään pitäisi, siinä vain pitkässä juoksussa katkeroituu. Mutta vain omia ajatuksiaan ja käytösmallejaan voi muuttaa, ei vaatia toista muuttumaan, koska on mielestään vääränlainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä konkreettista ootte tehneet että teillä olisi jotain muuta?

Ei ole kauheasti aikaa tai kiinnostusta viettää aikaa kahdestaan, joten viime aikoina ei juuri mitään. Tavallinen stoori, lapsiperhe, ruuhkavuodet ja tässä sitä sitten ollaan. Tyhjiä hetkiä ei kauheasti töiden, lastenhoidon ja kotitöiden jälkeen jää, ja ne käytetään usein nukkumiseen tai siihen, että näkee esim. kaveria kerran kahdessa vuodessa. Kaikki keskustelu on luokkaa "onko vastikkeet maksettu", "huomenna tarvii kouluun eväät" tai "monelta ne Jamin treenit on". Jos joskus olisi aikaa puhua, ei ole mitään sanottavaa toiselle, joten olemme hiljaa kuten vaikka kahvitauolla sellaisten työkavereiden kanssa, joiden kanssa ei ole yhteisiä keskustelunaiheita.

Seksiä on ollut viimeksi kolmisen vuotta sitten. En oikeasti tiedä, mitä konkreettista tässä voisi enää tehdä. Ajatus jostain yhteisestä kahdenkeskisestä lomasta lähinnä hirvittää. Onneksi sellaiseen ei ole rahaa tai aikaa.

 

T. Ap

Minua taas hirvittää ajatus siitä, että pitäisi ykskaks hypätä lomailemaan, kun ensin pitäisi saada arjen puhe kuntoon. Ei mitään kamalia odotuksia hotelliviikonlopulle, vaan yhteinen aamukahvi sunnuntaina ja juttelua jostain arkisesta, mutta sellaisesta, mistä ei ole aikoihin puhuttu. Tai jos sunnuntai ei sovi, niin joku ilta varataan siihen, että juodaan yhdessä iltateetä ja kerrotaan toiselle edes yksi asia, mitä päivän ainaka tuli tehtyä.

Aloita pienestä. Vähitellen se suhde on hapertunut, joten ei se kertarysäyksellä parane.

Eipä tuollaiselle ole tilaisuutta niin, että lapset eivät pyörisi jaloissa. Eikä oikein mitään, mistä puhua.

-Joo, mikä sun lempiväri on?

-......

-Vihreä kai

-Aha

-......

vaivaantuneita katseita, hörppy 

Osapuilleen noin tuo menisi 

Älä ole noin synkkä. Tietty se on tuollaista, jos ei enempää halua. Jos taas oikeasti haluaa, yllä olevaa tekstiä voisi muokata esim. 

 

Hyvä ajatus! Ei se haittaa, vaikka lapset vähän pyörii jaloissa. Aikuisena osaan silti avata suuni myös kumppanille. Tai jos en osaa, opettelen vähitellen. Aina on olemassa jotain, mistä puhua jos vain tahtoa löytyy. 

 

-Joo, mikä on sun lempiväri?

-...

-Vihreä kai

-Aha... Niin arvelinkin/muistelinkin. Itse pidän eniten sinisestä, koska se rauhoittaa ja muistuttaa kesätaivaasta. Mitä sinä pidät sinisestä? Miksi pidät eniten vihreästä? 

- jne... keskustelu avautuu jatkokommenttien ja kysymysten kautta. Muista positiivisuus.

 

-Hyviä huomioita/ajatuksia/mietteitä, vaikka itse pidänkin sinisestä. Olipa mukava vaihtaa kanssasi muutama sana!

Osaan kyllä kommunikoida ihan normaalisti, kiitos vaan. Kyseisen ihmisen kanssa ei vaan ole mitään puhuttavaa. Tikusta paskaa.

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa hänen lempivärinsä tai seura ylipäätään, kun olen jo tilanteessa, jossa keksin tekosyitä jäädäkseni pidempään töihin, jotta tarvitsisi viettää hänen kanssaan vähemmän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä konkreettista ootte tehneet että teillä olisi jotain muuta?

Ei ole kauheasti aikaa tai kiinnostusta viettää aikaa kahdestaan, joten viime aikoina ei juuri mitään. Tavallinen stoori, lapsiperhe, ruuhkavuodet ja tässä sitä sitten ollaan. Tyhjiä hetkiä ei kauheasti töiden, lastenhoidon ja kotitöiden jälkeen jää, ja ne käytetään usein nukkumiseen tai siihen, että näkee esim. kaveria kerran kahdessa vuodessa. Kaikki keskustelu on luokkaa "onko vastikkeet maksettu", "huomenna tarvii kouluun eväät" tai "monelta ne Jamin treenit on". Jos joskus olisi aikaa puhua, ei ole mitään sanottavaa toiselle, joten olemme hiljaa kuten vaikka kahvitauolla sellaisten työkavereiden kanssa, joiden kanssa ei ole yhteisiä keskustelunaiheita.

Seksiä on ollut viimeksi kolmisen vuotta sitten. En oikeasti tiedä, mitä konkreettista tässä voisi enää tehdä. Ajatus jostain yhteisestä kahdenkeskisestä lomasta lähinnä hirvittää. Onneksi sellaiseen ei ole rahaa tai aikaa.

 

T. Ap

Kokeilepa sitä seksiä. Otatte sen ajan sille vaikka väkisin. Eikai sitä mikään tunnu miltään enää, jos on kuin työkaveri. Mielestäni seksi ei ole ratkaisu ongelmiin, mutta onhan se oleellinen osa parisuhdetta jos ei ole sairauksia, aseksuaalisuutta tms. Itse huomaan myös miten helppo on ajautua seksittömyyteen pikkulapsiarjessa, mutta me alettiin repimään sitä aikaa  sille. Nyt on rennompaa ja enemmän sitä yhteyttäkin. Ja voin sanoa että on rankkaa arki, kun työpäivät matkoineen 6.30-16 ja siihen lemmikit, harrastukset, puilla lämmitys, kotityöt.

Käsittääkseni väkisinmakaaminen on rikos ollut jo jonkin aikaa. Myös avioliitossa.

Vierailija kirjoitti:

"Ei sellainen voi ymmärtää tuollaista parisuhteen näivettymistä, joka ei sitä ole kokenut. Kun se puoliso ei suostu mihinkään yhteiseen asiaan eikä edes puhu niin ei siitä enää mitään voi rakentaa. Ehdotellaan jotain seksiä tai hotellilomaa suhteen piristämiseksi, mutta kun se toinen ei lähde sinne."

 

No tuossa asiaan on selkeä syy ja syyllinen. Se joka ei enää näe tarvetta muuttaa mitään vaikka asiat eivät ole hyvin.

Luulisin että vielä tavallisempi tilanne on se jossa kumpikin on vain ajautunut vähitellen sen verran kauaksi toisesta että ei enää oikein löydä mitään tietä toisen luo. Kaikki tuntuu väkinäiseltä ja se toinen vieraalta.

Meillä on tämä on vähän sekoitus molempia. Enemmän tilanne nro.2, jossa vielä se mukava höyste, että juuri ja juuri siedämme toisiamme. En tiedä, kuinka kauan kestää ennen kuin jompikumpi kilahtaa, lähtee tai pettää.

"Kyseisen ihmisen kanssa ei vaan ole mitään puhuttavaa."

Luulisi että noin huonosta suhteesta olisi paljon puhuttavaa. Kuten vaikka että ajatellaanko sillä mennä eteenpäin hamaan loppuun asti vai mitä kumpikin tilanteesta ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

"Kyseisen ihmisen kanssa ei vaan ole mitään puhuttavaa."

 

Luulisi että noin huonosta suhteesta olisi paljon puhuttavaa. Kuten vaikka että ajatellaanko sillä mennä eteenpäin hamaan loppuun asti vai mitä kumpikin tilanteesta ajattelee.

Onko sillä jotakin väliä ajatellaanko vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyseisen ihmisen kanssa ei vaan ole mitään puhuttavaa."

 

Luulisi että noin huonosta suhteesta olisi paljon puhuttavaa. Kuten vaikka että ajatellaanko sillä mennä eteenpäin hamaan loppuun asti vai mitä kumpikin tilanteesta ajattelee.

Onko sillä jotakin väliä ajatellaanko vai ei?

Harvoin tapaa noin negatiivista ihmistä. Mitäs jos hakisit psykologiapua itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyseisen ihmisen kanssa ei vaan ole mitään puhuttavaa."

 

Luulisi että noin huonosta suhteesta olisi paljon puhuttavaa. Kuten vaikka että ajatellaanko sillä mennä eteenpäin hamaan loppuun asti vai mitä kumpikin tilanteesta ajattelee.

Onko sillä jotakin väliä ajatellaanko vai ei?

Harvoin tapaa noin negatiivista ihmistä. Mitäs jos hakisit psykologiapua itsellesi.

Olemmeko me tavanneet jossain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyseisen ihmisen kanssa ei vaan ole mitään puhuttavaa."

 

Luulisi että noin huonosta suhteesta olisi paljon puhuttavaa. Kuten vaikka että ajatellaanko sillä mennä eteenpäin hamaan loppuun asti vai mitä kumpikin tilanteesta ajattelee.

Onko sillä jotakin väliä ajatellaanko vai ei?

Kyllähän se avaa keskustelun aiheita. Samalla käyttö läpi yhteistä historiaa ne ja työstätte tunnetasolla sitä eroa tai yhdessä puhumista kohti. Näin meillä lähti liitto kohti kypsää ja fiksusti hoidettua eroa. Toisilla taas saattaa käydä niin että löytävät toisensa uudelleen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.

Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.

Miten lasten onni liittyy siihen että vanhemmat elää parisuhteessa?

Lasten onneen saattaa hippusen vaikuttaa se, saavatko kasvaa ehjässä perheessä vai revitäänkö perhe hajalle ja näkevät jatkossa toista vanhempasnsa vain silloin tällöin tai sitten muuttavat viikon välein kodista toiseen. 

Aivan varmasti. Olen nähnyt ihan konkreettisesti, miten lapsen eloisa luokkakaveri muuttui vanhempien eron myötä hiljaiseksi ja vetäytyneeksi.

Omassa lapsuudenkodissani oli 2 vanhempaa, ja rakkaudeton liitto. Äiti oli henkisesti ja joskus myös fyysisesti väkivaltainen isää ja lapsia kohtaan. Isä oli sellainen kiltti tossun alla oleva mies, molemmat ihan ylempää keskiluokkaa ja raittiita. 

Muistan kun äitini suutahti jostain pienestä yksityiskohdasta, joka ei mennyt juuri hänen vaatimustensa mukaan, ja dumppasi synttärikakun päähäni. Tai paiskoi isäni vaivalla tekemät joulupöydän antimet maahan kun oli tyyliin rosollia ja hän ei halunnut, että on rosollia. Isä vei sitten itkevät lapset 20km päähän, jotta saatiin huoltoasemalta jotain purtavaa. Varmaan puolet kaikista saamistani lahjoista ja leluista hän rikkoi. Varmaan viikoittain hajosi jotain.

Astiastot ainakin vaihtuivat usein! Extremein ehkä oli kun tappoi siskon lemmikkihamsterin kun sisko ei ollut vaihtanut puruja tai jotain. Kauhea huuto ja anelu siskosta lähti.

Vanhempani ovat vieläkin yhdessä. Voin sanoa, että vanhempien ero olisi ollut helpotus, ja minustakin olisi tullut vähemmän rikkinäinen.