Älyllisen haasteen takia työelämään ja 1-2v hoitoon.

vihjailisin.

Minulle täysin käsittämätön ajatuskulku. En kerta kaikkiaan hyväksy, enkä suoraan sanoen edes ymmärrä, miten joku voi ajatella noin lyhytnäköisesti ja itsekkäästi asiasta. Taloudellisen paineen vielä jotenkuten hyväksyn, mutta en käsitä miten joku voi perustella noin itsekkäällä motiivilla sitä, että lapsi laitetaan hoitoon liian pienenä. Itse ainakin ymmärrän tinkiä omista mielihaluistani, kun kyseessä on lapsen etu.

Kun kyse on lapsen edusta, hänen tulevaisuudestaan. Eikö lapsessa juuri ole tulevaisuus?



En millään pystyisi perustelemaan itselleni, tai lapselleni myöhemmin, että minun OLI PAKKO saada juuri silloin kehittää itseäni ammatillisesti, kun hän oli vielä tarvitseva suloinen taapero.



No, sinä kannat vastuun teidän suhteestanne ja lastesi hyvinvoinnista, en minä. Kenties minun lapseni hoitavat sitten aikuisina sinun lapsiasi psyykkisen pahoinvoinnin takia. Kuka tietää!

jaksan aina ihmetellä näitä jotka eivät osaa itse keksiä tai kehittää älyllisiä haasteita. mun mielestä siinä on OIKEASTI lusikalla annettu jos tarvitsee pomon tuomaan haasteet eteen kuin koiralle luun. äitiysloma ei tehnyt musta ideatonta kuollutta zombia, vaan pystyin keksimään itselleni ihan ITSE älyllistä tekemistä, opiskelin ja tein töitä lasten nukkuessa ja kotiäitiyden päätyttyä pääsin entistä parempiin töihin. mieheni tekee tällä hetkellä kotona samoin, eli opiskelee lasten nukkuessa ja on nyt saanut useitakin uusia työtarjouksia.. että aika palikka.

Yleensä en jaksa vaivautua kirjoittamaan, mutta nyt on pakko. Asumme perheenä paikkakunnalla, jossa ei ole leikkipuistoa lapsille ja ainoa sosiaalinen paikka kotiäideille on seurakunnan perhekerho kerran viikossa. Monet siellä käyvistä äideistä asuu syrjäkylällä ja ovat maatalon emäntiä. Täällä ei siis ole äideille ja lapsille juuri mitään tekemistä eikä liiemmin seuraa. Kaksi vuotta jaksoin kävellä hiljaista kylänraittia pitkin rattaita työnnellen, mutta sitten alkoi ahdistaa... Nyt olen töissä ja lapset hoidossa ja olen onnellinen ja tyytyväinen. Kasvatusalan ammattikaisena tiedän, että lapsen on hyvä olla silloin kun vanhemmat voi hyvin. Itse en voinut kotona hyvin ja töihinlähtö oli oman mielenterveyden kannalta tärkeää. Ehkä en ole vain kotiäiti tyyppiä, mutta meidän perheelle äidin töihin lähtö on ollut hyvä asia. Lapset ovat hoidossa kuusi tuntia päivässä ja hoitopaikkaan on matkaa n 50 metriä.

mutta sitten alkoi ahdistaa...

Itse en voinut kotona hyvin ja töihinlähtö oli oman mielenterveyden kannalta tärkeää.

Eli sulla mielenterveydelliset syyt pakottivat työelämään. Se on eri asia, kuin mistä aloituksessani puhuin. Sisälukutaitoa, sisälukutaitoa!

ap

En kerta kaikkiaan hyväksy, enkä suoraan sanoen edes ymmärrä, miten joku voi ajatella noin lyhytnäköisesti ja itsekkäästi asiasta.

Ihan kuin ketään sinun hyväksymisesi kiinnostaisi. Puhise sinä vain siellä hiekkalaatikollasi ja anna muiden elää rauhassa omaa elämäänsä. Meillä monilla kun on sellainen, eikä tartte toisten lasten kotihoitamisia ja -hoitamattomuuksia kytätä.

Ja en ole ikinä ajatellut, että tein sillä jotain pahaa ja tuntuu hassulta, että tällä palstalla pyörii lauma hurahtaneita ihmisiä, joiden pitää pönkittää itsetuntoaan pätemällä omalla kotiäitiydellään ja haukkumalla muita äitejä noinkin hassusta asiasta kuin työnteosta. Tuntuu oudolta, että työ ja lapsi eivät kuuluisi ihmisen elämään samaan aikaan. Minä olen taas luullut, että vanhemmuus on kokonaisvaltaista ja tasapainoinen koti ei synny kotiäidistä vaan vanhempien kypsyydestä kantaa vastuuta perheestä ja parisuhteesta. Minut on opetettu, että ihmisen on elätettävä itsensä ja perheensä, ja parasta on antaa mallia lapsille siitä, että elämässä on velvollisuuksia myös. Kotivanhemmuus on varmasti lapselle hyväksi, mutta niin on moni muukin asia, joka ei liity mitenkään kotivanhemmuuteen. Hyvä vanhempi ja äiti voi olla kotona tai työssä, ja huonosta ei tulee yhtään sen parempaa, vaikka hoitaisi lapsensa murrosikään kotona. On kovin typerää nostaa työssäkäyminen lapsen kehityksen suurimmaksi riskiksi. Suurin riski on lapselle on vanhempien oma syrjäytyneisyys, päihteet ja mielenterveyden ongelmat. Yksikään tasapainoinen vanhempi ei uhkaa niin paljoa lapsensa tulevaisuutta kuin esimerkiksi mieleltään horjunut vanhempi.

Minä olen hyvä äiti, ja ammattilaisenakin ihan kelvollinen.

Ihmeellistä, että ei mene jakeluun. Lapsen etu on, että hänellä on vakaat olosuhteet vähintään se kaksi, kolme ensimmäistä vuotta, ja suurimmassa osassa maailmaa tämä ymmärretään ja lapsi saa elää kotona useampia vuosia.



Mikä se teidän oma tarinanne on? Onko teidät tuupattu tarhaan alle vuotiaina?

näitä n. 50 vuotiaita naisia, jotka katuu kun ei viitsineet olla lapsen kanssa kauempaa kotona. Moni on sanonut, että sitä ei kadu koskaan, että viettää lapsen kanssa aikaa, mutta sitä katuu, että teki työtä liikaa.

näitä n. 50 vuotiaita naisia, jotka katuu kun ei viitsineet olla lapsen kanssa kauempaa kotona. Moni on sanonut, että sitä ei kadu koskaan, että viettää lapsen kanssa aikaa, mutta sitä katuu, että teki työtä liikaa.

Moni tuon ikäinen nainen olisi varmasti ollut onnellinen, jos olisi saanut edes sen 9 kk olla lapsen kanssa kotona. Tuohon maailman aikaan äitiysloma oli 3 kk, sen jälkeen lapsi hoitoon tai irtisanoutuminen työstä. Aika raaka peli. Siltikin meistä kasvoi ihan järkeviä ja tasapainoisia aikuisia.

Minä pelkäsin, itkin, kaipasin vanhempiani, mutta pakko oli mennä ylisuureen ryhmään ja sietää siellä melua ja äkäisiä hoitajia.



Mitä jäi käteen? Pelko ryhmiä kohtaan, sosiaalisten tilanteiden ahdistus, ylikiltteys, haluttomuus osallistua mihinkään harrastuksiin kouluikäisenä ja myöhemminkään. Ylitakertuvuus erityisesti äitiä kohtaan. Epävarmuus.

taloudellisista syistä yhtä paljon kuin turhautumisesta kotona oloon myös. Kuopus oli kotihoidossa 3v ja samalla esikoinenkin kotona ikävuodet 2,5v-5,5v. Ihan normaaleita kunnon kansalaisia noista on tullut, en kadu esikoisen hoitoon laitoa enkä kuopuksen kotona oloa.



Isoäiti 49v

siis oletko nyt varma? itse olen kaksikymmentä mun äiti kohta viisikymmentä ja ainakin mun äiti pystyi ihan olemaan hoitovapaalla pari vuotta, samoten muiden tuttujeni? ootko nyt varma ettet puhu esim 60vuotta tai 70 vuotta sitten.. siis jos äiti on nyt viiskymppinen niin sehän on ollut hoitovapaalla 70luvun lopulla 80-luvulla.. kyllä sillon ihan hoitovapaat oli tietääkseni...

mitä vikaa on siinä, että haluaa elättää perheensä? sallitaanko se kumminkin isälle?



miksi miksi miksi isät on aina ja ikuisesti vapautettu siitä syyllistämisestä, mikä liittyy pienten lasten vanhempien työssäkäyntiin. En ymmärrä, en.

ja olen aivan tasapainoinen ihminen.

80-luvulla. Silloin oli hoitovapaat ja vaippalisät yms. äitiyspäivärahakin oli korkeampi. Ne kaikki poistettiin sitten myöhemmin.

joiden elämä pyörii hiekkalaatikon ja hellan ympärillä. Itsenäistykää nyt hyvät naiset! Kuinka monella on mies kotona hoitamassa lapsia. Ja miksiköhän ei...

Minä olen syntynyt -72, ja äitiysloma oli silloin 3 kk.