Tyttären poikaystävä ja yökyläilyt
Meillä tytär 17v ja nyt on ensimmäinen poikaystävä kuvioissa. Ovat niin "rakastuneita", kuten tietysti kuuluukin olla. Nyt tytär on muutaman kerran sanonut, että kutsuisi tämän pojan yökylään jonain viikonloppuna lähiaikoina. Näin äitinä on tästä hieman ristiriitaiset ajatukset. Ajatus ei houkuta minua sitten yhtään, mutta toisaalta tiedän, että on asioita, joille vanhemmat eivät mahda mitään. Jos en päästä yökylään, niin tekevätkö sitten puuhiaan jossain muualla? Todennäköisesti. Kotona olisi ainakin turvallinen ympäristö. Miksi lasten pitää kasvaa...
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
"Täysin varmaa suojaa ei ole, eikä sekään kovin turvallinen suhde ole, että se päättyy heti siihen, että seksi ei toimi. "
Osaatko lukea? Olen kertonut että olin ensimmäisen kumppanini kanssa vuoden. Se ei siis todellakaan päättynyt heti kun vaikeuksia tuli. Yritimme kovasti koska meillä oli kaikin muin puolin hyvä olla yhdessä. Mutta jos seksi ei kertakaikkiaan toimi niin miksi ei päästäisi kummatkin etsimään itselleen paremmin sopivaa kumppania? Mikä ihmeen hinku on pitää yhdessä ihmisiä jotka vain tulevat onnettomiksi yhdessä?
Kaikki muu oli hyvin, mutta yksi asia ei ollut täydellistä, joten koko suhde roskiin ja seuraava sisään? Mikä kaatoi seuraavan suhteen, oliko miehellä huono musiikkimaku?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"mutta jos olisit tämän ensimmäisen kanssa odottanut ja ajan kanssa harjoitellut, kommunikoinut, olisit säästynyt monelta murheelta. "
Se mistä kukin tykkää ja mistä sängyssä syttyy ei muutu keskustelemalla. Jos toiveet ja halut ovat ihan eri paria niin sitä ei juttelulla korjata.
Korjaantuuko asia jakamalla ympäriinsä? Miksi nuoria ei saisi kannustaa uskolliseen parisuhteeseen?
Ohis, mutta uskollinen parisuhde ei ole synonyymi avioliitolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Täysin varmaa suojaa ei ole, eikä sekään kovin turvallinen suhde ole, että se päättyy heti siihen, että seksi ei toimi. "
Osaatko lukea? Olen kertonut että olin ensimmäisen kumppanini kanssa vuoden. Se ei siis todellakaan päättynyt heti kun vaikeuksia tuli. Yritimme kovasti koska meillä oli kaikin muin puolin hyvä olla yhdessä. Mutta jos seksi ei kertakaikkiaan toimi niin miksi ei päästäisi kummatkin etsimään itselleen paremmin sopivaa kumppania? Mikä ihmeen hinku on pitää yhdessä ihmisiä jotka vain tulevat onnettomiksi yhdessä?
Kaikki muu oli hyvin, mutta yksi asia ei ollut täydellistä, joten koko suhde roskiin ja seuraava sisään? Mikä kaatoi seuraavan suhteen, oliko miehellä huono musiikkimaku?
Onko siellä nyt joku epätyydyttävään avioliittoon ajautunut mummeli kommentoimassa? Seksi on todella tärkeä osa parisuhdetta monelle.
"Kaikki muu oli hyvin, mutta yksi asia ei ollut täydellistä, joten koko suhde roskiin ja seuraava sisään? "
Jälleen kannattaa lukea mitä toinen kirjoittaa eikä kysellä samoja asioita aina uudestaan. Sanoin siis että se seksi ei toiminut sitten yhtään. Ei siis ollenkaan. Ei siis että se ei vain ollut ihan täydellistä. Jos toiselle seksissä on ihan oleellista asia josta toinen ei tykkää yhtään, se nyt vain ei ole yhteensovitettavissa.
"Mikä kaatoi seuraavan suhteen, oliko miehellä huono musiikkimaku? "
Ei minkään suhteen kaatumiseen tarvita mitään muuta kuin että se ei tunnu kaikin puolin riittävän tyydyttävältä.
Varsinkin kun kokee sitten myöhemmin sen suhteen jossa tosiaan kaikki osa-alueet ovat tosi hyvin, ymmärtää että ne eivät toisissa suhteissa olleet riittävän hyvin.
Enkä nyt siis ymmärrä sinun hinkuasi naittaa ihmiset yhteen sen ensimmäisen ihmisen kanssa joka nyt jotenkin kiinnostaa. Miksi ei olisi parempi etsiä sitä jonka kanssa suhde toimii tosi hyvin?
Mua ärsyttää suunnattomasti aloituksen lainausmerkit "rakastuneita".
Jos koet noin, tyttäresikin varmasti aistii, ettet arvosta hänen tunteitaan.
N47
Tytär oli melkein 30 mutta poikaystävä ei saanut yöpyä, näin vanhemmat päättivät.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää suunnattomasti aloituksen lainausmerkit "rakastuneita".
Jos koet noin, tyttäresikin varmasti aistii, ettet arvosta hänen tunteitaan.
N47
Tämä. Ihan kuin 17-vuotias ei voisi rakastua.
Onkohan ap imettänyt tytärtään 5-vuotiaaksi asti, ja nyt on edelleen vaikeuksia ymmärtää ettei jälkeläinen olekaan enää vauva tai lapsi vaan silmänräpäystä vaille aikuinen.
ihan ok että tulee kotiisi. Meillä äiti kielsi ja sitten nussittiin autossa , eli ei se auta että kiellät. Olen tämä saman kaverin kanssa edelleen ja yhteisiä vuosia takana 44 :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt viimeistään pitäisi puhua teinien kanssa avioliitosta ja kuinka kannattaa odottaa siihen asti. Ei siihen heillä olisi kuin vuosi.
Jep, ja sitten hampaat irvessä harrastaa huonoa seksiä loppuelämänsä. Ihanaa, kyllä kannattaa.
No kun ei nämä uskikset paremmasta tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Missä iässä tytär siis mielestäsi saa harrastaa seksiä? 20? 30? 50?
35v, vakiintuneet tulot ja ura ja kai jotain säästöjen alkua. Minun tyttöni ei ole kevytkenkäinen.
""Kaikki muu oli hyvin, mutta yksi asia ei ollut täydellistä, joten koko suhde roskiin ja seuraava sisään? ""
Ihmisellä on ilman muiden moralisointia oikeus etsiä sitä suhdettä jossa hän on onnellinen.
"35v, vakiintuneet tulot ja ura ja kai jotain säästöjen alkua. Minun tyttöni ei ole kevytkenkäinen."
Tyttösi kuulostaa vanhaltapiialta.
"No kun ei nämä uskikset paremmasta tiedä."
Mutta taivaassahan kaikki se palkitaan!
Vierailija kirjoitti:
"No kun ei nämä uskikset paremmasta tiedä."
Mutta taivaassahan kaikki se palkitaan!
Jumalakin varmaan ihmettelee taivaan porteilla, että et kai sinä oikeasti sen lötsön minuuttimunan kanssa koko elämääsi hukannut. :D
Vanhempani ovat hyvin tiukkoja ja vanhoillisia eikä olisi tullut mieleenkään seurustella kotona asuessa, joten aika vauhdilla muutin lukion jälkeen pois. Seurustelin ensimmäisen kerran 20-vuotiaana ja äitini sivuutti koko asian muuten täysin, mutta piti mykkäkoulua, kun yövyin (saman ikäisen ja ihan tavallisen) poikaystäväni kanssa samassa tilassa.
Seurusteluväkivalta on nuorten suhteissa todella yleistä, joten olisin kyllä avoimin mielin kuulolla siitä, miten nuorella suhteessa menee. Oman äidin kanssa ei olisi voinut puhua mistään, koska koko suhdetta ei hänen maailmassaan ollut olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ovat hyvin tiukkoja ja vanhoillisia eikä olisi tullut mieleenkään seurustella kotona asuessa, joten aika vauhdilla muutin lukion jälkeen pois. Seurustelin ensimmäisen kerran 20-vuotiaana ja äitini sivuutti koko asian muuten täysin, mutta piti mykkäkoulua, kun yövyin (saman ikäisen ja ihan tavallisen) poikaystäväni kanssa samassa tilassa.
Seurusteluväkivalta on nuorten suhteissa todella yleistä, joten olisin kyllä avoimin mielin kuulolla siitä, miten nuorella suhteessa menee. Oman äidin kanssa ei olisi voinut puhua mistään, koska koko suhdetta ei hänen maailmassaan ollut olemassa.
Ihan pimeää settiä.
Muistan kun ystäväni alkoi seurustella saman ikäisen poikaystävänsä kanssa 17-vuotiaana. Äidilleen tämä oli kaikin puolin ok, mutta isänsä kiukutteli kuin pikkulapsi. Vielä vuoden jälkeen seurustelun alkamisesta isänsä ei suostunut puhumaan pojalle ollenkaan, ja paiskoi mielenosoituksellisesti ovia jos poika oli uskaltanut tulla käymään (ei todellakaan yöksi, herranjumala sentään). En ymmärtänyt silloin mistä on kyse, enkä ymmärrä vieläkään. Ystäväni poikaystävä oli ja on ihan tavallinen, täyspäinen ja kohtelias mies. Nyt ovatkin olleet yhdessä jo 15 vuotta, ostivat komean talon ja saivat lapsen pari vuotta sitten. Tiedä sitten vieläkö isässä kiukkua riittäisi jos olisi elossa, kunnia hänen muistolleen kaikesta huolimatta.
"Vanhempani ovat hyvin tiukkoja ja vanhoillisia eikä olisi tullut mieleenkään seurustella kotona asuessa, joten aika vauhdilla muutin lukion jälkeen pois. Seurustelin ensimmäisen kerran 20-vuotiaana ja äitini sivuutti koko asian muuten täysin, mutta piti mykkäkoulua, kun yövyin (saman ikäisen ja ihan tavallisen) poikaystäväni kanssa samassa tilassa."
Osa vanhemmista on vain niin solmussa oman seksuaalisuutensa kanssa että heille on äärimmäisen hankalaa suhtautua luontevasti siihen että omalla lapsellakin on seksiä. Siinä varmaan jotenkin projisoidaan omia ongelmia ja huonoja kokemuksia siihen lapseen ja ajatellaan että nyt silläkin on samanlaista.
Ei. Koska ei ole oikeaa rakkautta. Pelkkää sitä.
"Vanhempani ovat hyvin tiukkoja ja vanhoillisia eikä olisi tullut mieleenkään seurustella kotona asuessa, joten aika vauhdilla muutin lukion jälkeen pois. Seurustelin ensimmäisen kerran 20-vuotiaana ja äitini sivuutti koko asian muuten täysin, mutta piti mykkäkoulua, kun yövyin (saman ikäisen ja ihan tavallisen) poikaystäväni kanssa samassa tilassa."
Minulla on vähän samanlainen kokemus. Paitsi että olin 24 kun ekaa kertaa varsinaisesti seurustelin. Ja tiesin äitini jo kovasti odotelleen että milloin minä oikein löydän jonkun (kuulin siis kiertotietä että oli näitä jutellut tutuilleen). Sitten kuitenkin kun aloin seurustella, huomasin että nimenomaan seksi oli asia johon äitini oli hankala suhtautua. Jos puhuin miten poikaystäväni oli luonani ollut koko viikonlopun, näin miten äitini jäykistyi ja meni ihan hiljaiseksi. Selvästi ajatteli heti että "siellä ne nyt sitten harrastivat seksiä kun oli siellä yötäkin".
Ja tykkäsi siis poikaystävästäni eikä ollut mitenkään muuten suhdetta vastaan. Mutta se seksuaalinen puoli suhteesta olisi siis pitänyt piilottaa ihan täysin.
"Jos joka tapauksessa aikoo olla uskollinen, niin miksi ei menisi naimisiin? "
Itselleen epäsopivan ihmisen kanssa? Siinähän maksimoi sen uskottomuuden todennäköisyyden.