Yli 15 vuotta yhdessä olleet pariskkunnat- miten teillä menee?

tämä menee, kaksi kertaa ollaan laitettu eropaperit vetämään ja kerran oltu asumuserossa. Vuodesta 2002 alkoi alamäki suhteessa mutta nyt ollaan jo ylöspäin menossa. Suhde on kutakuinkin tasapainossa, seksiäkin taas on niin että, molempia tyydyttää. Lapset on 14, 12, 7, 4½ ja 4½. Yhdessä ollaan oltu 16½ vuotta.

Olemme nyt 30 vuotiaita, yhdessä olemme olleet 15 vuotiaasta saakka, eli tulee se 15 vuotta yhteiseloa. Seksielämä on edelleenkin hyvää, ja viikottain kyllä harrastammekin sitä, jopa intohimoista sellaista. Lapset ovat tällähetkellä 8v, 6v, 4v ja 3v , 1½v sekä ensikuussa syntyy vauva.



Voin sanoa, että olemme kyllä harvinaisen onnellisia edelleenkin yhdessä, ja rakkaus vaan voimistuu vuosien myötä.

Ylä- ja alamäkiä on vuorotellen, onneksi tasaistakin välillä. Parisuhde on parhaimmillaan ihanaa, mutta kurjimmillaan se on sitä, että olen miettinyt eroa vakavissani. Seksiä on pari kertaa viikossa keskimäärin, joskus voi olla kymmenenkin päivän tauko. Lapsia on viisi, vanhin lapsi on 20-vuotias, nuorin 6-vuotias.

Sitten ajattelin tarkemmin ja huomasin, että hyvänen aika, kuulumme tuohon porukkaan :)

Olemme seurustelleet vuodesta 1993 alkaen. Eli se 15 vuotta täyttyi viime keväänä.

!995 menimme kihloihin ja 1997 naimisiin. Ikää meillä on nyt 33 vuotta molemmilla.

Lapsia kolme, 9v, 7v ja melkein 5v.

Olemme ihan perusonnellisia. En osaisi kuvitella eläväni ilman miestäni. Yhdessä on koettu niin monta asiaa. Saatu työpaikat ja ostettu huonekalut ensimmäisistä palkkarahoista jne. Ostettu talo, myyty se ja rakennettu oma uusi.

Myös kasvettu aikuisemmaksi. En osaisi kuvitella elämää jonkun muun kanssa, jonkun joka ei tuntisi minua ja taustaani ja elämääni näin hyvin.

Arjessa en koe ehkä valtavaa intohimoa, mutta jos pysähsyn ajattelemaan elämääni olen tosi rakastunut edelleen. Arki on turvallista ja mukavaa.

Monia huonoja puoia on miehessäni (kuten minussakin varmaan), mutta sellaista "oikeaa" riitaa meillä ei koskaan ole. Ollaan edelleen samalla puolella.

Seksi on mukavaa ja sitä on meille sopivasti. Ei alku aikojen joamhetki-tahtiin, mutta meille molemmille sopivasti.

Meillä ei ole lainkaan rakkautta. Roikun tässä, koska jos lähtisin, en saisi lapsia edes puolikkaalle, koska mulla on ollut vaikea masennus ja itsetuhoisuutta. Rakastan lapsiani joka tapauksessa. Huolehdin kauppaostokset, lasten vaatteet ja ruuanlaitoin sekä pyykkäyksen ja iltasadut, joulut, syntymäpäivät,elokuvissakäynnit ja muut elämykset. Mies ei näitä osaa ja ei ole kiinnostunutkaan. Kun lapset ovat yli 12, häivyn. Koska lapset saa tulla luokseni itsekin.



Helevetin väärin, että kun kerran olen leimautunut sairaaksi, olen epäkelpo äiti ja arjessa onneton isä vie voiton!

Yhdessä ollaan oltu 18 vuotta, kaksi alle kouluikäistä lasta. Elämä on tasaista, mutta onnellista.



Vaikeimmat ajat on ehdottomasti eletty lasten saannin jälkeen, sitä ennen ei mitään ongelmia ollut. Aikansa siis kesti, että saatiin elämä uusille urille, mutta nyt näyttäisi siltä että meidän perhe hioutuu yhteen mukavasti ja kaikilla on hyvä olla.



Joskus tulee mieleen, että se ihastumisen/rakastumisen tunne olisi ihana, sitähän tässä ei juurikaan tule koettua. Mutta enpä tätä rakkautta kyllä hetken huumaankaan vaihtaisi, ja ainakin mulla on sellainen tunne, että olen elämäni miehen kanssa.



Seksiä on vaihtelevasti, välillä vähemmän ja välillä enemmän. Kumpikin on kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen, mikä on tärkeintä.

Naimisissa ollaan oltu kymmenisen vuotta. Ensimmäiset 10 vuotta oli alamäkeä, meni huonommin ja huonommin, sitten jostain syystä mentiin naimisiin ja tää toinen kymppi on ollut sitten ylämäkeä ja nyt ollaan onnellisempia kuin koskaan! Seksiä meillä on ollut aina päivittäin tai lähes päivittäin. Varmasti olisi nytkin, mutta tää raskaus häritsee sillä saralla normaalia elämää aika paljon.



Me ollaan aika avarakatseisia seksin suhteen ja ollaan kokeiltu kaikenlaista, leluja meillä on, toteutetaan fantasioita, silloin tällöin hankitaan kolmaskin meidän kanssa touhuamaan. Ollaan molemmat bi-seksuaaleja.



Tärkeintä kai siinä seksielämän pirteydessä on se luottamus, joka pitkässä parisuhteessa on muodostunut. Voi heittäytyä täysin mukaan. Ja kovasti mä tota papparaista rakastan:)

...vaikka maaltahan me kyllä ollaankin ettei sillä ;o).



Me oltu 15v. yhdessä, vajaa vuosi naimisissa, 5v. ja 3v. lapset.



Parisuhde on perushyvä. Arki sujuu, molemmat saadaan omaa aikaa, kaveriaikaa, perheaikaa ja pariskunta-aikaa ihan niin paljon oikeastaan ku halutaan. Meillä on menneisyydessä pettämismörkö ja jollakin tavalla "roolimme" suhteessa on kiepsahtaneet nurin, tästä en nyt jaksa sen enempää, mutta ajatellaan se näin että molemmat on tehneet virheitä, se on tehnyt meistä sen mitä me ollaan nyt, menneet on menneitä vaikka tietty niiden prosessointi matkassa kulkee. Virheistä on kuitenki maksettava, me tehdään sitä tavallaan nyt yhdessä...ymmärtäköön tän kuka haluaa miten haluaa.



Mä rakastan miestäni ja hän mua, hän haluaa mua ihan hulluna, mä en häntä niin, jotenki oon lukossa seksielämän suhteen, mutta puhutaan siitä, koitetaan parantaa sitä, antaa sille aikaa ja tärkeimpänä kaikesta me molemmat uskotaan ja toivotaan että tämä tästä taas paremmaksi muuttuu. Välillä muuttuukin! Seksiä harrastetaan aikalailla mun fiilisten ja jaksamisen mukaan, mutta hiljaista sillä rintamalla on verrattuna seurustelun alkuvuosiin tai oikeastaan aikaan ennen lapsia. On viikkoja ettei kertaakaan ja viikkoja jolloin 2-3 kertaa. Kerran meni 2 viikkoa ilman mutta oli arkikin tosi ankeeta sillon ja mies ihan rikki.

lapset 10 ja 11, nyt menee oikeastaan paremmin kuin ikinä... takana aivan helvetillinen vaihe 3v sitten(mies masentui, alkoholisoitui ja petti) - oltiin asumuserossa, ennen kuin mies tajusi tarvitsevansa hoitoa ja terapiaa, nyt menee tosiaan hyvin ja seksiä on viikottain ja se on hyvää.



Ikinä en olisi uskonut, että näin hyvin voi enää mennä, olin niin kyllästynyt ja inhosin miestäni.

hyvä parisuhde on, ja seksiä aika sopivasti - innostunutta kyllä



lapsia 1

Muuta yhteistä ei ole kuin lapset ja yhteinen koti. Ollaan omissa oloissamme eikä keskustella muusta kuin arkisista asioista. Seksiä... mitä se on? MEillä sitä ei ole harrastettu vuosiin. Eli eipä mene kovin hyvin.

me ollaan oltu yhdessä reilu 10.v. kaksi lasta.



Kyllä näyttää muilla olevan paljon seksiä meihin verrattuna. Huh huh. Meillä n. 1-2 viikon välein, 3 viikkoakin voi mennä välillä. Seksi on silti hyvää, ja aina välillä innostutaan kunnon sessioihin niinkuin vanhaan hyvään aikaan. En ole edes ymmärtänyt että tämä olisi jotenkin kauhean vähän seksiä. Miten ihmeessä te ihmiset jaksatte sekstailla joka ilta, kun töissäkin pitää käydä? Meillä mä menen aina pari tuntia ennen miestä nukkumaankin, hankala siinä sekstailla.



Mutta suhde on silti oiekin hyvä, en vaihtaisi, enkä muuta kaipaa.

Kaksi alle kouluikäistä lasta, alamäkiä on koettu, vapaata suhdetta joskus alkuaikoina kokeiltu ja kumpikin kokeillut muita suhteita silloin, eletty 3 vuotta kaukosuhteessa yhdessäolon alkuvaiheessa. Tällä hetkellä menee suht kivasti, en vaihtaisi ukkoani keneenkään, toivottavasti hän ajattelee samoin :) Seksiä on joskus enemmän joskus vähemmän. Menee sillointällöin viikkojakin ettei tapahdu mitään sillä rintamalla. Silti meillä menee mielestäni hyvin, hellyyttä riittää.

Ihan hyvin menee, väsyttää vain. Yhteistä aikaa saisi olla enemmänkin. Mies on minun sielunkumppanini, en vaihtaisi. Tottakai sitä toisessa on niita ärsyttäviä puolia, mutta niin on minussakin :) Seksikin sujuu.

Minkähän vuoksi miehesi on sinun kanssasi?