Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsen rankaisemiseen suhtaudutaan nykyään kielteisesti?
10.09.2026 |
En nyt tarkoita mitään selkäsaunaa. Aikuisenakin ainakin laittomista teoista rangaistaan. Jos varastat kaupasta, ei ne totea että ostat täältä vastaavan tuotteen niin ollaan sujut.
Siis että lapsi tekee jotakin tyhmää, niin et saisi rangaista lasta esimerkiksi ottamalla pois häneltä jotakin tai kotiarestilla?
Lapsia ei enää kiinnosta totella, kun ne tietää että voi perseillä mielin määrin ja seurauksena on pelkkää sormen heristämistä.
Kommentit (169)
Varmaan kovat rangaistukset olisi hyvä idea. Tosin kovia rangaistuksia lapsena kokeneet ihmiset on nuorina ja aikuisina ihan perseestä. Tilannetajuttomia pällejä, edelleenkin odotetaan sitä käskyä joka kertoo miten elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Siksi he yrittävät kaikin keinoin välttää kaikkia rangaistuksia ja seuraamuksia, vaikka niillä ei olisi väkivallan kanssa mitään tekemistä."
Minusta ero on siinä että mitä ne rangaistukset ja seuraamukset ovat. Osa on sitä mieltä että rangaistukset voivat olla myös ihan siihen itse tekoon liittymättömiä asioita joissa otetaan pois jotain lapselle tärkeää kuten peliaikaa, harrastus tai kavereille meno. Osa taas on sitä mieltä että rangaistusten pitäisi olla suoraan itse tekoon liittyvä joilla korjataan se aiheutettu vahinko ja pyydetään anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kovat rangaistukset olisi hyvä idea. Tosin kovia rangaistuksia lapsena kokeneet ihmiset on nuorina ja aikuisina ihan perseestä. Tilannetajuttomia pällejä, edelleenkin odotetaan sitä käskyä joka kertoo miten elää.
Aika asiaton kommentti. (Ja itse en ole kovia rangaistuksia saanut.)
"Osa on sitä mieltä että rangaistukset voivat olla myös ihan siihen itse tekoon liittymättömiä asioita joissa otetaan pois jotain lapselle tärkeää kuten peliaikaa, harrastus tai kavereille meno"
Itse näen näiden tällaisten rangaistuksen ongelmana sen että ne ikäänkuin iskevät lasta "vyön alle". Pyritään siis löytämään se rangaistus jonka tiedetään sattuvan lapseen eniten ja aiheuttavan eniten ikävää ja haittaa lapselle eikä välttämättä se tilanteseen sopivin rangaistus. Katsotaan mikä on lapselle todella tärkeää ja käytetään sitä sitten hyväksi.
Jos miettii vaikka parisuhdetta niin kuinka moni tykkäisi jos puoliso aina mahdollisuuksien mukaan käyttäisi hyväksi asioita joiden tietää eniten satuttavan sinua ja olevan sinulle tärkeimpiä elämässä? Ajattelisitko sen puolison silloin olevan turvallinen ja rakastava?
Vierailija kirjoitti:
"Osa on sitä mieltä että rangaistukset voivat olla myös ihan siihen itse tekoon liittymättömiä asioita joissa otetaan pois jotain lapselle tärkeää kuten peliaikaa, harrastus tai kavereille meno"
Itse näen näiden tällaisten rangaistuksen ongelmana sen että ne ikäänkuin iskevät lasta "vyön alle". Pyritään siis löytämään se rangaistus jonka tiedetään sattuvan lapseen eniten ja aiheuttavan eniten ikävää ja haittaa lapselle eikä välttämättä se tilanteseen sopivin rangaistus. Katsotaan mikä on lapselle todella tärkeää ja käytetään sitä sitten hyväksi.
Jos miettii vaikka parisuhdetta niin kuinka moni tykkäisi jos puoliso aina mahdollisuuksien mukaan käyttäisi hyväksi asioita joiden tietää eniten satuttavan sinua ja olevan sinulle tärkeimpiä elämässä? Ajattelisitko sen puolison silloin olevan turvallinen ja rakastava?
Puoliso ei ole kasvatusvastuussa sinusta. Muuhun en ota kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka näin sanoo, ettei saa rangaista? Siis niin, että töllöntekosilla on seuraus.
Esimerkiksi tuossa aiemmin mainittu, että jos tahallaan kaataa maitonsa, niin pitää siivota se. Tai jos muuten sotkee, niin pitää siivota. Tai jos ei ole kotona sovittuna aikana, niin sitten seuraava viikko ollaan kotona. Syy ja seuraus.
Ongelmia tulee, jos se seuraus ei tehoa lapseen tai jos kyseisenlaista tekoon liittyvää seurausta ei edes ole keksittävissä.
Sitten seuraamusta muutetaan tiukemmaksi, jos se ei tehoa. Ja toki riippuu tosi paljon siitä, millaisista tilanteista on kysymys. JOs esim. lapsi hakee aikuisen huomiota huonolla käytöksellä, niin silloin oikeasti toimii parhaiten se, että jättää sen huonon käytöksen huomiotta, ja keskittyy aivan ylireagoiden mitä pieninmpäänkin hyvään käytökseen. Näin lapsi oppii, että huonolla ei saa yhtään mitään, hyvällä saa paljon.
Ja kerrohan vielä, mikä olisi sellainen teko, mihin ei keksi seuraamusta?
"Puoliso ei ole kasvatusvastuussa sinusta. Muuhun en ota kantaa."
Puhuimme nyt siitä millaiset käyttäytymismallit luovat toiselle turvallisuuden tunnetta ja mitkä eivät. Ja se pätee ihan samalla tavalla kasvatuksessa kuin parisuhteessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kasvatuksessa on menty pahasti pieleen jo siinä vaiheessa jos lapsi kaataa sen maidon tahallaan ja silkkana kiusantekona maahan. Mikä rangaistus ei poista ihmisen ilkeyttä.
Jos kiukuttelu johtuu esimerkiksi väsymyksestä, en näe että siihenkään auttaisi rangaistus. Siihen auttaa se että lapsi tunnistaa väsymyksen ja siihen väsymykseen puututaan ennen kuin siitä seuraa kiukuttelua.
"Sitten seuraamusta muutetaan tiukemmaksi, jos se ei tehoa. "
Jos se seuraamus on joku rangaistus, sitä ei voi loputtomiin muuttaa tiukemmaksi.
Jossain vaiheessa seuraamusten laatua pitää muutta johonkin toiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minusta kasvatuksessa on menty pahasti pieleen jo siinä vaiheessa jos lapsi kaataa sen maidon tahallaan ja silkkana kiusantekona maahan. Mikä rangaistus ei poista ihmisen ilkeyttä.
Jos kiukuttelu johtuu esimerkiksi väsymyksestä, en näe että siihenkään auttaisi rangaistus. Siihen auttaa se että lapsi tunnistaa väsymyksen ja siihen väsymykseen puututaan ennen kuin siitä seuraa kiukuttelua."
Tuossa ongelmana on se että tunnistat kyllä väsymyksen syynä lapsen käytöksen takana mutta toisessa tapauksessa olet valmis uskomaan että lapsi on vain yksinkertaisesti ilkeä.
Kyllä sen ilkeydenkin takana on ihan samalla tavalla syitä kuten on väsyneenä tehdynkin teon.
Vierailija kirjoitti:
On hirveän tärkeää että vanhemmat keskustelevat lastensa kanssa ja kuuntelevat heidän näkemystä maaiman menosta. On todella tärkeää antaa lapsen olla lapsi joka päättää omista asioistaan, ottaa vastuuta. Vastuun ottamisella lapsi oppii, ettei kaikki ole niin helppoa. Oppii tarvittavia taitoja miten asioihin voi vaikuttaa ja miten niitä käsitellään.
Vanhemman on jokaisessa perhettä koskevassa asiassa ottaa myös se lapsi mukaan päätöksentekoon, koska perhe on omanlaisensa demokratia. Nykyään vanhemmat eivät voi tehdä suuriä päätöksiä ilman että lapset ovat saaneet sanottua oman painavan sanansa asiaan.
Ongelma on nimenomaan tämänkaltainen asennoituminen. Kuvitellaan, että lapsi on tasavertainen päätöksentekijä aikuisten kanssa ja hänellä on käytettävissä yhtä monta ääntä kuin aikuisella.
On täysin selvää, että lapsen mielipide kuunnellaan, mutta aikuiset tekevät päätöksen AINA. Aikuisen tehtävä on osoittaa, että valta on aikuisella ja että aikuisen tehtävä on tehdä viisain mahdollinen päätös minkä tahansa asian suhteen. Tämä luo lapselle vahvan mallin omaa aikuisuutta varten - hän muistaa millaisia omat vanhempansa olivat ja toimii hyvin todennäköisesti opitun mallin mukaisesti. Vain tämä takaa lapsille turvallisen lapsuuden ja parhaan mahdollisen kasvualustan.
Monet vanhemmat eivät nykyisin ymmärrä sitä, että lapsella ei ole yksinkertaisesti kykyä tehdä päätöksiä, vaan lasten päätöstentekokyky rajoittuu vain hetkellisen nautinnon saavuttamiseen. He eivät kertakaikkiaan näe nenäänsä pidemmälle, koska eivät kykene siihen.
On uskomatonta seurata, kuinka huonoin perustuin lapsille nykyisin annetaan periksi. Pelkkä "en halua" riittää useinmiten varsin hyvin. En halua sitä, en halua tätä. En halua kun en halua ja sillä siisti. Aikuisen pitäisi tajuta, että tuon "en halua" taustalla on vain epämukavuuden tunne esim. oppimista tai vieraita ihmisiä kohtaan, eikä sitä todellakaan pidä vältellä, vaan mennä sitä kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Minusta kasvatuksessa on menty pahasti pieleen jo siinä vaiheessa jos lapsi kaataa sen maidon tahallaan ja silkkana kiusantekona maahan. Mikä rangaistus ei poista ihmisen ilkeyttä.
Jos kiukuttelu johtuu esimerkiksi väsymyksestä, en näe että siihenkään auttaisi rangaistus. Siihen auttaa se että lapsi tunnistaa väsymyksen ja siihen väsymykseen puututaan ennen kuin siitä seuraa kiukuttelua."
Tuossa ongelmana on se että tunnistat kyllä väsymyksen syynä lapsen käytöksen takana mutta toisessa tapauksessa olet valmis uskomaan että lapsi on vain yksinkertaisesti ilkeä.
Kyllä sen ilkeydenkin takana on ihan samalla tavalla syitä kuten on väsyneenä tehdynkin teon.
Eihän sille maidon kaatamiselle voi olla yhtä yleismaailmallista syytä. Se voi johtua väsymyksestä, se voi johtua ilkeydestä mutta monesta muustakin.
Ilkeys ja toisaalta se väsymys oli ihan eri lähtökohtia kasvatuksessa tuosza viestissä. Mitään kasvatusta en näe edes olevan jos lapsi on vain ilman syytä tahallaan ilkeä.
"Tuossa ongelmana on se että tunnistat kyllä väsymyksen syynä lapsen käytöksen takana mutta toisessa tapauksessa olet valmis uskomaan että lapsi on vain yksinkertaisesti ilkeä.
Kyllä sen ilkeydenkin takana on ihan samalla tavalla syitä kuten on väsyneenä tehdynkin teon."
Tässä on kaksi ratkaisua. Ensinnäkin, kuten mainittu, väsymys hoidetaan pois alta, eli mennään ajoissa nukkumaan. Toisekseen lapselle opetetaan itsehillintää, eli todetaan hyvin vankasti, että huonoa käytöstä ei suvaita edes väsyneenä, vaan silloin yksinkertaisesti hillitään itsensä. Eli typeryyksistä ollaan vastuussa myös silloin kun kaikki ei ole ihan priimassa kunnossa (nälkä, väsy, tms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa rankaista esim. siten, että jos lapsi varastaa kaupasta, niin joutuu itse käymään myöntämässä tekonsa ja maksamaan tavaran.
Tai jos lapsi ei tule kotiin sovittuna aikana, niin ei vaikkapa viikkoon mene ko.kaverille.
Tai mitä näitä nyt on.
Tarkoitus olisi, ettei enää rangaista fyysisesti tai jättämällä lapsi yksin tunteidensa kanssa (esim.jäähypenkki tai käskemällä lapsi yksin omaan huoneeseensa itkemään).
En tunne YHTÄKÄÄN vanhempaa joka ei rankaisisi siten, että jokin jälkiseuraamus typeryyksistä tulee. Vähintään se anteeksipyyntö ja juttelu siitä, mikä meni vikaan. Riippuen teon laajuudesta.
Ei ehkä kannata uskoa kaikkeen, mitä mediassa lukee.
Tehokkaiden rangaistusten antaminen ei useinkaan ole mahdollista koska tehokkaat rangaistukset on kielletty erilaiseen nyyhkyretoriikkaan vedoten ("yksin tunteidensa kanssa jättäminen" yms).
Usein lapsi vaan nauraa vanhempiensa antamille rangaistuksille tai muille seurauksille.
Lapsi ei ole tyhmä vaan tajuaa kyllä asioiden syiden ja seurausten päälle ja osaa laskea kannattavuuksia. Jos törkeyksistä selviää pään silityksellä niin törkeyksien teko jatkuu.
Jos vanhemman ja lapsen välinen suhde on tällainen, niin silloin jotain on jo alunalkaen mennyt tosi pahasti pieleen.
Tuossahan ajatus on , että lapsi haluaa vain kaikin tavoin olla paha ja tehdä pahoja asioita, ja ainoastaan tarpeeksi tiukka rankaiseminen asiaan auttaa.
Missä on lapsen ja vanhemman välinen rakkaus ja kunnioitus? Kyllä mulla ainakin lasten kanssa eläminen on perustunut ennen kaikkea sille, että ollaan kivoja toinen toisillemme, ymmärretään toinen toisiamme ja autetaan. Lapsilleni on aina ollut ihan kamala häpeä, jos ovat joutuneet minulle vastuuseen jostain tekemästään tyhmyydestä, koska tietävät, kuinka pettynyt olen ollut.
Olen kyllä huomannut, että monista prinsseiksi ja prinsessoiksi kasvatetuista lapsista tulee tuollaisia vain omaa etua tavoittelevia ja törkeitä. Kun vanhemmat opettavat lapsen pienestä pitäen, että vain hänen tunteillaan on merkitystä ja hänen kuuluu saada kaikki nyt heti jos haluaa, niin lopputulema on aika selvä. Sitten vanhemmat selittää kuinka lapsella vaan on " vahva luonne". Ei ole, vaan vanhemmat on onnettomalla tavalla kykenemättömiä opettamaan lapsilleen ihan normaalia vastavuoroisuutta ja empatiaa. Se kun ei edes ole kovin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Osa on sitä mieltä että rangaistukset voivat olla myös ihan siihen itse tekoon liittymättömiä asioita joissa otetaan pois jotain lapselle tärkeää kuten peliaikaa, harrastus tai kavereille meno"
Itse näen näiden tällaisten rangaistuksen ongelmana sen että ne ikäänkuin iskevät lasta "vyön alle". Pyritään siis löytämään se rangaistus jonka tiedetään sattuvan lapseen eniten ja aiheuttavan eniten ikävää ja haittaa lapselle eikä välttämättä se tilanteseen sopivin rangaistus. Katsotaan mikä on lapselle todella tärkeää ja käytetään sitä sitten hyväksi.
Jos miettii vaikka parisuhdetta niin kuinka moni tykkäisi jos puoliso aina mahdollisuuksien mukaan käyttäisi hyväksi asioita joiden tietää eniten satuttavan sinua ja olevan sinulle tärkeimpiä elämässä? Ajattelisitko sen puolison silloin olevan turvallinen ja rakastava?
Puoliso ei ole kasvatusvastuussa sinusta. Muuhun en ota kantaa.
Isäni totesi aikoinaan äidilleni, että meillä ei lapsia lyödä. Eikä sitten lyöty, muistan vieläkin sen tilanteen olin noin 4 v. Fiksut puolisot puuttuvat toisen väärään käytökseen.
-ohis
Kukaan ei myönnä antaneensa tukkapöllyä tms.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa rankaista esim. siten, että jos lapsi varastaa kaupasta, niin joutuu itse käymään myöntämässä tekonsa ja maksamaan tavaran.
Tai jos lapsi ei tule kotiin sovittuna aikana, niin ei vaikkapa viikkoon mene ko.kaverille.
Tai mitä näitä nyt on.
Tarkoitus olisi, ettei enää rangaista fyysisesti tai jättämällä lapsi yksin tunteidensa kanssa (esim.jäähypenkki tai käskemällä lapsi yksin omaan huoneeseensa itkemään).
En tunne YHTÄKÄÄN vanhempaa joka ei rankaisisi siten, että jokin jälkiseuraamus typeryyksistä tulee. Vähintään se anteeksipyyntö ja juttelu siitä, mikä meni vikaan. Riippuen teon laajuudesta.
Ei ehkä kannata uskoa kaikkeen, mitä mediassa lukee.
Tehokkaiden rangaistusten antaminen ei useinkaan ole mahdollista koska tehokkaat rangaistukset on kielletty erilaiseen nyyhkyretoriikkaan vedoten ("yksin tunteidensa kanssa jättäminen" yms).
Usein lapsi vaan nauraa vanhempiensa antamille rangaistuksille tai muille seurauksille.
Lapsi ei ole tyhmä vaan tajuaa kyllä asioiden syiden ja seurausten päälle ja osaa laskea kannattavuuksia. Jos törkeyksistä selviää pään silityksellä niin törkeyksien teko jatkuu.
Jos vanhemman ja lapsen välinen suhde on tällainen, niin silloin jotain on jo alunalkaen mennyt tosi pahasti pieleen.
Tuossahan ajatus on , että lapsi haluaa vain kaikin tavoin olla paha ja tehdä pahoja asioita, ja ainoastaan tarpeeksi tiukka rankaiseminen asiaan auttaa.
Missä on lapsen ja vanhemman välinen rakkaus ja kunnioitus? Kyllä mulla ainakin lasten kanssa eläminen on perustunut ennen kaikkea sille, että ollaan kivoja toinen toisillemme, ymmärretään toinen toisiamme ja autetaan. Lapsilleni on aina ollut ihan kamala häpeä, jos ovat joutuneet minulle vastuuseen jostain tekemästään tyhmyydestä, koska tietävät, kuinka pettynyt olen ollut.
Olen kyllä huomannut, että monista prinsseiksi ja prinsessoiksi kasvatetuista lapsista tulee tuollaisia vain omaa etua tavoittelevia ja törkeitä. Kun vanhemmat opettavat lapsen pienestä pitäen, että vain hänen tunteillaan on merkitystä ja hänen kuuluu saada kaikki nyt heti jos haluaa, niin lopputulema on aika selvä. Sitten vanhemmat selittää kuinka lapsella vaan on " vahva luonne". Ei ole, vaan vanhemmat on onnettomalla tavalla kykenemättömiä opettamaan lapsilleen ihan normaalia vastavuoroisuutta ja empatiaa. Se kun ei edes ole kovin vaikeaa.
Olen huomannut, että lapsena hakatut ihmiset eivät kasva tasapainoisiksi aikuisiksi. Empatiakyky on usein nolla, kuten myös psykologinen älykkyys. Heistä kasvaa hirveitä esihenkilöitä, tuskin vanhemmuuskaan on kovin onnellista.
Eikö lapsi/ihmiset opi muuten kuin rangaisemalla?
Ennen, vuosikymmiä/satoja vuosia sitten uskottiin esimerkin, asenteen ja malliin voimaan. Jos aikuiset käyttäyvät hyvin ja näyttivät esimerkin, niin teki lapsetkin. Lapsethan matkivat aikuisua.
Jo vanhakansa sanoi
"Mitä isot edellä, sitå pienet perässä".
Omassa lapsudessa 50-luvulla ei meitä millään rankaistu, mutta aikuiset olivat tarkkoja omasta käytöksestään, erityisesti kielenkäytöstä, mikä oli aikuisilta sopivaa puhua lapsen kuullen ja mikä ei. Nykyään käytetään törkykielenkäyttöä ja kiroilua , eikä sitä edes käyttäjä huomaa.
Miksiköhän ????? Sehän on selvää väkivaltaa, jota ei pidä käyttää kenenkään, etenkään lapsiin. Kyllä ne uskovat paremmin, jos heille näyttää kädestä pitäen, mitä teki väärin yms. Ketään ei saa esim tukistaa koskaan. Se JUMALISTE sattuuuuuuuuuuuu !!! Paljon. Siihen ei ole KOSKAAN mitään oikeaa syytä tehdä.
"Nyt kun olen lukenut näitä kommentteja, ollaan vain ääripäissä. Lasta ei saa edes käskeä siivoomaan omia sotkuja ilman että ensin tutkitaan lapsen psyykettä ja vedetään tuntien keskuistelusessiot. "
Eipä ole tainnut paljon tuon äärilaidan mielipiteitä olla täällä. Ennemminkin on sanottu että se on riittävä rangaistus että lapsi siivoaa omat sotkunsa eikä siihen tarvita enää mitään lisärangaistuksia päälle vaan nimenomaan sitten sen jälkeen asian kunnon käsittelyä lapsen kanssa.