Onko niin että kaikissa suhteissa riidellään joskus
Mulla kokemusta vain tästä yhdestä. Erottiin ja palattiin yhteen. Mä viimeksi halusin erota. Ollut nyt eilisestä asti jännitteistä, oli riitaa. Mies myös jättää emotionaalisesti yksin. On tehnyt tätä aina. On kavereiden kanssa netin kautta yhteydessä joten ei tarvitse seuraa kun se jo riittää hänelle. Mulla ei kavereita ja oon aina yksin. Korostuu vielä koska en ole töissä. Roikun netissä mutta oon yksinäinen ja miehestä ei seuraksi. On meillä hauskaa ja hyviäkin hetkiä, katsotaan sarjoja yhdessä tai tehdään ruokaa, käydään kaupassa. Ne on meidän yhteistä tekemistä. Muuten ei tehdä yhdessä mitään. Suurin syy nyt mietinnöilleni on juuri tuo emotionaalisesti yksin jättäminen. Mutta erotessakin olisi yksin. Ei helppoa..
Kommentit (26)
Tulisin hulluksi sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole omaa elämää ja joka syyttäisi minua emotionaalisesta yksijättämisestä. Kukaan muu kuin sinä ei ole vastuussa tunteistasi.
Tottakai on ihan normaalia riidellä välillä, mutta ei koskaan pidä sanoa mitään todella pahasti loukkaavaa.
Onhan sitä kaikenlaisia suhteita. Tärkeintä on että ei itse elä vain oman pään sisällä.
Kyllä. Jos parisuhteessa ei riidellä niin jompi kumpi on diktaattori joka on alistanut toisen tahtoonsa. Ja huom, riitely ei ole äänen korottamista tai tavaroiden paiskomista. Riidellä voi rakenteellisestikkin normaalilla äänentasolla toiseen kajoamatta.
Se, että suhteessa jätetään emotionaalisesti yksin, ei kuulosta hyvältä suhteelta. Olisipa kyse sitten parisuhteesta, vanhempi-lapsi-suhteesta tai kaverisuhteesta. Ansaitset parempaa.
Aloituksesi perusteella kuulostaa toisaalta myös siltä, että et ole valmis parisuhteeseen. Parisuhde ei ole sitä, että roikkuu toisessa ja odottaa, että toinen on koko ajan sinun kanssasi ja palvelee tarpeitasi. Paras asetelma on, että parisuhteeseen tullaan 'valmiina'. Kun huolehtii itsestään, rakastaa itseään ja on kiinnostunut omasta elämästään, voit alkaa parisuhteeseen. Toki toista saa tarvita, mutta sinä ensikädessä olet vastuussa itsestäsi.
Minä en katsoisi sitä hetkeäkään, että minut sivuutetaan. En siedä sitä itseltäni, enkä muilta.
Ja elämä ei ole netissä. Elämä on kaikkea muuta, kuin netti. Astu ovesta ulos. Maailma odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Se, että suhteessa jätetään emotionaalisesti yksin, ei kuulosta hyvältä suhteelta. Olisipa kyse sitten parisuhteesta, vanhempi-lapsi-suhteesta tai kaverisuhteesta. Ansaitset parempaa.
Aloituksesi perusteella kuulostaa toisaalta myös siltä, että et ole valmis parisuhteeseen. Parisuhde ei ole sitä, että roikkuu toisessa ja odottaa, että toinen on koko ajan sinun kanssasi ja palvelee tarpeitasi. Paras asetelma on, että parisuhteeseen tullaan 'valmiina'. Kun huolehtii itsestään, rakastaa itseään ja on kiinnostunut omasta elämästään, voit alkaa parisuhteeseen. Toki toista saa tarvita, mutta sinä ensikädessä olet vastuussa itsestäsi.
Minä en katsoisi sitä hetkeäkään, että minut sivuutetaan. En siedä sitä itseltäni, enkä muilta.
Ja elämä ei ole netissä. Elämä on kaikkea muuta, kuin netti. Astu ovesta ulos. Maailma odottaa.
Niin no mä en ole työelämässä. Mies mut koukutti nettiin kun ei ole kavereita. Mä en oikein tiedä mistä niitä kavereita saisi. Oon yrittänyt. Aina ulkopuolinen olo ryhmässä. Mua on koulukiusattu nuorena. Työelämästä en koskaan saanut ystäviä. Oon vaan tottunut tähän. Taidan olla huono ihminen kun kukaan ei halua olla ystävä mun kanssa. Ehkä se ettei mies ole juurikaan koskaan 25v aikana halunnut viettää aikaa kanssani. On vaan netissä ja chattailee kavereilleen tai työkavereilleen. Saa siitä päivän sosiaalisuuden. Palasin eron jälkeen takaisin yhteen kun en kestänyt yksinäisyyttä. En varmaan olisi palannut jos mulla olis oikeasti ollut muuta elämää tai ystäviä tukemassa
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksei sinulla ole kavereita?
Olin koulukiusattu lukiossa. Opiskelukavereita oli amk:ssa mutta ei hyviä ystäviä. Työpaikoilla oon myös ollut aina yksinäinen susi. Ollaan myös muutettu paljon. Mulla aina työpaikks vaihtunut. Miehellä ei koska voi tehdä etätöitä
Ap
Ei tommoisen miehen kanssa kannata olla joka käytännössä käyttää sinua vain seksiin. Kyllä parisuhteessa pitää emotionaalinen yhteys olla ja yhdessäoloa. Jos mies tyydyttää kaikki sosiaaliset tarpeensa tietokoneella, niin mietipä millainen isä hänestä vaikka tulisi? Kyllä, sama jatkuu silloinkin.
Ja se että tapailin miehiä eromme aikana. Miehet vain käytti hyväkseen seksiin. Osasyy miksen kelvannut seurusteluun oli varmaan se ettei mulla ollut työtä tai kavereita. Olisin tarvinnut miehen joka olisi ottanut mut omaan elämäänsä
Ap
Kuulostat elinkautisvangilta. Mitä mieltä itse olet?
Vierailija kirjoitti:
Ei tommoisen miehen kanssa kannata olla joka käytännössä käyttää sinua vain seksiin. Kyllä parisuhteessa pitää emotionaalinen yhteys olla ja yhdessäoloa. Jos mies tyydyttää kaikki sosiaaliset tarpeensa tietokoneella, niin mietipä millainen isä hänestä vaikka tulisi? Kyllä, sama jatkuu silloinkin.
Meillä jo aikuiset lapset. Ei juuri ollut läsnä. Seksi on väliltämme loppunut. Ei kyllä itsellä tee mielikään. Kun ei saa haukkua ulkonäköä niin en tee sitä. Mies eron aikana vakuutti että oli muuttunut. Ei ollut. Mutta en ole minäkään
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat elinkautisvangilta. Mitä mieltä itse olet?
No eihän tää hyvä tilanne ole. Ei mussa ole mitään vikaa sinänsä ettei mua kaveriksi hyväksyttäisi. Ei vain ole nykyaikana helppoa.
Ap
Riitely on täysin normaalia mutta kuulostaa lähinnä siltä että ette sovi yhteen. Sinun täytyy hyväksyä ne tosiasiat, olisitko kuitenkin onnellisempi yksin? Ei tulisi mielipahaa kumppanin takia. Vaikutat hieman ripustautuvaiselta ihmiseltä lisäksi. On tarkoitus että aikuinen pärjää emotionaalisesti yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei riidellyt koskaan äidin kanssa. Hän lähti paikalta pois, ulos, millon minnekkin. Äiti märisi yksni sitten. Sellanen oli isän luonne, ei hän meille lapsillekkaan korottanut ääntä.
EX mies teki aina näin ja oikein dramatisoi tilannetta. Katosi aina vähintään viikoksi. Henkistä väkivaltaa pahimmillaan. Ei mitään keskustelutaitoa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Riitely on täysin normaalia mutta kuulostaa lähinnä siltä että ette sovi yhteen. Sinun täytyy hyväksyä ne tosiasiat, olisitko kuitenkin onnellisempi yksin? Ei tulisi mielipahaa kumppanin takia. Vaikutat hieman ripustautuvaiselta ihmiseltä lisäksi. On tarkoitus että aikuinen pärjää emotionaalisesti yksinkin.
No yksin ollessani surin yksinäisyyttäni. Välillä itkin ihan sitä ettei ollut ystäviä tai ketään. Että en tiedä tekeekö ero yhtään onnellisemmaksi. Mitä tarkoitat yhteensopimisella? Millaisen naisen mieheni tarvitsee? Entä minä miehen. Kun on meillä välillä todella hauskaa. Mies on sanonut aina että ollaan kumpikin introverttejä. Se iskostunut muhun että oon yksin parempi
Ap
Mies ei sitä ja mies ei tätä. Entä sinä itse? Mitä teet muuta kuin valitat?
Aloita joku harrastus missä tapaat ihmisiä niin jaksat sitten paremmin kotonakin
Isäni ei riidellyt koskaan äidin kanssa. Hän lähti paikalta pois, ulos, millon minnekkin. Äiti märisi yksni sitten. Sellanen oli isän luonne, ei hän meille lapsillekkaan korottanut ääntä.